Timo Juhani Viitala

Viisauden mestarit

Monet asettavat mestarit johonkin täysin yli-inhimillisiin korkeuksiin ja painottavat mestarien valtavaa kehityksen astetta verrattuna tavalliseen ihmiskuntaan.

Vanha teosofinen sanonta kuuluu, että ”adepti tulee”. Mestariksi pitää siis kehittyä. Kukaan ei ole syntymästään saakka valmis mihinkään, vaan jokaisen pitää kasvaa ja oppia.

Viisauden mestari on todellisuudessa juuri sitä mitä nämä kaksi sanaa merkitsevät. Hän on viisas, ja viisaus on tietoa hengestä ja synteettistä tietoa ja ymmärrystä elämän kokonaisuudesta. Hän on mestari, koska hän on saavuttanut mestaruuden eli hallinnan usein kaikilla seitsemällä tasolla kosmisella fyysisellä tasolla (fyysinen taso, tunnetaso, mentaalitaso, buddhinen taso, atminen taso, monadinen taso ja jumalallinen eli logoksen taso) ja siten käyttövälineidensä hallinnan. Hän on saavuttanut (suhteellisen) täydellisyyden ja kehittänyt täyteen kukoistukseen kaikki jumalalliset ominaisuudet aspektit ja laadut kuten henkisen tahdon ja henkisen rakkauden ja älykkyyden. Hän voi siten omistautua menestyksellisesti palvelemaan ihmiskuntaa tai palvelemaan muulla tavalla sisäisillä tasoilla aurinkokunnassa. Mestarit eivät ole mitään mytologisia hahmoja.

Jokaisen esoteerisia opetuksia tutkivan vakavan oppilaan, joka on astunut polulle ja joka on vastaanottavainen monille henkisille energioille (ja erityisesti jos hän on vastaanottavainen ns. Shamballa voimalle, planeettamme korkeimman energiakeskuksen henkisen tahdon dynaamiselle jaksoittaiselle voimalle), pitäisi myös valmistautua siihen, että hänestä itsestään tulee vihitty, hierarkkinen työntekijä ja lopulta myös mestari.

Viisauden mestariksi tuleminen on tänä aikana realistinen tavoite kehittyneille ihmisille, jotka ovat vihkimysten polulla. Jokaisen tosi palvelijan ja henkisesti herännen ihmisen tulisi ottaa päämääräkseen tulla viisauden mestariksi tai heidän oppilaakseen joko tässä elämässä tai seuraavissa elämissä.

Aivan kuten ihminen voi lukea itsensä filosofian professoriksi, hän voi myös kehittyä viisauden mestariksi. Kyse on suuressa määrin lahjoista ja koulutuksesta. Melko harvoilla on professorilta vaadittavat edellytykset, älynlahjat ja sitkeys, ja ehkä vielä harvemmilla on viisauden mestarilta vaadittavat ominaisuudet. Joskus nämä kaksi asemaa voivat myös yhdistyä.

Jokainen vihkimys merkitsee aina myös vastaavaa vastuun lisääntymistä sekä uusien palvelun alueiden avautumista. Viisauden mestarilta edellytetään siten entistä suurempaa vastuun kantamista sekä antaumuksellisempaa ja uhrautuvampaa palvelua.

Mitä korkeampi on ihmisen tietoisuuden taso, sitä selkeämpi on hänen mielensä ja tietoisuutensa ja sitä paremmin hän ymmärtää maailmaa ja ihmisiä ja ymmärtää suuria elämän lakeja – kosmisia lakeja, aurinkokunnallisia lakeja, ihmiskunnassa vaikuttavia lakeja ja myös fyysisen tason lakeja. Tämä seurauksena hän voi viisaasti ja menestyksellisesti palvella ja toimia sopusoinnussa suuren kokonaisuuden ja sen älykkyyden kanssa.

Ihmisillä on kaikenlaisia kuvitelmia ja käsityksiä henkisen olemassaolon luonteesta ja esimerkiksi adeptin kyvyistä ja viisaudesta. Monet näistä käsityksistä ovat liioiteltuja eivätkä vastaa todellisuutta. Esimerkiksi syvällinen ajatteleminen, luova kirjoittaminen ja tutkiminen vaativat vapautuneelta henkiseltä ihmiseltä lähes samanlaista ponnistelua kuin ennenkin ja kuin muilta koulutetuilta ihmisillä. Hän on kuitenkin vapaa kaikenlaisista häiriötekijöistä, jotka liittyvät kehittymättömään ja karkeiden energioiden vallassa olevaan tietoisuuteen ja esoteerisesti kouluttamattomaan, puhdistumattomaan ja valaistumattomaan mieleen. On suuressa määrin hänestä itsestään kiinni, hänen omistautumisestaan ja tahdostaan, elämänsä järjestämisestä ja ajan käytöstä kuinka paljon hän saa aikaan valitsemallaan palvelun linjalla.

Mestarit ovat eräältä tärkeältä puoleltaan luovia (sanan henkisessä merkityksessä) ajattelijoita, jotka ovat saaneet mielen ja mentaalisen prinsiipin täydellisesti hallintaansa. Puhtaan ajattelun maailma on heidän alueensa ja korkeampi mieli on heidän tasonsa ja monille heistä se on alin. Heidän erityisalansa on henkisyys. He tuntevat syvästi ihmisen moniulotteisen henkisen rakenteen. He tuntevat henkisen tien asteet ja ihmisen psykologisen kehityksen vaiheet ja tietoisuuden kehityksen asteet villi-ihmisestä Kristukseen. He tuntevat vihkimysten salaisuudet, aurinkokunnan mysteerit ja suuret elämän lait. Toisin kuin materialististen tiedemiesten, muiden tieteellisten ajattelijoiden ja teoreettisten tai kuppikuntiin rajoittuneiden filosofien, heidän ajattelunsa on kokonaisvaltaista ja synteettistä. Se käsittää elämän kokonaisuuden, kaikki tasot, joista fyysinen tason on yksi. He soveltavat käytännöllisesti viisauttaan ja he pyrkivät valaisemaan ja kehittämään eri tiedon ja tutkimuksen aloja esoteerisen tietonsa pohjalta ja tuomaan ratkaisuja ihmiskunnan ongelmiin esimerkiksi kannustamalla ihmisiä luomaan oikeita ihmisten välisiä suhteita. He ymmärtävät maailmanhengen tahdon jonakin aikakautena ja tuntevat siinä vallitsevat ja vaikuttavat energiat ja säteet ja he itse toimivat tietoisessa yhteistyössä niiden kanssa. Heillä on visio uudesta maailmanjärjestyksestä ja uudesta henkisestä kulttuurista, jotka tulevat toteutumaan Vesimiehen aikakaudella.

Kaikki ovat oppilaita ja niin myös mestarit.

Mestareita on monenlaisia ja kyvyiltään erilaisia. He toimivat eri aloilla ja eri alueilla ja he ovat erikoistuneet eri asioihin.

On sanottu, että mestarit voidaan löytää mentaaliselta tasolta. Ennen kuin etsijä, ainakin suureksi osaksi, saa mielen hallintaansa, kehittyy ajattelijaksi ja kykenee näkemään asiat persoonattomasti ja puolueettomasti ja vapautuu tunneharhasta, hän ei voi saada heihin yhteyttä ja hänellä on usein vain villejä kuvitelmia siitä keitä ja mitä mestarit ovat. Heidän varsinainen olinpaikkansa on kuitenkin buddhinen taso ja sitä korkeammat tasot. Tunteenomainen asennoituminen, kunnianhimo, ryhmätietoisuuden puuttuminen ja vailla integraatioita oleva persoonallisuus estävät kaiken yhteyden savuttamisen niihin, jotka elävät kokonaan toisenlaisessa korkeassa henkisessä ilmapiirissä ja toimivat planetaarisina palvelijoina, ajattelijoina ja viisauden opettajina, parantajina ja valon majakoina.

Vain samankaltainen voi saada yhteyden samankaltaiseen. Yhteyden saavuttamiseksi mestarien korkeaan värähtelyyn tarvitaan samankaltaisuutta, samankaltainen värähtely, samankaltainen epäitsekäs palvelemisen motiivi ja samankaltainen tietoisuuden taso, joka on tulosta samansuuntaisesta elämäntavasta ja henkisestä pyrkimyksestä sekä ajattoman viisauden opiskelusta.

Kirjoitettu suunnilleen nykyiseen muotoonsa vuosina 2006-8.

Kosminen tunnetaso ja kosminen mentaalitaso

Kosminen fyysinen taso (joka koostuu seitsemästä alatasosta, jotka ovat tuntemamme 7 tasoa), kosminen astraalitaso ja kosminen mentaalitaso eivät ole täysin erotettuja toisistaan. Kosmisen astraalitason ja kosmisen mentaalitason energiat virtaavat myös jossain määrin kosmisille eetteritasoille, jotka ovat kosmisen fyysisen tason 4 korkeinta alatasoa. Kun ihminen on löytänyt oman monadinsa ja on sen jälkeen oppinut tuntemaan planeettalogoksen energian, hän alkaa myös saada kokemuksia kosmisen fyysisen tason yläpuolella olevista tasoista.

Kosmisella astraalitasolla on melko selvästi tunnistettava laatu, yleinen piirre, joka on kosminen rakkaus. Ennen korkeampia vihkimyksiä ihminen ei todella kykene tuntemaan mitään sellaista kestävää ja syvää universaalia rakkautta kuin minkä yhteys kosmisen astraalitason energioihin tuo tullessaan. Se perustuu paljon henkisen ihmisen kokemaan hyvinvointiin, harmoniaan, elinvoimaan sekä tähän kosmisen rakkauden energiaan, joka läpäisee hänet ja joka sävyttää moninaisia tietoisuuden tiloja ja energioiden yhdistelmiä tällä tasolla.

Kosminen astraalitaso ja kosminen mentaalitaso eivät ole täysin erillisiä eikä oppilas saavuta niitä peräkkäisessä järjestyksessä. Heti kun hän ylittää kosmisen fyysisen tason, hän oppii samalla vähitellen tuntemaan sekä kosmisen mentaalitason että kosmisen astraalitason. Kosmisella mentaalitasolla ei ole paljoa yhteistä ihmisen tavallisen ajattelevan mielen toiminnan kanssa. Kosminen mentaalitaso on hiljainen ja sitä luonnehtii vakaa ja horjumaton tahto ja intentio sekä puhtaan elämän energian virta. Energia, joka virtaa kosmiselta mentaalitasolta, ei koske vain vihittyä itseään, vaan periaatteessa koko planeettaa, koko ihmiskuntaa ja eri luonnonkuntia. Sieltä virtaa viime kädessä elämä planeetallemme.

Kosmisella astraalitasolla on yhdenmukaisuuksien lain mukainen yhteys kosmisen fyysisen tason astraalitasoon eli tunnetasoon. Yhteistä niille on rakkauden laatu. Kosmisella fyysisellä tasolla astraalitasolla vallitsevat erillisen persoonallisuuden tunteet ja niihin sekoittuvat monenlaiset harhat ja vääristymät sekä itsekeskeiset reaktiot. Kosmisella astraalitasolla rakkaus on täysin universaalia ja vapaata kaikista harhoista. Se ei liity millään tavalla henkisen ihmisen tunne-elämään tai tunteisiin. Kosminen rakkaus on henkinen energia, joka kyllästää hänen energiakehonsa ja jokaisen solunsa ja jota hän heijastaa ja säteilee ympärilleen ja joka myös motivoi hänen toimintaansa, jonka voi ilmaista yhdellä sanalla – palvelu.

Kosminen fyysinen taso, kosminen astraalitaso ja kosminen mentaalitaso voivat yhdistyä ja sekoittua vihityn tietoisuudessa niin että hän osallistuu niiden kaikkien laatuihin ja energioihin.

Energia tai vaikute virtaa tai käynnistyy kosmiselta mentaalitasolla jaksoittaisesti. Se on yhteydessä 1. säteeseen, tahdon eli voiman säteeseen. Tämä säde on erityisesti yhteydessä ihmisen mieleen. Kosmisen mentaalitason energiat virtaavat henkisen auringon ja Shamballan kautta. Kosmisen tunnetason energiat ovat yhteydessä toiseen, rakkaus-viisauden säteeseen, henkiseen hierarkiaan ja auringon sydämeen.

Kosmisen mentaalitason laatu on henkinen tahto ja tarkoitus, jonka sisältöä ja merkitystä on äärimmäisen vaikea pukea sanoiksi. Se on suurta elinvoimaisuutta, pysyvyyttä, kuolemattomuutta ja voittamattomuutta ym. Sitä sävyttää enemmän tai vähemmän kosmisen tunnetason rakkauden laatu.

Kosmisella tunnetasolla on alatasoja aivan kuten kaikilla muillakin tasoilla. Kehityksen myötä vihitty tunkeutuu yhä syvemmälle ja korkeammalle kosmisella tunnetasolla. Joka kerta kun sen energiat virtaavat jaksoittaisesti, hän voi kokea yhä lämpimämpiä, pehmeämpiä ja täyteläisempiä energioita. Kosminen rakkaus syvenee ja se on yhä kestävämpää. Henkisen tunneherkkyyden kautta hän voi tiedostaa yhä uusia puolia ja asioita kosmisella tunnetasolla

Säännöllisesti ja jaksoittaisesti Maan päälle saapuu hyvin voimakas, tulinen ja vallankumouksellinen energiaimpulssi kosmiselta mentaalitasolta. Sen tuomia paljastuksia, kokemuksia ja tietoa on vaikea määritellä tai pukea sanoiksi. Ihminen ylittää silloin kaiken yksilöllisyyden ja hän on suureksi osaksi kanava ja toimii planetaarisena antahkaranana, sateenkaarisiltana, jonka kautta silloin määräävien tähdistöjen energiat voivat hallitsevien planeettojen kautta virrata Maan päälle, tai toisinpäin, Maan energiat voivat virrata joihinkin toisiin planeettoihin ja ehkä myös tähdistöihin. Samalla tavalla saapuu jaksoittaisesti energiavirta kosmiselta tunnetasolta, jolloin ihminen tuntee ikään kuin kylpevänsä rakkaudessa ja autuudessa.

Kosminen astraalitaso eli tunnetaso on suuresti yhteydessä aurinko Siriukseen ja sen kosmisen rakkauden energiaan. Siriuksen energia tuo ihmiselle mukanaan suuren herkkyyden ja tunneherkkyyden, mitä on joskus kutsuttu maailmankaikkeuden tunneherkkyydeksi. Se ei kuitenkaan ole tietoisuutta tai kokemusta koko maailmankaikkeudesta ja siitä mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu. Määrätty universaali laatu vain ilmentyy yksilössä.

Kosminen rakkaus ei ole jatkuva tila, vaan sen katkaisee usein tyhjyys, ne tietoisuuden tilat, joilla ei ole selkeästi määriteltävää laatua tai väriä tai henkisen tahdon voimakas virta kosmiselta mentaalitasolta. Kosmisen mentaalitason energioita luonnehtii henkinen tahto, ja rakkaus on siinä toissijainen laatu.

Vaikka vihityn tietoisuus voi kehota kosmiselle tunnetasolle ja kosmiselle mentaalitasolle, hän elää tietenkin myös kosmisella fyysisellä tasolla, sillä hänellä on edelleen fyysinen keho. Kosmisella fyysisellä tasolla olevat asiat, kuten esimerkiksi fyysisten aistien käyttö, ovat hänellä pudonneet tietoisuuden kynnyksen alapuolelle ja toiminta fyysisellä tasolla on hänelle melko automaattista. Fyysiset aistit toimivat aina samalla tavalla kaikissa ihmisen tietoisuuden kehityksen vaiheissa.

Kosmisella tunnetasolla määrätty energia ja vaikutus, joka voi olla yhteydessä Siriukseen, saa aikaan ihmisessä erityisen vapauden tilan, tietoisuuden, joka on täysin vailla mitään vetoa tai värähtelyä kohti muotojen maailmaa. Vihitty on silloin asettunut kosmiseen kotiinsa. Hän on ajattelija, tietoisuus, jota mikään ulkoinen, aineellinen, alempi energia tai halu ei määrää. Tällöin myöskään henkisen tahdon energia tai jokin muu selkeä ja määräävä värähtely tai rytmi ei ohjaa mielen toimintaa eikä ihmisen tekoja. Erityisesti tässä vapauden tilassa substanssi ja henki ovat täysin yhtä. Edellisen päivän voimakkaampi energian virta ja paine ylhäältä ovat saaneet sen aikaan. Tällainen korkea ylimaallinen vapauden tila on jaksoittainen ja toistuva ja oppilas on kokenut vastaavan jo kenties satoja kertoja mutta kuitenkin alemmilla tasoilla. Tässä tietoisuuden tilassa voi olla myös häivähdystä kosmisesta buddhisesta tasosta. Kosmisella fyysisellä tasolla tunnetaso ja buddhinen eli intuitiivinen taso, mikä ilmentää sielun rakkaus-viisautta, ovat läheisessä yhteydessä. Siten myös kosminen tunnetaso ja kosminen buddhinen taso ovat sukua keskenään. Tämä erityinen tila antaa ihmiselle hyvin suuren herkkyyden ja tunneherkkyyden. Silloin hän kaipaa erityisesti ympäristöltään harmoniaa ja kauneutta. Silloin myös kaikki ruma, karkea ja likainen hänen ympärillään aiheuttavat erityisen suurta kärsimystä. Kun ihminen henkistyy, hän pyrkii automaattisesti luomaan kauneutta ja harmoniaa elämässään, ympäristössään, ihmisten välisissä suhteissa ja eri kansakuntien välillä. Kosmisella tunnetasolla suuri herkkyys ja tunneherkkyys syntyvät hyvin hienoista ja keveistä energioista. Kosmisella mentaalitasolla suuri voima ja henkinen tahto syntyvät voimakkaista energioista, jotka aikaansaavat sisäisesti ja osittain selittämättömällä tavalla ihmisessä suuren kiinteyden, koheesion, sisäisen paineen ja hänen kaikkia tasoja ja olemuspuolia hallitsevan voiman. Tämän vaikutteen vallassa ihminen haluaa usein vain raivata tietään eteenpäin, toimia ja käyttää tätä suurta voimaa rakentavasti ja rakkaudella. Tällöin hän ei ole niin herkkä kuin edellisen vaikutuksen alaisena. Joskus tähän vaikutteeseen voi liittyä eräänlainen kylmyys ja kovuus. Kosmisen fyysisen tason yläpuolella hyvin kylmiä tietoisuuden tiloja on kuitenkin vähän.

Korkeammat vihkimykset vapauttavat toimintaan hyvin suuret energiavarat. Yhteys kosmiseen mentaalitasoon, mistä jumalallinen dynaaminen tahto virtaa, tekevät ihmisestä hyvin voimakkaan ja energisen, ja yhteys kosmiseen tunnetasoon, mistä jumalallinen rakkaus virtaa, tekevät hänestä hyvin herkän. Hänestä tulee henkisen tahdon ja henkisen rakkauden säteilevä keskus.

Kirjoitettu suunnilleen nykyiseen muotoonsa vuosina 2006-8.

Pieni kirja hitaasti luettavaksi

Tuula Uusitalo Uusi Safiiri, 2010

Kooltaan pienien, mutta sisäkautta avartuvien mietekirjojen tekeminen on yksi henkisistä perinteistä, esimerkkinä vaikkapa Mabel Collinsin Valoa Tielle. Sillä tavoin voidaan siirtää henkisen tien tietoa tuleville sukupolville, jotka uudestaan ja uudestaan joutuvat samantapaisten kehityshaasteiden eteen.

Timo Viitala on tunnettu mm. Alice A. Baileyn teoksien suomennoksista, mutta henkisen tien kulkijana hän ei ole sitoutunut valmiisiin oppirakennelmiin. Timo Viitalan Sisäinen tie on henkisen kehityksen opas-kirja ja mitä ilmeisimmin kokemuksesta syntynyt. Nimensä mukaisesti se painottuu ihmisen sisäisyyteen ja on eräänlaista aforistista psykologiaa.

Toisin kuin esimerkiksi paradokseihin painottuva taolainen kirjallisuus Viitala puhuu asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

Kirjassa on hahmotettu erilaisia henkiseen tiehen liittyviä piirteitä: kaipuu näkymättömään, polku, johdatus, henkinen pyrkimys, itsekasvatus, meditaatio- jne. Jokainen lauselma avaa uusia näköaloja henkisen tien eri puoliin: mystinen jumalkaipuu on päällimmäisenä, mutta myös henkisellä tiellä tärkeä realismi nousee esiin.

Viitala arvostaa keskitietä – sisäisyydenkin suhteen. Ulkoisen maailman virikkeet pitää ottaa vastaan ja käyttää henkisen kehityksen hyväksi. Hän pehmentää vanhemmissa opeissa ilmenevää jyrkkyyttä: ”Sisäinen Kristus ei synny niinkään alemman minän kuolettamisen kuin sen kouluttamisen kautta.” Tarkoitus on, että ihmisen hallinta siirtyy vähitellen hänen henkiselle ytimelleen.

Jos on löytänyt yhden oikean käsityksen, voi löytää niitä useampiakin ja niitä voi sovittaa yhteen. Näennäisen vastakohtaiset ainekset, hiljaisuus ja puhe, joutilaisuus ja toiminta, ovat yhtä lailla henkisen elämän rakennuspuita. Mielenrauha, joka on yksi henkisen tien päämääristä ja tuloksista saa häneltä käsittelyn päätteeksi kommentin: ”Tietysti täydellinen mielenrauha kaikissa elämän käänteissä on mahdottomuus. Se on vain kuolleille. ”

Viitala panee paljon painoa ihmisen omaan sisäiseen ohjaukseen ja itsenäiseen ajatteluun – se määrittelee hänen kantansa myös opettamiseen. ”Hyvä opettaja ei halua opetuksiaan seurattavan sokeasti. Hän toivoo jokaisen ajattelevan itse ja löytävän oman tiensä ja totuutensa.”

Viitalan kirja ei ole kertalukemisella käsitelty. Siihen voi palata myöhemmin ja löytää uusia piirteitä paitsi Viitalan ajattelusta myös omasta kehitystiestään.

Kirjassa on perusteellinen kirjan tarkoituksia valottava alku lause ja harvinaista kyllä myös sanaluettelo, joka helpottaa sekä kirjan lukemista että muutenkin henkisyyden hahmottamista.

Keskusteluja 1

MP Olen nyt kolme vuotta lueskellut henkisen puolen kirjallisuutta ja nyt näidenkin kirjoitusten myötä asiat vain syvenevät. Kun sisällä on sellainen kaipuu johonkin, varmaan omaan itseeni. Pidin oikein kovasti lukemastani ja janoan sitä lisää. Nämä tekstit antavat uusia tapoja ajatella, syvemmin ja laajemmin, koska ne minun omat ajatukseni elämästäni ja kaikesta rajoittavat sitten sitä lopputulosta. Joten kiva tuulettaa päätä ja laajentaa näkemyksiä ja nähdä maailmaa eri tavalla, opetella näkemään. Haluaisin löytää sen todellisen itseni.

TIMO Sisäinen kaipuu on nähdäkseni merkki siitä, että sielusäde on alkanut vaikuttaa. Silloin ihminen alkaa etsiä. Hän haluaa viettää enemmän sisäistä elämää kuten mystikot esimerkiksi tai sitten hän vain kaipaa enemmän hiljaisuutta. Hän alkaa tutkia henkistä kirjallisuutta, jonka kautta saa valaistusta elämän lakeihin ja arvoituksiin. Etsijän pitäisi pyrkiä luomaan jonkinlainen realistinen käsitys omasta asemastaan evoluutiossa ja ymmärtää sitten sen haasteet ja mahdollisuudet ja kehitystehtävät kirjojen ja elämän kautta. (2007)

MP Kävin läpi erilaisia huuhaa juttuja ja minun emotionaaliseen tuskaan ei löytynyt apua, tietenkään. Hain siis apua samasta energiasta, jossa jo olen / olin? Osaatko kertoa, voiko pitkään jatkunut epämääräinen sairastelu johtua siitä, että ei tajua, missä epämääräisessä tilanteessa on vai voiko se olla kehon puhdistautumista kaikesta, mitä sinne on sullonut, myös ja varsinkin kaikista toistenkin tunteista.

TIMO Terveys ja sairaus ovat moninainen kysymys. Kannattaa ainakin ensin miettiä elämäntapoja ja fyysisiä tekijöitä, mitä syöt ja juot. (Haitalliset asiat kuten tupakka ja alkoholi varmaan vähentävät vastustuskykyä ym.). Sitten tulevat psyykkiset tekijät, mikä on monimutkaisempaa, koska hyvinvointi riippuu oikeastaan ihmisen koko elämäntilanteesta ja siitä mitä pään sisällä tapahtuu (ajatukset ja tunteet ym.). Ei kannata omaksua toisten tunteita omaan itseensä eikä sekoittaa niitä omiin tunteisiinsa. Ainakin voimakas halu olla terve ja pysyä terveenä on kenties tärkein tekijä. Psyykkistä masennusta, yksinäisyyttä tms. ei kannata alkaa ”kanavoida” fyysiseksi sairaudeksi. Läheisellä ihmissuhteella tai parisuhteella, kun se toimii, on varmasti hyvä vaikutus hyvinvointiin mutta ilmankin voi pysyä terveenä ja optimistisena. (vuodelta 2009)

CS Olisiko sinulla jotain hyvää mantraa jonka haluaisit antaa?

TIMO Periaatteessa jokaisen tulee löytää oma tiensä ja kehittyä itsenäiseksi ja riippumattomaksi etsijäksi ja yksilöksi. Itse en ole paljoa käyttänyt mitään mantroja enkä muutenkaan mitään muodollisia meditaation muotoja. Yleinen avoimuus laskeutuville energioille ym. riittää mielestäni. Joka tapauksessa henkinen kehitys on monien osatekijöiden summa.

CS Olen samaa mieltä yleisestä avoimuudesta energioille, olen siihen siirtymässä. Tunnen vain itseni niin pieneksi tekijäksi, mutta se riittää, kun on kuitenkin saanut maistaa energioita. ”Opissa ne ovat variksenpojat lennossa”, mummo sanoi. Olen alkanut nähdä sisäisen elämän rikkauden. Olen alkanut miettimään henkistä luovuutta. Henkisestä huumorista olen saanut joitain viitteitä. Luova mielikuvitus ilman muodollisia muotoja tuntuu kutsuvan.

CS Olen taas lueskellut ajatelmiasi, tuntuvat tutuilta, olen kokenut paljon samaa. Sain hyviä ”viboja”, kun jätin tavanomaiset mantrat veke. Yksi isompi solmu aukesi. Pitää vaan näköjään mennä suoraan asiaan, ja ottaa sitä henkistä substanssia itseensä. Joku sanoi, olen prosessi, jota en tunne, olet yksin, koska olet kaikki, eikä kaikki voi olla yksin. Vihkimyksistä on sellainen tunto, että olen vähän jokaisessa. Toisen vihkimyksen tuska on jo ehkä takana. Nyt on varmaankin menossa kolmannen säteen vaikutuksen alaisena luovan ajatuksen opettelua ja kommunikoinnin opiskelemista. Monet kertovat omista inkarnaatioistaan, sanovat eläneensä siellä ja täällä. Kuinka mahtaa olla, onko sinulla moisesta kokemuksia?

TIMO Monet henkiset menetelmät, meditaatio ja mantrat ym.. toimivat paljon sen mukaan miten niitä itse soveltaa. Luonto, henki ja elämä ovat kuitenkin viime kädessä kaiken kehityksen takana. Ja tietenkin ihminen itse. Menetelmät ovat vain pieniä apuvälineitä. Uskon, että jokaisen pitää itse löytää omat menetelmät ja oma tiensä, ja oivaltaa mitkä asiat todella vievät eteenpäin.
Minulla ei ole suoraan sanottuna ollut kokemuksia tai muistoja edellisistä elämistä. Tämä elämä on riittävän haastavaa ja mielenkiintoista. En kyllä pidä mahdottomana jälleensyntymistä, mutta en tiedä tuleeko siihen liittyä persoonallisuuden säilyminen. Hyvä jos olet löytänyt ajatelmistani jotain.

CS Jotain kysyisin. ”Se merkitsee aina identiteettiä tietämisen ja tiedon kohteen välillä”, sanot, kun puhut gnosiksen avautumisesta. Voisiko tätä lausetta selittää? Miten Ishwara-Shaktin salaisuutta tulisi lähestyä? Onko se sama, kuin seksuaalisuuden ja henkisyyden yhteen sovittaminen, ja miten nämä tulisi sovittaa?

TIMO Tämä gnosis ja muu on täysin Aurobindon ajattelua. Aurobindoa lukiessa tulee hyvin helposti vaikutelma, että hän on jollain aivan paljon korkeammalla tajunnan tasolla kuin monet muut ihmiskunnan edistyneet ihmiset. Tietäjän ja tiedon kohteen, tai tajunnan ja maailman välinen ongelma on eräs filosofian peruskysymyksiä. Aurobindo näkee, että vain gnosiksessa tai henkisessä tiedossa vallitsee identiteetti tai ykseys esim. mielen ja havainnon kohteen välillä. Kuitenkin on ihan tavallinen näkemys mielen filosofiassa nykyään, että esim. aistihavainnossa ei ole juuri mitään kaksinaisuutta, että yksilön tajunta on jollain tavalla yhtä aistihavainnon kohteiden kanssa. Esim. joogan polulla eivät aistihavainnot voi muuttua millään perustavalla tavalla vaikka Aurobindo puhuu esim. Synthesis of yoga teoksessa supramentaalisista aisteista. En usko kaikkea mitä tämä mies puhuu. Aurobindo käyttää sanoja värikkäästi, mutta ei ole syytä olettaa, että hän kokee todellisuutta kovin paljoa eri tavalla kuin Matti Meikäläinen. Toki hän on tavoittanut jonkin korkean henkisen vapautumisen ja viisauden asteen.
Aurobindo rakentaa kirjoissaan myös näkemystä, missä hän rinnasta tavallisen mielen, jonka toiminta hänen mukaansa perustuu kaksinaisuuteen ja osien tuntemiseen, ja superimielen, joka näkee ykseyden ja joka tietää identiteetin kautta. En usko, että on mitään kovin suurta eroa ns. tavallisen mielen ja ns. supermielen välillä. Ishwarasta ja Shaktista en ehkä osaa sanoa paljoa. Shakti on ihmisen sisäinen luonnon energia, joka nousee alhaalta kehosta. Ishwara on jokin oletettu Jumala ihmisen tajunnan perustana. Seksuaalisuuden ja henkisyyden sovittamisesta ei kannata tehdä mitään ongelmaa. Mielestäni menneeseen maailmaan kuuluvat näkemykset, missä seksuaalisuus nähdään henkisyyden vastakohtana. Esim. juuri Aurobindo kannatta vielä tällaista askeettista jooga tietä. Mielestäni hänen askeesinsa ei voi mitenkään edistää henkistä kehitystä. Yksilö voi päästä samalla tasolle ilmankin.

BJY Kävin sivuillasi ja luin sieltä päiväkirjojasi. Pidin kirjoituksistasi. Oli antoisaa lukea kirjoituksiasi vapautumisesta, nirvanasta ja valaistumisesta. Sinulla on hyvin paljon samankaltaista oivaltamista teksteissäsi kuin itselläni. Kirjoitan itsekin heräämisestä ja valaistumisesta. Polkuni on oman Itsen tiedostamista. Itsen todellistaminen vapauttaa. Lukeminen on suureksi osaksi jäänyt pois kuvioista. Olen kokenut kaiken ulkopuolisen tiedon pikemminkin turhana painolastina josta olen tehnyt luopumista. Parempi melkeinpä olisi jos ei olisi koskaan lukenut mitään, muuta kuin kirjan joka kylvää totuuden siemenen itämään sisimpään, poistaen tarpeen tietää mitään. Viimeiset vuodet kirjaystäväni ovat olleet Chögyam Trungpan Soturin tie ja Barry Long. Kun luin yhteen aikaan Barry Longia edes yhden lauseen tyhjensi se mielen täysin kaikesta turhasta. Hänen kirjansa olivat omalle totuudelleni täydellisin tapaamani peili, ja todellakin kylvivät sisäsyntyisen tiedostamisen siemenen, niin että tiedon etsiminen ulkopuolelta kävi tarpeettomaksi. Vaikka Barry Long ei ehkä niitä herkimpiä ihmisiä olekaan.

TIMO Lukeminen on kyllä vielä minullekin osa henkistä tietä (kuten kirjoittaminen).

BJY Ihmissuhteissani koen usein tällä hetkellä kuinka oma tietoisuuden tila joutuu täysin väärin nähdyksi ihmisten seurassa. Heidän elämässään on ongelmia, voimakkaita emootioita, ja he näkevät puutteitta ja viallisuutta sanoi tai oli mitä tahansa. Sitä tekee kaikkensa luodakseen ykseyttä ja tasavertaisuutta ihmissuhteisiin, mutta saankin osakseni aivan muuta. Ihmissuhteet ovat enimmäkseen kahden eri tietoisuuden törmäyskurssia ja jonkinmoisen sillan luomista. Mutta aina niistä jotain satoa saa, vahvistuu kestämään mitä olosuhteita tahansa ja sen kautta myös Itse asettuu syvempänä ja konkreettisempana läsnäolona ruumiiseen ja mieleen. Näkee myös onko itsessä reagoivaa osaa, mutta jos sitä ei löydy alkaa kysyä itseltään mitä järkeä on seurassa jossa toinen ei näe minua, ja kommunikaatio jää siihen että sulkee korvansa turhalta. Mutta itse asiassa kaikki koetukset ovat aina mahtavia. Autuudessa ne eivät kosketa, kun mieli sulaa autuuteen. Välillä laskeutuminen persoonaan on haastavaa saati muistaminen mitä on kun samastui persoonaan tai itseen. Jossain tekstissäsi toit mainiosti esiin tuon vaikeuden sovittaa yhteen autuuden tila ja persoonallinen tietoisuus. Se ei tuntunut niin vaikealta aikaisemmin kun autuuden energiat nousivat juurichakrasta kurkkuun, mutta nyt kun ne nousevat mieleen on astumassa kuolema-tilaan, välitilaan, jossa ei oikein tunne olevansa yhtään mitään.
Ihmisten kohtaamiseen syvemmällä tasolla lisäisin: Paljolti on kyse siitä olenko minä itse valmis esittämään toiselle ihmiselle sellaisia kysymyksiä, jotka tuovat esiin hänen viisautensa. Vasta sen myötä toinen voi nähdä kuinka antoisaa on jakaa sisintään, ja myöskin kuinka paljon tutustumisen arvoista myös toisessa on. Ennen kuin on tarve sanoin jakaa sisintään, ainut mahdollisuus siihen näyttää olevan kirjoittaminen ja henkinen ohjaus.
Meditoin seitsemän vuotta ryhmässä harjoittaen erästä tehokasta meditaatiota ahkerasti, vaikka meditaatio ei koskaan oikein tuntunut jutultani. Mutta erittäin vapauttavat seuraukset sillä oli. Sitten aloin seurata vain Itseäni meditaation muututtua tarpeettomaksi hyläten kaiken ulkopuolisen ja harjoittaa läsnäoloa, yksinkertaista tuntemista ja aistimista, hiljaisuutta. Siitä alkoi jatkuva tiedostaminen öin ja päivin niin ettei unta saanut tietoisuuden valossa. Ja nyt kaikki on hyvin yksinkertaista arkea ja henkisyys on kätkeytynyt noihin arjen askareisiin. 🙂 Guruilla ja menetelmillä on aikansa ja tarkoituksensa. Lapsikin muuttaa kotoaan eikä tarvitse vanhempiensa holhousta kun on valmis itsenäisyyteen. Tunnen ihmisiä jotka jatkavat tottumuksesta meditaatiota vaikka sille ei ole tarvetta. Kun on löytänyt sen oman polun, on haaste hyväksyä monien ulkoa opittu henkisyys vailla ylenkatsetta.
On olennaista vastaanottaa totuuden siemen, josta alkaa tiedostaminen jolloin ei voi erehtyä siitä missä on ja mitä tapahtuu. Polkuaan voi pitkittää vuosikausia kun totuus-puoli ei ole herännyt. Näyt ja sisäiset kokemukset eivät tuo heräämistä, tiedostamisen kautta mieli tyhjentää sisältönsä. Herääminen tapahtuu ruumiissa syvässä läsnäolossa ja kaiken hyväksymisen kautta. Herää vauvana, vailla nimeä, mitään, täysin uudessa maailmassa kaiken unohtaneena. Mieli on uusi vaikka tottumusten jäänteet palaavat, tunteiden ja ajattelun kuolema on vielä koittamatta. Kun polulla havaintokulma muuttuu ja irtaantuu henkilökohtaisuuksista, itsestä, oivaltaa mielen luonteen. Persoonan naamio, tunteet ja ajattelu tippuvat kuin syyslehdet puista, spontaanisti.

TIMO Itse olen myös aina ylenkatsonut muodollista ja keinotekoista ja kaavamaista hengellisyyttä. Aidossa polun kulkemisessa on kyse itsensä kuuntelemisesta ja sisäisestä herkkyydestä. Mielestäni silloin ei ole olemassa mitään valmista menetelmää. Eri perinteet kahlehtivat ja joskus jopa vieraannuttavat meidät omasta olemuksestamme. (Vuodelta 2011)

Huomautus. Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Teosofeja ym.

C. W. Leadbeater

”Eläessään syykehossa minuus jo huomaa Jumalallisen tietoisuuden kaikissa; kun hän katsoi toista minuutta, hänen tietoisuutensa ikään kuin harppasi tunnistamaan Jumalallisen hänessä. Mutta buddhisella tasolla se ei enää hyppää tervehtimään häntä ulkopuolelta, sillä se on jo säilytettynä hänen sydämessään. Hän on tuo tietoisuus ja se on hänen. Ei ole enää ”sinua” ja ”minua”, sillä molemmat ovat yhtä – puolia jostakin, joka ylittää ja silti sisältää ne molemmat.” (Masters and the Path, 180-1)

T.V. kommentti Tämä on pelkkä teoria eikä se voi pitää paikkaansa. Toki tällainen uskomus ykseydestä voi värittää yksilön kokemuksia ja hän voi tulkita niitä sen mukaisesti. Kriittinen ja selkeä kokemusten tarkastelu kuitenkin kumoaa väittämän.

”Kun tämä buddhinen tietoisuus vaikuttaa täysin fyysisiin aivoihin, se antaa uuden arvon kaikille elämän teoille ja suhteille. Me emme enää katso henkilöä tai kohdetta jonkin asteisella ystävällisyydellä tai sympatialla; me yksinkertaisesti olemme tuo henkilö tai kohde, ja me tunnemme hänet tai sen kuten me tunnemme omien aivojemme ajatuksen tai kätemme liikkeen. Me ymmärrämme hänen motiiveitaan kuten omia motiivejamme” (Masters and the Path, 181)

T.V. kommentti Ei varmaan pidä paikkaansa, että voimme oikeasti olla toinen henkilö ja tuntea asiat samalla tavalla kuin hän. Tahtoessamme voimme toki pyrkiä kokemaan syvää empatiaa, rakkautta ja sympatiaa toista henkilöä kohtaan. Voimme todella olla läsnä ja kuunnella häntä. Mitään tietoisuuksien sulautumista ei silti voi todella tapahtua.

”määrittelemme selvänäön kyvyksi nähdä sitä, mikä on salattu fyysiseltä näöltä.” (7, Leadbeater. Selvänäkö. Biokustannus)

”Voimme luokitella selvänäköisyystapaukset seuraavien otsikoiden alle:
1) Yksinkertainen selvänäköisyys eli pelkkä näön avautuminen. Tämä saa ihmisen näkemään niitä astraalisia tai eetterisiä olentoja, jotka sattuvat olemaan hänen ympärillään. Se ei tee silti häntä kykeneväksi näkemään etäällä olevia paikkoja eikä tapauksia, jotka kuuluvat muuhun kuin nykyaikaan.
2) Ulottuva selvänäköisyys eli kyky nähdä pakkoja tai tapahtumia, jotka ovat paikallisesti etäällä näkijästä ja joko liian kaukana tavalliselle näölle tai välissä olevien kohteiden peittämiä.
3) Aikaselvänäköisyys eli kyky nähdä olentoja tai tapahtumia, jotka ovat ajallisesti etäällä näkijästä eli kyky katsoa menneisyyteen ja tulevaisuuteen.” (ibid., 23)

T. V. kommentti Tässä on selvästi määritelty mitä selvänäköisyys tarkoittaa ja mitä tyyppejä siihen sisältyy. Turha kai mainitakaan, että yksinkertainen selvänäköisyys sekä sen muut lajit eivät ole mitään todellisia tiedon kykyjä. Näkijän välittämiä tietoja ja kuvauksia ei yleensä voi todistaa eikä todentaa tieteellisesti. Kyse on useimmiten ainoastaan mielikuvituksesta ja harhanäyistä. Kuka tahansa voi olla ns. selvänäkijä kun vain alkaa uskotella itselleen ja toisille näkevänsä ympärillään henkiolentoja, havaitsevansa ihmisten aurat, osaavansa ennustaa tulevaisuutta tai näkevänsä menneiden aikojen tapahtumia.

”Elollisten olentojen ulkonäkö muuttuu melkoisesti, kun ihminen on tällä tavalla kehittänyt näkemistään. Ihmisten ja eläinten ruumiit ovat hänelle miltei läpinäkyvät, jolloin hän voi nähdä sisäelinten toiminnan ja jonkin verran määritellä niiden tauteja. Hän voi laajentuneen näkönsä avulla nähdä jokseenkin selvästi erilaisia olentoluokkia, elementaalisia ja muita, joiden ruumiit eivät voi heijastaa mitään tavallisesti näkemämme spektrin säteistä. Hän näkee mm. sellaisia olentoja, jotka kuuluvat luonnonhenkien alempiin ryhmiin, niitä, joiden ruumis on muodostunut kiinteämmästä eetteriaineesta. Tähän luokkaan kuuluvat melkein kaikki keijukaiset, menninkäiset ja haltijat.” (ibid., 26-7)

T. V. kommentti Täyttä utopiaa.

”Katsoessaan ihmistä hän näkee tämän ympärillä astraalisen auran loistavan utumuodon. Siinä kaikenlaiset kirkkaat värit hehkuvat ja sen värit ja loiste muuttuvat yhtä mittaa ihmisen ajatusten ja tunteiden vivahdusten mukaan. Hän näkee, kuinka tässä aurassa ovat vuoron perään vallalla puhtaan rakkauden ihana ruusuväri, hartaudentunteen kirkas sininen, itsekkyyden synkkä sameanruskea, vihan tulipunainen, aistillisuuden ruman tummanpuinen ja pelon lyijynharmaa väri tai vihan ja pahuuden mustat pilvet ja muut sadat merkit, jotka kehittynyt silmä pystyy helposti havaitsemaan. Näin ollen yksikään ihminen ei voi selvänäköiseltä ihmiseltä salata, mitä todellisuudessa tuntee jotakin asiaa kohtaan.” (ibid., 33)

T. V. kommentti Näitä aurakuvauksia kyllä alan kirjallisuudessa riittää. Eipä vaan auroja näy eikä ala näkyä vaikka kuinka pitkälle kulkisi mitä tahansa henkistä polkua ellei sitten vajoa kokonaan kuvitelmien ja harhanäkyjen valtaan. Se mitä ihmiset tuntevat tiettyä asiaa kohtaan, näkyy heidän sanoistaan, ilmeistään ja eleistään eikä mistään muusta.

”Yksi ihmeellinen tulos, jonka astraalinen selvänäköisyys saa ihmisessä aikaan, on tajunnan keskeytymättömyys. Mennessään illalla nukkumaan hän jättää fyysisen ruumiinsa nauttimaan tarpeellista lepoa. Itse hän alkaa toimia paljon mukavammassa astraalisessa käyttövälineessä. Aamulla hän palaa fyysiseen ruumiiseensa, mutta ei menetä tajuntaansa eikä muistoaan molempien tilojen välillä. Siten hän kykenee elämään eräänlaista kaksoiselämää, joka kuitenkin on yhtenäinen, ja olemaan jatkuvasti hyödyllisessä työssä menettämättä elämänsä kolmannesta tyhjään tajuttomuuteen. (ibid., 36-7

T. V. kommentti Hyödyllinen työ astraaliruumiissa fyysisen kehon nukkuessa on kyllä täyttä pötyä. Samoin on jatkuva tietoisuus, siis tietoisuuden säilyminen myös unen ja syvän unen aikana.

”Selvänäköisyys astraaliruumiissa kulkemisen avulla. Tässä selvänäköisyyden lajissa näkijän tajunta ei enää jää hänen fyysiseen ruumiiseensa, ei edes sen lähelle, vaan siirtyy kokonaan sille paikalle, jota hän tutkii.” (ibid., 53

T. V. kommentti Mitään astraaliruumista ei varmaan ole edes olemassa saati että se voisi irtautua fyysisestä kehosta ja että sen välityksellä voisi saada jotain tietoa kaukaisista paikoista tai ajoista.

”Suurin ja laajimmalle levinnyt joukko näitä puoliksi tahtoperäisen selvänäköisyyden käyttäjiä ovat kristalliin katsojat, jotka Andrew Langin sanoin ”’tuijottavat kristallipalloon, maljakkoon, mustepyörylään (Egyptissä ja Intiassa) veripisaraan (Uuden-Seelannin maorit), vesimaljaan (intiaanit), lampeen (roomalaiset ja afrikkalaiset) tai lasimaljassa olevaan veteen (Fezissä) – mihin tahansa kiiltävään pintaan” (ibid., 63

T. V. kommentti Pankaa merkille, että tässä nämä luetellut lasketaan siis aidoksi, joskin alkeelliseksi, selvänäköisyydeksi. Eihän mikään näistä voisi olla ihan vaan pelkkää kuvittelua tai vain perinteisiä ja alkukantaisia heimorituaaleja vailla mitään syvempää tiedollista arvoa?

”Kuinka siis saavutetaan kyky nähdä kaukainen menneisyys yksityiskohtaisesti ja mille luonnon tasolle se todellisuudessa kuuluu? Vastauksena molempiin kysymyksiin voimme sanoa, että se luetaan akashisista aikakirjoista.” (ibid., 74)

T. V. kommentti Akashiset aikakirjat, joihin kaikki elämän tapahtumat kautta aikojen ovat tallentuneet, on mielenkiintoinen teoria. Vakuuttavia todisteita sellaisten olemassaolosta ei ole. Myöskin niiden lukeminen näyttää olevan tavattoman hankalaa kuten erilaiset, toistensa kanssa ristiriitaiset selvänäköisen tutkimuksen tulokset osoittavat.

”kaikki mikä tapahtuu aurinkokuntamme sisällä, tapahtuu kokonaan Logoksen tajunnan piirissä. Ymmärrämme tästä heti, että todellinen aikakirja on sama kuin Hänen muistinsa.” (ibid., 77)

T. V. kommentti Tietoinen logos, jonka tajuntaan sisältyy kaikki aurinkokunnan piiriin sisältyvä, on myös hieno teoria. Ei ole olemassa todisteita siitä, että se olisi tosi. Akashiset aikaikirjat ovat siis Logoksen muisti.

Kaikkien tutkijoiden on hyvä muistaa, että salatieteessä järki on jumalana. Jokaisen näyn ei tarvitse olla välttämättä akashisiin aikakirjoihin kuuluva kuva eikä jokaisen kokemuksen taivaallinen ilmestys. On paljon parempi erehtyä terveen epäilyn kuin herkkäuskoisuuden vuoksi. Hyvä sääntö on se, että ei ole koskaan etsittävä salatieteellistä selitystä, jos on saatavissa selvä ja luonnollinen fyysinen selitys. Meidän tulee pyrkiä aina säilyttämään tasapainomme menettämättä koskaan itsehillintäämme ja katsomaan järkevältä näkökannalta kaikkea, mikä meille tapahtuu. Silloin olemme parempia teosofeja, viisaampia salatieteilijöitä ja hyödyllisempiä auttajia kuin koskaan ennen. (Leadbeater. Selvänäkö. 94)

T. V. kommentti Tässä on esitetty upea periaate. Nähdäkseni salatieteilijät eivät kuitenkaan itse riittävästi noudata sitä.

Geoffrey Hodson (1886-1983)

“Mitä löydetään kun minuuden tietoisuus saavutetaan? . . . Itsetietoisuuden ja tarkkailemisen keskus koetaan kirkkaampana valopisteenä laajassa ja rannattomassa valon meressä, missä nähdään toisia sellaisia keskuksia, jotka edustavat toisten ihmisten itseminuuksia. (Man´s supersensory and spiritual powers, 52 The Theosophical Publishing House 1975)

T V kommentti Yliaistilliset tasot ja ulottuvuudet eivät ole avaruudellisia. Puhe merestä on harhaanjohtavaa. Mitään toisia valopisteitä, toisten ihmisten minuuksia tai sieluja ei voida tiedostaa. Valaistunutta tietoisuutta voidaan kuvata määreettömäksi tyhjyydeksi tai kenties valoksi, missä ei voida todellakaan tiedostaa oman minän lisäksi mitään muita keskuksia tms..

”vaikka tämä voi kuulostaa oudolta, voidaan sanoa, että jokainen suurista vihkimyksistä ei vain voimista ja nopeuta vihittyjen kehitystä, vaan myös yhdistää vihityt minuudet läheisemmin heidän kaikkien kanssaihmistensä sisäiseen itseen. Siten tuore vihitty kokee jatkuvasti syvenevää ykseyden tunnetta suhteessa toisiin.” (The Call to the Heights, 168. The Theosophical Publishing House 1976).

T V kommentit Tällaiset väittämät voivat saada myös monet edistyneet yksilöt ja vihitytkin kokemaan jonkinlaista alemmuutta tai jopa epäonnistumisen tunnetta, koska he eivät voi kokea mitään kuvatunlaista mystistä sisäistä yhteyttä toisiin. Sellaista voidaan kokea ainoastaan silloin kuin voimakkaasti uskomme tai kuvittelemme niin. Siksi onkin nyt jo viimein äärimmäiset tärkeää havaita kaikki nämä ja muut vastaavat liioittelut ja vilpillisyydet. Yhteyttä toisiin ihmisiin koetaan vaihtelevassa määrin yleensä vain arjessa tilanteissa missä he ovat fyysisestä läsnä ja missä he kommunikoivat kanssamme. Avoin ja henkisesti herännyt yksilö kokee toiset ihmiset enimmäkseen veljinä ja sisaruksina eikä esim. kilpailijoina. Yhteyden ja ykseyden tunne toisiin ei kyllä mitenkään syvene loputtomasti. Henkisen valaistumisen jälkeen se on mitä se on riippuen omista asenteistamme, elämäntilanteestamme ja virityksestämme. Meillä on yleensä mahdollisuus kiinnittää huomiota vain yhteen ihmiseen tai ihmisryhmään kerrallaan.

Arthur. E. Powell (teosofi)

”Ykseyden tunne on buddhisen tason piirre. Tällä tasolla kaikki rajoitukset alkavat kadota, ja ihmisen tietoisuus laajenee kunnes hän käsittää, ei vain teoriassa, että hänen kanssaihmistensä tietoisuus sisältyy hänen omaansa ja hän tuntee, tietää ja kokee ehdottoman täydellisellä sympatialla kaiken mitä on niissä, koska se on todellisuudessa osa häntä.” (The Causal Body, 279-80)

”Buddhinen visio paljastaa ihmisen, ei aitauksena, vaan tähtenä, joka säteilee kaikkiin suuntiin: tähden säteet läpäisevät tarkkailijan tietoisuuden niin että sen tunnetaan olevan osa itseä, mutta ei kuitenkaan täysin. Kaikki tarkkailijat myöntävät, että on mahdotonta paitsi ristiriitaisuuksien kautta kuvata buddhista tietoisuutta. Buddhisella tasolla saavutetaan identifioitumisen voima ei vain suhteessa ihmisten tietoisuuteen vaan kaikkeen muuhunkin. Kaikki opitaan, kuten sanottua, sisäpuolelta eikä ulkopuolelta. Siitä mitä me tutkimme, on tullut osa itseämme; me tutkimme sitä kuin merkkinä itsessämme.” (The Causal Body, 284-5).

T.V. kommentti Emme voi normaalisti kokea toisen ihmisen tietoisuutta. Tulkitsemme hänen tunteitaan ja mielentilojaan epäsuorasti, hänen sanojensa ja ilmeidensä kautta. Tajunta on aina subjektiivinen. Nykyaikainen filosofinen ja psykologinen tajunnantutkimus ei edes tunne sellaista ilmiötä kuin toisen henkilön tietoisuuden suora kokeminen. Henkisen tien kulkeminen ja henkinen kehitys eivät muuta tuota perusasiaa. Oman kokemukseni perusteella kiistän teosofien näkemyksen. Lainauksissa kuvattu buddhinen tietoisuus, missä näemme ja koemme kaikki asiat niiden sisältä käsin, on kyllä utopiaa. Tuollainen kuvitelma voi kyllä helposti syntyä jos oletamme teosofian ja esoteerisen filosofian mukaisesti, että olisi olemassa jokin universaali kaiken kattava tietoisuus, jonka osasia kaikki yksilölliset tajunnat ovat. Ajatuksensiirto ja selvänäkö perustuvat tähän samaan teoriaan. Sen mukaan tietoisuutemme ja mielemme ovat sisäisessä yhteydessä toisiinsa. Totuus on kuitenkin muuta kuin tämä ajatusrakennelma.
Teosofiset ihanteet ihmisten veljeys ja ihmiskunnan ykseys ovat kyllä kannatettavia asioita, mutta en usko, että niitä voidaan edistää valheellisilla ja harhaanjohtavilla väittämillä sellaisesta korkeamman tietoisuuden tuomasta syvästä yhteydestä ja ykseydestä, jotka eivät sisälly ihmisen tajunnan mahdollisuuksiin. Syvän identifioitumisen, eläytymisen ja uppoutumisen tila on sen sijaan luonnollinen ja sitä voidaan edistää monin tavoin. Emme voi säilyttää sellaista aina, vaan se jää huippukokemukseksi, joka tulee ja menee. Palaamme väistämättä aina takaisin erillisyyteen, yksinäisyyteen, ikävystymiseen ja tyhjyyteen.

”Jokainen, joka osaa ajatella, käyttää kykyä luoda ajatusmuotoja. Ajatukset ovat asioita, ja hyvin voimakkaita asioita. Jokainen meistä tuottaa ajatusmuotoja lakkaamatta päivin ja öin. Ajatuksemme, kuten monet saattavat olettaa, eivät ole vain oma asiamme. Pahat ajatukset tosiasiassa ulottuvat paljon laajemmalle kuin pahat sanat ja saattavat vaikuttaa toisiin henkilöihin, jossa jo on pahan ituja.” (The Mental Body, 61)

T.V. kommentti Nähdäkseni pahat tai hyvät ajatukset eivät lainkaan vaikuta ympäristöömme. Toisten ajatuksia ei voi lukea eivätkä ne tunkeudu omaan mieleemme. Uskoisin useimpien psykologien, filosofien ja tervejärkisten ihmisten olevan asiasta samaa mieltä. Lainatut Powellin kirjat ovat koosteita pääasiassa Annie Besantin, C. W Leadbeaterin teoksista.

”Ajatusmuoto on voimakkaasti toimiva väliaikainen elävä olento, jota elävöittää se idea, joka sen loi. Jos se on tehty korkeammanlaatuisesta aineesta, siihen sisältyy suuri voima ja energia kun sitä ohjaa vahva ja vakaa tahto.” (The Mental Body, 50)

T.V. kommentti Tässä ajatusmuodon tarkka määritelmä, mutta täytyy epäillä onko sellaisia olemassa. Tutkin asiaan mm. Wikipediasta ja siellä kerrottiin, että ajatusmuoto käsite on suuressa määrin peräisin tiibetin buddhalaisuuden tulpa käsitteestä. Kyseessä on itse asiassa magia! (Alice Baileykin käsittelee aihetta paljon teoksessaan Tutkimus valkoisesta magiasta.) Mitä merkitystä on magialla enää nykyaikana? Kuka voi ottaa sen enää tosissaan saati että alkaisi harjoittaa sitä? Kyse on rajatiedosta, oudoista reunailmiöistä ja muinaisista uskomuksista. En usko, että tämä tietämys ajatusmuodoista mitenkään auttaa meitä saavuttamaan parempaa itsetuntemusta ja itsehallintaa. Se ei auta meitä toimimaan vastuullisesti ja eettisesti maailmassa. Kummallisilla opinkappaleilla, jotka ovat ristiriidassa yleisen psykologisen tietämyksen kanssa, on paremminkin hajottava ja häiritsevä vaikutus. Ne eivät edistä eheyttämme ja hyvinvointiamme. Toisaalta kuitenkin muinaisten henkisten perinteiden tutkiminen voi olla hyvin kiehtovaa ja jännittävää. Mutta säilyttäkäämme aina arvostelukykymme!

”koska jokainen ihminen jättää jälkeensä ajatusmuotojen vanan, siitä seuraa että kadulla me kävelemme toisten ihmisten ajatusten meressä. Jos ihminen jättää mielensä hetkeksi tyhjäksi, nämä toisten ajatukset virtaavat sen lävitse. Jos jokin niistä vangitsee hänen huomionsa, hänen mielensä tarttuu siihen, tekee siitä omansa, vahvistaa sitä omalla voimallaan ja heittää sen jälleen ulos vaikuttamaan johonkin toiseen ihmiseen. Ihminen ei siten ole vastuussa ajatuksesta, joka virtaa hänen mieleensä, mutta hän on vastuussa jos hän ottaa sen omakseen, viipyy siinä ja sitten lähettää sen taas ulos vahvistuneena.” (Astral body, 48. Theosophical publishing house 1972)

T. V. kommentti Mielestäni tämä on pötyä. Emmehän me mitään toisten ajatuksia tai ajatusmuotoja vastaanota. Omat ajatuksemme eivät myöskään virtaa minnekään eivätkä ne vaikuta yhtään ympäristöömme. Ajatuksemme voivat vaikuttaa toisiin ihmisiin ja ulkomaailmaan ainoastaan tekojemme, sanojemme, eleidemme ja ilmeidemme välityksellä. Ajatusmuotojen olemassaolo ihmisen pään ulkopuolella on mielenkiintoinen teoria, mutta siitä ei ole mitään vakuuttavia tieteellisiä todisteita. Tähän liittyy oppi telepatiasta. Usko ajatusten telepaattiseen voimaan käytännössä sovellettuna on mielestäni hyvin vahingollinen. Se estää meitä ottamasta täyttä vastuuta omasta mielestämme ja toimimasta maailmassa hyödyllisesti ja tuloksellisesti. Ihmistä, joka kertoisi synkän mielentilansa johtuvan toisten ihmisten lähettämistä ajatusmuodoista (eikä heidän sanoistaan ja teoistaan), pidettäisiin tänä päivänä psyykkisesti sairaana.

”yhdistyneiden ajatusmuotojen voima ulottuu vielä laajemmalle. Tuhoavat ajatusmuodot toimivat hajottavina tekijöinä ja aikaansaavat usein hävitystä fyysisellä tasolla aiheuttaen onnettomuuksia, luonnonmullistuksia, myrskyjä, maanjäristyksiä, tulvia tai rikoksia, sairauksia, yhteiskunnallisia mullistuksia tai sotia.” (Astral body, 55)

T. V. kommentti Tämä on pahasti ristiriidassa nykyajan tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa. Rikokset, luonnonkatastrofit ja sairaudet johtuvat kyllä ihan muista yhteiskunnallisista tai luonnollisista syistä. Oppi ajatusmuodoista on yhteinen kaikille teosofian suuntauksille mukaan lukien Alice Bailey ja Steiner. Siihen liittyy myös näkemys että näitä ajatusmuotoja voidaan selvänäköisesti havaita ja että niitä voidaan yksityiskohtaisesti tutkia. Paljon kirjallisuutta aiheesta löytyy. Jännä käsitys on myös se, että aurinkokunta olisi aurinkologoksen ajatusmuoto.

”Ajatukset eivät ole vain asioita, vaan äärimmäisen voimakkaita asioita. Jokainen tuottaa niitä lakkaamattomasti yötä päivää. Usein ei ole mahdollista antaa fyysistä apua sitä tarvitseville, mutta ei ole tapausta missä sitä ei voitaisi antaa ajatuksen kautta tai missä se ei tuottaisi määrättyä tulosta. Kenenkään ei tarvitse epäröidä käyttää tätä voimaa täydesti edellyttäen että sitä sovelletaan epäitsekkäisiin tarkoituksiin ja edistämään jumalallista kehityssuunnitelmaa.” (Astral body, 63)

T. V. kommentti Ajatusten voimalla auttaminen tai parantaminen on kyllä humpuukia. Sellaiseen käytetty aika ja energia ovat hukkaan heitettyjä. Tämä on näkemykseni. Meidän kannattaa suunnata huomiomme ja keskittymisemme sellaisiin asioihin, jotka oikeasti ja konkreettisesti hyödyttävät meitä tai kanssaihmisiämme.

Alice A. Bailey

Vihkimysten tarkoituksena on tehdä ihminen tietoisesti yhdeksi:
a. hänen oman sielunsa ja siten myös muiden sielujen kanssa.
b. Hänen henkensä, “taivaallisen isän” eli monadin kanssa ja siten kaikkien monadien kanssa. (Vihkimykset,19).

T. V. kommentti Ensi alkuun tämä kuulostaa kyllä vaikuttavalta. Syntyy kuva että vihkimysten kautta syntyy tavallisesta poikkeava tietoisuus, missä vallitsee erityinen syvä yhteys toisten sieluihin ja korkeammalla tasolla toisten monadeihin. Tässä eikä muuallakaan ei kuitenkaan selvennetä sitä, millaisessa tilanteessa tuo mainittu yhteys toisiin syntyy, konkreettisessa kohtaamisessa vaiko ihan vaan tajunnassa ylifyysisillä tasoilla. Olemme suhteissa toisiin ihmisiin persoonallisuuksina. Kaikkien suhteiden luomiseksi vaaditaan omaa aktiivisuuttamme ja myös sosiaalisia taitoja. Voiko olla olemassa mitään puhdasta sielujen tai henkien suhdetta?

”Hän voi työskennellä fyysisen kehon (yhdessä sen hienompien verhojen kanssa) kautta tai ei, kuten hänelle sopii. Hän käsittää, että hän, yksilönä, ei enää tarvitse fyysistä kehoa tai astraalista tietoisuutta ja että mieli on vain palvelun väline. Keho, missä hän nyt toimii, on valokeho, jolla on oma substanssin tyyppinsä. Mestari voi kuitenkin rakentaa kehon, jonka kautta hän voi lähestyä häneen yhteyttä ottavia oppilaitaan ja niitä, jotka eivät ole ottaneet korkeampia vihkimyksiä. Hän rakentaa tämän kehon tavallisesti inhimilliseen muotoon tehden sen välittömästi ja tahdonvoimallaan tarpeen vaatiessa. Useimmat mestarit, jotka selvästi työskentelevät ihmiskunnassa joko säilyttävät vanhan kehonsa, missä he ottivat viidennen vihkimyksen, tai he rakentavat ”mayavirupan” eli mayan kehon fyysisestä substanssista. (The Rays and the Initiations, 705)

Mayavirupa ”on adeptin tahdonvoimallaan luoma ilmentymiskeho, jota hän käyttää kolmessa maailmassa. Sillä ei ole aineellista yhteyttä fyysiseen kehoon. Se on henkinen ja eteerinen ja voi esteettömästi kulkea kaikkialla. Se on rakennettu korkeimman tyyppisestä astraalisesta aineesta alemman mielen voimalla.” (Vihkimykset, sanasto)

T. V. kommentti Miten niin ei muka tarvitsisi enää fyysistä kehoa? Ei kai tuo valokeho voi toimia erillään siitä? Ei varmaankaan. Mayavirupa käsite perustuu johonkin ikivanhaan tiibetiläiseen perinteeseen. Tuskinpa kukaan voi tahdonvoimallaan luoda mitään kehoja. Asia herättää monia kysymyksiä, kuten minkä tieteelle tuntemattomien lakien mukaan tämän harhamuodon luominen tapahtuu. Tämä opinkappale on kirjoittajalle ainakin hyvin outo ja sen ymmärtäminen ja todesta ottaminen tuottavat suunnattomia vaikeuksia. Mielestäni ensimmäinen lainaus fyysisestä kehosta, valokehosta ja harhamuodosta on epäselvä ja täynnä mystifiointia.

”Päässä oleva valo välkkyy ajoittain keskivertoihmisen elämän aikana ja muuttuu loistavaksi valoksi kun hän astuu oppilaan polulle. Kun hänestä tulee vihitty, atomien valo on niin kirkas ja pään valo niin voimakas (yhdessä rinnakkaisen ruumiin voimakeskusten elävöittämisen kanssa), että valokeho tule esiin. Lopulta tämä valokeho ilmentyy ulkonaisesti ja saavuttaa suuremman koon kuin tiheä käsin kosketeltava fyysinen ruumis. Tämä on se valokeho, jossa jokainen todellinen Jumalan poika tietoisesti asuu.” (Esoteerinen psykologia I, 120 tai 131)

T. V. kommentti Tässä on taas tämä valokeho. Mitenkä asia tulisi ymmärtää? Valokeho ei voi olla fyysisestä kehosta erillinen. Se ei voi näkyä ulkonaisesti eikä se voi olla juuri fyysistä kehoa laajempi.

”Erilaiset riivaavat entiteetit. Niitä liian paljon tarkkaan kerrottavaksi, mutta luettelen tässä muutamia.
1. Alempiarvoiset ruumiittomat entiteetit, jotka odottavat inkarnaatiota ja jotka näkevät tapauksissa yksi ja kaksi toivotun mahdollisuutensa.
2. Itsemurhan tehneet, jotka malttamattomasti haluavat peruuttaa tekonsa ja saada jälleen yhteys maahan.
3.Maahan sidotut henget, hyvät ja pahat, jotka, koska he ovat huolissaan rakkaistaan, liiketoimistaan ja innokkaina tekemään pahaa tai korjaamaan jonkun pahan teon, ryntäävät sisään ja ottavat haltuunsa tapauksissa yksi ja kaksi.
4. Tummat Veljet. He tarvitsevat korkealle kehitettyjä kehoja, heikoista ja jalostumattomista kehoista ei heille ole hyötyä.
5. Elementaalit ja ali-inhimilliset pahantahtoiset entiteetit, jotka ryntäävät sisään pienimmästäkin tilaisuudesta ja missä voidaan tuntea samankaltaista värähtelyä.
6. Jotkut alemmat devat, jotka ovat harmittomia, mutta ilkeämielisiä ja jotka puhtaasta päähänpistosta ja hauskanpidosta astuvat toiseen kehoon vähän samalla tavalla kuin lapset rakastavat pukeutumista.
7. Satunnaiset vierailijat muilta planeetoilta, jotka valtaavat eräisiin korkealle kehittyneisiin kehoihin omien tarkoitustensa vuoksi. Tämä on hyvin, hyvin harvinaista.” (Kirjeitä okkulttisesta meditaatiosta Kirje V lopussa)

T.V. kommentti Riivaus ei enää kuuluu tieteelliseen maailmankuvaan. Toki kristillinen Raamattumme puhuu myöskin siitä ja monet uskovaiset pitävät ilmiötä todellisena. Tänä päivänä ihmisten psyykkisiä ongelmia voidaan kuitenkin ymmärtää paremmin muilla tavoilla. Baileyn kirjat ovat tietenkin oman aikansa ja tiibetiläisen kulttuurin tuotetta.

”pidämme jokaista ajatusmuotoa subjektiivisena ja olemassa olevana entiteettinä, joka on verhottu hienoon aineeseen ja kykenee ilmentymään.” (A Treatise on White Magic, 448)

T. V. kommentti Ajatusmuoto käsite on tunnusomaista teosofiselle virtaukselle. Nykyisen ihmisen ajattelua koskevan psykologisen ja filosofisen tietämyksen rinnalla käsitys on varsin merkillinen. Ajatusmuoto on siis elävä olento, ja ilmeisesti sillä on silloin oma tahtokin. Eikö nyt kuitenkin aina kaikkien ajatusten toteutuminen riipu ajattelijasta ja hänen tahdostaan ja teoistaan? Monissa teosofisissa esityksissä ”selvänäkijät” havaitsevat ajatusmuotoja ja kuvailevat niiden värejä ja muotoja. Luulen, että nuo kirjat ovat pelkkää fiktiota tai muinaisten perinteiden uudelleen lämmittelyä eivätkä ne perustu aitoihin selvänäköisiin havaintoihin. En usko, että aitoa selvänäköisyyttä on olemassa.

Maharisti Mahesh Yogi

”kyky toimia iloisesti onnistuu kyllästämällä mieli autuudella, harjoittamalla ehdotonta autuustietoisuutta. Se yksin on ikuisen onnellisuuden tila, joka ei tunne murhetta. Kuten olemme nähneet, tämä saavutetaan helposti harjoittamalla säännöllisesti transkendenttista meditaatiota. Jos mieli ei ole luonnollisessa onnen tilassa, jokainen yritys olla iloinen ja onnellinen tekoa suoritettaessa, epäonnistuu. Vain kun mielen varsinainen luonto on kyllästetty ilolla, voi mikä tahansa toiminta olla iloista. Tämä on mahdollista vain kun mieli on saavuttanut puhtaan tietoisuuden tilan. Vain kun tietoinen mieli on tullut niin tutuksi transkendenttisen olemisen autuuden kanssa, että se ei koskaan katoa, ilon on mahdollista sisältyä kaikkiin tekoihin.” (176, Science of Being and the Art of Living. Signet)

T. V. kommentti Hindulaisuudessa absoluutti Brahman on luonteeltaan autuutta. Asiaa ei tarvitse epäillä, koska se sanotaan pyhissä kirjoituksissa. Buddhalaisuudessa perimmäinen tila taas on tyhjyys. Oman kokemukseni mukaan valaistunut tila on enemmän tyhjyyttä kuin autuutta. Nimensä mukaisesti puhtaan tietoisuuden tila ei voi olla iloa, sillä se on puhdas eli neutraali. Useimmat varmaan oivaltavat itsekin, että meidän ei ole mahdollista saavuttaa mitään pysyvää autuuden tai onnen tilaa vaikka harjoittaisimme mitä tahansa meditaatiota. Onnellisuuden tilassa meillä ei ole välttämättä yllykettä tehdä mitään. Tyytymättömyys on hyvä motivaation lähde, se saa meidät toimimaan. Toiminnan kautta me voimme luoda myönteisiä ja positiivisia mielentiloja, meillä ei tarvitse olla niitä etukäteen. Tunteiden ja toiminnan suhde on monisyinen ja kaksisuuntainen. Toki kauan sitten uskoin itsekin yllä lainatun kaltaiseen yksinkertaistettuun näkemykseen, joka näkyy paikoin Teosofi lehden Katkelmia sisäiseltä tieltä jutuista.