lokakuu, 2025 |

Suomen viime sotien yhtymäkohtia nykyiseen Venäjän vastaiseen sotavarusteluun

Viime sotien ajalla on paljon yhtymäkohtia nykypäivään.

Venäjän vastaisuus ja vihamielisyys ovat jälleen päässeet valloilleen. Siitä on tullut hallituksen virallista politiikkaa. Suomen johdolla on fanaattinen, tinkimätön ja järkkymättömän vihamielinen asenne Venäjää kohtaan. Viime sotien aikaan ja tänään Suomi on asemoitunut Venäjän vihollismaaksi.

Kaikki valtavirta puolueet osallistuvat Venäjän vastaisiin toimiin ja militarismiin. Kaikki puolueet ovat globalistisia, militaristisia ja fasistisia. Kaikki valtavirtapuolueet ovat EUn ja Naton talutusnuorassa. Ne eivät tarjoa vaihtoehtoja. Vaihtoehtoisten puolueiden nousu estetään erilaisin, jopa rikollisin keinoin. Kansallismielisiä puolueita ei hyväksytä. Esimerkiksi Suomessa ei noudateta vaalilakia eikä kukaan valvo vaaleja vaalivilppien estämiseksi. Lähes kaikki mielipiteitä muokkaavat uutisvälineet ovat valtapuolueiden hallinnassa. Kansalaisia manipuloidaan äänestämään niin kuin vallanpitäjät haluavat.

Kuten viime sotien kynnyksellä Suomen politiikkaa luonnehtii täydellinen huolettomuus siihen vaaraan, minkä sota aiheuttaisi maallemme. Minkäänlaisia rauhanpyrkimyksiä ei sisälly Suomen hallituksen ohjelmaan. Sotaan varustaudutaan ja valmistaudutaan jättisummilla laiminlyömällä kaikki muut valtion elintärkeät ja lain määräämät tehtävät. Sotavarustelu menee järkevän taloudenhoidon, luonnonsuojelun ja peruspalveluiden turvaamisen edelle.

Viime sotien aikana ja tänään Suomen päättäjillä ei ole edes sen vertaa sivistystä että yrittäisivät säilyttää ystävälliset ja hyvä suhteet naapurimaahansa. Valtion propagandaan uskovalla kansalaisten enemmistöllä ei myöskään ole sivistystä. Sivistys edellyttää itsenäistä ajattelua, mikä taas edellyttäisi joidenkin riippumattomien ja puolueettomien tietolähteiden seuraamista. Suomi ei ole sivistysvaltio, koska se ei harjoita rauhan politiikkaa, vaan aivan päinvastoin. Puolustuksen ja turvallisuuden nimissä valmistaudutaan ja varustaudutaan sotaan Venäjää vastaan. Suomessa on vallalla fasismi ja barbaria.

Ennen viime sotia Suomen taantumuksellinen politiikka teki maasta hyökkäystukikohdan Neuvostoliittoa vastaan. Sama toistuu nyt Venäjää vastaan. Suomi on jälleen imperialistisen lännen etuvartio Venäjää vastaan.

Suomi on osa lännen geopoliittista suunnitelmaa, missä rakennetaan uutta Venäjän vastaista rintamaa. Suomi on muuttunut aggressiiviseksi Venäjän vastaiseksi maaksi samaan tapaan kuin Ukraina. Suomea on valmisteltu siihen, että Nato voi avata uuden Venäjän vastaisen sotarintaman Suomesta.

Suomi käy jälleen sotaa Venäjää vastaan, mutta tällä kertaa toistaiseksi vielä epäsuorasti Ukrainan sodan kautta. Suomi on tehnyt puolustussopimuksen Venäjän vihollismaan kanssa, jolle se toimittaa aseita ja rahaa käytettäväksi Venäjää vastaan.

Jatkosodassa Suomi liittoutui natsi-Saksan kanssa. Nyt Suomi tukee Ukrainan uusnatsi hallintoa sijaissodassa Venäjää vastaan. Suomalaisten verorahoilla tuetaan Kiovan hallinnon tekemiä sotarikoksia ja kansanmurhaa Itä-Ukrainan venäjänkielistä väestöä vastaan sekä sotilasiskuja Venäjän maaperälle. Natsismi ja fasismi ovat aina olleet lännen paras ideologinen ase Venäjän lyömiseksi ja venäläisten sortamiseksi ja tappamiseksi.

Typeryys ei loppunut talvisotaan, mentiin jatkosotaan. Tappio tuli jälleen. Sama hulluus jatkuu tänä päivänä. Euroopan Nato maat varustautuvat kolmatta maailmansotaa varten. Suomen sotahullu johto valmistautuu ja varustautuu uuteen sotaan Venäjää vastaan. Halutaan uusintaa. Halutaan ottaa vielä kerran revanssi. Tämä on hulluutta. Sellaisesta sodasta ydinasevaltaa vastaan Suomi ei enää mitenkään selviäisi. Etulinjassa Suomi olisi pahimpien Venäjän vastaiskujen kohde. Ukrainassa Venäjä ei edes sodi tosissaan, koska kyseessä on erityisoperaatio eikä Venäjä ole julistanut sotaa Ukrainalle. Järeimpiä aseita ei käytetä. Sodan syttyessä Suomi joutuisi samankaltaisten ja vielä pahempien toimien kohteeksi kuin Ukraina nyt. Sitäkö maan johto haluaa? Kieroutuneet globalistiset johtajamme eivät piittaa Suomen kohtalosta, koska kansallisvaltio ei ole heille merkityksellinen eikä Suomi ole heille rakas maa. Kansalaiset eivät sotaa halua, mutta johtajamme eivät välitä kansalaisistaan.

Stalinin varoituksia ei kuunneltu ja sota syttyi. Putinin varoituksia ei oteta todesta. Sodan lietsonta jatkuu. Venäjää provosoidaan kaikin mahdollisin tavoin. Sodasta tulee yhä todennäköisempi.

Jos viime sotien aikana osaamattomissa ja typerissä käsissä oleva Suomen johto ajoi maamme turhiin ja typeriin sotiin. Tänä päivänä tilanne on sama ja vaara on sama.

Vahvat maat ja liittoumat käyttävät Suomea hyväkseen, silloin Saksa, nyt EU ja Nato. Tänään enemmän kuin koskaan aikaisemmin maamme historiassa Suomi on ulkovaltojen hallinnassa. EU ja Nato Suomi toteuttaa kansalliset edut syrjäyttävää globalistista politiikkaa. EU johtajat palvelevat ylikansallista suurpääomaa kansallisten etujen sijaan. Heidän vallaltaan puuttuu legitimiteetti. Demokratia on enää pelkkä kulissi.

Globalisteille kolmas maailmansota on keino edistää heidän valtasuunnitelmiaan. Saksan, Ranskan ja Suomen johtajat lietsovat sotaa Venäjää vastaan etunenässä. He ovat valmiita tuhoamaan rauhan ja uhraamaan oman maansa kansalaiset ja sotilaat uudessa mielettömässä ja tuhoisassa maailmansodassa.

Tänä päivänä Suomen johto on tekemässä jälleen saman virheen kuin viime sodissa. Suomi valmistautuu taas sotaan Venäjää vastaan EU ja Nato rintamassa.

Suomen nykyjohto ei ole oppinut mitään edellisistä hävityistä sodista. Pahuus, hulluus ja typeryys ovat vallalla Suomen johdossa. Hallituksemme koostuu moraalittomista fasisteista, globalisteista ja sotahulluista typeryksistä.

Viime sodissa ja tänään Suomella on sama itsemurha missio, sama fasismi ja sama venäläisviha.

EUn ja Naton sotavarustelun pääasiallinen tarkoitus ei ole puolustus, vaan sotaan valmistautuminen. Puolustuksen nimissä valmistaudutaan hyökkäyssotaan Venäjää vastaan. Perusteetonta Venäjän uhkaa käytetään verukkeena ostaa aina vain lisää aseita ja perustaa uusia Naton alaisia sotilastukikohtia Suomeen.

Suomessa aletaan rakentaa uutta ”Mannerheim-linjaa”, sotilaallista infrastruktuuria, jota tarvitaan sotaan Venäjää vastaan. Suomi on mukana viiden EU ja Nato maan Venäjän vastaisen rajan linnoitus- ja miinoitushankkeessa. Suomi on irtautumassa humanitaarisesta Ottawan miinojen rajoitussopimuksesta.

Viime sotien ajalle ja nykypäivälle yhteistä on hallinnon vallankaappaus ja maanpetturuus, demokratian hävittäminen, kansan harhauttaminen ja sotapropaganda. Suomen hallituksen rikollista jatkosotaa ei voitu käydä ilman sotapropagandaa ja valehtelua. Kaikki Suomen sanomalehdet sensuroitiin. Nykyään kaikki valtavirtamedian välittämä kuva Ukrainan konfliktista on valhetta ja vääristelyä. Suomen hallitus käyttää sotapropagandaa saadakseen kansan suostumuksen ja hyväksynnän verorahojen käyttämiselle Ukrainan tukemiseen, aseistamiseen ja mielettömän sodan jatkamiseen. Ukrainan sodan kerrotaan olevan ”Venäjän hyökkäyssota”, vaikka se on lännen hyökkäyssota, mihin Venäjä pakotettiin osallistumaan torjumalla kaikki rauhanehdotukset ja estämällä kaikki rauhanmahdollisuudet.

Euroopan aggressiivisimpien maiden johtajat eivät halua rauhaa, vaan varustautuvat pitkään sotaan Venäjää vastaan. Suomen presidentti Stubb on yksi Euroopan fanaattisimpia ja vaarallisimpia johtajia. Kaikki hänen Suomen sotia, Venäjää ja Ukrainan sotaa koskevat puheensa ovat valhepropagandaa. The Economist lehden haastattelussa Stubb väitti, että Suomi voitti sodan Neuvostoliittoa vastaan kovista tappioista, Neuvostoliiton sanelemista rauhanehdoista ja suurista aluemenetyksistä huolimatta. Suomen itsenäisyyden säilyttäminen karvaiden menetysten keskellä ei ollut mikään voitto. Eihän Neuvostoliitto sitä pyrkinyt viemäänkään, vaan ainoastaan parantamaan turvallisuuttaan talvisodassa ja puolustautumaan natseja vastaan jatkosodassa. Suomi hävisi kaikilla rintamilla ja joutui antautumaan ja alistumaan Neuvostoliiton tahtoon. Aluemenetyksineen Ukraina on häviämässä sodan samalla tavalla kuin Suomi hävisi talvisodan.

Stubbin johdolla Suomi sekaantuu jatkuvasti Ukrainan sotaan sekä rauhanneuvotteluihin, vaikka asia ei Suomelle kuulu. Ukrainan tukemisen ja aseistamisen vaikutus on ainoastaan haitallinen. Ukrainan kansalaisten ja sotilaiden tappaminen jatkuu, Ukraina menettää yhä enemmän maa-alueita ja rauhan saavuttaminen vaikeutuu. Vaarana on sodan laajentuminen Suomeen ja Eurooppaan.

Alexander Stubb on typerin ja hulluin presidentti mitä meillä on koskaan ollut, ainakin minun elinaikanani. Ryti ja Paasikivi veivät Suomen talvisotaan ja jatkosotaan, jotka olisi helposti voitu välttää viisaammalla ja järkevämmällä politiikalla. Nykyisellä presidentillä pitäisi olla käytettävissään kaikki viime sodista saatu tieto ja opetukset, mutta siitä huolimatta hän vain kärjistää konfliktia Venäjän kanssa. Tämä mies ilmeisesti pyrkii viemään Suomen uuteen sotaan Venäjää vastaan yhdessä Nato ja EU liittolaistensa kanssa. Viime sotien aikana pyrkimyksenä oli heikentää Neuvostoliittoa, mutta seurauksena oli ainoastaan Suomen tappio ja heikentyminen. Suomi hävisi ankarasti. Nykyisessä lännen ja Venäjän välisessä konfliktissa Suomi on jo nyt häviäjä taloudellisesti. Jos sota laajenee Suomeen, niin maamme voi hävitä niin pahasti että se voi hävitä kokonaan kartalta itsenäisenä valtiona. Medvedev varoittaa Suomen vallanpitäjiä, että vastakkainasettelu Venäjän kanssa voi johtaa Suomen valtiollisuuden romahtamiseen ikuisesti. Hän takaa, että silloin kukaan ei ole heille enää yhtä lempeä kuin vuonna 1944. Katso https://mvlehti.net/2025/09/08/kolumni-uusi-suomalainen-doktriini-tyhmyytta-valheita-ja-kiittamattomyytta-dmitri-medvedev/

Neuvostoliitto salli Suomen itsenäistymisen. Neuvostoliitto salli aikoinaan Krimin ja Ukrainan itsenäistymisen ja irtautumisen Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto hyväksyi Saksojen yhdistymisen. Ei olisi kannattanut. Seuraavan sodan jälkeen Suomea voi odottaa Krimin (ja itä-Ukrainan) kohtalo. Krimille myönnettiin aikoinaan irtautuminen Neuvostoliitosta. Lännen tekemään Ukrainan vallankaappauksen jälkeen se todettiin virheeksi ja niemimaa liitettiin takaisin Venäjään alueen kansalaisten tahdosta. Suomi ei ole itsenäisyytensä aikana osoittanut suurta valtiollista kypsyyttä. Kekkosen aikaa ja sen jälkeisiä vuosikymmeniä lukuun ottamatta se on ollut militaristinen ja sotaisa ja aiheuttanut jatkuvasti harmeja naapurimaalleen.

lähteet

Dmitri Medvedev Kolumni: Uusi suomalainen doktriini – Tyhmyyttä, valheita ja kiittämättömyyttä uusi mv lehti 08.09.2025

Vapauden puolesta sotapropaganda

vapauden puolesta sotapropaganda

Monesti kuulee väitettävän, että Suomen käymät sodat olivat välttämättömiä Suomen itsenäisyyden ja vapauden säilyttämiseksi. Eihän se ole lainkaan totta! Neuvostoliitto ei pyrkinyt valtaamaan Suomea eikä viemään Suomen itsenäisyyttä. Ei haluta myöntää, että sodat olivat täysin turhia ja typeriä. Ne olivat Suomelle pelkästään täysin tappiollisia. Niissä ei voitettu mitään, ei edes Suomen vapautta eikä itsenäisyyttä, koska eihän Neuvostoliitto niitä pyrkinyt koskaan viemäänkään.

Sotasankari patsaat ja muistomerkit kertovat, että sotilaamme kuolivat vapautemme puolesta. Niissä väitetään että Suomen sodat olivat vapauden puolustamista. Sotien pitäminen vapauden puolustamisena on osa sotapropagandaa, missä sotia pidetään välttämättöminä ja tarpeellisina. Sota on pahinta mihin maa voi joutua. Se merkitsee pakkovaltaa ja vapauden menetystä. Koska sodat tuovat mukanaan pelkkää tuhoa, kuolemaa ja kurjuutta, niille pitää löytää jokin oikeutus.

Sodat voivat olla itsenäisyyden ja vapauden puolustamista siinä tapauksessa, että maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin että sillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin taistella ja puolustautua. Suomen sodat eivät olleet sellaisia, Neuvostoliiton suuri isänmaallinen sota sen sijaan oli. Ennen talvisotaa Suomella oli lukemattomia mahdollisuuksia ratkaista Neuvostoliiton turvallisuutta koskeva kiista rauhanomaisesti. Talvisota ei ollut Neuvostoliiton laiton hyökkäyssota, koska sillä oli siihen vahva itsepuolustuksen oikeutus ja maa yritti ratkaista turvallisuusongelman Suomen kanssa rauhanomaisesti. Jatkosota oli Suomen hyökkäyssota Neuvostoliittoa vastaan.

Sotien välttäminen viisaalla politiikalla olisi ollut parasta Suomen ja suomalaisten vapauden puolustamista. Sotiin joutuminen ehdoin tahdoin, niitä seuranneet tappiot, aluemenetykset, sotakorvaukset ja köyhyys merkitsivät vapauden menetystä ja kaventumista.

sotien mielettömyys

Järkeville ihmisille pahin katastrofi mihin maa voi joutua on sota, joka olisi vältettävä kaikin keinoin.

Hillitön asevarustelu, sotien lietsominen ja jatkuvat sodat ovat osoitus lännen barbaarisuudesta. Ne todistavat, että vallitsevassa kapitalistisessa sivilisaatiossa ei juuri tapahdu edistystä eikä kehitystä. Ainoa ero historiallisesti aikaisempiin sotiin on että nykyään aseet ovat teknologisesti kehittyneempiä ja tehokkaampia. Suusta ladattavat ruutiaseet ja kanuunat on korvattu konekivääreillä ja ohjuksilla.

Sotia pidetään edelleen länsimaiselle valtiolle normaalina asiana ja ulkopolitiikan jatkeena. Asevarusteluun, armeijoiden ylläpitoon ja sotimiseen käytetään jättisummia. Kuitenkin asevarustelu, mukaan lukien ydinaseet ja muut joukkotuhoaseet, ja sodat uhkaavat sekä biosfäärin että ihmiskunnan olemassaoloa.

Barbaarinen jatkosota natsi-Saksan aseveljenä

Suomi liittoutui Saksan kanssa jatkosodassa (1941-1944).

Talvisodan päätyttyä Moskovan rauhaan Suomen hallitus ei tullut järkiinsä, vaan lähti pian uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Kuten jo ennen talvisotaa Suomi aloitti jälleen sotilasyhteistyön Saksan kanssa. 1941 Suomen hallitus liittyi akselivaltojen kommunismin vastaiseen sopimukseen (antikominterpakt). 1940 Suomi solmi kauttakulkusopimuksen Saksan kanssa, mihin sisältyivät huolto, tarvike ja miehistö kuljetukset. Saksan sotatarvikkeita alettiin tuoda Suomeen. Saksan sotajoukot saapuivat Suomen maaperälle.

Jatkosodassa kaikki Stalinin Suomea koskevat uhkakuvat ja pelot osoittautuivat tosiksi.

Neuvostoliitto ei aloittanut sotaa Saksaa vastaan vaan päinvastoin. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon tuli yllätyksenä Stalinille ja puna-armeijalle.

Suomen hallitus uskoi Saksan voittoon.

Jatkosodassa Suomi ja Saksa yhdistivät sotavoimansa ja hyökkäsivät yhdessä Neuvostoliiton Karjalaan.

Sotilaallinen liittoutuminen Saksan kanssa tapahtui ilman virallisia sopimuksia. Hallituksen päätöksentekoprosessi salattiin kansalta ja eduskunnalta. Suomi lähti jatkosotaan ilman eduskunnan käsittelyä ja hyväksyntää. Suomen johto toimi kuin maanpetturit. Kyseessä onkin mitä ilmeisemmin maanpetos ja valtiopetos.

Suomen hallitus yritti kieltää, että se oli sotilaallisessa ja poliittisessa liitossa Hitlerin Saksan kanssa, sillä Suomi oli virallisesti puolueeton maa.

Saksa pyysi Suomea osallistumaan hyökkäyssotasuunnitelmaansa, mistään Suomen puolustamisesta tai puolustusyhteistyöstä ei ollut kyse. Sotavoimien yhdistämisestä käytettiin vuoden 1918 tapaan nimitystä aseveljeys.

Operaatio Barbarossassa Suomen armeijalle suunniteltuja tehtäviä olivat hyökkäys Laatokan molemmin puolin, Karjalan valtaaminen, Suomenlahden avaaminen saksalaisille joukoille sekä osuus Leningradin valtauksessa.

1941 Suomi julistaa sodan Neuvostoliitolle.

Hallitukselle oli tärkeää, että armeijan liikekannallepano ja sotatoimien aloittaminen näyttäisivät puolustautumiselta Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Oli sovittu, että Suomi liittyy sotaan vasta viikon päästä Saksan hyökkäyksen jälkeen. Näin Suomen sotilaat ja kansalaiset huijattiin osallistumaan kansainvälisen oikeuden vastaiseen hyökkäyssotaan. Näin haluttiin esittää kansalle ja maailmalle että Suomi ei ole hyökkääjä ja että se on puolueeton valtio. Kuitenkin ennen sodan puhkeamista yhteisiä sopimuksia ja sotasuunnitelmia oli tehty saksalaisten kanssa ja SS -joukot olivat jo Suomessa hyökkäystä varten.

Vaikka Suomi osallistui Saksan kanssa laittomaan hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan, hallitus väitti, että Suomi ei hyökännyt Neuvostoliittoon, vaan että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Presidentti Ryti ja pääministeri Rangell väittivät, että Neuvostoliitto oli hyökkääjä. Tanner syyttää sodasta Neuvostoliittoa, Suomi muka vain puolustautuu. Hallituksen mukaan jatkosota oli jatkoa talvisodalle ja puolustussotaa. Kesäkuussa sodan alettua ja Neuvostoliiton pommitettua Suomen lentokenttiä ja muita kohteita presidentti Ryti sanoo radiopuheessaan, että rauhaarakastava kansamme on taas joutunut raaan hyökkäyksen kohteeksi ja että kyseessä on jo toinen puolustustaistelu, tällä kertaa yhdessä Saksan kanssa. Maan päämies valehtelee kansalle ja aivopesee sitä sotapropagandalla. Suomen hallitus, sotilasjohto ja sotilaat eivät olleet rauhaa rakastavia eivätkä pyrkineet rauhaan ennen talvisotaa eivätkä varsinkaan jatkosodassa. Sekä hallitus että armeija olivat sotahulluuden vallassa. Molempien sotien aikana pasifistit, aseistakieltäytyjät, Neuvostoliiton ystävät ja vasemmiston edustajat vaiennettiin väkivaltaisesti. Sotapropaganda ja sotasensuuri tukahduttivat rauhan sanoman ja järjen äänen.

Jatkosota ei ollut erillissota, vaikka niin Suomessa laajasti väitettiin sodan aikana ja sen jälkeen. Suomi oli natsi-Saksan liittolainen. Jatkosota oli osa Saksan itärintaman hyökkäyssotaa Neuvostoliittoa vastaan. Suomi osallistui siten YKn peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden vastaiseen hyökkäyssotaan.

Mannerheim kannatti sotaan liittymistä 1941, koska uskoi Saksan voittoon.

Ryti ja Mannerheim ajoivat suur-Suomea jatkosodassa. Mannerheimin hallinnon alueelliset vaatimukset ulottuivat kauas vuoden 1939 rajan itäpuolelle. Ryti kertoi Hitlerin erityislähettiläälle 1941, että Suomi tahtoi vallata Kuolan niemimaan ja Venäjän Karjalan. Jatkosodassa Mannerheim antaa ns. miekantuppipäiväkäskyn, missä hän kehottaa vapauttamaan Aunuksen, Vienan sekä Itä-Karjalan bolsevikkien vallasta. Sama pyrkimys suur-Suomeen ilmeni jo sisällissodan aikana vuonna 1918 annetussa päiväkäskyssä. Ryti antaa luvan ylittää vanhan rajan. 1941 Viena ja Aunus liitetään Suomeen. Ryti julistaa takaisin vallatut alueet Suomeen kuuluviksi.

Satojen tuhansien siviilien hengen vaatinut Leningradin saarto ei olisi ollut mahdollinen ilman Suomen apua. Luftwaffen ensimmäiset pommituslennot Leningradiin kesällä 1941 tapahtuivat Suomen lentokentiltä käsin. Suomen ilmavoimat hyökkäsivät Leningradin lentokentille vuoden 1944 alussa. Suomalaiset osallistuivat myös kaupungin tykistöpommituksiin. Mannerheim kuitenkin kieltäytyi osallistumasta Leningradin piiritykseen.

Englanti julistaa suomelle sodan 1941 ja vaatii Suomea lopettamaan sodan Neuvostoliitoa vastaan.

1942 Paasikivi syyttää puheessaan Neuvostoliittoa virheistä, joita hänen mukaansa olivat vuonna 1939 turvallisuuden nimissä esitetyt vaatimukset, talvisotaa seurannut ankara rauha, painostus sen jälkeen sekä uusi hyökkäys Suomea vastaan, mikä oli törkeä vale. Virheet teki kuitenkin yksin Suomi. Hallitus ei suostunut Neuvostoliiton perusteltuihin ja kohtuullisiin ja ehdotuksiin ja katkaisi neuvottelut. Neuvostoliittoon suhtauduttiin kuin se ei olisi suurvalta. Typerien ja Neuvostoliitolle vihamielisten poliitikkojen toiminnan seurauksena Suomi joutui typeriin ja tarpeettomiin sotiin. Näin Suomi kärsi karvaan tappion ja menetti arvokkaita maa alueitaan yli kymmenen prosenttia. Henkiset ja aineellisten menetykset olivat mittaamattomat. On pähkähullua ryhtyä ehdoin tahdoin helposti vältettävissä olevaan sotaan suurvaltaa vastaan. Suomen sotahullu johto ei ottanut opikseen, vaan talvisodan jälkeen liittoutui natsien kanssa, rikkoi vasta solmitun rauhansopimuksen ja lähti hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan.

Suomella on sama vastuu hyökkäyssodan aloittamisesta kuin natsi-Saksalla.

fasismi, natsismi ja Suomi

Suomi palveli jatkosodassa Saksaa ja tuki sen sotilaallisia päämääriä.

Suomen oma sotilaallinen päämäärä oli talvisodassa menetettyjen alueiden takaisinvaltaus. Myös suur-Suomi väikkyi johtajien puheissa.

Suomen ja Saksan päämäärinä jatkosodassa olivat neuvostojärjestelmän tuhoaminen ja natsismin ja fasismin levittäminen koko Eurooppaan.

Hitlerin neuvoston mukaan sodan päämäärä oli Saksan hegemonia, Neuvostoliiton hävittäminen sekä ”juutalaisten ja bolsevikkien” liittouman tuhoaminen. Kyseessä oli rasistis-ideologinen tuhoamissota, joka oli suunnattu juutalaista ja slaavilaista väestöä vastaan.

Saksan itärintaman hyökkäys oli ennen näkemätön valloitus ja tuhoamissota, jonka päämääränä oli suurgermaanisen valtakunnan perustaminen Eurooppaan ja Itä-Euroopan slaavilaisten kansojen orjuuttaminen saksalaisen herrakansan alaisuudessa.

Ennen suurhyökkäystä Neuvostoliittoon Hitler antoi päiväkäskyn, jonka mukaan päämääränä on pelastaa koko eurooppalainen sivilisaatio ja kulttuuri.

Saksan propagandan mukaan tavoitteena oli eurooppalaisen kulttuurin turvaaminen idän barbaareja vastaan. Myös Mannerheim vetosi vuoden 1940 päiväkäskyssään länsimaisen sivistyksen suojaamiseen. Näin länsimaiset arvot toimivat jälleen kerran oikeutuksena ja verukkeena lännen omalle barbarialle ja sotarikoksille.

Hitlerin itärintaman sota oli totaalista ja fanaattista tuhoamissotaa. Hitler käski mm. näännyttää Leningradin väestön nälkään ja hävittää koko kaupungin maan tasalle. Hitler julisti vuonna 1941: tehtävämme on Venäjän aseellisten voimien tuhoaminen ja valtion hajottaminen. Bolsevismi on rikollinen järjestelmä, joka on tuhottava. Kommunismi on tavattoman suuri vaara tulevaisuudelle. Niitähän natsismi juuri oli. Suomen johdon täytyi olla tietoinen Hitlerin sodan äärimmäisestä luonteesta ja päämääristä. Suomi oli täysillä mukana kaikkien sivistyneiden arvojen vastaisessa hulluudessa. Myöhemmin sotasyyllisyys oikeudenkäynnissä ja sen jälkeen syytetyt suomalaiset uskoivat kovasti olevansa viattomia uhreja.

Hakaristitunnuksia on käytetty tähän päivään saakka ainakin ilmavoimissa. Suomen itsenäisyyspäivänä natsi ryhmät marssivat natsi tunnukset lipuissaan poliisien turvaamana.

Suomen tekemät sotarikokset ja kansanmurha

Suomen hallinto ja sotilasjohto ovat vastuussa kansanmurhasta ja sotarikoksista Neuvostoliiton siviiliväestöä vastaan. Mannerheimin käskystä Suomen miehittämille alueille Itä-Karjalaan perustettiin kokonainensotilashallinnon alainen keskitysleirien, siirtoleirien ja työleirien verkosto. Alueella toimi 14 suurta keskitysleiriä, 34 työleiriä ja 42 sotavankileiriä. Armeijan ylipäällikön päiväkäskyn mukaan venäläinen väestö on vangittava ja toimitettava keskitysleireihin. Suomensukuiset saivat jäädä. Leirien vankien määrä oli jopa 20 prosenttia miehitetyn alueen väestöstä. Keskitysleireillä oli keväällä 1942 noin 24 000 siviiliä eli noin kolmasosa miehitettyjen alueiden väestöstä. Asukkaat olivat pääosin naisia, lapsia ja vanhuksia. Epäinhimilliset olosuhteet, nälkä ja taudit pitivät huolen vangitun venäläisen väestön eliminoimisesta. Kyseessä oli siis etninen puhdistus ja kansanmurha. Ohimennen sanoen juuri niitä Suomen verorahoilla tukema Ukrainan uusnatsihallinto on harjoittanut maan sisällissodasta lähtien venäläistä väestöä vastaan Itä-Ukrainassa, ja heitä Putin sotilasoperaatiollaan puolustaa. Epämiellyttävän totuuden peittelemiseksi suomalaiset historioitsijat väittävät, että keskitysleirien tarkoitus ei ollut venäläisen väestön tuhoaminen, vaan uudelleensijoittaminen tai poliittisesti epäilyttävien henkilöiden pidättäminen.

Suomalaisten sotilaiden tekemät sotarikokset ja julmuudet venäläisiä sotilaita kohtaan ovat oma lukunsa. Vastoin sotilaiden kohtelua koskevaa kansainvälistä lakia, suomalaiset sotilaat usein tappoivat vangiksi jääneitä ja haavoittuneita puna-armeijan sotilaita. Myös kidutusta ja silpomista tapahtui usein.

Ystävällisten suhteiden ylläpitämiseksi rajanaapureiden välillä Suomen miehityshallinnon sotarikoksista siviilejä ja sotavankeja kohtaan ei ole paljoa puhuttu Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Useimmat sotarikoksiin syyllistyneet suomalaiset eivät ole saaneet rangaistusta.

Venäjän liittovaltion poliisi FSB on avannut 80 vuotta suljettuna pysyneitä arkistoja, jotka todistavat suomalaisten miehittäjien äärimmäisestä julmuudesta ja barbaarisuudesta. Katso https://mvlehti.net/2025/10/09/venajan-fsb-julkaisi-kauhistuttavia-tietoja-suomalaisten-miehittajien-julmuuksista-karjalassa/

Suomi on saanut tuomion sotarikoksista ja kansanmurhasta sotilaidensa Itä-Karjalassa 1941—1944 tekemistä rikoksista. Jatkosodassa miehitysviranomaisten ja suomalaisjoukkojen dokumentoidut rikokset Karjalan tasavallassa koskivat 86 000 Neuvostoliiton kansalaista. 1. elokuuta 2024 Karjalan korkein oikeus tunnusti miehittäjien rikokset sotarikoksiksi ja kansanmurhaksi.

välirauhan sopimus

Saksa ei halunnut, että Suomi neuvottelee erillisrauhasta Neuvostoliiton kanssa. Ryti lupasi Saksan johdolle, että ilman Saksan suostumusta rauhanneuvotteluihin ei ryhdytä. Suomi teki kuitenkin lopulta erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa.

Vuoden 1944 välirauhansopimus sisälsi Moskovan rauhan ehdot sekä uusia velvoitteita Suomelle: Moskovan rauhan rajat palautetaan, sotakorvauksia maksetaan, saksalaiset joukot on karkotettava maasta, sotasyylliset on saatettava oikeuden eteen ja fasistiset järjestöt on kiellettävä.

Suomi säilytti itsenäisyytensä Moskovan hyvän tahdon ansiosta. Rauhanehtoja voi pitää lempeinä.

Lapin sota

Suomi taisteli Saksaa vastaan Lapin sodassa (1944-1945) ajaakseen saksalaiset joukot pois Suomen alueelta Neuvostoliiton käskystä. Suomi saattoi irtautua sodasta ainoastaan täyttämällä tinkimättömästi kaikki Neuvostoliiton rauhanehdot. Jos sitä vastoin Suomi vielä taisteli Saksan rinnalla eikä karkottanut saksalaisia maasta, Neuvostoliitto saattoi miehittää maan. Entiset aseveljet taistelevat nyt toisiaan vastaan Lapissa. Tämä on kuin Monty Python elokuvasta, missä kiteytyy sodan mielettömyys ja typeryys. Huomiota herättävää olivat saksalaisten aiheuttamat suuret tuhot pohjoisessa. Saksalaisten käyttivät poltetun maan taktiikkaa, johon kuuluivat mm. miinoitus ja kaupunkien ja siltojen tuhoaminen kostona entisiä aseveljiä kohtaan.

sotasyyllisyys

Sotasyyllisyydellä viitataan poliittiseen vastuuseen esimerkiksi hyökkäyssodan aloittamisesta. Sotasyyllisiksi katsotaan henkilöt, jotka olivat hallituksessa päättäneet Suomen sotimisesta Saksan rinnalla tai estäneet rauhan solmimisen. Sotasyyllisyys oikeudenkäynnissä syytettiin kahdeksaa Suomen hallituksen entistä jäsentä, joihin lukeutuivat mm. presidentti Ryti, pääministeri Rangell, ministeri Tanner sekä Linkomies.

Saksalaisten kanssa tehdyt sotilaalliset sopimukset salattiin. Liittosuhde perustui sotilaallisiin erittäin salaisiin sopimuksiin. Koko päätöksenteho prosessi salattiin tarkoituksella. Suomi tuhosi paljon dokumentteja. Virallisia asiakirjoja ei ollut. Hallitus toimi kuin maanpetturit.

Sotasyyllisyyden selvittämisessä olennainen kysymys oli missä vaiheessa Suomi liittyi Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Saksalaisten asiakirjojen mukaan Suomen viranomaiset avustivat Saksaa hyökkäysvalmisteluissa keväällä ja kesällä 1941. Mannerheim määräsi suomalaisjoukot toimimaan yhdessä Saksan Norjan armeijan kanssa. Jo viikkoa ennen Saksan yleisen hyökkäyksen aloittamista ja ennen Suomen liittymistä sotaan kolmannelle armeijakunnalle annettiin käsky toimia saksalaisten alaisuudessa. Mannerheim olisi voitu hyvin perustein asettaa syytteeseen muiden joukossa.

Puolustus väitti Suomen Saksan hyökkäykseen liittymisen tapahtuneen myöhään. Salaisia sopimuksia saksalaisten kanssa ei muka ollut. Voimassa olevia sopimuksia oli muka kunnioitettu. Suomalaiset eivät muka valmistelleet hyökkäyssotaa yhdessä Saksan kanssa. Kyseessä oli muka erillissota, missä Suomi taisteli yhdessä Saksan kanssa yhteistä vihollista vastaan.

Hyökkäyssota on sota, jota käydään ilman laillista syytä. Kansainvälisen oikeuden mukaan sotaa saa käydä vain puolustukseksi tai YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä. Suomen käymä jatkosota on selkeästi hyökkäyssota. Talvisota ei ollut Neuvostoliiton hyökkäyssota, koska sotaan pakotti puolustautuminen pääasiassa Saksan uhkaa vastaan. Suomelle tarjottiin paljon rauhanomaisia mahdollisuuksia. Koska ne torjuttiin, Neuvostoliitolle ei jäänyt juuri muuta mahdollisuutta kuin sota. Ukrainan sota ei ole Venäjän hyökkäyssota, koska Venäjällä on monia laillisia syitä sotilasoperaatioon kuten itsepuolustus ja venäläisten väestön suojeleminen Ukrainan uusnatsihallinnon kansanmurhalta. Lisäksi Venäjä yritti sitkeästi ratkaista konfliktin rauhanomaisesti, mutta lännen tuella Ukrainan hallitus torjui kaikki rauhanehdotukset ja esti rauhansopimuksen täytäntöönpanon.

Suomen käymien sotien kohdalla tavallinen on uhrin näkökulma, missä kielletään vastuu, hyökkäyssodan aloittaminen ja sotasyyllisyys. Katsotaan että Suomea on kohdannut vääryys. Vastapuolta pidetään syypäänä. Neuvostoliiton toimenpiteitä, rauhanehtoja ja sotasyyllisyys tuomioita pidetään epäoikeudenmukaisina. Kuitenkin oikeus on kutakuinkin toteutunut. Sitä saa mitä tilaa. Ennen talvisotaa Suomella ei ollut mitään rauhanpyrkimyksiä. Neuvostoliiton perusteltuja turvallisuustarpeita ei otettu huomioon. Neuvostoliittoa ei kunnioitettu eikä pelätty. Rajanaapurin avokätisiin tarjouksiin aluevaihdoista ei suostuttu.

Mannerheim tuki päätöstä liittyä Saksan kanssa sotaan. Miksi Mannerheim vältti kokonaan syytteet sotasyyllisyydestä ja sotarikoksista?

Miksi suomalaiset sotarikolliset, toisin kuin natsit, välttyivät ankarilta tuomioilta? Vain Neuvostoliiton hyvän tahdon ansiosta, kuten Dimitri Medvedev toteaa. Suomen poliittiset ja sotilasviranomaiset eivät joutuneet Nürnbergin tuomioistuimeen. Ainostaan joitakin johtohenkilöitä vastaan järjestettiin oikeudenkäyntejä Suomessa. Tuomiotkin olivat varsin lieviä. Lisäksi syytetyt armahdettiin myöhemmin.

johtopäätökset ja opetukset

Pieni Suomi lähti sotaan suurvaltaa vastaan. Suomi toimi kuin se itse olisi ollut mahtava suurvalta. Suomalaiset uskoivat olevansa voittamattomia. Suomalaiset uskoivat olevansa leijonia. Suomalaiset sotilaat olivat aivan yhtä typeriä kuin heidän johtajansa.

Katsokaa karttaa miltä Suomi näytti ennen ja jälkeen typeriä sotiaan! Silloin näette mitä nuo idiootit ja sotarikolliset Suomen johdossa tekivät. Ennen sotia Suomi neito oli paljon leveämpi ja paksumpi idässä. Karjala ja puolet Laatokasta kuuluivat Suomelle. Suomi neidolla oli myös jäämerelle ulottuva toinen käsivarsi, joka on nyt kokonaan amputoitu.

Toisen maailmansodan aikana Suomi kävi kolme turhaa ja typerää sotaa: talvisota, jatkosota sekä Lapin sota. Kun ensimmäinen syttyi, muut seurasivat perässä. Jos Suomi olisi noudattanut aidosti puolueetonta, liittoutumatonta ja rauhantahtoista linjaa, kaikki sodat olisi voitu välttää.

Tuhannet suomalaiset sotilaat taistelivat, haavoittuivat ja kuolivat turhaan. Tuhannet menettivät kotinsa ja joutuivat evakkoon turhaan. Rakkaat ja arvokkaat alueet kotimaastamme otettiin pois turhaan. Raskaat sotakorvaukset jouduttiin maksamaan turhaan turhien sotiemme takia. Kaikki tämä tapahtui ainoastaan johtajiemme typeryyden ja fanaattisuuden takia, joiden käskyjä kuuliaiset ja tottelevaiset sotilaamme toteuttivat.

vapauden puolesta sotapropaganda

Sodat voivat olla itsenäisyyden ja vapauden puolustamista siinä tapauksessa, että maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin että sillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin taistella ja puolustautua. Suomen sodat eivät olleet sellaisia, Neuvostoliiton suuri isänmaallinen sota sen sijaan oli. Ennen talvisotaa Suomella oli lukemattomia mahdollisuuksia ratkaista Neuvostoliiton turvallisuutta koskeva kiista rauhanomaisesti.Talvisota ei ollut Neuvostoliiton laiton hyökkäyssota, koska sillä oli siihen vahva itsepuolustuksen oikeutus ja maa yritti ratkaista turvallisuusongelman Suomen kanssa rauhanomaisesti. Jatkosota oli Suomen hyökkäyssota Neuvostoliittoa vastaan.

sotien mielettömyys

Järkeville ihmisille pahin katastrofi mihin maa voi joutua on sota, joka olisi vältettävä kaikin keinoin.

Suomen puolueettomuus

Ennen sotia Suomi oli puolueeton maa yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Miksi puolueettomuus ei silloin taannut rauhaa? Ennen talvisotaa Suomi toteutti puolueettomuuteen vedoten järjetöntä ja Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa. Välirauhan aikana Suomi oli valmis heti heittämään puolueettomuutensa romukoppaan ryhtymällä natsi-Saksan aseveljeksi. Suomi ei ollut aidosti puolueeton, vaan harjoitti Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa, kuten se on tehnyt suureksi osaksi itsenäistymisestään saakka.

Pasifistina uskon, että puolueettomuus on hyvä asia. Puolueettomuus ja liittoutumattomuus turvaavat rauhaa paremmin kuin sotilaallinen liittoutuminen ja vastakkainasettelu. Paasikiven-Kekkosen linja oli oikein ja turvallisuutta parantava, rauhaa ja vakautta säilyttävä. Suomen Nato jäsenyys taas on lisännyt turvallisuus uhkia ja sodan riskiä Suomessa, Pohjolassa ja maailmalla. Puolueettomuus on nyt menetetty ja Suomen johto on paljastanut todelliset kasvonsa: fasismi, militarismi, globalismi, sotahulluus ja venäläisviha. Suomen fanaattisten johtajien mukaan Suomen pitää olla yksinomaan osa länttä, palvoa yksin dollaria jumalana ja pitää kaikkia ulkopuolisia maita vihollisina. Suomi ajaa edelleen Yhdysvaltojen johtamaa sotaisaa, maita ja kansoja alistavaa ja riistävää yksinapaista maailmanjärjestelmää, vaikka se on jo romahtamassa ja sen aika on jo ohi. Onneksi Kiina ja Venäjä liittolaisineen pyrkivät luomaan uuden ja oikeudenmukaisemman globaalin järjestelmän.

Olisiko Suomi voinut välttää sodat?

Jää vielä kysymys, olisiko Suomi voinut välttää kokonaan sotimisen toisen maailmansodan melskeissä? Uskon että aidosti puolueettomalla ja neutraalilla politiikalla se olisi ollut mahdollista. Kuten olen tuonut esille, talvisota olisi ollut helposti vältettävissä ottamalla huomioon Neuvostoliiton turvallisuushuolet. Jos talvisotaa ei olisi ollut, ei olisi tullut jatkosotaakaan.

Suomen ei olisi tietenkään tarvinnut liittoutua akselivaltojen kanssa, vaan pysyä täysin puolueettomana. Jos Suomi ei olisi liittoutunut Saksan kanssa eikä osallistunut jatkosotaan, niin olisiko Hitler hyökännyt Suomeen? Saksalla olisi ollut iso kynnys hyökätä puolustuskykyistä Suomen armeijaa vastaan, jolla on turvallisuus yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Hitler olisi voinut toteuttaa operaatio Barbarossansa jotain muuta kautta kuin Suomesta. Jos SS- joukot olisivat marssineet kuitenkin Suomeen kuten Norjaan, Saksa olisi kuitenkin lopulta hävinnyt toisen maailmansodan. Esimerkiksi puolueeton Ruotsi selvisi toisesta maailmansodasta hyvin vähällä. Hitler ei vallannut Ruotsia eikä Ruotsi sotinut Neuvostoliittoa vastaan.

lähteet

Hitlerin sota pohjoisessa Chris Mann Christer Jörgensen Gummerus 2003

Eurooppa liekeissä Taistelu pohjolasta Bonnier Publications 2021

Jatkosota kronikka Gummerus 1991

Otto Wille Kuusinen Suomi ilman naamioita 2006 Johan Beckman institute

Pekka Visuri Pasi Kesell Carl-Friedrik Geust Suomen sodat 1939-1945 Selviytyminen maailmansodasta

Pekka Visuri Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat Docendo 2013

Pekka Visuri Murtorinne Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-40 Docendo 2019 Jyväskylä

Suomen turha ja typerä talvisota

Molotov –Ribbentrop sopimus

Toisen maailmansodan aattona Neuvostoliito oli huolissaan turvallisuudestaan. Erityisesti Saksan nousu ja pyrkimykset herättivät huolta Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Sotaa oli ilmassa. Englannin ja Ranskan suunnitelmat herättivät epäilystä Neuvostoliitossa.

Saksa rikkoi vuoden 1919 Versaillesin rauhansopimusta. 1938 Saksa vaati itselleen saksalaisten asuttamia alueita eri puolilta Eurooppaa. Itävalta liitettiin Saksaan kansanäänestyksellä. Munchenin sopimuksessa 1938 Saksa sai Itävallan lisäksi osan Tsekkoslovakiasta. Neuvostoliitto jätettiin Munchenin kokouksen ulkopuolelle. Tämä herätti Stalinin oikeutetun epäluulon lännen aikeista. Neuvostoliiton oli varauduttava lännestä tulevaan uhkaan. Stalin ei päässyt turvallisuussopimukseen Englannin ja Ranskan kanssa. Moskova ei saanut turvatakuita länneltä. Siksi ainoaksi mahdollisuudeksi jäi sopimus mahdollisen vihollisen, Saksan kanssa. 1939 Stalin ja Hitler solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, joka tunnetaan Molotov –Ribbentrop sopimuksen nimellä. Sopimuksen salainen lisäpöytäkirja jakoi Euroopan Neuvostoliiton ja Saksan etupiireihin. Suomi ja Baltian maat kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Puola oli jaettu kahtia. Täten Neuvostoliitto sai tarvitsemansa turvallisuutta parantavan puskurivyöhykkeen länsirajalleen. Sopimus takasi molemmille osapuolille vapaat kädet toimia omissa piireissään. Suomessa ei ollut tarkkaa tietoa Stalin-Hitler sopimuksen etupiirijaosta. Kun neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, Molotov –Ribbentrop sopimus piti eikä Saksa auttanut Suomea. Hitler jopa auttoi Neuvostoliittoa talvisodan aikana mm. kuljetusreittien turvaamisessa.

Helsingin ja Moskovan väliset neuvottelut

Vuonna 1938 Moskova oli vakuuttunut Saksan sotasuunnitelmista ja aggressiivista pyrkimyksistä. Neuvostoliiton ja Saksan välistä hyökkäämättömyyssopimusta ei tietenkään pidetty riittävänä turvatakuuna.

Suomi oli strategisesti tärkeä alue idän ja lännen välissä, koska sillä oli pitkä maaraja Neuvostoliiton kanssa ja pitkä rantaviiva Itämerelle. Neuvostoliitolle Suomi oli ongelma, koska Suomen aluetta voitaisiin helposti käyttää hyökkäykseen sitä vastaan. Neuvostoliitossa ei pelätty Suomen hyökkäystä, vaan sitä että Englanti tai Saksa voisi painostaa Suomea osallistumaan hyökkäykseen sitä vastaan. Moskovassa haluttiin varautua Saksan tai jonkun muun länsivallan epäsuoraan hyökkäykseen Suomen kautta Neuvostoliittoon. Kreml pyrki estämään, että Suomen alue muuttuisi Neuvostoliittoon suunnatun hyökkäyksen tukikohdaksi (kuten Ukraina on nyt). Heikko ja pieni Suomi ei pystyisi estämään Saksaa tai jotain muuta imperialistista vahvaa valtiota pääsemästä Suomeen ja hyökkäämään sitä kautta Neuvostoliittoon. Suomen virallinen puolueettomuus ei taannut puolueettomuuden pitävyyttä eikä se taannut ystävällisten välien ja rauhan säilymistä.

1938 Kreml vaati Suomelta takuita siitä, ettei Suomi liittoutuisi Saksan kanssa sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle puolustusyhteistyötä puna-armeijan kanssa torjumaan Saksan tai muiden tahojen mahdolliset sotilaalliset hyökkäykset. Keskinäinen avunantosopimus ja yhteinen puolustussopimus hylättiin Suomen puolueettomuuteen vedoten. Moskova ehdotti myös hyökkäämättömyyssopimusta, missä molemmat maat sitoutuisivat olemaan liittymättä sellaisiin ryhmiin tai liittoihin, jotka ovat vihamielisiä toista osapuolta kohtaan. Suomi torjui tämänkin ehdotuksen.

Helsingin ja Moskovan väliset neuvottelut sisälsivät lukuisia epävirallisempia yhteydenottoja Neuvostoliitosta sekä kolme virallista neuvottelukierrosta. Suomessa neuvotteluiden sisältö salattiin kansalta. Stalin johti vuoden 1939 Neuvotteluja. Suomen lähettiläs oli Paasikivi.

Neuvostoliiton asialistalla olivat Leningrad turvallisuus, ystävällismieliset ja hyvät suhteet Neuvostoliiton ja Suomen välillä, Suomenlahden puolustuksen turvaaminen, rajan siirto ja maa alueiden vaihto, Hangon vuokraaminen sotilastukikohdaksi sekä Suomenlahden saarten Suursaaren ja Tytärsaaren luovuttaminen Neuvostoliitolle.

Neuvostoliitto piti tärkeänä Suomenlahden meripuolustusta. Stalin tiesi että Leningradia voisi suojella ainoastaan hallitsemalla molempia puolia Suomenlahdesta. Tämänkin vuoksi Suomi ja Baltian maat luettiin Neuvostoliiton etupiiriin Molotov- Ribbentrop sopimuksessa. Leningrad voitaisiin turvata vain valvomalla Suomenlahtea ja tarvittaessa sulkemalla se vihollisilta. Esimerkiksi 1930 luvulla Virolla ja Suomella oli salainen hanke Suomenlahden sulkemiseksi Venäjältä. Neuvostoliitto ajoi Ahvenanmaan demilitarisaatiota, jonka Suomi oli valmis hyväksymään.

Stalinilla oli neuvotteluissa hyvin rajatut ja selkeästi määritellyt turvallisuustavoitteet. Stalin totesi, että maantieteelle emme voi mitään ettekä te. Hän sanoi että emme voi siirtää Leningradia, siksi on siirrettävä rajaa. Rajan siirtämiseksi Neuvostoliitto tarjosi alueiden vaihtoa. Neuvostoliitto ehdotti Suomea luovuttamaan alueita Karjalan kannakselta ja muualta itärajalta ja tarjosi niiden tilalle yli puolet enemmän maata muualta. Stalin kysyi tekeekö joku muu suurvalta niin. Tarjous oli mielestäni hyvin avokätinen.

Neuvostoliiton vaatimukset ja ehdotukset olivat perusteltuja, selkeitä ja kohtuullisia. Kaiken kaikkiaan ne koskivat verraten pientä rajan siirtoa Karjalan kannaksella, Suomenlahden ulkosaaria sekä tukikohtaa Hankoniemellä. Suomen hallitus kuitenkin torjui ne. Olisi kannattanut suostua! Turha sota olisi vältetty. Rauha olisi säilynyt. Aluemenetyksiltä olisi säästytty. Kutistumisen sijaan Suomi olisi laajentunut pinta alaltaan. Sotakorvauksia ei olisi tarvinnut maksaa. Hyvät ja rakentavat suhteet naapurimaahan olisi turvattu.

Ulkoministeri Erkko ei halunnut tehdä mitään myönnytyksiä Neuvostoliitolle. Erkko katsoi, että Neuvostoliitto oli diktatuurimaa, jolle ominainen politiikka tähtää ensin rajoitettuihin päämääriin voidakseen sitten esittää uusia vaatimuksia Suomelle. Paasikivi oli saanut hallitukselta Erkon laatimat tiukat ohjeet neuvotteluihin. Erkko kehotti Paasikiveä unohtamaan, että Neuvostoliitto on suurvalta. Hän antoi Paasikivelle oikeuden neuvotella vain pienistä myönnytyksistä. Suomen mantereen alueluovutuksista ja Ahvenanmaasta ei saanut keskustella, korkeintaan Suomenlahden pikkusaarista. Myöhemmin Paasikivi syytti Erkkoa neuvotteluiden kariutumisesta. Hän kutsui talvisotaa Erkon sodaksi.

Ulkoministeri Erkko korosti Suomen ehdotonta puolueettomuutta. Pääministeri Cajander katsoi, että puolueettomuus riitti suojelemaan Suomea, että Suomi ei ollut vaarassa. Ainoastaan Mannerheim oli hyvin huolissaan ja tiedosti sodan vaaran.

Suomessa oletettiin, että 1920 Tarton rauhansopimus sekä 1932 hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa takaisivat rauhan ja Suomen koskemattomuuden. Suomi luotti myös Kansainliiton tarjoamaan turvallisuus suojaan.

Presidentti Kallio ja pääministeri Cajander vastustivat neuvottelujen jatkamista, myönnytysten tekemistä ja alueluovutuksia. Mannerheim katsoi että ainoa realistinen vaihtoehto oli neuvottelujen jatkaminen. Venäjän oikeutetut intressit oli pyrittävä täyttämään. Myönnytysten tekeminen oli välttämätöntä. Hänen mielestään alueluovutuksiin ja rajan siirtoihin oli suostuttava. Sota puna-armeijaa vastaan oli mahdotonta. Suomen armeija ei ollut valmis sotaan.

Mannerheim katsoi, että vuoden 1920 Tarton rauhansopimuksen raja oli Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja. Siksi se ei voinut olla pysyvä, vaan tilapäinen. Neuvostoliiton kannalta se sisälsi turvallisuus riskejä. Neuvostoliitossa Tsaarin ajan Venäjän rajoja pidettiin turvallisina. Stalin kannatti (kevennettyä) Uudenkaupungin rauhassa 1721 vedettyä Pietari suuren rajaa, joka on suunnilleen myös Pariisin rauhansopimuksessa sovittu nykyinen Suomen raja. Sotien tuloksena Neuvostoliitto saavutti siis turvallisuus tavoitteensa ja Suomi hävisi kaikilla rintamilla.

Suomen hallitus torju kaikki Neuvostoliiton ehdotukset maan turvallisuuden parantamisesta. Sodasta olivat vastuussa erityisesti Cajander, Erkko ja Tanner.

Vuonna 1939 ennen talvisodan syttymistä Neuvostoliitto valtasi Baltian maat ja puolet Puolasta. Suomi oli näin saanut varoituksen! Edes tämä ei saanut Suomen hallitusta heräämään eikä palaamaan neuvottelupöytään Neuvostoliiton kanssa. Näin jälkikäteen voi vain hämmästellä hallituksen sokeutta ja typeryyttä.

Mannerheim jätti lopulta eroanomuksen puolustusneuvoston puheenjohtajan sekä puolustusvoimien komentajan paikoilta. Mannerheim oli tyytymätön hallituksen toimintaan. Mannerheim katsoi, että hallitus ja eduskunta suhtautuivat liian kevyesti sodan uhkaan ja vaaraan Suomen itsenäisyydelle samalla kun puolustusta laiminlyötiin. Eron syynä olivat myös Moskovan epäonnistuneet neuvottelut hallituksen sovittelemattoman ja jäykän asenteen seurauksena.

Sodan syttyessä eroanomus vedettiin takaisin. Mannerheim nimitettiin armeijan ylipäälliköksi. Vaikka hän oli kannattanut kaiken aikaa neuvotteluratkaisua silti hän asettui sodan johtoon hallitukselle kuuliaisen sotilashenkilön tavoin.

Puheessaan ylipäällikkönä Mannerheim katsoi talvisodan olevan vapaussodan (eli Suomen sisällissodan) jatkoa sekä taistelua kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Mikä siten yhdistää Suomen sisällissotaa ja talvisotaa? Eihän niillä ensi näkemältä näytä oleva mitään tekemistä keskenään. Sisällissota oli luokkasotaa, valkoisten sotaa työläisiä, kommunismia ja sosialismia vastaan. Yhteistä talvisodalle ja sisällissodalle oli ainakin kommunismin vastaisuus ja venäläisviha. Niissä molemmissa puolustettiin luokkavaltaa ja länsimaista kapitalismia.

Suomen hallituksen Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa voidaan selittää imperialististen länsimaiden vaikutuksella. On arveltu että Suomi torjui Neuvostoliiton kohtuulliset vaatimukset Ranskan, Englannin ja Yhdysvaltojen yllytyksestä. Ennen sotaa Suomessa vieraili paljon ulkomaisia neuvonantajia ja sotilasasiantuntijoita, esimerkiksi Englannista. Provokaattorit ja sodanlietsojat väittivät, että Neuvostoliiton ehdotukset ja Neuvostoliiton imperialismi olivat uhka Suomen itsenäisyydelle ja Skandinavian ja Ruotsin turvallisuudelle.

Suomea tukevat maat kehottivat hallitusta pysymään lujina ja välttämään samalla sotaan joutumista.

1939 Hitler miehitti suuren osan Tsekkoslovakiasta. Hitler hyökkäsi Puolaan syyskuussa 1939, jonka katsotaan aloittavan toisen maailmansodan. Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle. Heti perään Stalinin puna armeija miehitti itä-Puolan ja pakotti Baltian maat luovuttamaan sotilastukikohtia. Myöhemmin 1940 Neuvostoliitto valtasi Baltian maat saadakseen Suomenlahden rannat Neuvostoliiton valvontaan. 1940 Saksa miehitti Tanskan ja hyökkäsi Norjaan. Sitä seurasi Saksan hyökkäys Ranskaan ja Benelux maihin.

Talvisota puhkesi alkoi 1939 Neuvostoliiton hyökkäyksellä ja tiedetään miten siinä kävi. 1930 luvulla oli solmittu Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, mistä Neuvostoliitto irtautui 1939. Talvisotaa edelsi Suomen ja Saksan avoin taloudellinen ja sotilaallinen yhteistyö vuosina 1938-9. Talvisota kesti alle neljä kuukautta. Oletukset ja toiveet länsivaltojen tuesta Suomelle osoittautuivat vääriksi. Talvisota päättyi 1940 Moskovan rauhaan. Rauhansopimuksessa vahvistettiin Pietari suuren rajat, jotka määritelty Uudenkaupungin rauhassa 1721.

opetuksia ja johtopäätöksiä

Ennen talvisotaa Suomen hallitus ei ottanut lainkaan huomioon Neuvostoliiton perusteltuja ja oikeutettuja puolustuksellisia tarpeita. Samaan aikaan Suomi teki sotilaallista yhteistyötä Saksan kanssa.

Suomi vähätteli sodan vaaraa ja piti Neuvostoliiton hyökkäystä epätodennäköisenä.

Suomen hallitus ei ilmeisesti lainkaan ymmärtänyt kuinka tärkeässä strategisessa asemassa Suomi on idän ja lännen välissä ja mitä sodan syttyminen maalle merkitsisi.

Jos Suomi olisi aidosti noudattanut puolueettomuutta, se olisi myös ottanut enemmän huomioon rajanaapurinsa toiveita ja vaatimuksia. Hallituksella oli epäluuloinen ja vihamielien suhtautuminen Neuvostoliittoon.

Suomi yritti olla liian puolueeton. Suhde rajanaapuriin ei ollut ystävällinen ja sovitteleva, vaan jyrkkä, ymmärtämätön ja suorastaan vihamielinen.

Suomen johdolla oli kommunismin vastainen, antibolsevistinen, venäläisvihamielinen ja russofobinen perusasenne.

Suomen hallituksella ei ollut tarpeeksi älyä kunnioittaa ja pelätä Neuvostoliittoa. Sille oli ominaista täydellinen kunnioituksen puute Neuvostoliiton tarpeita ja ehdotuksia kohtaan. Suurvallan mahdollisia toimenpiteitä ei pelätty, vaikka syytä olisi ollut. Ilmeisesti venäläisviha ja kommunismin vastaisuus sumensivat järkevän ajattelun ja estivät tekemästä Suomen edun mukaisia järkeviä päätöksiä. Sivumennen sanoen, tämä sama mielipuolinen asenne on vallalla Suomen nykyjohdossa sen valmistautuessa EUn ja Naton kanssa uuteen sotaan Venäjää vastaan.

Neuvostoliittoon ei osattu suhtautua realistisesti alueen hallitsevana suurvaltana, jolla on elintärkeitä turvallisuus tarpeita. Neuvostoliittoon suhtauduttiin kuin se ei olisi lainkaan suurvalta. Suomi toimi lähes kuin se itse olisi ollut suurvalta.

Suomen hallituksella ei ollut minkäänlaisia rauhanpyrkimyksiä. Sotaan varustautuminen ja valmistautuminen olivat käynnissä. Jos rauhanpyrkimyksiä eikä sovittelunhalua ole, seurauksena on usein sota. Turha sota olisi helposti voitu välttää. Se olisi kannattanut.

Suomi hylkäsi Neuvostoliiton perustellut ehdotukset, katkaisi neuvottelut ja provosoi sodan syttymään.

Suomen hallituksen typerä, jyrkkä ja vihamielinen politiikka vei Suomen turhaan, tuhoisaan ja tappiolliseen talvisotaan ja edelleen vielä tuhoisampaan jatkosotaan.

Jos Stalinin tarjoamaan avokätiseen aluevaihtoehdotukseen olisi suostuttu, rauha olisi säilynyt. Suomi olisi kutistumisen sijaan laajentunut pinta alaltaan.

Kaiken lisäksi 1939 talvisodan aattona Suomi oli erittäin huonosti varustautunut ja valmistautunut sotaan, mistä Mannerheim varoitti.

Suomen johdon typeryys ja kyvyttömyys ovat vertaansa vailla.

Suomen johto toimi suorastaan kuin se olisi halunnut sotaa. Kenties Suomen hallitus ei ainoastaan typeryyttään vaarantanut Suomen itsenäisyyttä ja rauhaa vaan lietsoi sotaa imperialististen länsivaltojen puolesta.

Neuvostoliiton puolustautuminen

Ei ole osoituksia siitä, että Neuvostoliiton toimet olivat muuta kuin puolustuksellisia. Ennen sotia Neuvostoliitolla ei ollut mitään Suomen itsenäisyyttä uhkaavia pyrkimyksiä. Neuvostoliitto ei ollut aloittanut sotia ennen vuotta 1939.

Neuvostovaltion perusoppi on kansallinen itsemäärääminen ja maiden suvereenisuuden ja itsenäisyyden kunnioittaminen. Neuvostoliiton bolsevikkihallinto soi Suomelle itsenäisyyden. Silti itsenäistyttyään Suomi suhtautuu vihamielisesti Neuvostoliitoon ja ryhtyy sotiin sitä vastaan.

1920 bolsevikkien hallitsemassa Neuvostoliitossa luovuttiin vallankumouksen levittämisestä Eurooppaan. Neuvostoliitossa vallitsi realistinen ja yhteistyöhenkinen ulkopoliittinen suuntaus, rauhanomainen rinnakkaiselo länsivaltioiden kanssa. Stalinin tavoite ei ollut sosialismi tai kommunismi koko maailmassa.

Neuvostoliiton päämäärä ei ollut Hitlerin tapaan vallata lisää elintilaa, alistaa muita maita ja pakottaa niitä kommunismiin. Neuvostoliitto halusi Suomelta ainoastaan turvallisuusyhteistyötä. Myös Neuvostoliiton edustajien asenne talvisotaa edeltävissä neuvotteluissa Suomen kanssa osoitti, että Kremlin tavoite ei ollut Suomen itsenäisyyden vieminen, miehitys ja liittäminen Neuvostoliittoon. Talvisodassa päämääränä oli turvata Leningradin turvallisuus, ei koko Suomen valloitus. Myös talvisodan jälkeisessä rauhassa sekä jatkosodan jälkeisessä rauhassa Neuvostoliitto kunnioitti Suomen itsenäisyyttä.

Tuossa maailman historiallisessa tilanteessa natsi-Saksan laajentaessa elintilaansa ja maailmansodan uhatessa Stalinin Suomelta vaatima turvatakuu rajan siirto ehdotuksineen oli järkevää ja vastuullista politiikkaa. Myöhemmin Stalin perusteli talvisodan välttämättömyyttä sillä että neuvotteluiden epäonnistuttua oli taattava Leningradin puolustus. Leningrad oli maan toinen pääkaupunki ja puolustusteollisuuden keskus.

lähteet

Robert Edwards Talvisota eurooppalaisin silmin Minerva kustannus 2007

Eurooppa liekeissä Taistelu pohjolasta Bonnier Publications 2021

Otto Wille Kuusinen Suomi ilman naamioita 2006 Johan Beckman institute

Pekka Visuri Pasi Kesell Carl-Friedrik Geust Suomen sodat 1939-1945 Selviytyminen maailmansodasta

Pekka Visuri Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat Docendo 2013

Pekka Visuri Murtorinne Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta1939-40 Docendo 2019 Jyväskylä

Rautkallio, Hannu Talvisodan Erkko ja amerikkalaiset yhteydet. Art house 1990

Olli Vehviläinen O A Rzesevski Yksin suurvaltaa vastaan Talvisodan poliittinen historia Gummerus Jyväskylä 1997