artikeli

Etelä-Konneveden kansallispuisto retki

Juhannuspäivänä 2017 aloitin retken pyöräillen kohti Etelä-Konneveden kansallispuistoa. Poljin reittiä Jyväskylä-Laukaa-Konnevesi. Konnevedellä kävin näyttävässä kotiseutumuseossa, jossa oli paljon vanhoja puurakennuksia. Sieltä oli vielä perille varmaan 35 km. Matka oli suureksi osaksi tylsää, tuskaista jyystämistä painavalla ja vanhalla DBS Cruiserilla. Loppua kohti maisemat onneksi paranivat vesistöjen myötä, mutta ylämäet muuttuivat raskaammiksi. Illalla perillä puistossa menin ensimmäiseksi uimaan Vuori-Kalajan lammelle, jonka vesi oli virkistävän viileää. Lammen rannat olivat täynnä sammakonpoikasia ja siinä oli erittäin kirkas vesi. Opastaulu kertoi, että alkuperäiseen lajistoomme kuuluva jokirapu elelee siinä. Keitän vettä juotavaksi eikä sen tympeä ja savuinen maku haittaa minua yhtään. Kokoan telttani veden rajaan. Yöllä sade rapisee sen kattoon.

Etelä-Konneveden kansallispuisto on perustettu vuonna 2014. Kaikki onkin aivan uutta: kodat, laavut, liiterit, kyltit, opastaulut, pitkospuut, tulentekopaikat ja venelaiturit.

Ensimmäisen vaelluspäivän sää näyttäytyy hyvin harmaana ja tihkusateisena. Pakostakin alkaa miettiä tuleeko retkestä lainkaan mukava ja onnistunut. Aikomukseni on alkuun tehdä ainakin jonkinlainen lyhyehkö kierros. Kuljen lammen rantaa ja ihailen sen toisella puolella kohoavia jyrkkiä kallioita. Mystinen paikka on jäänyt erilleen muusta maailmasta eivätkä edes kävijät pysty sen rauhaa rikkomaan. Jyrkkä ja korkea kallioseinämä on kuin vuorenpeikkojen kerrostalo. Entisellä Karjalan evakon metsätilalla on jäljellä pikkuruinen mökki, jossa on vain yksi huone. Sen ympärillä on vanhaa metsää, kaatuneita puita ja hyvin suuria vanhoja haapoja, jossa liito-orava asustelee. Kamera varoittaa patterien loppumisesta (vielä yhdet käytetyt on jäljellä). Kaikki kasvikuvat pitää jättää väliin jos aion saada edes maisemakuvia. Yleensä retkillä unohtuu aina jotain.

On ihanaa kulkea avojaloin pitkästä aikaa. Se tuntui hyvin luonnolliselta, aivan kuin olisin kävellyt niin aina enkä vain lapsena, maalla ja säännöllisesti toissakesästä lähtien. Ehkäpä jalkapohjien kautta syntyy myös yhteys apina esi-isiimme. Otan vielä paidankin pois ja tunnen olevani kuin Tarzan. Aurinko tulee vähitellen iltapäivällä esiin. Koko loppupäivän onkin erittäin hieno sää. Kipuan Loukkuvuorelle, josta onkin aivan huikeat näköalat Konnevedelle ja kansallispuiston ylitse. Olen aivan liikuttunut. Pitää paikkansa että huipulla tuulee. Maisema on lähes Kolin vaarojen veroinen. Kamerani kuvat eivät voi sitä toistaa eivätkä näyttää.

Päätän seurata n. 13 km pituista Kolmen vuoren kierrosta loppuun saakka. Saavun Enonrantaan, missä on kota ja venelaituri. Sen jälkeen polku seurailee rantaa pitkät matkat. Nautin kalloista ja hienoista järvinäkymistä. Vastaan tulee vielä toinenkin vuori, josta on melkein yhtä hieno näköala. Keskilahdessa on tulenteko paikka, jossa istuskelen vähän aikaa. Jatkan vaellusta hienoissa rantamaisemissa, käyn uimassa sopivalta kallioilta. Kohtasin reitilläni vain harvoja muita kulkijoita. Myöhemmin saavun Kitulammelle. Alkaa hämärtää ja sadella, yksi vuori jää välistä. Perillä lähtöpisteessä tutussa telttapaikassa katselen illalla mittariperhosten lentoa veden yllä. Veden pinnalla taas souti eri kokoisia vesimittareita. Yöllä sadetta tulee taas kunnolla. Jos teltan kattoon koski päällä tai jaloilla vesi tihkui sisään.

Lähtöpäivän aamuna rannassa kuuluu jonkin kahlaajan voimakas nopea kymmenen sarja tru tru tru. Myöhemmin kuuntelin Luontoportti sivustolta läpi kurpat ja kurmitsat eikä vastaavaa löytynyt. Vielä ennen lähtöä opin tunnistamaan kuvataulun opastuksella uuden viehättävän sinisen kukkakasvin, lehtoakileijan.

Kansallispuisto ylitti reippaasti kaikki odotukseni. Vaeltajalle alue on paikoin varsin rotkoista ja jylhää. Veneilijälle puisto tarjoaa vielä enemmän mahdollisuuksia. Keski- Suomen kansallispuistoista se kuuluu ehdottomasti kärkeen.

Paluumatkalle pyöräilen toiseen suuntaan hiekkatietä kohti Myhinpäätä. Kumi puhki, mukana ei ole työkaluja eikä varakumia. Nopea lähtö, otin tietoisen riskin.  Kuopio –  Jyväskylä moottoritie on onneksi lähellä. Odotan pikavuoropysäkillä kyytiä kaksi tuntia.

No Images found.

No Images found.

Muuratsalo kuvia

Muuratsalo kuvia

 

DSCN0466
Aperture: 2.8
Camera: E2200
Iso: 50
Orientation: 1
« / 40 »

 

Elämänviisauksia3

        Henkinen tie on

                matka kohti aina uusia kokemuksia,

                                  havaintoja, tasoja ja maailmoja

                                                            loputtomasti koko elämän ajan.

 

        Henkinen elämä on aina uutta, aina mielenkiintoista. Se on tietoisuuden jatkuvaa syvenemistä, laajentumista ja avartumista.

 

       Viisauden polulla ihminen on joka päivä löytäjä, ihmettelijä ja uudessa, koskaan toistumattomassa tietoisuuden tilassa.

 

        Ihminen on toden totta mikrokosmos, ja ihmisen olemusta ja kokonaisuutta, henkeä, sielua ja ruumista ja hänessä vaikuttavia lukemattomia voimia ja energioita on mahdotonta ymmärtää ilman, että nähdään hänen elimellinen yhteytensä aurinkokuntaan, makrokosmokseen ja linnunrataan.

 

       Ihminen ei ole nolla, vaan äärettömyys, kuten on sanottu. Hänessä on piileviä voimavaroja, mittaamattomasti energiaa, maailmaa muuttavaa luovaa voimaa!

 

          Ihminen itse on polku aste asteelta korkeampaan tietoisuuteen ja syvempään todellisuuteen.

 

 Henkiseen elämään tarvitaan elämäntapa, missä ihmisellä on tilaa ja vapautta elää ja toimia sielun ja hengen tahdon ja rytmien ja innoituksen mukaisesti.

 

  Ihminen luo ja muovaa itseään ja käyttövälineitään omalla ajattelullaan, teoillaan ja sisäisellä suuntautumisellaan.

   Missä on ihmisen huomion ja ajattelun painopiste, sellaiseksi hän vähitellen tulee ja sen mukainen tulee olemaan hänen tietoisuuden tasonsa.

Teot, tavat ja ajatukset ja mielen liikkeet ovat polku vapauteen tai sidonnaisuuteen. Tapahtumat, ajatukset ja teot pyrkivät toistumaan. Siksi hyvät teot ja ajatukset luovat hyvää karmaa ja kelvottomat huonoa karmaa.

 

      Avain ihmisen hyvinvointiin, onnellisuuteen ja henkiseen kehitykseen on yhteistyö  elämän tarkoituksen kanssa ja harmonia maailmankaikkeuden kanssa.

 

       Universaalin elämän syke ja hengitys kutsuu meitä kulkemaan eteenpäin, vapautumaan kaikista turhista taakoista ja olemaan avoin ja vastaanottavainen uudelle.

    Luovu elämän jäykästä järjestyksestä ja

                väkinäisestä hallinnasta.  

                                                                                                  Antaudu jumaluudelle ja liiku,  

   toimi ja ajattele                                                                  vapaasti

                                 sen energioiden,  

                                                                                  tahdon ja innoituksen mukaan.

           Unohda kankeat kaavat

          ja muutu vapaasti virtaavaksi

                                                          elämän virraksi!

         Kytkeydy aurinkokunnan

         voittamattomaan sähköiseen energiaan!

 

    Tarkkailemalla itseämme ja elämällä sopusoinnussa näkymättömän kanssa voimme oppia mitkä asiat, teot ja harrastukset edistävät tietoisuuden kehitystä, energioiden virtaamista ja aineen lunastamista ja johtavat siten ”kuolemasta elämään”, pimeydestä valoon ja aineen vankilasta hengen vapauteen.

       Kehityksemme kannalta on yhtä tärkeää, miten me teemme asiat kuin mitä teemme ja saamme ulkonaisesti aikaan. Sisäinen tulos ja vaikutus ihmisen omaan tietoisuuteen ja sen kehitykseen on henkisen elämän kannalta olennaista.

 

          Alituinen haaste on, miten käyttää universumista annettua voimaa ja miten soveltaa tietoaan ja käyttää lahjojaan.

      On huonoa uskoa olettaa, että korkeampi voima, Jumala tai henki ohjaa ihmistä suoranaisesti tekemään ja valitsemaan tiettyjä asioita. Hyvin usein henki voi kuitenkin innoittaa johonkin määrättyyn toimintaan tai palvelun muotoon. Henki tuo ennen kaikkea suuren selkeyden ja kirkkauden, jonka valossa ihminen voi tehdä oikeita ja viisaita valintoja.

 

          Meditaatio on avautumista mikrokosmoksen ja makrokosmoksen energioiden vuorovaikutukselle.

          Henkisessä elämässä tärkeää on omakohtainen kokemus ja sen mukanaan tuoma tieto ja ymmärrys elämästä ja jumaluudesta. Dogmit ja opinkappaleet, jotka eivät ole viime kädessä todennettavissa kokemuksen kautta, eivät ole olennaisia tai ne ovat kokonaan vääriä.

 

          Viisas harjoittaa kiinnittymättömyyttä eikä takerru asioihin tai ajatuksiin. Hän ei luo siteitä eikä kahleita, vaan virtaa veden tavoin eteenpäin kaikkien tapahtumien ja kokemusten läpi.

          Takertuminen  käsin kosketeltaviin asioihin merkitsee usein vastaavaa henkisen valon ja voiman, rakkauden ja elinvoiman menettämistä.

 

                    Kuolemaa ei ole, sillä perimmäinen todellisuus on elämää.

 

 

Elämänviisauksia2

Uskonnollisuus on ihmisen jatkuvasti syvenevää yhteyttä tuntemattomaan ja näkymättömään.

 

Epäluottamus ja epäusko Jumalaa kohtaan ilmenee siitä, että ihmiset eivät usein lähesty häntä suoraan, vaan välittäjien, kuten kirkon ja teologisten oppirakennelmien kautta.

 

Kärsimys, jota koemme materialististen voimien vallassa, saa meidät etsimään korkeampaa olemassaolon tasoa ja korkeampaa tietoisuutta.

 

Henkisellä tiellä me etsimme ja lähestymme asteittain alkulähdettämme, koska tunnemme vastustamatonta vetovoimaa sitä kohtaan.

 

Ihmisen elämän tarkoitus ja evolutiivinen päämäärä on hänen tietoisuutensa syventyminen ja sielun ilmentyminen.

 

Valoa kohti pyrittäessä kaikki pimeä, vastustava ja karkea energia nousee väistämättä esiin.

 

Sielu toimii kokonaisvaltaisen aistin tavoin kertoen ihmiselle siitä, mikä on totta, kaunista ja hyvää, ei vain yksilön, vaan ennen kaikkea kokonaisuuden kannalta.

 

Ihminen, joka viihtyy yksinäisyydessä, voi kuulla hiljaisuuden äänen ja löytää johdatuksen.

 

Henkinen avautuminen tapahtuu kun antaudumme ehdoitta jumalalliselle.

 

Elääkseen onnellisena ihmisen tulee löytää ilo näkymättömästä. Hänen tulee rakentaa tietoisuuttaan ja käyttövälineitään niin että ne kykenevät vastaanottamaan Jumalan ehtymätöntä iloa ja rakkautta.

 

Kun ihminen irrottautuu kaikesta, mikä sitoo hänet fyysiseen tasoon, tunteiden tasoon ja mielen maailmaan, hän alkaa tuntea luonnollista vetovoimaa ylöspäin kohti sielua, henkeä ja Jumalaa.

 

Hiljaisuudessa vietetyt hetket kohottavat ihmisen tietoisuuden tasoa toimintaa varten.

 

Ihminen ei milloinkaan aisti ja tunne niin herkästi ja ole niin täynnä rakkautta, valoa ja energiaa kuin hiljaisuuden ja vetäytymisen kauden jälkeen, jolloin hän on ollut syvässä yhteydessä alkulähteeseensä.

 

Kun ihminen on välinpitämätön tunnetulle, tavoitetaan tuntematon ja näkymätön

 

Yksilön elämän todellinen tarkoitus toteutuu silloin kun hän omistautuu palvelemaan ihmiskuntaa, jumalallista suunnitelmaa ja suurta kokonaisuutta.

 

Suuri tahdonvoima saavutetaan yhdistämällä yksilöllinen tahto sielun, hengen ja Jumalan tahtoon.

 

Kuolemattomuus voidaan saavuttaa kun lakkaamme samastumassa pieneen persoonallisuuteemme ja identifioidumme suureen henkeen.

 

 

Elämänviisauksia1

       Meidän tulisi kuunnella elämä alkuperäistä viisautta sisällämme ja elää sen mukaisesti.

 

        Onnea on elää sopusoinnussa näkymättömän kanssa.

  

          Kun olemme sisimmässämme juurtuneet totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen meidän on helppoa ilmaista näitä ominaisuuksia myös toiminnassamme.

 

Henkinen elämä on jatkuvaa tiivistä yhteydenpitoa tietoisuuden syvempiin kerroksiin ja kehitystämme ohjaaviin luoviin energioihin ja taitoa elää jokapäiväistä elämäänsä näistä syvyyksistä ja korkeuksista käsin.

 

      Kun emme tukahduta tunteitamme ja olemme avoinna niiden koko kirjolle, olemme avoimia sielun viisaudelle ja voimalle.

 

       Ihmisen syvimmässä henkisessä olemuksessa on jotain auringon ja tähtitaivaan järkkymättömyyttä ja pysyvyyttä.

 

       Joka päivä on taisteltava merkityksettömyyttä vastaan ja kamppailtava voiman löytämiseksi ja säilyttämiseksi ja vision pitämiseksi kirkkaana edessään.

 

         Kaikki tarpeeton kiinnostus tulevaisuutemme ja huomio menneisyyteemme vähentää tietoisuutemme luovaa voimaa nykyisyydessä.

 

Kokemus yhdestä suuresta kaiken perustana olevasta elämästä antaa meille voimaa maailman moninaisuuden ja ristiriitojen keskellä.

 

      Kestävän mielenrauhan tae on pysyä aina puolueettomana päältäkatsojana.

 

Mielenrauhasi on järkkymätön kun suhtaudut välinpitämättömästi ilmiömaailmaan.

 

      Joka ei koskaan poistu jumalallisesta keskuksestaan säilyttää mielenrauhansa järkkymättömänä kaikissa elämän käänteissä ja tilanteissa.

 

       Suojaudu kaikkea epäolennaista vastaan pysyttelemällä jatkuvassa yhteydessä sieluusi.

 

         Kun sielu koskettaa ihmistä, hän oppii luonnostaan uhraamaan vähempiarvoiset asiat ja kohdistamaan huomionsa siihen, mikä on merkittävää, arvokasta, jumalallista ja todellista.

 

          Luonnon kauneus ja rauha riisuvat ihmisen kaikesta ihmisyhteisöjen luomasta keinotekoisuudesta ja teeskentelystä, mielen ja sydämen kieroutuneisuudesta, kilpailunhalusta, oman edun tavoittelusta, turhamaisuudesta ja kulttuurimme levottomuudesta ja pinnallisuudesta.

 

         Sisäinen hiljaisuus luo oikean ilmapiirin onnistuneelle keskustelulle, joka kohdistuu olennaiseen.

 

Turhat sanat paljastavat sisäisen tyhjyyden.

 

          Puheen voima syntyy hiljaisuuden voimasta.

 

            Kykenemme rakastamaan lähimmäisiämme ja työtämme kun jokaisena hetkenä vaalimme yhteyttä rakkauden jumalalliseen alkulähteeseen.

 

      Rakkaus virtaa kauttamme kun olemme avautuneet sielulle, jonka olemus on rakkaus.

 

       Elämä on jatkuvaa muutosta ja muuttumista, ja kuolema on vain tavallista isompi muutos.

 

Joka on oppinut kiinnittymättömyyden taidon, suhtautuu myös kuolemaan tyynesti.