Gnostinen evoluutio

Teosofi 3 / 1992

Sri Aurobindo katsoo The Life Divine teoksessaan, että evolutiivinen luonto on saattamassa ihmiset vähitellen tietoisiksi sieluistaan. Se ei kuitenkaan merkitse täydellistä ja radikaalia muutosta, kokonaan uudenlaista olemisen ja tietoisuuden muotoa. Henkinen ihminen on kehittynyt tai kehittymässä, mutta ei vielä supramentaalinen olento, josta on tuleva maan luonnon johtaja. Henkinen prinsiippi ei ole vielä toteuttanut itseään täydellä oikeudellaan ja suvereenisuudellaan, vaan se on ollut mentaalisen olemuksen rajoihin sidottu. Toisenlainen, korkeampi kehitys on kuitenkin alkanut ja sen tarkoituksena on luoda kokonaan uudentyyppinen olento. Gnostinen evoluutio merkitsee nousemista mielestä supermieleen monien välittävien asteiden kautta. Kuilu mielen ja supermielen välillä on kuitenkin silloitettava ja tämä voidaan tehdä kolminaisen transformaation avulla. Ensimmäisenä on tapahduttava psyykkinen muutos, joka merkitsee koko luontomme kääntymistä sielun instrumentiksi. Henkisessä transformaatiossa korkeampi tieto, voima, autuus ja puhtaus laskeutuvat koko olemuksemme, jopa alitajuntamme pimeyteen. Gnostisen evoluution kruunaavana vaiheena tapahtuu nousu supermieleen ja supramentaalisen tietoisuuden laskeutuminen koko olemuksemme.

Kehityksen alussa sielu, psyykkinen olemus (Psychic entity) on meissä kokonaan verhottu. Sielun paljastaminen on ensimmäinen askel kohti henkistä muutosta. Sielun kautta me olemme olemassa ja säilymme yksilöllisinä olentoina luonnossa. Muut osat ihmisen luonnollisessa olemuksessa ovat muuttuvia ja katoavia. Vain psyykkinen olemus säilyy ja on pohjimmiltaan aina sama sisältäen kaikki olennaiset mahdollisuutemme manifestaatiossa. Sielu on aina puhdas jumaluuden liekki eikä sen laatu muutu sen manifestoimien epätäydellisten muotojen mukana. Edes pahimmat synnit eivät voi turmella sielun olemuksellista puhtautta. Sielu on olemukseltaan valaiseva. Totuus, kauneus ja hyvyys ovat sukua sen olemukselle. Sielu on tietoinen myös niiden vastakohdista, pahasta, rumasta ja väärästä. Sielu asettaa esiin mielen ja se käyttää mieltä, elämää ja ruumista instrumentteinaan, se on kuitenkin olemukseltaan muuta ja suurempaa kuin jäsenensä. Koska sielu on alusta lähtien kätketty ja verhottu sen käyttövälineitä, on inhimillinen evoluutio ollut hidasta. Psyykkinen olemus on tukemassa luonnollista kehon, elämän ja mielen evoluutiota. Se kerää mentaalisen, vitaalisen ja fyysisen kokemuksen ytimen ja assimiloi sen myöhempää luonnon evoluutiota varten. Sri Aurobindo tekee erotuksen olemuksellisen sielun (psychic entity) ja kehittyvän ja ajallisen sielu-persoonallisuuden (psychid being) välille. Puhdas sieluolemus on jumalallinen kipinä, joka on yhtä ikuisen Itsen ja hengen kanssa. Tämä ikuinen sielu manifestoi elämästä elämään kehittyvän sielu-persoonallisuuden. Psyykeä tai sielu-persoonallisuutta ei tule sekoittaa egoon 1) tai pyydesieluun, jossa alempi luontomme vaikuttaa.

Transformaation ensimmäiseen tasoon kuuluu sielun, psyykkisen olemuksemme esiin nostaminen. Useimmissa ihmisissä sielullinen prinsiippi ei kuitenkaan ole keskushahmon, vaan palvelijan asemassa. Vitaaliset, fyysiset ja mentaaliset voimat peittävät sen alleen estäen samalla sielu-persoonallisuuden kehittymisen. Ihmisen psyyken vahvistaminen ja esiin nostaminen on henkisen elämän ensimmäinen ehto. Vasta kun sielu-persoonallisuus saavuttaa johtoaseman olemuksessamme, tulee integraalinen yoga mahdolliseksi. Tämä avaa tien psyykkiselle, henkiselle ja supramentaaliselle transformaatiolle. Sielun tehtävänä on vaikuttaa mieleen, tunteisiin ja vitaaliseen olemukseen ja kääntää niiden ideat ja dynamiikka suuntaan, joka on jumalallista ja valaisevaa. Ihmisen herätessä tietoisuuteen sielustaan, seuraa siitä nopeampi tietoinen evoluutio ja psyykkinen transformaatio tulevat mahdolliseksi. Vasta kun psyykkisen olemuksen muotoama sielu-persoonallisuus on riittävän voimakas, sielu voi tulla taustalta eteen ja alkaa hallita luontoa.

Ensimmäinen ehto sielun ilmentymiselle on suora kontakti pintaolemuksemme ja henkisen todellisuuden välillä. Psyykkinen elementti kääntyy aina sen puoleen, joka ilmiömaailmassa näyttää kuuluvan henkiseen todellisuuteen. Se etsii tätä toden, hyvän ja kauniin ja niiden ulkoisten ilmausten välityksellä.
Ensimmäinen tie saavuttaa suora kontakti sieluunsa on ajattelu. Sielu välittää älylle psyykkisen leiman ja se muuntaa sitä vähitellen intuitiiviseksi älyksi. Mielen saavuttaessa yhteyden sieluun, se tulee puhtaaksi, laajaksi ja epäpersoonalliseksi. Mielen kautta saavutettu transformaatio ei kuitenkaan tuo mukaan integraalista transformaatiota. Toinen tie yhteyteen sielun ja pintaolemuksemme välillä on sydän. Sri Aurobindon mukaan tämä on nopein tapa, koska sielun salainen keskus sijaitsee sydämessä. Bhaktin, palvonnan avulla voidaan kehittää yhteyttä sieluun. Palvonta voi saavuttaa täyden voimansa mielen kääntyessä ylimmän persoonallisen olennon puoleen. Itsensä luovuttaminen tulee mahdolliseksi ja lopulta määrääväksi. Taide ja esteettisen kokemuksen viljeleminen voi myös kattaa tämän alueen, varsinkin kun palvonnan harjoittaminen lienee suomalaiselle kulttuurille melko vierasta. Kolmanneksi kontakti sieluun voidaan saavuttaa tahdon voimalla. Tahdon keskittäminen toiminnassa ja luopuminen itsekkäistä tarkoitusperistä johtaa vähitellen egoistisen tahdon ja pyyteiden häviämiseen. Egon on mahdollista silloin alistaa itsensä korkeimmalle laille ja korkeimmalle voimalle. Näiden kolmen lähestymistavan yhdistelmä, ajattelun, sydämen ja tahdon tien, luo pintaolemukseemme vähitellen psyykkisen olotilan, jossa vallitsee avoimuus psyykkiselle valolle, Itselle ja Ishwaralle.

Psyykkisessä transformaatiossa ihmisen on käännyttävä pintaolemuksestaan syvemmälle sisäänpäin, lakattava kokonaan olemasta pintapersoonallisuus ja tultava sisäiseksi persoonaksi, Purushaksi. Tämä muutos on välttämättä vaikea, koska matka mielen syvyyksiin, jossa verhottu psyykkinen olemus sijaitsee, on pitkä. Ulkoisen luonnon on välttämättä käytäväläpi hiljentävä puhdistuminen. Antaumus korkeimmalle, tahto puhtauteen ja egon uhraaminen vie yogassa eteenpäin ilman ristiriitoja. Voimakkain ja keskeisin tie on kuitenkin antautuminen Ishwaralle. Kun sielu alkaa paljastaa itseään, psyykkinen persoonallisuus saavuttaa myös täyden voimansa. Sielu manifestoi silloin itsensä keskusolemuksena, joka ylläpitää mieltä, elämää ja ruumista. Ensimmäinen tulos sielun ilmentymisestä on koko luonnon harmonisoiminen psyykkisen prinsiipin alaisuudessa. Toinen on kaikenlaisten henkisten kokemusten vapaa virtaaminen, Itsen kokeminen, Ishwaran ja Shaktin kokeminen ja yhteys toisiin olentoihin kosmisen tietoisuuden kautta. Sri Aurobindon mukaan psyykkinen ja henkinen transformaatio saattavat johtaa Nirvanaan, mutta integraalisessa yogassa tämä ei kuitenkaan ole päämäärä, vaan vain eräs askel polulla.

Henkinen transformaatio

Henkinen transformaatio seuraa psyykkistä kun tietoisuus kohoaan korkeammalle tasolle. Tämä saavutetaan henkisten kokemusten myötä, jotka saavutetaan integraalisen yogan polulla. Psyykkinen tietoisuus muuntuu silloin asteittain henkiseksi tietoisuudeksi. Psyykkisessä muutoksessa toteutuu psyykkinen liike sisäänpäin kohti Itseä ja Jumaluutta. Henkinen transformaatio taas merkitsee tietoisuuden nousua ylimielen ja supramentaalisen luonnon alueille. Siellä henki on aina verhoton eikä sitä ole jaettu mielenluontoon, elämän-luontoon ja ruumiinluontoon.

Henkinen transformaatio toteutuu usein toistettuna nousuna korkeammille henkisille tasoille, joista käsin tietoisuus hallitsee mielen, elämän ja ruumiin alempaa kolminaisuutta. Sitä seuraa korkeamman tiedon ja tietoisuuden voimien laskeutuminen, joista tulee yhä enemmän normaalia tietoa ja tietoisuutta. Henkisen tietoisuuden äärettömyyteen liittyy myös varmuus kuolemattomuudesta.

”Tällä uudella tietoisuudella on äärettömyyden luonne: se tuo meille kestävän henkisen tunteen ja tietoisuuden Äärettömästä ja Ikuisesta suuren luonnon laajuuden kanssa ja sen rajoitusten rikkoutumisen; kuolemattomuudesta tulee, ei enää uskomus tai kokemus, vaan osa normaalia itsetietoisuuttamme; Jumaluuden läheinen läsnäolo, hänen hallintansa maailmassa ja itsessämme ja luonnollisissa osissamme, hänen voimansa, joka työskentelee meissä ja kaikkialla, äärettömän rauha ja äärettömän ilo ovat nyt konkreettisia ja jatkuvia olemisessa.”

Henkisessä transformaatiossa tapahtuu nousu korkeamman mielen ja valaistuneen mielen sekä intuition kautta ylimieleen. Nämä kaikki tietoisuuden sublimaatiot ovat gnostisia luonteeltaan. Jokainen taso tuo mukanaan laajemman tietoisuuden ja henkisemmän eksistenssin.

Ensimmäinen askel ylöspäin tavallisesta inhimillisestä älystä ja mentaalisuudesta on nousu korkeampaan mieleen. Se ei ole kuten mieli puoliksi tietoa ja tietämättömyyttä, vaan se on täynnä laajaa hengen kirkkautta. Se on valaiseva ajatusmieli, hengestä syntyneen käsitteellisen tiedon mieli. Korkeamman mielen voima juontaa juurensa ylimielestä ja supermielestä, joiden vaikutus kuitenkin himmenee niiden joutuessa’ pukeutumaan ajatusmuotoon. Korkeampi mieli ei tarvitse aistitiedon tukea, vaan se saavuttaa totuuden suoraan henkisestä ykseyskokemuksesta. Puhdas käsitteellinen ajattelu joka kohdistuu abstrakteihin ja yleispäteviin asioihin, on johdannainen korkeammasta mielestä. Tämä Sri Aurobindon käsite korkeampi mieli lienee sukua teosofian korkeammalle manakselle. Korkeampi mieli ei tarvitse tuekseen älyllistä etsimistä eikä itsekriittistä järkeilyä tai loogista deduktiota. Siihen liittyy totuusnäkemisen kokonaisuus yhdessä välittömässä oivalluksessa.

Korkeampaa mieltä suurempi voima on valaistunut mieli. Se ei ole korkeamman ajattelun mieli, vaan henkisen valon mieli. Valaistunut mieli ei toimi ajattelun, vaan vision kautta. Henkiseltä näkökannalta ajattelu ei ole välttämätön tiedon prosessissa. Valaistunut mieli tavoittaa suoraan asioiden olemuksen ilman välittäviä käsitteitä. Vision avulla on mahdollista tavoittaa totuuden substanssi, ajatus taas on vain edustava kuva itse asiasta.

”Kun korkeampi mieli tuo olemiseen suuremman tietoisuuden henkisen idean ja sen totuuden voiman kautta, niin valaistunut mieli tuo mukanaan vielä suuremman tietoisuuden totuus-näyn ja totuus-valon ja sen näkevän ja käsittävän voiman kautta. Se voi aikaansaada vielä voimakkaamman ja dynaamisemman integraation; se valaisee ajatusmielen suoralla sisäisellä visiolla ja inspiraatiolla, tuo henkisen näyn sydämeen ja henkisen valon ja energian sen tunteisiin ja emootioihin, se painaa elämänvoimaan henkisen pyrkimyksen, totuus inspiraation, joka dynamisoi toiminnan ja kohottaa elämänliikkeet.”

Nämä kaksi gnostisen tietoisuuden astetta nojaavat kuitenkin niitä korkeamman intuition voimaan. Intuitio toimii aina alkuperäisen identiteetin kautta. Intuitio voi syntyä kolmella tavalla. Kun subjektin tietoisuus kohtaa objektin tietoisuuden, kun tietoisuus kääntyy suoraan itsensä puoleen tai kun tietoisuus kohtaa korkeimman todellisuuden, silloin intuition kipinä ilmenee totuus-havainnon tavoin. Intuitio on aina säde tai kipinä kaukaisesta supermielen valosta. Intuitiolla on nelinkertainen voima: paljastavan totuus-näkemisen voima, inspiraation eli totuuskuulemisen voima, totuus-kosketuksen eli välittömän merkityksen tavoittamisen voima sekä totuuksien välisten suhteiden täsmällinen erotuskyky. Nämä ovat intuition neljä kykyä. Intuitio voi suorittaa kaikki järjen toiminnat ja samalla suvereenisti ylittää sen. Intuitiota korkeampi on ylimielen voima. Ylimieli on globaalinen tietoisuus.
”Kun ylimieli laskeutuu, ego-tunteen hallitsevuus on kokonaan syrjäytetty, kadonnut olemisen suuruuteen ja lopulta lakannut kokonaan, laaja kosminen havainto ja tunne rajattomasta universaalista itsestä ja sen liikkeestä korvaavat sen.”
Ajatteluprosessin keskipiste ei enää ole yksilö, vaan ajatukset tulevat ylhäältä kosmisesta mielestä. Ylimieli kykenee yhdistämään yksilöllisen mielen kosmiseen mieleen ja yksilöllisen itsen kosmiseen itseen.

Henkisessä evoluutiossa jokainen kehitysvaihe tarvitsee täydellistyäkseen sitä korkeampaa voimaa. Korkeampi mieli ja valaistunut mieli tarvitsevat täydellistyäkseen intuitiota. Intuitio taas tarvitsee täydellistyäkseen ylimieltä. Ylimieli voi saavuttaa täyden voimansa yksilössä vasta, kun korkeampi mieli ja valaistunut mieli ovat integroituneet intuitioon ja intuitio on integroitunut ja tullut osaksi ylimieltä. Ylimieli ei kuitenkaan voi saada ihmisessä aikaan täydellistä transformaatiota. Tiedottoman perusta säilyisi yhä. Aineen ja vitaalisen olemuksen tiedottomuuden voi kokonaan voittaa vain supramentaalinen voima. Tiedottomuus ilmenee aina negaationa hengen valolle ja hengen pyrkimyksille. Vain supramentaalinen tietoisuus voi ylittää tämän vaikeuden. Supermieli voi laskeutua aineeseen sen kadottamatta olemuksellista luontoaan.

Supramentaalinen transformaatio

Siirtymä henkisestä tietoisuudesta supramentaaliseen tietoisuuteen on samantapainen kuin muutos psyykkisestä henkiseen tietoisuuteen. Supramentaalinen todellisuus ylittää kuitenkin kaikki mentaalisen kuvauksen mahdollisuudet. Supermieli ja ylimieli sisältyvät involoituina ja okkultteina maan luontoon. Niille ei kuitenkaan ole vielä kehittynyt, vastaavia muodostumia hienoon sisäiseen tietoisuuteemme. Nykyisellä inhimillisellä kehitystasolla ei vielä ole olemassa organisoitua ylimielen luontoa tai supramentaalista luontoa sisäisessä tietoisuudessamme. Jotta involoidut ylimielen ja supermielen prinsiipit voisivat nousta kätketystä asemastaan, täytyy supermielen voimien laskeutua inhimilliseen tietoisuuteen. Tämä laskeutuminen ylhäältä supermielestä on supramentaalisen transformaation välttämätön ehto.

Sri Aurobindon mielestä on tärkeää, että psyykkinen ja henkinen transformaatio ovat jo pitkälle edistyneet ja mahdollisimman täydelliset, ennen kuin supramentaalinen muutosvaihe voi alkaa. Supramentaalinen kehitystaso on kuitenkin vaikea ja aikaa vievä. Pelkästään Purushan, hengen osallistuminen muutokseen ei ole riittävä, vaan tarvitaan myös Prakritin, aineen suostumus ja osallistuminen. Ei riitä, että keskeiset ajattelumme ja tahtomme kohoavat supramentaaliseen valoon, vaan koko olemuksemme fyysistä ja vitaalista olemusta myöten tulee avautua henkisen totuuden laille.

Supramentaalisen transformaation ehdot ovat tietoinen osallistuminen hengen universaaliin toimintaan, itsensä luovuttaminen ja alistuminen hengen korkeimmalle totuudelle sekä antautuminen supermielen valolle mukaan luettuna sisäisen ja ulkoisen luonnon välisen muurin murtuminen. Supermieli ei voi vakiintua kapealle mentaaliselle tietoisuudelle. Sitä ennen psyykkinen olemus on paljastettava ja joogatietoisuuden tulee kehittyä tavallisen tietoisuuden tilalle. Yksilön täytyy riittävässä määrin universalisoida itseään. Alemman luonnon on valmistettava itseään ennen kuin supermieli voi laskeutua.

Sri Aurobindon mukaan supramentaalisen tietoisuuden syntyminen maan kehityksessä on evolutiivinen välttämättömyys. Kuten maan päälle ilmentynyt mentaalinen tietoisuus on muovannut mentaalisten olentojen rodun, tulee paljastuva supramentaalinen tietoisuus synnyttämään tänne gnostisten olentojen rodun. Supramentaalisten eli gnostisten olentojen rotu ei olisi yksiviivainen tai täysin samankaltaisten olentojen joukko. Supramentaaliseen rotuun kuuluisi sieluja, jotka ovat toteuttaneet intuitiivisen gnosiksen ja ylimielen gnosiksen sekä niitä, jotka ovat kohonneet jopa supermielen tuolle puolen absoluuttiin Sachchidanandaan. Gnostinen yksilö merkitsee henkisen ihmisen täydellistymistä. Koko hänen olemisensa, ajattelunsa ja toimintansa olisi laajan universaalin henkisyyden hallitsemaa. Hän olisi yhtä transkendentin ja universaalin hengen kanssa.

Supermieli on olemukseltaan yhdistävä, integroiva ja harmonisoiva tietoisuus. Edes laskeutumisessaan se ei menettäisi ominaisuuksiaan. Gnostisen olemassaolon ilmeneminen tuo mukanaan uuden toivon harmonisemmasta evolutiivisesta kehityksestä maan luonnossa. Supramentaalisessa kehityksessä harmonian prinsiippi tulee päällimmäiseksi ja se korvaa taistelun ja ristiriidat, jotka ovat vaikuttaneet edeltävissä gnostisen evoluution vaiheissa. Tämä merkitsisi sympatian ja ymmärtämyksen sen leviämistä ihmiselämään. ”Itseilmaisun laaja universaalisuus, maailman-olemisen laaja harmoninen universaalisuus olisivat supramentaalisen Persoonan merkit hänen gnostisessa luonnossaan.” Saman Itsen tiedostaminen kaikissa yksilöissä merkitsisi myös eettisesti korkeatasoista elämää. Supramentaalinen olemassaolo tuo myös mukanaan uudenlaisen tiedostamislaadun kehittymisen ihmisessä, joka on tietoa identiteetin kautta. Mentaalinen tietoisuus käsittää asiat kuin ne olisivat riippumattomina tajunnan ulkopuolella. Gnostinen tietoisuus taas saavuttaa kohteen identifioimalla itsensä sen kanssa. Gnostinen tieto on Sri Aurobindon mukaan ikuisen tiedon itsepaljastumista. Se on ajattoman tiedon tuomista alas aikamanifestaatioon.
Gnostinen kehitys tuo mukanaan myös uudenlaisen suhteen hengen ja aineen välille. Fyysinen ruumis tulee vastaanottavaiseksi supermielen tosi-idealle. Fyysinen olemus käännetään supramentaalisella voimalla hengen kuuliaiseksi instrumentiksi. Se saa myös aikaan kehon täydellistymisen kuten myös mielen ja vitaalisen olemuksen. Kun gnostinen voima voi toimia suoraan kehossa, sen terveys, kestävyys, voima ja täydellisyys lisääntyvät. Gnostiset yksilöt muodostavat gnostisen kollektiivin. Gnostinen kollektiivisuus perustuu supramentaalisen totuus-tietoisuuden sielu-voimaan. Gnostisessa elämässä lakina on suurin mahdollinen moninaisuuden rikkaus ykseyden itseilmaisussa.

1) Ego ei tässä käytettynä ole teosofisen terminologian mukainen korkeampi itse, vaan alempi persoonallisuus. (Toim. huom.)

Leave a Reply

Your email address will not be published.