Keskusteluja 2

TIMO Krishnamurti onkin melko hämärä ajattelija. Hänen tekstejään ja puheitaan voi tulkita monella tavalla. Hän sanoo, että ajatus ei ole luovaa, mutta hänen puheensa ja kirjoituksensa ovat ajattelua. Kumoaako hän lausunnolla itsensä kokonaan? Miksi hän sitten pitää puheita? Hän kertoo jossain, että hän ei lue kirjoja. Ilmeisesti hän katsoo, että hänen ei tarvitse, koska hän on jo niin viisas. Psykologian peruskurssi olisi hänelle ollut paikallaan. Se olisi varmasti selkiyttänyt hänen opetuksiaan. Onko Krishamurti itsellesi tärkeä henkinen opettaja? Olen kyllä itse pitänyt hänen kirjojaan kyllä mielenkiintoisina.

DE Minusta hän tuntuu jalat maassa olevalta puhujalta, joka yrittää kertoa kaikkiallisesta rakkaudesta, oivalluksesta ja myötätunnosta ilman ajatuksen ja menneisyyden auktoriteettikuormaa. Työkaluna hänelläkin oli tietenkin vain sanat, kun ei mokoma ollutkaan mikään ’Jeesustaikuri’ joka ’pelastaa’ jotenkin mystisesti. Ehkä eniten ahaa-elämyksiä meikäläiselle puberteetti-ikäiselle ’etsijälle’ toi joskus 70-luvun alussa entisen puolustusministerimme Yrjö Kallisen kirja ’Elämmekö unessa’. Taisi Yrjö olla hyvinkin selvillä mistä J.K. aina puhui. Kolmas sykähdyttävä opus minulle on ollut Veikko Huovisen ’Veitikka’, josta löytyy vakavan oivaltava sanoma kevyestä nimestä huolimatta. Viisausko saadaan kirjoja lukemalla?

TIMO Minun näkökulmani suhteessa henkisiin opettajiin onkin kriittinen. Koetan siis katsoa erilaisten mystifiointien ja sanahelinän läpi. Samalla täsmentyy se mitä hyvää ja pätevään jää vielä jäljelle. Krisnahamurtin ansio on ainakin se, että hän itse oli itämaisten ja muiden henkisen perinteiden ja gurujen ja niiden seuraamisen kriitikko. Yrjö Kallisen kirjoituksista ja puheista koottua teosta Elämmekö unessa olen lukenut. Mielestäni tuo uni vertaus on liioitteleva ja myös mystifioiva. Hän viittaa johonkin valaistumiseen, joka olisi kuin tuosta unitilasta heräämistä, siis aivan toisenlaista kuin tavallinen tietoisuutemme. Sellainen laadullisesti täysin erilainen henkinen tietoisuus on myytti. On vain valppauden ja tietoisuuden asteita.

DE Juuri näin. Sananhelinä nähdään sananhelinänä ja mystifiointi mystifiointina. Tätä se jo edesmennyt kirjailija V. Huovinenkin usein tarinoissaan alleviivasi. Jep, Krisnahamurti taisi jopa varoittaa omia kuulijoitaankin uskomasta puhujaan. Millä se nyt mitataan millainen on oikea valaistuminen? Eikös Kallinenkin puhunut vain valppauden asteista (2 kpl)? ”Tulkoon oikea oivallus, oikea ajatus, oikeat sanat, oikeat teot ja ennen kaikkea oikea ajoitus – amen.” (’iltarukous / meditointi’)

TIMO Haaste on se, että soveltaa käytäntöön lukemiaan ja tutkimiaan asioita. Omasta mielestäni, ja erityisesti mitä olen oppinut erään ryhmän jäsenien mielipiteitä kuunnellessani, todellinen valon työ voi alkaa kun ihminen vapautuu ns. astraalisesta, tunneperäisestä suhtautumisesta asioihin ja työhön. Pitäisi tavoittaa se puolueettoman ja totuudellisen ajattelijan näkökulma. Hyvin monet viihtyvät hyvin kyseisessä tunneperäisessä ilmastossa eivätkä he halua niinkään nähdä tai tuntea tosiasioita. Tämä pätee myös maailmanlaajuisesti. En kyllä saanut selvää kuvaa omasta valon työstäsi.

JL Vastasitkin puolestani oikeastaan siihen mitä se elämä on henkisenä olentona. Itse puhun neutraalista mielestä ja se on varmaan samaa mitä tarkoitat. Pyrin joka hetki totuudellisuuteen, suoruuteen ja kurinalaisuuteen, uskon – ajatuksen – puheen ja toiminnan kanssa. Tuolla neutraalilla mielellä tarkoitan etten lajittele asioita hyviksi tai pahoiksi vaan neutraalisti ilman tunnekuohuja yritän katsoa mitä minulle näytetään. Asioiden luonne ja tarkoitus paljastuu aikanaan. Tuo oikea usko tarkoittaa minulle hyvän tahdon tietoista toteuttamista kaikessa toiminnassa, myös liiketoiminnassa, yhdistystoiminnassa, ystävyys ja perhesuhteissa ym..

KN Eilinen päivä oli osoitus maailmankaikkeuden ohjauksesta. Pitkin päivää kohtasin ihania ihmisiä, joilla kaikilla oli viestiä minulle, että jääthän tänne pohjoiseen, mietithän tarkkaan vielä. Olenhan harkinnut muuttavani paikkakunnalta. Mitä teen? Kuuntelenko vihdoinkin itseäni ja uskallanko ottaa elämän haltuun. Olen oppinut, että en todellakaan ole yksin, vaikka välillä siltä tuntuisi. Olen oppinut myös, miten paljon on vielä matkaa täyteen suvaitsevaisuuteen ja hyväksymiseen. Se on lähellä, mutta samalla niin kaukana. Opin myös että pyörä pyörii, vaikka se näyttäisi välillä pysähtyneen. Ja on ihanaa, miten suuria opettajia meidän ympärillä olevat ihmiset ovatkaan.

TIMO Elämä ei ole yksinkertaista. Uskon että viihtyminen ei niin paljoa riipu paikasta tai paikkakunnasta. Siinäkin on kyse enemmän asenteista ja siitä että kohdistaa huomion myönteisiin puoliin ja mahdollisuuksiin. Vaikka harrastelen ns. henkisiä asioita pyrin kuitenkin olemaan realisti. En usko että maailmankaikkeus tai kohtalo ohjailee meitä konkreettisesti. Tärkeintä on luottaa omaan järkeensä ja arvostelukykyynsä.

KN Maailmankaikkeudella tarkoitan energiaa, en usko kohtaloon. Uskon todellakin siihen, että itse vien elämää ja suunnitelmia eteenpäin. Uskon kuitenkin suunnitelmaan ja siihen suunnitelmaan, jonka itse olen laatinut ennen tätä elämää, toisaalta onhan sitä aina mahdollisuus muuttaa. Reagoin niihin maailmankaikkeuden energioihin, jotka kykenen ottamaan vastaan. Koen että ulkoinen elämä ei ole vastannut sisäistä tilaani. Nyt lähden muuttamaan elämääni siihen suuntaan eli lopetan henkisyyden etsimisen muista ihmisistä ja keskityn oman sisäisen tilani kautta ympäristön valoistamiseen. En voi tuoda ihmisille mitään, mitä hei eivät halua ottaa vastaan. Valotyöntekijänä ja maailman palvelijana olen liikaa imenyt tummaa energiaa muista ihmisistä ja hukkunut siihen. Olen huutanut tuskasta että eikö täällä pohjoisessa ole ketään, joka olisi kiinnostunut sisäisestä elämästä eikä vain ulkoisesta. Olen kokenut nahoissani täkäläisten ihmisten suuren sisäisen tuskan, haavoista puhumattomuuden ja suuren pelon luonnon armottomuutta vastaan. Täällä pohjoisessa ihmisten on ollut pakko tehdä hulluna työtä, että ovat säilyneet hengissä. Kuvittelin löytäväni täältä henkisyyttä ja ajattelin, että vain etelän ihminen juoksee oravanpyörässä. Tämä oli suuri isku vasten kasvoja kun hyppäsin nukkuvien ihmisten keskelle, jotka juoksevat yhtälailla kuin etelässä. Eli nyt annan ihmisten olla rauhassa sellaisia kun he haluavat olla, yrittämättä muuttaa heitä. Keskityn nyt itseni kautta ympäristön muuntamiseen. En voi todellakaan auttaa, muuten kuin olemalla valo itselleni. Vuonna -04 minut kutsuttiin näyssä tiennäyttäjäksi. Tiennäyttäjän työn olen saanut itse määritellä, tietenkin. Sehän voi olla taidetta, kirjoittamista, energiahoitoa, opastusta ja neuvontaa yms.(kaikkea näitä olen tehnytkin).

TIMO Niinhän se on että meitä on moneksi ja jokainen elää ja ajattelee tavallaan. Yksinäistähän se on jos ei kohtaa samanhenkisiä ihmisiä. Hyvä että olet löytämässä kutsumuksesi. Kannattaa varmaan päättää jokin alue mihin keskittyä, ei sitä pysty montaa asiaa tekemään hyvin, tai oppimaan niitä. Tuosta oravanpyörästä sanoisin, että sellaista on jotenkin kai aika vaikea välttää kokonaan. Jos tekee jotain työtä siinä on aina omat paineensa. Mielestäni esim. omalla kohdallani sopiva määrä paineita ja itse asetettuja tavoitteita on hyvä asia. Jos vaatimuksia on liikaa, kaikkia asioita ei yksinkertaisesti saa hoidettua. Itseään pitää kuitenkin aina kuunnella niin että pysyy hyvinvoivana ja tasapainossa eikä stressaa tai rehki liikaa. Olen itsekin kokenut usein että ”ulkoinen elämä ei ole vastannut sisäistä tilaani.” Luultavasti sisäistä on helpompi muuttaa, kuten esim. ajatuksiaan ja asenteitaan ym. kuin ulkoista. Enpä tiedä saako elämää koskaan muokattua toiveitaan vastaavaksi. On helpompi asettua vain johonkin hyväksymiseen ja tyytymiseen.

KN Olen elänyt kokemuksellista aikaa ja välttänyt aivojen käyttöä (heh), jotta saisin paremman kontaktin todelliseen itseeni. Oman polun luokittelu ja oman tason määrittely ei tunnu nyt tärkeältä, vain olemisesta kumpuava toiminta. Tärkeältä tuntuu kuunnella jokaista hetkeä ainutlaatuisena tienviittana seuraavaan hetkeen. Nyt on juurtumisen aika ja kun juurrun ja luon syvemmän kontaktin maahan luon itseni uudestaan uudella tasolla. Olen aina hahmottanut itseni vain häntäluusta ylöspäin, nyt on aika huomata, että minulla on todellakin jalat ja niistä lähtevät juuret ovat osa minua. Koska ollaan nyt maapallolla on aika tänne juurtua… Lapissa on se ihmeellinen taika, että täällä maasta nousee energiaa voimakkaasti ylöspäin ja sitä on mahdollista hyödyntää henkisessä kasvussa. Luontaisesti lapin ihmisellä onkin voimakas kontakti maahan, mutta ylöspäin ovat yhteydet huonot, joten lapin ihmisellä on minulle opetettavaa ja minulla taasen lapin ihmiselle.

TIMO On tosi hienoa, että voi saada jonkinlaisen yhteyden ihmisiin vain kirjoittamalla nettiin. Mikä on sinun tilanteesi ja vaiheesi etsijän tiellä? Mikä on sinun kehityksellesi hyödyllistä ja tarpeellista?

VÅ En ole varsinaisesti hurahtanut mihinkään yhteen elämänkatsomukseen vaan olen kahlannut ihan kaikkea läpi. Minulla itselläni henkinen kasvu on ollut taistelua. Lähtökohtani tähän elämään ovat kuin karmeasta elokuvasta. Näin jälkeen päin ajateltuna on uskomatonta, että yhdelle ihmiselle voi tapahtua niin monta karmeaa asiaa ja niin monta hyvää asiaa. Useimmiten kai siksi oloni on ikivanha ja väsynyt. Kuitenkin omaan uteliaan mielen ja uskon valintojen voimaan. Siksi kai pysyn edelleen täällä ja katson mitä minun varalleni on suunniteltu. Pyrin kuuntelemaan sisäistä ääntäni ja vahvistamaan sen sointia. Vain sitä kuuntelemalla pysyn tiellä. En osaa sanoa mikä on vaiheeni etsijän tiellä. Olen kohdannut kuoleman läheltä. Olin ja olen edelleen todella hämmästynyt miten pystyn suhtautumaan asiaan näin rauhallisesti ja miten nyt tiedän että sielu on ikuinen. Se on uskomatonta. Ja ymmärrän myös tapahtuman toisessa valossa. Olen kokenut erikoisen ja syvän transsinomaisen tilan yhteydessä energian välittämiseen hoitotyössäni. Kirjoista Sisäinen tie on ihana!

TIMO Jostain tulee yrittää löytää voimaa ja merkitystä elämään, erityisesti silloin kun omalle itselle tai ympärillä tapahtuu ikäviä asioita. Itsellänikin on kotitaustani puolesta monia ikäviäkin kokemuksia lähinnä siitä miten toisilla on mennyt. Mielestäni kannattaa pitää jalat maassa ja välttää ainakin mystifiointia, ja erilaisten ilmiöiden väärää tulkintaa. Itse pyrin ymmärtämään mm. energioita ja muuta vastaavaa.

VÅ Vielä viisi vuotta sitten en uskonut mihinkään. Olin täysin ateisti ja sanoinkin että kun ruumis kuolee keuhkot tyhjenevät ja sydän pysähtyy. Muutos itsessäni on ollut huikea. Tällä hetkellä myös näen kuudennella tsakrallani valopalloja ja tämä on tapahtunut itsestään. Ymmärrän mitä tarkoitat jalat maassa, mutta maadoitus hoitotyössäni onkin kaiken a-ja o. Opettelen sitä miten hoitaa muita ja silti itse pysyä energisenä, luovuttamatta omaa energiaa hoidoissa, ja miten kierrättää energia ylhäältä läpi toimien itse vain välikätenä. Suosittelen käyntiä intialaisessa päänhieronnassa. Ehkä sinä osaat kertoa missä menen etsijänä, tai olenko etsijä ollenkaan. Ehkä olen vain eksyksissä.

TIMO En pysty nyt tarkkaan arvioimaan missä vaiheessa tms. olet menossa. Henkinen kehitys on kuitenkin aina samalla myös persoonallisuuden kehitystä ja sen me taas luomme suureksi osaksi itse.

Leave a Reply

Your email address will not be published.