Paul Brunton

Paul Brunton (1898-1981)

”Ihmisen henki pysyy sinänsä muuttumattomana ja häiriintymättömänä kaikessa ylevyydessään, kun taas hänen henkilökohtainen minänsä kulkee mitä suurimpien vaihteluiden kautta. Se on hänen tuhoutumaton aineosansa, äänetön ja ikuinen todistaja, jolle hänen jonakin päivänä on osoitettava kunnioitustaan. Se on valo, jota mikään voima ei pysty sammuttamaan. Se on ihmisen hyväntahtoinen ja suvaitseva kuolematon henki, joka on kaunis ja muuttumaton. Olemme niin lähellä sisimmässämme olevaa jumalaa kuin suinkin voimme olla. Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin tiedostaa tämä kokeilun ja kokemusten avulla. Sielu hautoo salaa suurta aarrettaan. Asettukaamme lepoon oman olemuksemme keskustaan ja löytäkäämme sinne kätketyt timantit ja rubiinit. Yliminä on ruumiimme todellinen olemus, sen jumalainen asukas, äänetön todistaja ihmisrinnassa. Ihminen elää jokaisen hetken tämän jumalaisen minän läsnä ollessa, mutta tietämättömyyden kalvo peittää hänet ja estää hänet näkemästä ja aistimasta.” (Salainen tie, s. 132-3)

TV. kommentti Ihmisen hengen muuttumattomuus ja kuolemattomuus ovat uskonkappaleita, kokemus sinänsä ei todista sellaista. Hienoltahan tuo yllä oleva muuten kuulostaa. Ihmetellä täytyy miten jokin mikä on elävä ja tiedostava voi olla muuttumaton ja liikkumaton. Sehän ei silloin edes kehity. Toisaalta on kuitekin tunnustettava, että meissä todellakin näyttäisi olevan ikäänkuin muuttumaton ja pysyvä tarkkaileva tietoisuus kaikissa elämänvaiheissa ja kaikkien tietoisuuden sisältöjen takana.

”Jos ihminen on riippuvainen muista voidakseen saada apua tai onnea, hän on riippuvainen hauraista oljenkorsista. Mutta jos ihminen on riippuvainen yliminästä, hän ei koskaan koe pettymystä. Voimme lyhyesti pohtia minkälaista aineellista apua yliminä antaa silloin, kun itse olemme avuttomia. Oikeastaan mikään ei ylitä tämän avun puitteita. Sairaudet, orgaaniset viat, työn, ravinnon, asunnon, ystävien tai varojen puute, masentavat ihmissuhteet – kaikki nämä ja monet muut ovat asioita, joita kirjoittaja monien henkilöiden kokemusten perusteella tietää autetun ihmeellisesti ja jumalallisesti. He olivat kaikki ihmisiä, jotka olivat oppineet – vaikkapa vain vähäsen – ”virittäytymään” yliminän aaltopituudelle ja siirtämään taakkansa sen leveämmille harteille. Kohtalon mahtava voima oli aiheuttanut heille nämä murheet tai vaikeudet, mutta yliminän kaikkivoipa voima vapautti heidät lopuksi.” (Yliminää etsimässä, 274)

TV. kommentti Onnellemme ja menestyksellemme on hyvin haitallista ja vahingollista jos uskomme että yliminä tai korkeampi voima voi konkreettisesti auttaa meitä tuollaisissa mainituissa käytännön ongelmissa kuten työ, ravinto, asunto, rahan puute tai huonot ihmissuhteet. Miettikääpä hetken mitä Brunton tässä oikein väittää. Maailma ei kyllä toimi siten, että yliminä salassa järjestelee asioita puolestamme kunhan väin käännymme sen puoleen tarpeen vaatiessa. Kyllä meidän vaan pitää itse ensin ymmärtää ongelmiemme luonne ja sitten löytää ratkaisuja niihin ja ryhtyä toimeen. Jos jonkin myönteisen tapahtuman kohdalla näemme, että meitä on autettu ”ihmeellisesti ja jumalallisesti”, pidän sitä vääristävänä ylitulkintana. Näkemys ei ole realistinen. Uskovat harrastavat saman suuntaista ajattelua. Heillä yliminän sijalla on vain Jumala. Yliminän suunnalta voi kyllä saada voimia kestää vaikeuksia ja ratkaista ongelmia. Fyysiseen terveyteen henkisellä yhteydellä sen sijaan on varmaankin hyvä vaikutus.

”Tripura, muinainen sanskritinkielinen käsikirjoitus sanoo: ”Katkeamaton korkein jopa unessa koettava tietoisuus on viisaitten korkeimman veljeskunnan tuntomerkki.” (Yliminän viisaus, 356)

”Tämä todellakin on se valvetilan, unitilan ja nukkumisen taustalla oleva neljäs tila, mitä salainen oppi pitää korkealla ylöspäin pyrkivien ihmisten katseen edessä tavoittelemisen arvoisena päämääränä. Mitä he nyt tiedostamattaan kokevat syvän unen aikana, sen he voisivat kokea tietoisesti valve-elämässään. Kaikki ihmiset voivat saavuttaa sen, vaikka – koska harvat koskaan etsivät sitä vain harvat todellisuudessa saavuttavat sen. Se on vapaa kaikista kolmen muun tilan keskeytyksistä ja muutoksista. Se on säilytettävissä kaiken aikaa ja joka paikassa, olimmepa valveilla, näimmepä unta tai muuten nukuimme. Ja koska se ylittää nukkumisen tiedostamattomuuden rajat, sitä voi kutsua transsendentiksi, yliluonnolliseksi tilaksi. Sellainen tila on paradoksaalinen ja tavallisen käsittämiskyvyn yläpuolella, koska se on syvän unen ja täydellisen tietoisuuden yhdistyminen. Nuo kolme tilaa eivät ole kylliksi. Ihmiskunnalla on mahdollisuus päästä niiden tuolle puolen, valloittaa Luonnon lujasta otteesta neljäs tila, joka ylittää ne kaikki. Sen kuvaamaton autuus on olemassa, odottaen kuten se aina on odottanut niitä harvoja uskalikkoja, jotka tahtovat toimia koko rotunsa pioneereina. Ajattelemalla näiden kolmen tilan sisäistä merkitystä lopulta ymmärrämme mystisen neljännen tilan tärkeyden. Se on aina olemassa syvällä alhaalla olemuksessamme, emmekä me koskaan todellisuudessa jätä sitä, emme minään aikana, emme edes silloin kun tulemme herätessämme toimiviksi tai vaivumme unen tiedottomuuteen. Ja nyt saatamme käsittää, mistä syystä kadotamme tietoisuutemme vaipuessamme uneen. Tuolla hengen synnynnäisellä tilalla, johon silloin palaamme, on nimittäin valtaisasti suurempi värähtelytaajuus kuin minkä omistamme valveälyllämme. Ja tämän valveälyn vetää ajoittain sisäänpäin väkevä magneettinen voima tähän olemuksensa kaikkein sisimpään osaan, mutta havaitsee itsensä täysin kyvyttömäksi laajentamaan omaa ulottuvuuttaan saavuttaakseen neljännen tilan avaramman tietoisuuden. Siten se menee tajuttomaksi ja vajoaa uneen. Koska sen oma rajoittunut elämä on kynttilän tavoin sammunut unen aikana, se luonnollisesti kieltää jälkeenpäin että silloin oli olemassakaan minkäänlaista tajuntaa.” (Yliminän viisaus, 110)

TV. kommentti Tuskinpa vain on olemassa tuollaista samana pysyvää jatkuvaa henkistä tietoisuutta. Kokemus ei vahvista sellaista. Nykyaikaisissa tieteellisissä unitutkimuksissa ei ole tietääkseni löydetty mitään tuollaista tietoista syvän unen tilaa. Emme voi muistaa unitiloja, joissa emme ole tietoisia, siksi kai voimme helposti kuvitella, että myös unessa jonkin asteinen tietoisuus aina säilyisi. Kokemus kyllä kertoo meille, että mitä tietoisempia olemme yöllä nukkuessamme, sitä pinnallisempaa ja huonompaa on uni, ja mitä syvempää se on, sitä parempaa se on elimistöllemme ja tervydellemme.

”Kun syvä hiljaisuus salaperäisestä voimasta puhkeaa puhumaan ihmisessä, se ensin hämmästyttää ja sitten ilahduttaa häntä. Jos hän jatkaa harjoitusta, hiljaisuus hänen sisällään alkaa vähitellen puhua ja se ohjaa hänen tulevia ponnistelujaan. Sen sanat voivat paljastaa jumalallisia totuuksia, johdattaa ihmistä henkisesti tai selittää hänelle tilanteiden ja tapahtumien sisäisen merkityksen. Kielteisessä mielessä se moittii ihmistä hänen synneistään, varoittaa häntä virheistä ja nöyryyttää häntä hänen itsekkyytensä takia. Myönteisessä mielessä se ohjaa ihmistä korkeampiin näkökulmiin, osoittaa hänelle oikean tien ja valaisee hänelle kaikkien kirjoitusten todellisen merkityksen. Se korjaa väärät asenteet, ohjaa oikeaan käytökseen ja antaa hengen opetusta. Ja kenellä on taito kuulla tätä sisäistä ääntä, hän aina mielellään tottelee sen kehotuksia. Hänen täytyy oppia kuuntelemaan sisäistä ääntään ja seurata mieluummin sisäistä valoa kuin muiden neuvoja ja opetuksia. (Ajatuksia etsijän tieltä, 124)

TV. kommentti Kyseinen sisäinen sana tai sisäinen ääni ei voi todellisuudessa olla kumpikaan, ei sana eikä ääni. Opastus ja johdatus, jonka voimme saada henkisestä olemuksestamme, toimii äänettömästi ja sanattomasti. Menneen kokemuksemme tuoma tieto toimii aina yhdessä sisäisen äänen kanssa. Niitä on vaikea tarkasti erottaa toisistaan. Omatunto toimii hyvin paljon lainauksessa kuvatulla tavalla.

”On kiistaton tosiasia, että vaikka jumalallisten olentojen tai Yliminän Valon ilmentymä nähdään selvänäköisesti päässä, Yliminän läsnäolo, joka on jumalallisinta ihmisessä, koetaan mystisenä tunteena sydämessä; sillä luonto on itse asettanut sinne salaperäisen ja pyhän tyhjiön. Yliminä on itsessään vailla muotoa, mutta sen ilmentymällä sydämessä on muoto. Arvaamattomalla hetkellä ilmestyy sydämen tyhjiöön, jossa ilmentymä sijaitsee koko elämän ajan, valosta koostuva, täysin kyseisen ihmisen hahmoinen kuva. Arviomme mukaan se on kooltaan vain pilkun murto-osan murto-osa. Kuitenkin se on siellä. Tämä on se ’sydämen pieni ihminen’, josta tiibetiläinen okkultismi puhuu, ’sydämessä asuva hahmo; joksi sitä intialaisissa mystillisissä Upanisadeissa kutsutaan. Kirjassani Yliminää etsimässä selitettiin, että sydämen jumalallinen asukas ei ole olio, vaan aukko, jota muinoin kutsuttiin vertaus kuvallisesti ”luolaksi” ja joka on todellisuudessa eräänlainen tyhjiötila. (Ajatuksia etsijän tieltä, 120)

TV. kommentti Brunton puhuu samassa kirjassa lisäksi sydämessä olevasta ”yliminäatomista”. Nämä ovat uskonkappaleita, joita kokemus ei vahvista. Mietiskelyssä tai muuten sydämen seudulla ei koeta mitään erityistä. Jumalallinen rakkaus valtaa ilmentyessään kauttaaltaan koko ihmisen. Pää on tajunnan tärkein keskus ja pysyy sellaisena aina.

Leave a Reply

Your email address will not be published.