Tämän päivän asetelma muistuttaa hyvin paljon toisen maailmansodan aattoa. Samankaltaiset Venäjän vastaiset toimet ja sotavalmistelut ovat menossa kuin silloin.
Toisessa maailmansodassa Saksa yhdessä Eurooppalaisten liittolaistensa kanssa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Tällä kertaa pitkän ajan kuluessa on rakennettu laajempi rintama Venäjän lyömiseksi. Venäjän vastaisessa rintamassa ovat nyt mukana Yhdysvallat, Nato ja koko EU. Nykytilanne muistuttaakin hyvin paljon tuota aikaa. Kolmas maailmansota ei ole kaukana.
Suomen näkökulmasta yhtäläisyydet talvisotaan ja jatkosotaan ovat selkeät. Nato jatkaa marssiaan itään Venäjän vastalauseista huolimatta. Nato jäsenyyden ja dca puolustussopimuksen kautta Suomea muutetaan lännen etuvartioasemaksi sodalle Venäjää vastaan. Naton sotilas infrastruktuuri ja joukot tuodaan alueille, missä ne muodostavat uuden ja todellisen uhkan Venäjän turvallisuudelle ja olemassaololle.
Toisen maailmansodan aattona Suomi liittyi Natsi-Saksan johtamiin akselivaltoihin. Kauttakulkusopimuksella saksalaiset joukot tulivat Suomen maaperälle valmistautuakseen hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan. Tällä kertaa Nato jäsenyyden ja dca-puolustussopimuksen nojalla amerikkalaiset ja eurooppalaiset sotajoukot tulevat Suomeen valmistelemaan hyökkäystä Venäjälle.
Stalinin johtama puna armeija hyökkäsi Suomeen, koska Suomi oli liitossa Natsi-Saksan kanssa ja koska Suomen aluetta tiedettiin käytettävän sodassa Neuvostoliittoa vastaan.
Natsismi on vielä nykyäänkin lännen paras ase Venäjää vastaan. Länsi tukee Ukrainan uusnatseja. Viime sodassa Suomi oli sotilasliitossa Natsi-Saksan kanssa. Nyt Suomi on sotilasliitossa Ukrainan uusnatsihallinnon kanssa, tukee sitä verovaroilla, lähettää maahan aseita ja osallistuu siten epäsuorasti sotaan Venäjää vastaan. Talvisodan aattona Hitler vieraili Suomessa ja hänet otettiin lämpimästi vastaan. Ukrainan laittomasti vallassa oleva presidentti Zelenskyi saapui Suomeen. Suomen presidentti Stubb ja Zelenskyi ovat ylimmät ystävät. Hitlerin tapaan Zelenskyi on Venäjän vastaisen sodan johtaja. Stubb ja Zelenskyi ovat solmineet laajan 10-vuotisen Suomen ja Ukrainan välisen sotilas- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyösopimuksen, jota ei käsitelty lainkaan eduskunnassa.
Talvisosan aattona Suomessa toteutettiin aktiivista sotavarustelua, harjoitettiin aggressiivista neuvostovastaista propagandaa ja vaadittiin ”Suur-Suomen” luomista. Suomesta oli tulossa yhä suurempi uhka Neuvostoliiton turvallisuudelle. Leningrad sijaitsi vain muutaman kymmenen kilometrin päässä itärajasta. Neuvostojohto halusi taata luoteisrajojensa turvallisuuden. Se ehdotti Suomelle aluevaihdoksia, jossa Neuvostoliitto olisi saanut alueita Karjalan kannakselta ja Suomi olisi saanut suurempia alueita muualta. Neuvostohallitus yritti ratkaista syntyneen rajakiistan rauhanomaisesti viime hetkeen asti. Suomi kuitenkin hylkäsi kaikki rauhantarjoukset. Suomen ulkoministeri Eljas Erkko suhtautui Neuvostoliiton turvallisuushuoliin kylmäkiskoisesti ja ymmärtämättömästi. Aluevaihto ehdotus hylättiin. Suomen johto suhtautui Neuvostoliittoon kuin se ei olisi suurvalta. Presidentti Stubb on esittänyt samanlaisen uskomattoman typerän väitteen, että Venäjä ei ole enää suurvalta, osana hallituksiemme laajaa ja aggressiivista Venäjän vastaista propagandaa.
Mannerheimin elämänkerran mukaan poliitikot olivat vastuussa talvisodan syttymisestä. Hän kannatti neuvotteluratkaisua. Jos aluevaihtoon olisi suostuttu, Suomi olisi saanut Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden sijaan kaksi kertaa suuremmat alueet muualta Itärajan tuntumasta. Suomi olisi siis laajentunut pinta alaltaan, sen sijaan että se hävityn sodan seurauksena menetti noin viidenneksen alueestaan, kuten Karjalan sekä yhteyden jäämerelle. Suur-Suomen sijaan Suomi kutistui. Rauhaan pyrkiminen ja puolueettomuus olisivat kannattaneet! Sadat tuhannet suomalaiset sotilaan kuolivat ja vammautuivat täysin turhaan, johtajiensa typeryyden ja fanaattisuuden takia.
Tuolloin kuten nyt Suomi oli asemoitunut Venäjän vihollismaaksi. Ystävälliset välit on tuhottu ja Neuvostoliiton kanssa solmitut sopimukset kuten YYA-sopimus ja Pariisin rauhansopimus ovat poljettu maahan. Suomen alue on jälleen valmistettu ja varustettu sotatoimille Venäjää vastaan.
Suomen johto on kaikin mahdollisin tavoin ilmaissut vihamielisyytensä Venäjää kohtaan. Se on katkaissut kaikki diplomaattiset suhteet. Se on liittynyt Natoon. Se osallistuu Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin. Suomi tukee Kiovan uusnatsihallintoa ja sotilasjunttaa. Lisäksi Suomi on sulkenut itärajan, kaapannut venäläisen laivan sekä takavarikoinut Venäjän varallisuutta ynnä muuta.
Verukkeena Venäjän vastaisiin toimiin ja militarisaatioon käytetään lännen itse tarkoituksella aloittamaa, aseistamaa ja provosoimaa Ukrainan sotaa, valhetta Venäjän hyökkäyssodasta.
EU jatkaa valheitaan Venäjän uhasta, vaikka ainoastaan Nato on uhka Venäjälle. Toki Venäjästä tulee uhka Euroopalle ja Suomelle koska niistä on tulossa yhä suurempi uhka Venäjälle. Venäjällä on toki oikeus puolustautua länsimaiden aggressiivista sotilaallista ja taloudellista imperialismia vastaan. Puolustautuakseen Venäjä on käynnistänyt laajan aseteollisuuden ohjelman johon sisältyy mm. Oresnik yliääniohjusten joukkotuotanto, sekä laajan liikekannalle panon. Venäjästä voi tulla uhka ainoastaan vihamielisyyden ja painostuksen seurauksena. Poliittinen vaino, taloudellinen sodankäynti, monimuotoinen hybridisodankäynti ja lisääntyvä sotilaallinen toiminta sen rajoilla pakottavat sen puolustautumaan. Kun länsi käyttää yhä enemmän vain voimaa, kohta myös Venäjällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä samoin. Kolmas maailmasota uhkaa meidän kaikkien turvallisuutta.
Aivan kuten ennen talvisotaa Suomi on nyt (EU ja Nato liittolaistensa kanssa) kasvava uhka Venäjälle. Siten Suomesta voi jälleen tulla Venäjän sotilaallisten iskujen kohde.
Putin lausui Suomen ja Ruotsin Natoon liittymisistä että ne ovat merkityksettömiä. Venäjän johto on myös lausunut että se ei pidä jäsenyyksiä välittömänä uhkana turvallisuudelleen. Se ei ainakaan vielä reagoi samalla tavalla kuin Ukrainan kohdalla. Suomen ja Ruotsin Nato jäsenyydet eivät ilmeisesti vielä itsessään muodosta eksistentiaalista uhkaa Venäjälle. Kreml on reagoinut tähän saakka maltillisesti. Se ei halua pelotella eikä kiihdyttää militarismia. Venäjä kieltää aikeet hyökätä Euroopan maihin. Venäjä on lisännyt puolustustaan Itärajalla ja Pietarin alueella. Mutta entä kun Naton asejärjestelmät ja joukot tulevat täydellä voimalla Suomeen? Esimerkiksi Naton tiedustelulennokkeja keskitetään Pirkkalaan käytettäväksi Venäjän vastaisiin operaatioihin. Katso https://mvlehti.net/2025/05/26/naton-tiedustelulennokkeja-keskitetaan-pirkkalaan-suoraa-osallisuus-venajan-vastaisiin-operaatioihin/ Entä jos maahamme tuodaan Naton ydinaseita? Suomi on jo osallistunut harjoituksiin niiden käyttämisestä. Entä jos Nato päättää avata Ukrainan lisäksi uuden hyökkäysrintaman Suomeen? Tiedämme, että Venäjän kanssa yhteisen pitkän maarajan kautta Suomi on strategisesti tärkeässä asemassa. Suomi testaa oman turvallisuutensa uhalla missä Venäjän punainen linja nykyään kulkee. Suomen nykyjohto on valmis uhraamaan oman maamme ja kansakuntamme lännen globalistisen äärikapitalistisen järjestelmän puolesta sodassa mitä länsi ei voi voittaa. Jo meneillään olevassa sodassa Suomella on vain hävittävää.
turvallisuus on jakamaton
Suomen maanpetoksella epädemokraattisesti Natoon vienyt presidentti Niinistö katsoi että Suomella on oikeus liittyä Natoon Venäjän mielipiteestä välittämättä kuin se olisi jokin harmiton kerho. Samoin Yhdysvallat, EU ja Ukrainan johto katsovat, että Ukrainalla on oikeus päättää liittyä Natoon. Kuitenkin Yhdysvallat ja kaikki Nato maat ovat allekirjoittaneet sopimukset (Istanbul 1999 ja Astana 2010), missä he tunnustavat turvallisuuden jakamattomuuden periaatteen. Sen mukaan yhden valtion turvallisuutta ei voida erottaa muiden turvallisuudesta. Oman maan tai liittouman turvallisuutta ei ole oikeutta kehittää muiden kustannuksella ja lisätä aseistustaan ja sotilaallista voimaansa niin paljon että ne uhkaavat naapurimaita. Ilmiselvästi Ukrainan tavoittelema Nato jäsenyys ja Suomen Nato jäsenyys rikkovat tätä periaatetta aiheuttamalla sotilaallisen uhkan Venäjälle. Nato rikkoo omia sopimuksiaan. Sehän ei enää ole ollut pitkään aikaan sen peruskirjan mukainen puolustusliitto, vaan sotia aloittava ja lietsova hyökkäysliitto.
johtopäätöksiä ja opetuksia
Talvisota ja jatkosota olivat suoraa seurausta Suomen johdon typerästä politiikasta, jossa se ei suostunut Kremlin ehdottamiin turvatakuisiin. Ukrainan sodan kohdalla Suomen johto yhdessä EU-Naton kanssa toteuttaa täysin samanlaista politiikka, Venäjän turvallisuus vaatimuksia ei oteta lainkaan huomioon.
Koko tuhoisa Ukrainan sota olisi voitu tietysti heti välttää, jos Ukrainan hallinto ja länsimaat olisivat kuunnelleet mitä Venäjällä on sanottavanaan. Samoin Suomi olisi välttänyt talvisodan, jos se olisi huomioinut Neuvostoliiton turvallisuus vaatimukset, jos se olisi suostunut aluevaihtoon eikä olisi päästänyt natseja maahansa. Suomi välttäisi myös talvisodan uusinnan jos se lopettaisi vihollisuudet ja palauttaisi normaalit suhteet naapurimaahansa.
Ukrainan sota syttyi, koska länsimaat eivät kuunnelleen Venäjän turvallisuusvaatimuksia. Suomen talvisota syttyi, koska Suomi ei ottanut huomioon Neuvostoliiton turvallisuus vaatimuksia. Uusi sota rajanaapurimme kanssa on vaarassa syttyä, koska Suomen johto ei lainkaan piittaa Venäjän turvallisuusongelmista. Rauhan ylläpitämisessä avainasemassa on kuunnella mitä Venäjällä on sanottavanaan.
Talvisota ja jatkosota olivat täysin turhia ja ne olisi helposti voitu välttää ottamalla huomioon rajanaapurimme oikeutetut turvallisuusnäkökohdat. Viime sotiin on totuttu liittämään liitetty myytit ja sankaritarinat suomalaisten urheudesta, ylivertaisuudesta ja sotataidosta. Koko sota oli kuitenkin osoitus Suomen johdon suunnattomasta typeryydestä sekä suomalaisten sotilaiden tyypillisestä sokeasta kuuliaisuudesta, tottelevaisuudesta ja ajattelemattomuudesta.
Suomen kansalaisten pitäisi vapautua harhakuvitelmista. Viime sodassa me emme olleet viattomia uhreja, jotka ajautuivat sotaan. Me olimme sotasyyllisiä, hyökkääjiä ja sotarikollisia. Saimme ansiomme mukaan: tuhansia sotilaita ja siviilejä vammautui ja menehtyi, menetimme kymmenen prosenttia maamme pinta-alasta, maksoimme raskaat sotakorvaukset ja jouduimme pitkiksi ajoiksi naapurimaamme holhoukseen.
Traagista on että Suomen nykyinen johto ei ole oppinut edellisestä hävitystä sodasta yhtään mitään. He tekevät saman uudestaan, valmistautuvat taas sotaan Venäjää vastaan. Suomen sotahullut johtajat riskeeraavat kansakuntamme olemassaolon.
Silloin ja nyt sotilaallinen liittoutumattomuus olisi taannut Suomen pysymisen mielettömien sotien ulkopuolella. Se olisi taannut rauhan säilymisen Suomessa ja rauhan vahvistumisen maailmassa.