Timo Juhani Viitala

Meditaatiosta

”Mietiskely ei ole jotain uutta ja erikoista, jota meidän pitää opetella tekemään. Me harjoitamme sitä jo enemmän tai vähemmän, tietoisesti tai tiedostamattomasti.” (Sisäinen tie, 11)

”Kristillisten, buddhalaisten, hindulaisten ja muiden mietiskelyn muotojen perustana on ihmisen alkuperäinen, vaistonvarainen ja sisäsyntyinen tarve meditoida.” (Sisäinen tie, 63)

Mitä ja miten meidän tulisi meditoida? Opimme itse meditoimaan, sillä se on meille luontaista jossain määrin.

Syvän meditaation taidon ihminen voi oppia vain itse ja itsenäisesti. Ulkonaiset meditaation tekniikat, menetelmät ja harjoitukset, joita ihminen tekee väkinäisesti ja ilman sydäntä, eivät johda minnekään.

Meditaatiosta ei koskaan kannata tehdä järjestelmää, mikä vain tuhoaa sen aidon luonteen. Meidän ei koskaan kannata meditoida muodon vuoksi. Meidän on hyödytöntä luoda sille ohjelmaa, missä on aikataulut ja säännöt. Tiukan ohjelman noudattaminen vain tekee meidät sidonnaiseksi, ei vapauta meitä. Meidän ei tarvitse meditoida jonkin määrätyn opin mukaan. Itsensä kohtaaminen, itsensä kuuntelu, itsensä yhä syvempi tunteminen, ja jatkuva elämästä oppiminen riittävät meditaatiomme perustaksi.

Vapaa yksilö ei ole sidottu mihinkään meditaatiotekniikoihin. (Sisäinen tie, 63)

Se, milloin tarvitsemme vetäytymistä, hiljentymistä ja meditaatiota, riippuu omasta sisäisestä tilastamme. Aina kun tunnemme yllykkeen jättää ulkonaiset asiat ja niihin liittyvät ajatukset ja kulkea sisäänpäin ja palata takaisin keskukseemme, on juuri oikea aika meditoida.

”Meditaation kautta voimme pitää yhteyttä niiden jumalallisten energioiden lähteeseen, jotka antavat meille vireyttä ja innostusta, valoa, iloa ja rakkautta.” (Vihkimysviisaus, 118)

”Meditaation avulla oppilas voi pysyä tiiviissä yhteydessä ytimeensä. Tällöin hän voi ajoittain kadottaa minän erillisen ja aktiivisen keskuksen. Viime kädessä hän kuitenkin säilyttää sen. Se palaa aina takaisin. Hän voi oppia elämään jatkuvassa meditaatiossa, mikä merkitsee katkeamatonta ja tietoista yhteyttä syvätajuntaan ja sen jumalallisiin energioihin.” (Vihkimysviisaus, 74)

”Aina kun huomiomme ei ole aktiivisesti suuntautunut joihinkin ulkoisiin kohteisiin tai mielen sisältöihin tai kun emme ole keskittyneet fyysisiin toimintoihin, tapahtuu sisäänpäin kääntyminen, sisään hengitys, kotiin palaaminen, keskukseen meneminen. Persoonallinen minä oikeastaan vähän väliä kuolee ja antautuu sielulle ja syvätajunnalle. Meditaatiossa voimme tehdä tämän täysin tietoisesti.” (Vihkimysviisaus, 120)

Mietiskely voi olla yhteydenpitoa jumalalliseen näkymättömien energioiden maailmaan. (Sisäinen tie, 64)

Meditaatio voi olla sanatonta kommunikaatiota sisäisen jumaluuden kanssa. (ibid., 64)

Meditaatio voi olla puhdistumista mielen sisällöistä ja tunteista. (Sisäinen tie, 64)

Meditaatio voi olla palaamista alkutilaan, palaamista tyhjyyteen. (ibid., 64)

Meditaatio voi olla myös keino paeta negatiivisia tunnetiloja ja ulkoisten olosuhteiden ikäviä vaikutuksia. Sen kautta voimme löytää sisältämme alueen, missä on vain rauhaa, selkeyttä ja voimaa. (Sisäinen tie, 65)

Henkisestä polusta

”Henkisen elämän perustana on ihmisen vetovoima omaa alkulähdettään kohti, kaipuu sulautua yhdeksi oman korkeamman itsensä, Jumalan ja maailmankaikkeuden luovan energian kanssa.” (Sisäinen tie, 15)

”Keskivertoihmisen elämä on usein hidasta ja mutkittelevaa ajelehtimista kohti tuntematonta sisäistä päämäärää. Henkisen tien kulkeminen taas on määrätietoista pyrkimystä saavuttaa korkeampi tajunnan taso ja valaistuminen.” (Sisäinen tie, 19)

”Henkisen heräämisen myötä ihminen alkaa tuntea kasvavaa kaipuuta sisäiseen ja näkymättömään maailmaan. Hän alkaa tuntea voimakasta tarvetta mystiseen elämään. Hän etsii henkistä yhteyttä ja kanssakäymistä yläpuolisen henkisen todellisuuden kanssa. Hän janoaa henkistä iloa, rauhaa ja rakkautta ja saa kokea niitä yhä enemmän aina uusin vivahtein.” (Sisäinen tie, 16)

”Jokainen ihminen on ainutkertainen ja siksi myös hänen kulkemansa henkinen tie on yksilöllinen ja ainutkertainen.” (ibid., 19)

”Kun ihminen tulee selvästi tietoiseksi minän yläpuolella olevasta energiakeskuksesta, sielusta, ja sen lähettämistä energiavirroista, hän astuu oppilaan polulle. Hänestä tulee pyrkijä sielun valtakuntaan, joka on myös Jumalan valtakunta, käyttääksemme kristillistä ilmausta.” (Vihkimysviisaus, 34)

”Henkinen tie on matka itseemme, omaan keskukseemme ja sitä kautta maailmankaikkeuden sydämeen.” (Sisäinen tie, 20)

Sisäinen tie on asteittaista vetäytymistä aineellisesta ja tunnetusta ja kulkemista kohti tuntematonta henkistä todellisuutta. (ibid., 21)

”Etsivä ihminen henkisellä polulla haluaa löytää itsensä, tulla omaksi itsekseen. Hän haluaa saavuttaa eheyden. Hän pyrkii tuntemaan sisäisen olemuksensa ja ilmaisemaan sitä täydesti. Hän tavoittelee persoonallisuutensa täydellistymistä. Hän etsii ihmisiä, joiden kautta hän voisi olla aito oma itsensä ja tuoda esiin keskeisiä persoonallisuutensa puolia. Hän etsii tietysti onnea kuten jokainen meistä. Hän haluaa elää tarkoituksellista elämää.” (Vihkimysviisaus, 31)

”Sisäisellä tiellä etsijää ohjaa kaipuu valoon ja vapauteen. Hän pyrkii myös varmuuteen ja tietoon. Hän haluaa ymmärtää elämää ja ihmisyyttä yhä paremmin. Häntä ohjaa myös tarve harmoniaan ja eheyteen. Hän pyrkii myös kohti yhä suurempaa sisäistä mestaruutta. Tämä ei tarkoita yksinomaan minän hallintaa hänen alemmasta luonnostaan, vaan hänen sielunsa ohjausta ja hallintaa, niiden molempien harmonista yhteistoimintaa. Hän tavoittelee täyttä tietoisuutta. Hän etsii kaikkien luovien voimavarojensa saavuttamista. Hän haluaa palvella ja tehdä jotain arvokasta ihmiskunnan ja Maan hyväksi.” (ibid., 31)

Riippumaton etsijä

”Henkinen elämä ei voi perustua juuri mihinkään ulkopuoleltamme tuleviin opetuksiin ja neuvoihin. Jokaisen on löydettävä opastaja omasta itsestään.” (Sisäinen tie, 8)

Henkinen polku avautuu kun yksilö noudattaa sisäistä johdatusta, seuraa sisäistä mestariaan ja etsii ja toteuttaa syvintä kutsumustaan.

Etsijän pitää elää rohkeasti ja omaehtoisesti ja luottaa elämän voiman viisauteen sisällään. Hänen tulee tunnistaa aito olemuksensa ja elää sen mukaisesti.

”Sisäisellä tiellä oppilas vapautuu yhä enemmän maailman paineista ja odotuksista, ulkoapäin luoduista elämänarvoista ja yhteiskunnan sovinnaisuuksista. Hänestä tulee yhä enemmän sisältä päin ohjautuva.” (Vihkimysviisaus, 33)

Henkinen elämä on luonnollista ja luonnonmukaista ihmisen sisäisen olemuksen mukaista elämää. Se perustuu ihmisen sisäisten kehityksen lakien tiedostamiseen ja seuraamiseen.

Viisauden polun kulkemiseen tarvitaan horjumatonta itseluottamusta. Tämä tarkoittaa luottamusta sekä sisäistä jumaluutta että persoonallista minäämme kohtaan. Meidän on tukeuduttava jumalallisen sielumme viisauteen ja opastukseen ja kehitettävä myös omaa arvostelukykyämme ja omaa tahdonvoimaamme.

Ajatella kaavan, mallin tai perinteen mukaan tarkoittaa, että ei ajattele ollenkaan.

Voimme kuuliaisesti seurata jotain henkistä perinnettä ja noudattaa tarkasti jonkin kirjan tai gurun opetuksia, mutta johtaako se vapauteen vai itsestä vieraantumiseen? Säännöt ja ohjeet antavat turvallisuutta. Meidän pitää kuitenkin itse arvioida asioita ja tietää mikä meille on hyväksi.

Uuden ajan oppilaan tulee oppia tiedostamaan itseään, ymmärtämään itseään, kuuntelemaan itseään ja johtamaan itseään. Ulkoapäin tuodun opetuksen kautta tämä ei koskaan onnistu.

”Henkiseen elämään ei tarvita juurikaan vahvoja uskomuksia. Vaaditaan vain luottamusta elämään ja kehitystämme tukeviin älykkäisiin voimiin, energioihin ja lakeihin. Tämä onkin meille yleensä sisäsyntyistä.” (Sisäinen tie, 8)

Ajatuksen voima

Minervan pöllö 2 / 2004

Monien filosofien kohdalla tärkeintä ei ehkä loppujen lopuksi ollut se, mitä he sanoivat, vaan heidän vahva uskonsa ajatuksen voimaan.

Maailma kuten ihminenkin on aina tulossa ja muuttumassa ja luominen kaikilla tasoilla on jatkuvasti käynnissä.

Viisautta on ymmärtää elämän luovaa prosessia ja osallistua tähän kaikenkattavaan luomisen työhön.

Ennen oli todellisia filosofeja (ja vielä nykyäänkin siellä täällä), jotka pohtivat polttavia elämän ja kuoleman kysymyksiä ja joilla oli näky uudesta ihmisestä ja uudesta maailmasta. Nykyään useimmat akateemiset filosofit enimmäkseen vain analysoivat penseinä kirjoja. He ovat filosofian rappeutuma.

Suuret filosofit ovat uskoneet ajatuksen voimaan muuttaa maailmaa ja muovata ja uudistaa omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Akateeminen taas on useimmiten impotenttia ja sisäänpäin kääntynyttä toimintaa vailla luovaa voimaa.

Aivan kuten kirjallisuuden tutkimus ei ole kirjallisuutta, ei akateeminen filosofiakaan usein oikeastaan ole filosofiaa. Tarkan rajaviivan vetäminen filosofian ja filosofian tutkimuksen välille on nykyään usein kuitenkin vaikeaa.

Maailma on vielä pahasti keskeneräinen. Filosofiasta pitäisikin saada myös potkua maailman muuttamiseen ja parantamiseen.

Filosofia, jota kiinnostavat vain teoreettiset, ihmisen hyvinvoinnin, henkisen kehityksen ja käytännön elämän kannalta merkityksettömät kysymykset ja ongelmat, on väsymyksen, välinpitämättömyyden, taantumuksen ja pimeyden filosofiaa.

Vastuuntuntoisen filosofin tehtävä tänään on vanhentuneiden ja ihmiskunnan kehitystä jarruttavien ajattelutapojen tuhoaminen (esimerkiksi naurun tai kritiikin avulla) ja uusien edistyksellisten käsitysten ja ajatusten esiin nostaminen ja luominen niiden tilalle.

Kun entisten rajallisten näkemysten voima ja lumous hiipuvat, ihminen on vastaanottavainen uudelle, syvemmälle jaa avarammalle ajattelulle.

Tosi filosofilla on näkemys kehityksen suunnasta ja hän pyrkii edistämään sitä toimien yhdessä planeetan ja aurinkokunnan luovien ja rakentavien voimien kanssa.

Luova ajattelija toimii jumalan tavoin sekä tuhoavana että rakentavana ja uudistavana voimana.

Väistyvän Kalojen aikakauden autoritaarinen ja materialistinen ajattelija, musta maagikko, pyrkii aivopesemään kuulijansa nurkkakuntaisiin ja sielun kehitystä kahlitseviin ja henkistä näkemystä tukahduttaviin ajatusmuotoihinsa. Vesimiehen aikakauden luova ja vapaa ajattelija, valkoinen maagikko, pyrkii opastamaan kuulijansa heidän henkiseen perintöönsä, sisäiseen ja kosmiseen viisauteen ja maailmankaikkeuden kansalaisuuteen.

Oikean filosofin tehtävä on aina ollut ja on avartaa ihmisten tietoisuuden piiriä, sysätä heidän ajattelunsa uusille hedelmällisimmille urille, avata heidän sisäiset ovensa uusiin ulottuvuuksiin ja räjäyttää heidän tajuntansa väliaikaiset rajat.

Ajatelmia filosofian laitostumisesta

Minervan Pöllö 1 / 2004

Aikoinaan filosofi nimitys tarkoitti viisasta ja filosofia merkitsi viisauden rakastamista.

Ennen vanhaan filosofi sekä idässä että myös lännessä oli usein viisas ja valaistunut henkilö, joka tiedosti kaiken elämän ykseyden ja ymmärsi suuren kokonaisuuden ja sen olennaiset lainalaisuudet. Tänä päivänä filosofi on usein pelkkä oppinut älykkö, joka on paljon tutkinut ja kirjoittanut, mutta vailla viisautta ja kokonaisvaltaista, varmaa näkemystä elämän ja olemassaolon luonteesta.

Ennen filosofit puhkesivat kukkaan luonnollisesti tai opettaja- oppilasketjujen kautta. Nykyään filosofeja koulutetaan filosofian laitoksissa.

Länsimaisen filosofian nykyinen tila, missä kestävät perustotuudet ovat unohtuneet ja missä vallitsee erilaisten koulukuntien ja ristiriitaisten käsitysten sekamelska, osoittaa, että siltä on viisaus pahasti hukassa.

Nykyisen filosofia oppiaineen suurimpia puutteita on, että sen kautta ei opi paljoakaan elämästä, maailmasta, maailmankaikkeudesta eikä ihmisestä, vaan enimmäkseen vain filosofiasta.

Akateemisen filosofin tietopääoma on yleensä enimmäkseen teoreettista kirjatietoa. Paljoakaan siitä ei ole löydetty elävästä elämästä eikä vahvistettu kokemuksen kautta.

Useimmat nykyfilosofit, näpertelijäfilosofit, ovat nostaneet kädet pystyyn ja luopuneet filosofian suuresta kutsumuksesta nähdä ja ymmärtää suuri kokonaisuus.

Tänä päivänä melkein mitä tahansa kuppikuntaa, jolla on oma menetelmänsä ja joka tutkii suppeita erityiskysymyksiä, voidaan kutsua filosofiaksi.

Laajempi elämän ymmärtämisen pyrkimys lakkaa usein siinä vaiheessa, kun ihminen astuu sisään johonkin modernin filosofian koulukuntaan ja omaksuu sen käsitteet, erityiset ongelmat ja kapean näkökulman.

Monet nykyfilosofit tutkivat pääasiallisesti niin uskomattoman pieniä erityiskysymyksiä, että viisaudesta tai viisauden rakkaudesta puhuminen on naurettavaa ja eräässä mielessä he ovat halventaneet koko filosofia käsitteen.

Tehokkuuden maksimoimiseksi on rajoitettava katsettaan ja keskityttävä pieneen alueeseen, mutta sen hintana on usein tyhmyys suuremmissa asioissa.

Suppeus ja rajoittuneisuus ovat voimaa ja myös valtaa ammatillisesti, mutta henkisen kasvun kannalta se on usein katastrofi.

Monet pieniä erityiskysymyksiä pohtivat tai filosofian historiaan uppoutuneet akateemiset filosofit elävät niin täydellisessä umpiossa, että eivät kykene tunnistamaan oman aikansa merkittävimpiä ja edistyksellisimpiä aatevirtauksia.

Filosofi, jota ei kiinnosta oman erityisalueensa ulkopuolinen ajattelu, kykenee paremmin säilyttämään uskon oman koulukuntansa ja kapean näkökulmansa erinomaisuuteen ja oman filosofisen toimintansa kuvitellun suureen merkitykseen maailman aatteiden ja ajattelun kentällä.

On epäilyttävää, jos ihmisellä on suurempi halu tulla filosofiksi kuin todella ymmärtää elämää ja etsiä totuutta.

Vakavan ajattelijan ensimmäinen kunnia on ajatella itsenäisesti ja riippumattomasti ja etsiä totuutta sen itsensä vuoksi eikä ottaa juurikaan lukuun maallisia hyötynäkökohtia.

Totuus on mustasukkainen rakastajatar, joka ei antaudu sille, joka asettaa muita asioita sen edelle.

Laitostunut filosofi seuraa opettajaansa ja hiihtää jo suureksi osaksi valmiiksi aurattuja latuja. Itsenäinen ajattelija raivaa omat polkunsa ja etsii ja luo uutta.

Joskus filosofiat ovat syntyneet siitä, mitä filosofit ovat ajatelleet, kokeneet, nähneet ja tunteneet. Tänä päivänä filosofia on enimmäkseen vain keskustelua ja tulkintaa aikaisemmasta filosofiasta.

Oppineet tutkivat mitä Nietzsche, Hegel ja Jeesus todella tarkoittivat, mutta he eivät uskalla yrittää saavuttaa sitä hengen paloa ja visiota, mistä käsin he kirjoittivat ja opettivat.

Filosofian tutkija perehtyy hartaasti siihen, mitä joku muinainen filosofi ajatteli, mutta jää usein täysin hämärän peittoon, mitä hän itse ajattelee.

Akateeminen filosofia on suureksi osaksi kirjoja kirjoista ja teorioita teorioista ja tutkimusta ja tulkintoja opeista, jotka toisinaan koskevat elämää ja todellisuutta, mutta useimmiten vain aikansa ja luojansa ajatusmaailmaa.

Akateemisten filosofian opintojen huipentuma on usein melko tyypillinen filosofian professori,
joka tietää valtavasti filosofiasta, mutta ymmärtää säälittävän vähän elämästä, todellisuudesta, ihmisestä, maailmankaikkeudesta ja hengen mysteereistä.

Akateemisenfilosofian suurin vääristymä on, että sille filosofia on useimmiten itsetarkoitus.

Filosofiasta tuli itsetarkoitus, kun filosofia muuttui luovasta ajattelusta akateemiseksi oppiaineeksi
ja siitä tuli elinkeino nokkelille neropateille.

Filosofian harjoittaminen itsetarkoituksena on monien mielestä ja monissa tapauksissa täysin hyödytöntä ja myös koomista toimintaa.

Ammattifilosofeille on luonnollista ja hyödyllistä pitää filosofisia kysymyksiä niin äärimmäisen vaikeina, että niistä pitää loputtomasti keskustella.

Filosofia filosofian itsensä vuoksi sopii hyvin niille, joita todellinen viisaus ei kiinnosta ja jotka eivät siitä usein mitään haluakaan tietää.

Akateeminen filosofia on usein onttoa ja ulkokohtaista. Tärkeämpää on monta kertaa se, että näyttää ulospäin viisaalta ja osaa keskustella filosofiasta, kuin että olisi omaperäinen näkemys, uutta sanottavaa, kuunteleva yleisö ja todellista annettavaa filosofialle ja ihmiskunnalle

Filosofia harjoittaminen pelkästään filosofian itsensä vuoksi voi pahimmillaan johtaa nihilismiin, vieraantumiseen ja henkiseen apatiaan.

Filosofian ei pitäisi jäädä pelkäksi teoriaksi, vaan johtaa elävään totuuteen, perimmäiseen todellisuuteen ja toimintaan!

Moraalifilosofia on moraalitonta, jos se ei johda rakentaviin ajatuksiin ja hyviin tekoihin.

Filosofian opiskelun tarkoituksena ei pitäisi olla, että se johtaa ihmisen hyödyttömien, järjettömien ja ratkeamattomien filosofisten ongelmien labyrinttiin, vaan sen pitäisi ennen kaikkea antaa hänelle valoa, ymmärrystä ja syvää näkemystä.