Valaistumisesta

Valaistuminen on ehkä kaikkein paras termi kuvaamaan polun perimmäistä päämäärää. Sanaa valaistuminen tulee käyttää tieteellisesti. Valaistuminen on hyvin luonnollinen, selkeä ja kirkas tila. Valaistuminen viittaa sekä tietoisuuden kirkastumiseen että ymmärryksen syventymiseen. Siihen sisältyy myös viisas toiminta sekä älykäs ja rakastava palvelu. (Vihkimysviisaus, 160)

Valaistuminen, kuten kaikki henkinen kehitys, on tietysti asteittaista. Todellinen valaistuminen ei ole koskaan mikään lopullinen ja pysähtynyt tila, vaan siihen sisältyy kehitys kohti suurempaa kirkkautta. Portaittaisissa vihkimyksissä valon määrä lisääntyy ja valaistuminen syvenee. (ibid., 161)

Ehkäpä hyvin monet ovat jo saavuttaneet valaistumisen. Kenties he vain eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä. Ehkä he haluavat pitää asian omana tietonaan eivätkä tee siitä suurta numeroa. Monet taas ovat ehkä voineet kuvitella valaistumisen merkitsevän jotain aivan muuta, jotain suurempaa kuin se luonnollinen tila, mikä on ihmisen ainoa aito ja oikea valaistuminen. Se ei ole mikään yli-inhimillinen täydellisyyden tila. Valaistuminen ja epätäydellisyys sopivat hyvin yhteen. Toki yksilöllä on polulla oivallinen tilaisuus kehittyä kohti yhä suurempaa täydellisyyttä. (Vihkimysviisaus, 161)

On selvää, että vapautuminen, valaistuminen ja nirvana eivät ole mitään yliluonnollisia asioita. Ne sisältyvät henkisen ihmisen kehityskaareen ja ne saavutetaan kypsässä iässä. Ne ovat luonnollisia asioita, jotka löydetään asteittaisen kehityksen kautta. Ne eivät merkitse sitä, että vihitty kohoaa kanssaihmistensä yläpuolelle tai että hän voisi olla kokonaan henkinen olento vailla ruumiiseen elämään liittyviä tarpeita ja kärsimyksiä ja maalliseen elämään liittyviä huolia ja pulmia. Hän on vain ihminen, jonka henki on kirkastanut, lunastanut ja nostanut. Tätä saavutuksen astetta, kuten muitakaan, ei voida havaita ulkoapäin. Sen jälkeen elämästä ei tule helppoa, mukavaa ja yksinkertaista. Elämässä riittää haasteita ja ongelmia olipa ihmisen kehityksen aste mikä tahansa. Riippuu vihitystä itsestään mitä hän saavuttamansa tilan pohjalta maailmassa tekee. (ibid.,162)

Vapautuminen, valaistuminen ja nirvana ovat uskonnosta ja kulttuurista riippumattomia. Vaikka nirvana käsite on omaksuttu buddhalaisuudesta, sen viittaama henkisen vapauden ja autuuden tila on todellinen ja yleismaailmallinen. Se saavutetaan aivan määrätyssä vaiheessa vihkimysten polulla. Se ei ole henkisen elämän päätepiste, vaan alku korkeammalle tielle. Voimme kaikki myös välittömästi ja hetkellisesti varmaankin kokea jotain siitä. (Vihkimysviisaus, 162)

Valon energiassa on jotain erityisen arvokasta, laadukasta ja korkeaa. Se on pyhää, jos niin halutaan sanoa. Aivan kuten aurinkokunnan rakkauden energia se nostaa elämämme ylimaalliselle tasolle. (ibid., 162)

Vihkimykset johtavat mielen puhdistumiseen ja kirkastumiseen. Ne johtavat sen vapautumiseen ja valaistumiseen. Vihkimyksissä koko ihminen nostetaan ja sen myötä myös mieli. Silloin oppilas voi kokea rauhaa ja hiljaisuutta, valoa ja voimaa, autuutta ja rakkautta. Ajattelija on silloin vapaa alemmasta luonnosta ja myös vääristävistä persoonallisista tunteista useimmiten. Yksilö voi silloin rauhassa pohtia, kysellä ja tutkia, luoda ja ilmaista itseään sisäisestä olemuksestaan käsin. Tieteellinen ja selkeä ajattelu tulee mahdolliseksi. Hän voi periaatteessa suunnata vapautuneen mielensä mihin tahansa alaan tai aiheeseen. (Vihkimysviisaus, 172)

Suuressa vihkimyksessä näyttäisi tapahtuvan mystinen muutos suhteessa mieleen. Monet entiset itsekeskeiset ajatukset ja tunteet hellittävät otteensa. Mieli alkaa toimia uudella tavalla. Siitä tulee vakaa, tyyni ja hiljainen. Ajattelija ei ole enää samastunut alempaan luontoonsa eikä omiin entisiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa ja ihanteisiinsa. Henki lunastaa ja muuntaa ihmisen alemman luonnon mukaan lukien mielen. Se saavuttaa oman puhtaan ja ”alkuperäisen” muotonsa. (ibid., 172)

Kirkastettu mieli on vapaa karkeista alemmista energioista ja voimista. Se on vapaa vääristymistä ja harhoista. Se voi toimia hyvin omaehtoisesti ja itsenäisesti suhteessa ihmisen muihin puoliin. Se on valpas ja vireä. Se on avoin ja luova. Se on melko puolueeton. Se on vastaanottavainen sielun rakkaudelle ja hengen voimalle. (Vihkimysviisaus, 172)

Puhdistuttuaan mieli ei liiku eikä värähtele tahdottomasti. Vain ihmisen oma aktiivinen päätös saa mielen liikkeeseen ja ajatukset juoksemaan suhteellisen hallitusti. Jos hän huomaa, että hänellä on ei-toivottavia ajatustottumuksia, hän voi halutessaan muuttaa niitä tai korvata ne hiljaisuudella. (ibid.,173)

Valaistuneen yksilön mieli toimii hyvin hienossa ja kirkkaassa energiassa, joka virtaa nopeasti ja esteettömästi. Tämä mahdollistaa älykkyyden kukoistamisen, nopean oivaltamisen ja päätösten vaivattoman toimeenpanon fyysisen kehon välityksellä. (Vihkimysviisaus,173)

Suuri vihkimys johtaa mielen radikaaliin hiljentymiseen ja tyhjentymiseen. Mieli voi silloin olla vaivattomasti täysin tyhjä ja vailla sisältöä. Se on silloin yleensä aktiivinen vain määrättyjen töiden ja tehtävien yhteydessä tai esimerkiksi keskustelun aikana. Sanotaan, että tyhjästä on paha nyhjästä. Ihmisen muisti sisältää kuitenkin hänen oppimansa asiat ja kaikki hänen saavuttamansa kyvyt ja taidot. Ne eivät katoa minnekään. Vihkimyksessä hänen oppimansa olennaiset asiat säilyvät. Valaistunut mieli on ihmisen hankkiman olennaisen tiedon ja kokemuksen kiteytymä. Hän voi tarvittaessa kutsua esiin sen omaksumansa tiedon, mitä hän tarvitsee erilaisissa tehtävissään. Muulloin tarpeeton mielen tieto pysyy piilevänä muistissa kuten meillä kaikilla. (Vihkimysviisaus, 173)

Valaistuminen ei tuo mukanaan sanallisen tiedon paljoutta, vaan hiljaisen ja tyhjän mielen. Uusi käsitteellinen tieto tulee saavuttaa edelleen ainakin osaksi lukemisen kautta. Syvempi ymmärrys asioista pitää saavuttaa pohtimisen ja tutkimisen kautta. (ibid., 173)

Tyhjä mieli on avoin mieli. Se on avoin uusille asioille ja eri mahdollisuuksille. Valaistunut mieli on notkea ja joustava. Se ei ole jäykkä ja muodollinen. Se on avoin uudelle tiedolle. Tyhjä mieli on puolueeton ja objektiivinen. (ibid., 173)

Ajattelua ei ohjaa mikään muu kuin henkilö itse. Vain ajattelija itse päättää ajatuksistaan. Tähän perustuu ihmisen vapaus. Hän on itse vastuussa ajatuksistaan ja siten myös teoistaan. Ihmisen ajattelua ei viime kädessä määrää mikään ulkopuolinen tekijä eikä myöskään perimmältään mikään ihmisen tarve, halu tai tunne. Vapaan ihmisen pitää itse haluta ajatella. Silti jokaisessa psykologisen kehitykseen vaiheessa hänen ajatuksiaan (ja sitä kautta tekojaan) ehdollistavat määrätyt tarpeet ja halut, tavoitteet, ihanteet, unelmat ja ympäristön vaikutukset yms.. Kehityksen myötä oppilas vapautuu yhä enemmän erilaisista ulkonaisista ja sisäisistä ehdollistavista tekijöistä. Hän löytää mielen hiljaisuuden. Hän saavuttaa ajattelun hallinnan. Hänestä tulee täysin tietoinen ajattelija. Sitä kautta hänestä voi tulla uutta luova tekijä maailmassa. (Vihkimysviisaus,174)

Vapautuneen ihmisen luonnollinen tila on ajatuksettomuus. Kun hänen ei ole välttämätöntä toimia, ajatella tai suunnitella, hän palaa olemisen hiljaisuuteen. (ibid., 175)

Kirkkauden tilassa ei esiinny paljoa ajatuksia. Valaistuminen on hyvää valmiutta selkeään ajatteluun. Siihen sisältyy kyky ajatella älykkäästi ja toimia tehokkaasti. Painavia ajatuksia ei yleensä synny ilman määrättyä tarkoitusta, ilman merkityksellistä tilannetta tai määrättyä tärkeää haastetta ja tehtävää. (Vihkimysviisaus, 175)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.