Keskusteluja 1

MP Olen nyt kolme vuotta lueskellut henkisen puolen kirjallisuutta ja nyt näidenkin kirjoitusten myötä asiat vain syvenevät. Kun sisällä on sellainen kaipuu johonkin, varmaan omaan itseeni. Pidin oikein kovasti lukemastani ja janoan sitä lisää. Nämä tekstit antavat uusia tapoja ajatella, syvemmin ja laajemmin, koska ne minun omat ajatukseni elämästäni ja kaikesta rajoittavat sitten sitä lopputulosta. Joten kiva tuulettaa päätä ja laajentaa näkemyksiä ja nähdä maailmaa eri tavalla, opetella näkemään. Haluaisin löytää sen todellisen itseni.

TIMO Sisäinen kaipuu on nähdäkseni merkki siitä, että sielusäde on alkanut vaikuttaa. Silloin ihminen alkaa etsiä. Hän haluaa viettää enemmän sisäistä elämää kuten mystikot esimerkiksi tai sitten hän vain kaipaa enemmän hiljaisuutta. Hän alkaa tutkia henkistä kirjallisuutta, jonka kautta saa valaistusta elämän lakeihin ja arvoituksiin. Etsijän pitäisi pyrkiä luomaan jonkinlainen realistinen käsitys omasta asemastaan evoluutiossa ja ymmärtää sitten sen haasteet ja mahdollisuudet ja kehitystehtävät kirjojen ja elämän kautta. (2007)

MP Kävin läpi erilaisia huuhaa juttuja ja minun emotionaaliseen tuskaan ei löytynyt apua, tietenkään. Hain siis apua samasta energiasta, jossa jo olen / olin? Osaatko kertoa, voiko pitkään jatkunut epämääräinen sairastelu johtua siitä, että ei tajua, missä epämääräisessä tilanteessa on vai voiko se olla kehon puhdistautumista kaikesta, mitä sinne on sullonut, myös ja varsinkin kaikista toistenkin tunteista.

TIMO Terveys ja sairaus ovat moninainen kysymys. Kannattaa ainakin ensin miettiä elämäntapoja ja fyysisiä tekijöitä, mitä syöt ja juot. (Haitalliset asiat kuten tupakka ja alkoholi varmaan vähentävät vastustuskykyä ym.). Sitten tulevat psyykkiset tekijät, mikä on monimutkaisempaa, koska hyvinvointi riippuu oikeastaan ihmisen koko elämäntilanteesta ja siitä mitä pään sisällä tapahtuu (ajatukset ja tunteet ym.). Ei kannata omaksua toisten tunteita omaan itseensä eikä sekoittaa niitä omiin tunteisiinsa. Ainakin voimakas halu olla terve ja pysyä terveenä on kenties tärkein tekijä. Psyykkistä masennusta, yksinäisyyttä tms. ei kannata alkaa ”kanavoida” fyysiseksi sairaudeksi. Läheisellä ihmissuhteella tai parisuhteella, kun se toimii, on varmasti hyvä vaikutus hyvinvointiin mutta ilmankin voi pysyä terveenä ja optimistisena. (vuodelta 2009)

CS Olisiko sinulla jotain hyvää mantraa jonka haluaisit antaa?

TIMO Periaatteessa jokaisen tulee löytää oma tiensä ja kehittyä itsenäiseksi ja riippumattomaksi etsijäksi ja yksilöksi. Itse en ole paljoa käyttänyt mitään mantroja enkä muutenkaan mitään muodollisia meditaation muotoja. Yleinen avoimuus laskeutuville energioille ym. riittää mielestäni. Joka tapauksessa henkinen kehitys on monien osatekijöiden summa.

CS Olen samaa mieltä yleisestä avoimuudesta energioille, olen siihen siirtymässä. Tunnen vain itseni niin pieneksi tekijäksi, mutta se riittää, kun on kuitenkin saanut maistaa energioita. ”Opissa ne ovat variksenpojat lennossa”, mummo sanoi. Olen alkanut nähdä sisäisen elämän rikkauden. Olen alkanut miettimään henkistä luovuutta. Henkisestä huumorista olen saanut joitain viitteitä. Luova mielikuvitus ilman muodollisia muotoja tuntuu kutsuvan.

CS Olen taas lueskellut ajatelmiasi, tuntuvat tutuilta, olen kokenut paljon samaa. Sain hyviä ”viboja”, kun jätin tavanomaiset mantrat veke. Yksi isompi solmu aukesi. Pitää vaan näköjään mennä suoraan asiaan, ja ottaa sitä henkistä substanssia itseensä. Joku sanoi, olen prosessi, jota en tunne, olet yksin, koska olet kaikki, eikä kaikki voi olla yksin. Vihkimyksistä on sellainen tunto, että olen vähän jokaisessa. Toisen vihkimyksen tuska on jo ehkä takana. Nyt on varmaankin menossa kolmannen säteen vaikutuksen alaisena luovan ajatuksen opettelua ja kommunikoinnin opiskelemista. Monet kertovat omista inkarnaatioistaan, sanovat eläneensä siellä ja täällä. Kuinka mahtaa olla, onko sinulla moisesta kokemuksia?

TIMO Monet henkiset menetelmät, meditaatio ja mantrat ym.. toimivat paljon sen mukaan miten niitä itse soveltaa. Luonto, henki ja elämä ovat kuitenkin viime kädessä kaiken kehityksen takana. Ja tietenkin ihminen itse. Menetelmät ovat vain pieniä apuvälineitä. Uskon, että jokaisen pitää itse löytää omat menetelmät ja oma tiensä, ja oivaltaa mitkä asiat todella vievät eteenpäin.
Minulla ei ole suoraan sanottuna ollut kokemuksia tai muistoja edellisistä elämistä. Tämä elämä on riittävän haastavaa ja mielenkiintoista. En kyllä pidä mahdottomana jälleensyntymistä, mutta en tiedä tuleeko siihen liittyä persoonallisuuden säilyminen. Hyvä jos olet löytänyt ajatelmistani jotain.

CS Jotain kysyisin. ”Se merkitsee aina identiteettiä tietämisen ja tiedon kohteen välillä”, sanot, kun puhut gnosiksen avautumisesta. Voisiko tätä lausetta selittää? Miten Ishwara-Shaktin salaisuutta tulisi lähestyä? Onko se sama, kuin seksuaalisuuden ja henkisyyden yhteen sovittaminen, ja miten nämä tulisi sovittaa?

TIMO Tämä gnosis ja muu on täysin Aurobindon ajattelua. Aurobindoa lukiessa tulee hyvin helposti vaikutelma, että hän on jollain aivan paljon korkeammalla tajunnan tasolla kuin monet muut ihmiskunnan edistyneet ihmiset. Tietäjän ja tiedon kohteen, tai tajunnan ja maailman välinen ongelma on eräs filosofian peruskysymyksiä. Aurobindo näkee, että vain gnosiksessa tai henkisessä tiedossa vallitsee identiteetti tai ykseys esim. mielen ja havainnon kohteen välillä. Kuitenkin on ihan tavallinen näkemys mielen filosofiassa nykyään, että esim. aistihavainnossa ei ole juuri mitään kaksinaisuutta, että yksilön tajunta on jollain tavalla yhtä aistihavainnon kohteiden kanssa. Esim. joogan polulla eivät aistihavainnot voi muuttua millään perustavalla tavalla vaikka Aurobindo puhuu esim. Synthesis of yoga teoksessa supramentaalisista aisteista. En usko kaikkea mitä tämä mies puhuu. Aurobindo käyttää sanoja värikkäästi, mutta ei ole syytä olettaa, että hän kokee todellisuutta kovin paljoa eri tavalla kuin Matti Meikäläinen. Toki hän on tavoittanut jonkin korkean henkisen vapautumisen ja viisauden asteen.
Aurobindo rakentaa kirjoissaan myös näkemystä, missä hän rinnasta tavallisen mielen, jonka toiminta hänen mukaansa perustuu kaksinaisuuteen ja osien tuntemiseen, ja superimielen, joka näkee ykseyden ja joka tietää identiteetin kautta. En usko, että on mitään kovin suurta eroa ns. tavallisen mielen ja ns. supermielen välillä. Ishwarasta ja Shaktista en ehkä osaa sanoa paljoa. Shakti on ihmisen sisäinen luonnon energia, joka nousee alhaalta kehosta. Ishwara on jokin oletettu Jumala ihmisen tajunnan perustana. Seksuaalisuuden ja henkisyyden sovittamisesta ei kannata tehdä mitään ongelmaa. Mielestäni menneeseen maailmaan kuuluvat näkemykset, missä seksuaalisuus nähdään henkisyyden vastakohtana. Esim. juuri Aurobindo kannatta vielä tällaista askeettista jooga tietä. Mielestäni hänen askeesinsa ei voi mitenkään edistää henkistä kehitystä. Yksilö voi päästä samalla tasolle ilmankin.

BJY Kävin sivuillasi ja luin sieltä päiväkirjojasi. Pidin kirjoituksistasi. Oli antoisaa lukea kirjoituksiasi vapautumisesta, nirvanasta ja valaistumisesta. Sinulla on hyvin paljon samankaltaista oivaltamista teksteissäsi kuin itselläni. Kirjoitan itsekin heräämisestä ja valaistumisesta. Polkuni on oman Itsen tiedostamista. Itsen todellistaminen vapauttaa. Lukeminen on suureksi osaksi jäänyt pois kuvioista. Olen kokenut kaiken ulkopuolisen tiedon pikemminkin turhana painolastina josta olen tehnyt luopumista. Parempi melkeinpä olisi jos ei olisi koskaan lukenut mitään, muuta kuin kirjan joka kylvää totuuden siemenen itämään sisimpään, poistaen tarpeen tietää mitään. Viimeiset vuodet kirjaystäväni ovat olleet Chögyam Trungpan Soturin tie ja Barry Long. Kun luin yhteen aikaan Barry Longia edes yhden lauseen tyhjensi se mielen täysin kaikesta turhasta. Hänen kirjansa olivat omalle totuudelleni täydellisin tapaamani peili, ja todellakin kylvivät sisäsyntyisen tiedostamisen siemenen, niin että tiedon etsiminen ulkopuolelta kävi tarpeettomaksi. Vaikka Barry Long ei ehkä niitä herkimpiä ihmisiä olekaan.

TIMO Lukeminen on kyllä vielä minullekin osa henkistä tietä (kuten kirjoittaminen).

BJY Ihmissuhteissani koen usein tällä hetkellä kuinka oma tietoisuuden tila joutuu täysin väärin nähdyksi ihmisten seurassa. Heidän elämässään on ongelmia, voimakkaita emootioita, ja he näkevät puutteitta ja viallisuutta sanoi tai oli mitä tahansa. Sitä tekee kaikkensa luodakseen ykseyttä ja tasavertaisuutta ihmissuhteisiin, mutta saankin osakseni aivan muuta. Ihmissuhteet ovat enimmäkseen kahden eri tietoisuuden törmäyskurssia ja jonkinmoisen sillan luomista. Mutta aina niistä jotain satoa saa, vahvistuu kestämään mitä olosuhteita tahansa ja sen kautta myös Itse asettuu syvempänä ja konkreettisempana läsnäolona ruumiiseen ja mieleen. Näkee myös onko itsessä reagoivaa osaa, mutta jos sitä ei löydy alkaa kysyä itseltään mitä järkeä on seurassa jossa toinen ei näe minua, ja kommunikaatio jää siihen että sulkee korvansa turhalta. Mutta itse asiassa kaikki koetukset ovat aina mahtavia. Autuudessa ne eivät kosketa, kun mieli sulaa autuuteen. Välillä laskeutuminen persoonaan on haastavaa saati muistaminen mitä on kun samastui persoonaan tai itseen. Jossain tekstissäsi toit mainiosti esiin tuon vaikeuden sovittaa yhteen autuuden tila ja persoonallinen tietoisuus. Se ei tuntunut niin vaikealta aikaisemmin kun autuuden energiat nousivat juurichakrasta kurkkuun, mutta nyt kun ne nousevat mieleen on astumassa kuolema-tilaan, välitilaan, jossa ei oikein tunne olevansa yhtään mitään.
Ihmisten kohtaamiseen syvemmällä tasolla lisäisin: Paljolti on kyse siitä olenko minä itse valmis esittämään toiselle ihmiselle sellaisia kysymyksiä, jotka tuovat esiin hänen viisautensa. Vasta sen myötä toinen voi nähdä kuinka antoisaa on jakaa sisintään, ja myöskin kuinka paljon tutustumisen arvoista myös toisessa on. Ennen kuin on tarve sanoin jakaa sisintään, ainut mahdollisuus siihen näyttää olevan kirjoittaminen ja henkinen ohjaus.
Meditoin seitsemän vuotta ryhmässä harjoittaen erästä tehokasta meditaatiota ahkerasti, vaikka meditaatio ei koskaan oikein tuntunut jutultani. Mutta erittäin vapauttavat seuraukset sillä oli. Sitten aloin seurata vain Itseäni meditaation muututtua tarpeettomaksi hyläten kaiken ulkopuolisen ja harjoittaa läsnäoloa, yksinkertaista tuntemista ja aistimista, hiljaisuutta. Siitä alkoi jatkuva tiedostaminen öin ja päivin niin ettei unta saanut tietoisuuden valossa. Ja nyt kaikki on hyvin yksinkertaista arkea ja henkisyys on kätkeytynyt noihin arjen askareisiin. 🙂 Guruilla ja menetelmillä on aikansa ja tarkoituksensa. Lapsikin muuttaa kotoaan eikä tarvitse vanhempiensa holhousta kun on valmis itsenäisyyteen. Tunnen ihmisiä jotka jatkavat tottumuksesta meditaatiota vaikka sille ei ole tarvetta. Kun on löytänyt sen oman polun, on haaste hyväksyä monien ulkoa opittu henkisyys vailla ylenkatsetta.
On olennaista vastaanottaa totuuden siemen, josta alkaa tiedostaminen jolloin ei voi erehtyä siitä missä on ja mitä tapahtuu. Polkuaan voi pitkittää vuosikausia kun totuus-puoli ei ole herännyt. Näyt ja sisäiset kokemukset eivät tuo heräämistä, tiedostamisen kautta mieli tyhjentää sisältönsä. Herääminen tapahtuu ruumiissa syvässä läsnäolossa ja kaiken hyväksymisen kautta. Herää vauvana, vailla nimeä, mitään, täysin uudessa maailmassa kaiken unohtaneena. Mieli on uusi vaikka tottumusten jäänteet palaavat, tunteiden ja ajattelun kuolema on vielä koittamatta. Kun polulla havaintokulma muuttuu ja irtaantuu henkilökohtaisuuksista, itsestä, oivaltaa mielen luonteen. Persoonan naamio, tunteet ja ajattelu tippuvat kuin syyslehdet puista, spontaanisti.

TIMO Itse olen myös aina ylenkatsonut muodollista ja keinotekoista ja kaavamaista hengellisyyttä. Aidossa polun kulkemisessa on kyse itsensä kuuntelemisesta ja sisäisestä herkkyydestä. Mielestäni silloin ei ole olemassa mitään valmista menetelmää. Eri perinteet kahlehtivat ja joskus jopa vieraannuttavat meidät omasta olemuksestamme. (Vuodelta 2011)

Huomautus. Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.