Avainsana: Suomen talvisota

Vapauden puolesta sotapropaganda

        Monesti kuulee väitettävän, että Suomen käymät sodat olivat välttämättömiä Suomen itsenäisyyden ja vapauden säilyttämiseksi. Eihän se ole lainkaan totta! Neuvostoliitto ei pyrkinyt valtaamaan Suomea eikä viemään Suomen itsenäisyyttä. Ei haluta myöntää, että sodat olivat täysin turhia ja typeriä. Ne olivat Suomelle pelkästään täysin tappiollisia. Niissä ei voitettu mitään, ei edes Suomen vapautta eikä itsenäisyyttä, koska eihän Neuvostoliitto niitä pyrkinyt koskaan viemäänkään. 

     Sotasankari patsaat ja muistomerkit kertovat, että sotilaamme kuolivat vapautemme puolesta. Niissä väitetään että Suomen sodat olivat vapauden puolustamista. Sotien pitäminen vapauden puolustamisena on osa sotapropagandaa, missä sotia pidetään välttämättöminä ja tarpeellisina. Sota on pahinta mihin maa voi joutua. Se merkitsee pakkovaltaa ja vapauden menetystä. Koska sodat tuovat mukanaan pelkkää tuhoa, kuolemaa ja kurjuutta, niille pitää löytää jokin oikeutus.  

      Sodat voivat olla itsenäisyyden ja vapauden puolustamista siinä tapauksessa, että maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin että sillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin taistella ja puolustautua. Suomen sodat eivät olleet sellaisia, Neuvostoliiton suuri isänmaallinen sota sen sijaan oli. Ennen talvisotaa Suomella oli lukemattomia mahdollisuuksia ratkaista Neuvostoliiton turvallisuutta koskeva kiista rauhanomaisesti. Talvisota ei ollut Neuvostoliiton laiton hyökkäyssota, koska sillä oli siihen vahva itsepuolustuksen oikeutus ja maa yritti ratkaista turvallisuusongelman Suomen kanssa rauhanomaisesti. Jatkosota oli Suomen hyökkäyssota Neuvostoliittoa vastaan.

        Sotien välttäminen viisaalla politiikalla olisi ollut parasta Suomen ja suomalaisten vapauden puolustamista. Sotiin joutuminen ehdoin tahdoin, niitä seuranneet tappiot, aluemenetykset, sotakorvaukset ja köyhyys merkitsivät vapauden menetystä ja kaventumista. 

                                sotien mielettömyys      

      Järkeville ihmisille pahin katastrofi mihin maa voi joutua on sota, joka olisi vältettävä kaikin keinoin. 

    Hillitön asevarustelu, sotien lietsominen ja jatkuvat sodat ovat osoitus lännen barbaarisuudesta. Ne todistavat, että vallitsevassa kapitalistisessa sivilisaatiossa ei juuri tapahdu edistystä eikä kehitystä. Ainoa ero historiallisesti aikaisempiin sotiin on että nykyään aseet ovat teknologisesti kehittyneempiä ja tehokkaampia. Suusta ladattavat ruutiaseet ja kanuunat on korvattu konekivääreillä ja ohjuksilla.

       Sotia pidetään edelleen länsimaiselle valtiolle normaalina asiana ja ulkopolitiikan jatkeena. Asevarusteluun, armeijoiden ylläpitoon ja sotimiseen käytetään jättisummia. Kuitenkin asevarustelu, mukaan lukien ydinaseet ja muut joukkotuhoaseet, ja sodat uhkaavat sekä biosfäärin että ihmiskunnan olemassaoloa. 

Suomen turha ja typerä talvisota

                              Molotov –Ribbentrop sopimus

        Toisen maailmansodan aattona Neuvostoliito oli huolissaan turvallisuudestaan. Erityisesti Saksan nousu ja pyrkimykset herättivät huolta Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Sotaa oli ilmassa. Englannin ja Ranskan suunnitelmat herättivät epäilystä Neuvostoliitossa.

       Saksa alkoi rikkoa vuoden 1919 Versaillesin rauhansopimusta. 1938 Saksa vaati itselleen saksalaisten asuttamia alueita eri puolilta Eurooppaa. Itävalta liitettiin Saksaan  kansanäänestyksellä. Munchenin sopimuksessa 1938 Saksa sai Itävallan lisäksi osan Tsekkoslovakiasta.  Neuvostoliitto jätettiin Munchenin kokouksen ulkopuolelle. Tämä herätti Stalinin oikeutetun epäluulon lännen aikeista. Neuvostoliiton oli varauduttava lännestä tulevaan uhkaan. Stalin ei päässyt turvallisuussopimukseen Englannin ja Ranskan kanssa. Moskova ei saanut turvatakuita länneltä. Siksi ainoaksi mahdollisuudeksi jäi sopimus mahdollisen vihollisen, Saksan kanssa. 1939 Stalin ja Hitler solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, joka tunnetaan Molotov –Ribbentrop sopimuksen nimellä. Sopimuksen salainen lisäpöytäkirja jakoi Euroopan Neuvostoliiton ja Saksan etupiireihin. Suomi ja Baltian maat kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Puola oli jaettu kahtia. Täten Neuvostoliitto sai tarvitsemansa turvallisuutta parantavan puskurivyöhykkeen länsirajalleen.  Sopimus takasi molemmille osapuolille vapaat kädet toimia omissa piireissään. Suomessa ei ollut tarkkaa tietoa Stalin-Hitler sopimuksen etupiirijaosta. Kun neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, Molotov –Ribbentrop sopimus piti eikä Saksa auttanut Suomea. Hitler jopa auttoi Neuvostoliittoa talvisodan aikana mm. kuljetusreittien turvaamisessa.

          Helsingin ja Moskovan väliset neuvottelut       

    Vuonna 1938 Moskova oli vakuuttunut Saksan sotasuunnitelmista ja aggressiivista pyrkimyksistä. Neuvostoliiton ja Saksan välistä hyökkäämättömyyssopimusta ei tietenkään pidetty riittävänä turvatakuuna.  

      Suomi oli strategisesti tärkeä alue idän ja lännen välissä, koska sillä oli pitkä maaraja Neuvostoliiton kanssa ja pitkä rantaviiva Itämerelle.       Neuvostoliitolle Suomi oli ongelma, koska Suomen aluetta voitaisiin helposti käyttää hyökkäykseen sitä vastaan. Neuvostoliitossa ei pelätty Suomen hyökkäystä, vaan sitä että Englanti tai Saksa voisi painostaa Suomea osallistumaan hyökkäykseen sitä vastaan. Moskovassa haluttiin varautua Saksan tai jonkun muun länsivallan epäsuoraan hyökkäykseen Suomen kautta Neuvostoliittoon. Kreml pyrki estämään, että Suomen alue muuttuisi Neuvostoliittoon suunnatun hyökkäyksen tukikohdaksi (kuten Ukraina on nyt). Heikko ja pieni Suomi ei pystyisi estämään Saksaa tai jotain muuta imperialistista vahvaa valtiota pääsemästä Suomeen ja hyökkäämään sitä kautta Neuvostoliittoon. Suomen virallinen puolueettomuus ei taannut puolueettomuuden pitävyyttä eikä se taannut ystävällisten välien ja rauhan säilymistä.

       1938 Kreml vaati Suomelta takuita siitä, ettei Suomi liittoutuisi Saksan kanssa sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle puolustusyhteistyötä puna-armeijan kanssa torjumaan Saksan tai muiden tahojen mahdolliset sotilaalliset hyökkäykset. Keskinäinen avunantosopimus ja yhteinen puolustussopimus hylättiin Suomen puolueettomuuteen vedoten. Moskova ehdotti myös hyökkäämättömyyssopimusta, missä molemmat maat sitoutuisivat olemaan liittymättä sellaisiin ryhmiin tai liittoihin, jotka ovat vihamielisiä toista osapuolta kohtaan. Suomi torjui tämänkin ehdotuksen.

         Helsingin ja Moskovan väliset neuvottelut sisälsivät lukuisia epävirallisempia yhteydenottoja Neuvostoliitosta sekä kolme virallista neuvottelukierrosta. Suomessa neuvotteluiden sisältö salattiin kansalta.   Stalin johti vuoden 1939 Neuvotteluja. Suomen lähettiläs oli Paasikivi. Neuvostoliiton asialistalla olivat Leningrad turvallisuus, ystävällismieliset ja hyvät suhteet Neuvostoliiton ja Suomen välillä, Suomenlahden puolustuksen turvaaminen, rajan siirto ja maa alueiden vaihto, Hangon  vuokraaminen sotilastukikohdaksi sekä Suomenlahden saarten Suursaaren ja Tytärsaaren luovuttaminen Neuvostoliitolle.

        Neuvostoliitto piti tärkeänä Suomenlahden meripuolustusta. Stalin tiesi että Leningradia voisi suojella ainoastaan hallitsemalla molempia puolia Suomenlahdesta. Tämänkin vuoksi Suomi ja Baltian maat luettiin Neuvostoliiton etupiiriin Molotov- Ribbentrop sopimuksessa. Leningrad voitaisiin turvata vain valvomalla Suomenlahtea ja tarvittaessa sulkemalla se vihollisilta. Esimerkiksi 1930 luvulla Virolla ja Suomella oli salainen hanke Suomenlahden sulkemiseksi Venäjältä. Neuvostoliitto ajoi Ahvenanmaan demilitarisaatiota, jonka Suomi oli valmis hyväksymään.         

    Stalinilla oli neuvotteluissa hyvin rajatut ja selkeästi määritellyt turvallisuustavoitteet. Stalin totesi, että maantieteelle emme voi mitään ettekä te. Hän sanoi että emme voi siirtää Leningradia, siksi on siirrettävä rajaa. Rajan siirtämiseksi Neuvostoliitto tarjosi alueiden vaihtoa. Neuvostoliitto ehdotti Suomea luovuttamaan alueita Karjalan kannakselta ja muualta itärajalta ja tarjosi niiden tilalle yli puolet enemmän maata muualta. Stalin kysyi tekeekö joku muu suurvalta niin. Tarjous oli mielestäni hyvin avokätinen.     

        Neuvostoliiton vaatimukset ja ehdotukset olivat perusteltuja, selkeitä ja kohtuullisia. Kaiken kaikkiaan ne koskivat verraten pientä rajan siirtoa Karjalan kannaksella, Suomenlahden ulkosaaria sekä tukikohtaa Hankoniemellä. Suomen hallitus kuitenkin torjui ne. Olisi kannattanut suostua! Turha sota olisi vältetty. Rauha olisi säilynyt. Aluemenetyksiltä olisi säästytty. Kutistumisen sijaan Suomi olisi laajentunut pinta alaltaan. Sotakorvauksia ei olisi tarvinnut maksaa. Hyvät ja rakentavat suhteet naapurimaahan olisi turvattu. 

      Ulkoministeri Erkko ei halunnut tehdä mitään myönnytyksiä Neuvostoliitolle. Erkko katsoi, että Neuvostoliitto oli diktatuurimaa, jolle ominainen politiikka tähtää ensin rajoitettuihin päämääriin voidakseen sitten esittää uusia vaatimuksia Suomelle. Paasikivi oli saanut hallitukselta Erkon laatimat tiukat ohjeet neuvotteluihin. Erkko kehotti Paasikiveä unohtamaan, että Neuvostoliitto on suurvalta. Hän antoi Paasikivelle oikeuden neuvotella vain pienistä myönnytyksistä. Suomen mantereen alueluovutuksista ja Ahvenanmaasta ei saanut keskustella, korkeintaan Suomenlahden pikkusaarista. Myöhemmin Paasikivi syytti Erkkoa neuvotteluiden kariutumisesta. Hän kutsui talvisotaa Erkon sodaksi.  

       Ulkoministeri Erkko korosti Suomen ehdotonta puolueettomuutta. Pääministeri Cajander katsoi, että puolueettomuus riitti suojelemaan Suomea, että Suomi ei ollut vaarassa. Ainoastaan Mannerheim oli hyvin huolissaan ja tiedosti sodan vaaran.

       Suomessa oletettiin, että 1920 Tarton rauhansopimus sekä 1932 hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa takaisivat rauhan ja Suomen koskemattomuuden. Suomi luotti myös Kansainliiton tarjoamaan turvallisuus suojaan.

      Presidentti Kallio ja pääministeri Cajander vastustivat neuvottelujen jatkamista, myönnytysten tekemistä ja alueluovutuksia. Mannerheim katsoi että ainoa realistinen vaihtoehto oli neuvottelujen jatkaminen. Venäjän oikeutetut intressit oli pyrittävä täyttämään. Myönnytysten tekeminen oli välttämätöntä. Hänen mielestään alueluovutuksiin ja rajan siirtoihin oli suostuttava. Sota puna-armeijaa vastaan oli mahdotonta. Suomen armeija ei ollut valmis sotaan.   

        Mannerheim katsoi, että vuoden 1920 Tarton rauhansopimuksen raja oli Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja. Siksi se ei voinut olla pysyvä, vaan tilapäinen. Neuvostoliiton kannalta se sisälsi turvallisuus riskejä. Neuvostoliitossa Tsaarin ajan Venäjän rajoja pidettiin turvallisina. Stalin kannatti (kevennettyä) Uudenkaupungin rauhassa 1721 vedettyä Pietari suuren rajaa, joka on suunnilleen myös Pariisin rauhansopimuksessa sovittu nykyinen Suomen raja. Sotien tuloksena Neuvostoliitto saavutti siis turvallisuus tavoitteensa ja Suomi hävisi kaikilla rintamilla.   

       Suomen hallitus torju kaikki Neuvostoliiton ehdotukset maan turvallisuuden parantamisesta. 

   Vuonna 1939 ennen talvisodan syttymistä Neuvostoliitto valtasi Baltian maat ja puolet Puolasta. Suomi oli näin saanut varoituksen! Edes tämä ei saanut Suomen hallitusta heräämään eikä palaamaan neuvottelupöytään Neuvostoliiton kanssa. Näin jälkikäteen voi vain hämmästellä hallituksen sokeutta ja typeryyttä.  Sodasta olivat vastuussa erityisesti Cajander, Erkko ja Tanner.  

         Mannerheim jätti lopulta eroanomuksen puolustusneuvoston puheenjohtajan sekä puolustusvoimien komentajan paikoilta. Mannerheim oli tyytymätön hallituksen toimintaan. Mannerheim katsoi, että hallitus ja eduskunta suhtautuivat liian kevyesti sodan uhkaan ja vaaraan Suomen itsenäisyydelle samalla kun puolustusta laiminlyötiin. Eron syynä olivat myös Moskovan epäonnistuneet neuvottelut hallituksen sovittelemattoman ja jäykän asenteen seurauksena.

         Sodan syttyessä eroanomus vedettiin takaisin. Mannerheim nimitettiin armeijan ylipäälliköksi.  Vaikka hän oli kannattanut kaiken aikaa neuvotteluratkaisua silti hän asettui sodan johtoon hallitukselle kuuliaisen sotilashenkilön tavoin.  

       Puheessaan ylipäällikkönä Mannerheim katsoi talvisodan olevan vapaussodan (eli Suomen sisällissodan) jatkoa sekä taistelua kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Mikä siten yhdistää Suomen sisällissotaa ja talvisotaa? Eihän niillä ensi näkemältä näytä oleva mitään tekemistä keskenään. Sisällissota oli luokkasotaa, valkoisten sotaa työläisiä, kommunismia ja sosialismia vastaan. Yhteistä talvisodalle ja sisällissodalle oli ainakin kommunismin vastaisuus ja venäläisviha. Niissä molemmissa puolustettiin luokkavaltaa ja länsimaista kapitalismia.      

        Suomen hallituksen Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa voidaan selittää imperialististen länsimaiden vaikutuksella. On arveltu että Suomi torjui Neuvostoliiton kohtuulliset vaatimukset Ranskan, Englannin ja Yhdysvaltojen yllytyksestä.  Ennen sotaa Suomessa vieraili paljon ulkomaisia neuvonantajia ja sotilasasiantuntijoita, esimerkiksi Englannista. Provokaattorit ja sodanlietsojat väittivät, että Neuvostoliiton ehdotukset ja Neuvostoliiton imperialismi olivat uhka Suomen itsenäisyydelle ja Skandinavian ja Ruotsin turvallisuudelle.      

       Suomea tukevat maat kehottivat hallitusta pysymään lujina ja välttämään samalla sotaan joutumista. 

       1939 Hitler miehitti suuren osan Tsekkoslovakiasta. Hitler hyökkäsi Puolaan syyskuussa 1939, jonka katsotaan aloittavan toisen maailmansodan. Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle. Heti perään Stalinin puna armeija miehitti itä-Puolan ja pakotti Baltian maat luovuttamaan sotilastukikohtia. Myöhemmin 1940 Neuvostoliitto valtasi Baltian maat saadakseen Suomenlahden rannat Neuvostoliiton valvontaan. 1940 Saksa miehitti Tanskan ja hyökkäsi Norjaan. Sitä seurasi Saksan hyökkäys Ranskaan ja Benelux maihin.

      Talvisota puhkesi alkoi 1939 Neuvostoliiton hyökkäyksellä ja tiedetään miten siinä kävi. 1930 luvulla oli solmittu Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, mistä Neuvostoliitto irtautui 1939. Talvisotaa edelsi Suomen ja Saksan avoin taloudellinen ja sotilaallinen yhteistyö vuosina 1938-9.  Talvisota kesti alle neljä kuukautta. Oletukset ja toiveet länsivaltojen tuesta Suomelle osoittautuivat vääriksi. Talvisota päättyi 1940 Moskovan rauhaan. Rauhansopimuksessa vahvistettiin Pietari suuren rajat, jotka määritelty Uudenkaupungin rauhassa 1721.

                                    opetuksia ja johtopäätöksiä

     Ennen talvisotaa Suomen hallitus ei ottanut lainkaan huomioon Neuvostoliiton perusteltuja ja oikeutettuja puolustuksellisia tarpeita. Samaan aikaan Suomi teki sotilaallista yhteistyötä Saksan kanssa. 

      Suomi vähätteli sodan vaaraa ja piti Neuvostoliiton hyökkäystä epätodennäköisenä.

       Suomen hallitus ei ilmeisesti lainkaan ymmärtänyt kuinka tärkeässä strategisessa asemassa Suomi on idän ja lännen välissä ja mitä sodan syttyminen maalle merkitsisi.

        Jos Suomi olisi aidosti noudattanut puolueettomuutta, se olisi myös ottanut enemmän huomioon rajanaapurinsa toiveita ja vaatimuksia. Hallituksella oli epäluuloinen ja vihamielien suhtautuminen Neuvostoliittoon.    

     Suomi yritti olla liian puolueeton. Suhde rajanaapuriin ei ollut ystävällinen ja sovitteleva, vaan jyrkkä, ymmärtämätön ja suorastaan vihamielinen.          

        Suomen johdolla oli kommunismin vastainen, antibolsevistinen,  venäläisvihamielinen ja russofobinen perusasenne.           

        Suomen hallituksella ei ollut tarpeeksi älyä kunnioittaa ja pelätä Neuvostoliittoa. Sille oli ominaista täydellinen kunnioituksen puute Neuvostoliiton tarpeita ja ehdotuksia kohtaan. Suurvallan mahdollisia toimenpiteitä ei pelätty, vaikka syytä olisi ollut. Ilmeisesti venäläisviha ja kommunismin vastaisuus sumensivat järkevän ajattelun ja estivät tekemästä Suomen edun mukaisia järkeviä päätöksiä. Sivumennen sanoen, tämä sama mielipuolinen asenne on vallalla Suomen nykyjohdossa sen valmistautuessa EUn ja Naton kanssa uuteen sotaan Venäjää vastaan.

     Neuvostoliittoon ei osattu suhtautua realistisesti alueen hallitsevana suurvaltana, jolla on elintärkeitä turvallisuus tarpeita. Neuvostoliittoon suhtauduttiin kuin se ei olisi lainkaan suurvalta. Suomi toimi lähes kuin se itse olisi ollut suurvalta.       

       Suomen hallituksella ei ollut minkäänlaisia rauhanpyrkimyksiä. Sotaan varustautuminen ja valmistautuminen olivat käynnissä.  Jos rauhanpyrkimyksiä eikä sovittelunhalua ole, seurauksena on usein sota. Turha sota olisi helposti voitu välttää. Se olisi kannattanut.           

        Suomi hylkäsi Neuvostoliiton perustellut ehdotukset, katkaisi neuvottelut ja provosoi sodan syttymään.       

       Suomen hallituksen typerä, jyrkkä ja vihamielinen politiikka vei Suomen turhaan, tuhoisaan ja tappiolliseen talvisotaan ja edelleen vielä tuhoisampaan jatkosotaan. 

       Jos Stalinin tarjoamaan avokätiseen aluevaihtoehdotukseen olisi suostuttu, rauha olisi säilynyt. Suomi olisi kutistumisen sijaan laajentunut pinta alaltaan.

     Kaiken lisäksi 1939 talvisodan aattona Suomi oli erittäin huonosti varustautunut ja valmistautunut sotaan, mistä Mannerheim varoitti.    

       Suomen johdon typeryys ja kyvyttömyys ovat vertaansa vailla.

       Suomen johto toimi suorastaan kuin se olisi halunnut sotaa. Kenties Suomen hallitus ei ainoastaan typeryyttään vaarantanut Suomen itsenäisyyttä ja rauhaa vaan lietsoi sotaa imperialististen länsivaltojen puolesta.   

                     Neuvostoliiton puolustautuminen  

      Ei ole osoituksia siitä, että Neuvostoliiton toimet olivat muuta kuin puolustuksellisia. Ennen sotia Neuvostoliitolla ei ollut mitään Suomen itsenäisyyttä uhkaavia pyrkimyksiä. Neuvostoliitto ei ollut aloittanut sotia ennen vuotta 1939. 

       Neuvostovaltion perusoppi on kansallinen itsemäärääminen ja maiden suvereenisuuden ja itsenäisyyden kunnioittaminen. Neuvostoliiton bolsevikkihallinto soi Suomelle itsenäisyyden. Silti itsenäistyttyään Suomi suhtautuu vihamielisesti Neuvostoliitoon ja ryhtyy sotiin sitä vastaan.                

      1920 bolsevikkien hallitsemassa Neuvostoliitossa luovuttiin vallankumouksen levittämisestä Eurooppaan. Neuvostoliitossa vallitsi realistinen ja yhteistyöhenkinen ulkopoliittinen suuntaus, rauhanomainen rinnakkaiselo länsivaltioiden kanssa. Stalinin tavoite ei ollut sosialismi tai kommunismi koko maailmassa.

      Neuvostoliiton päämäärä ei ollut Hitlerin tapaan vallata lisää elintilaa, alistaa muita maita ja pakottaa niitä kommunismiin. Neuvostoliitto halusi Suomelta ainoastaan turvallisuusyhteistyötä. Myös Neuvostoliiton edustajien asenne talvisotaa edeltävissä neuvotteluissa Suomen kanssa osoitti, että Kremlin tavoite ei ollut Suomen itsenäisyyden vieminen, miehitys ja liittäminen Neuvostoliittoon. Talvisodassa päämääränä oli turvata Leningradin turvallisuus, ei koko Suomen valloitus. Myös talvisodan jälkeisessä rauhassa sekä jatkosodan jälkeisessä rauhassa Neuvostoliitto kunnioitti Suomen itsenäisyyttä. 

       Tuossa maailman historiallisessa tilanteessa natsi-Saksan laajentaessa elintilaansa ja maailmansodan uhatessa Stalinin Suomelta vaatima turvatakuu rajan siirto ehdotuksineen oli järkevää ja vastuullista politiikkaa. Myöhemmin Stalin perusteli talvisodan välttämättömyyttä sillä että neuvotteluiden epäonnistuttua oli taattava Leningradin puolustus. Leningrad oli maan toinen pääkaupunki ja puolustusteollisuuden keskus.

lähteet

Robert Edwards Talvisota eurooppalaisin silmin Minerva kustannus 2007

Eurooppa liekeissä Taistelu pohjolasta Bonnier Publications 2021

Otto Wille Kuusinen Suomi ilman naamioita 2006 Johan Beckman institute

Pekka Visuri Pasi Kesell Carl-Friedrik Geust  Suomen sodat 1939-1945 Selviytyminen maailmansodasta

Pekka Visuri Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat Docendo 2013

Pekka Visuri Murtorinne Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-40 Docendo 2019 Jyväskylä

Rautkallio, Hannu Talvisodan Erkko ja amerikkalaiset yhteydet. Art house 1990

Olli Vehviläinen O A Rzesevski Yksin suurvaltaa vastaan Talvisodan poliittinen historia Gummerus Jyväskylä 1997

Suomen talvisota – kohti uusintaa

         Tämän päivän asetelma muistuttaa hyvin paljon toisen maailmansodan aattoa. Samankaltaiset Venäjän vastaiset toimet ja sotavalmistelut ovat menossa kuin silloin.

       Toisessa maailmansodassa Saksa yhdessä Eurooppalaisten liittolaistensa kanssa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Tällä kertaa pitkän ajan kuluessa on rakennettu laajempi rintama Venäjän lyömiseksi. Venäjän vastaisessa rintamassa ovat nyt mukana Yhdysvallat, Nato ja koko EU. Nykytilanne muistuttaakin hyvin paljon tuota aikaa. Kolmas maailmansota ei ole kaukana.   

      Suomen näkökulmasta yhtäläisyydet talvisotaan ja jatkosotaan ovat selkeät. Nato jatkaa marssiaan itään Venäjän vastalauseista huolimatta. Nato   jäsenyyden ja dca  puolustussopimuksen kautta Suomea muutetaan lännen etuvartioasemaksi sodalle Venäjää vastaan. Naton sotilas infrastruktuuri ja joukot tuodaan alueille, missä ne muodostavat uuden ja todellisen uhkan Venäjän turvallisuudelle ja olemassaololle.   

       Talvisodassa Stalinin johtama puna armeija hyökkäsi Suomeen, koska Suomen aluetta pelättiin käytettävän sodassa Neuvostoliittoa vastaan.   Jakososodan aattona Suomi liittyi Natsi-Saksan johtamiin akselivaltoihin. Kauttakulkusopimuksella saksalaiset joukot tulivat Suomen maaperälle valmistautuakseen hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan. Tällä kertaa Nato jäsenyyden ja dca-puolustussopimuksen nojalla amerikkalaiset ja eurooppalaiset sotajoukot tulevat Suomeen valmistelemaan hyökkäystä Venäjälle.         

        Natsismi on vielä nykyäänkin lännen paras ase Venäjää vastaan. Länsi tukee Ukrainan uusnatseja. Jatkosodassa Suomi oli sotilasliitossa Natsi-Saksan kanssa. Nyt Suomi on sotilasliitossa Ukrainan uusnatsihallinnon kanssa, tukee sitä verovaroilla, lähettää maahan aseita ja osallistuu siten epäsuorasti sotaan Venäjää vastaan.  Jatkosodan aikana Hitler vieraili Suomessa ja hänet otettiin lämpimästi vastaan. Ukrainan laittomasti vallassa oleva presidentti Zelenskyi saapui Suomeen. Suomen presidentti Stubb ja Zelenskyi ovat ylimmät ystävät. Hitlerin tapaan Zelenskyi on Venäjän vastaisen sodan johtaja.  Stubb ja Zelenskyi ovat solmineet laajan 10-vuotisen Suomen ja Ukrainan välisen sotilas- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyösopimuksen, jota ei käsitelty lainkaan eduskunnassa.  

         Talvisosan aattona Suomessa toteutettiin aktiivista sotavarustelua, harjoitettiin aggressiivista neuvostovastaista propagandaa ja vaadittiin ”Suur-Suomen” luomista. Suomesta oli tulossa yhä suurempi uhka Neuvostoliiton turvallisuudelle. Leningrad sijaitsi vain muutaman kymmenen kilometrin päässä itärajasta. Neuvostojohto halusi taata luoteisrajojensa turvallisuuden. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä, minkä Suomi torjui. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle myös aluevaihdoksia, jossa Neuvostoliitto olisi saanut alueita Karjalan kannakselta ja Suomi olisi saanut suurempia alueita muualta. Neuvostohallitus yritti ratkaista syntyneen rajakiistan rauhanomaisesti viime hetkeen asti. Suomi kuitenkin hylkäsi kaikki rauhantarjoukset. Suomen ulkoministeri Eljas Erkko suhtautui Neuvostoliiton turvallisuushuoliin kylmäkiskoisesti ja ymmärtämättömästi. Aluevaihto ehdotus hylättiin. Suomen johto suhtautui Neuvostoliittoon kuin se ei olisi suurvalta. Presidentti Stubb on esittänyt samanlaisen uskomattoman typerän väitteen, että Venäjä ei ole enää suurvalta, osana hallituksiemme laajaa ja aggressiivista Venäjän vastaista propagandaa.

        Mannerheimin elämänkerran mukaan poliitikot olivat vastuussa talvisodan syttymisestä. Hän kannatti neuvotteluratkaisua. Jos aluevaihtoon olisi suostuttu, Suomi olisi saanut Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden sijaan kaksi kertaa suuremmat alueet muualta Itärajan tuntumasta. Suomi olisi siis laajentunut pinta alaltaan, sen sijaan että se hävityn sodan seurauksena menetti noin viidenneksen alueestaan, kuten Karjalan sekä yhteyden jäämerelle. Suur-Suomen sijaan Suomi kutistui. Rauhaan pyrkiminen ja puolueettomuus olisivat kannattaneet! Sadat tuhannet suomalaiset sotilaan kuolivat ja vammautuivat täysin turhaan, johtajiensa typeryyden ja fanaattisuuden takia.            

        Tuolloin kuten nyt Suomi oli asemoitunut Venäjän vihollismaaksi. Ystävälliset välit on tuhottu ja Neuvostoliiton kanssa solmitut sopimukset kuten YYA-sopimus ja Pariisin rauhansopimus ovat poljettu maahan. Suomen alue on jälleen valmistettu ja varustettu sotatoimille Venäjää vastaan.       

       Suomen johto on kaikin mahdollisin tavoin ilmaissut vihamielisyytensä Venäjää kohtaan. Se on katkaissut kaikki diplomaattiset suhteet. Se on  liittynyt Natoon. Se osallistuu Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin. Suomi tukee Kiovan uusnatsihallintoa ja sotilasjunttaa. Lisäksi Suomi on sulkenut itärajan, kaapannut venäläisen laivan sekä takavarikoinut Venäjän varallisuutta ynnä muuta.

        Verukkeena Venäjän vastaisiin toimiin ja militarisaatioon käytetään lännen itse tarkoituksella aloittamaa, aseistamaa ja provosoimaa Ukrainan sotaa, valhetta Venäjän hyökkäyssodasta.         

  EU jatkaa valheitaan Venäjän uhasta, vaikka ainoastaan Nato on uhka Venäjälle. Toki Venäjästä tulee uhka Euroopalle ja Suomelle koska niistä on tulossa yhä suurempi uhka Venäjälle. Venäjällä on toki oikeus puolustautua länsimaiden aggressiivista sotilaallista ja taloudellista imperialismia vastaan. Puolustautuakseen Venäjä on käynnistänyt laajan aseteollisuuden ohjelman johon sisältyy mm. Oresnik yliääniohjusten joukkotuotanto, sekä laajan liikekannalle panon. Venäjästä voi tulla uhka ainoastaan vihamielisyyden ja painostuksen seurauksena. Poliittinen vaino, taloudellinen sodankäynti, monimuotoinen hybridisodankäynti ja lisääntyvä sotilaallinen toiminta sen rajoilla pakottavat sen puolustautumaan. Kun länsi käyttää yhä enemmän vain voimaa, kohta myös Venäjällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä samoin. Kolmas maailmasota uhkaa meidän kaikkien turvallisuutta.

       Aivan kuten ennen talvisotaa Suomi on nyt (EU ja Nato liittolaistensa kanssa) kasvava uhka Venäjälle. Siten Suomesta voi jälleen tulla Venäjän sotilaallisten iskujen kohde.         

Putin lausui Suomen ja Ruotsin Natoon liittymisistä että ne ovat merkityksettömiä. Venäjän johto on myös lausunut että se ei pidä jäsenyyksiä välittömänä uhkana turvallisuudelleen. Se ei ainakaan vielä reagoi samalla tavalla kuin Ukrainan kohdalla. Suomen ja Ruotsin Nato jäsenyydet eivät ilmeisesti vielä itsessään muodosta eksistentiaalista uhkaa Venäjälle. Kreml on reagoinut tähän saakka maltillisesti. Se ei halua pelotella eikä kiihdyttää militarismia. Venäjä kieltää aikeet hyökätä Euroopan maihin. Venäjä on lisännyt puolustustaan Itärajalla ja Pietarin alueella. Mutta entä kun Naton   asejärjestelmät ja joukot tulevat täydellä voimalla Suomeen? Esimerkiksi Naton tiedustelulennokkeja keskitetään Pirkkalaan käytettäväksi Venäjän vastaisiin operaatioihin. Katso https://mvlehti.net/2025/05/26/naton-tiedustelulennokkeja-keskitetaan-pirkkalaan-suoraa-osallisuus-venajan-vastaisiin-operaatioihin/ Entä jos maahamme tuodaan Naton ydinaseita? Suomi on jo osallistunut harjoituksiin niiden käyttämisestä. Entä jos Nato päättää avata Ukrainan lisäksi uuden hyökkäysrintaman Suomeen? Tiedämme, että Venäjän kanssa yhteisen pitkän maarajan kautta Suomi on strategisesti tärkeässä asemassa. Suomi testaa oman turvallisuutensa uhalla missä Venäjän punainen linja nykyään kulkee. Suomen nykyjohto on valmis uhraamaan oman maamme ja kansakuntamme lännen globalistisen äärikapitalistisen järjestelmän puolesta sodassa mitä länsi ei voi voittaa. Jo meneillään olevassa sodassa Suomella on vain hävittävää.

                              turvallisuus on jakamaton

       Suomen maanpetoksella epädemokraattisesti Natoon vienyt presidentti Niinistö katsoi että Suomella on oikeus liittyä Natoon Venäjän mielipiteestä välittämättä kuin se olisi jokin harmiton kerho. Samoin Yhdysvallat, EU ja Ukrainan johto katsovat, että Ukrainalla on oikeus päättää liittyä Natoon. Kuitenkin Yhdysvallat ja kaikki Nato maat ovat allekirjoittaneet sopimukset  (Istanbul 1999 ja Astana 2010), missä he tunnustavat turvallisuuden jakamattomuuden periaatteen. Sen mukaan yhden valtion turvallisuutta ei voida erottaa muiden turvallisuudesta. Oman maan tai liittouman turvallisuutta ei ole oikeutta kehittää muiden kustannuksella. Niillä ei ole oikeutta lisätä aseistustaan ja sotilaallista voimaansa niin paljon että ne uhkaavat naapurimaita. Ilmiselvästi Ukrainan tavoittelema Nato jäsenyys ja Suomen Nato jäsenyys rikkovat tätä periaatetta aiheuttamalla sotilaallisen uhkan Venäjälle. Nato rikkoo omia sopimuksiaan. Sehän ei enää ole ollut pitkään aikaan sen peruskirjan mukainen puolustusliitto, vaan sotia aloittava ja lietsova hyökkäysliitto.              

                        johtopäätöksiä ja opetuksia

        Talvisota ja jatkosota olivat suoraa seurausta Suomen johdon typerästä politiikasta, jossa se ei suostunut Kremlin ehdottamiin turvatakuisiin. Ukrainan sodan kohdalla Suomen johto yhdessä EU-Naton kanssa toteuttaa täysin samanlaista politiikka, Venäjän turvallisuus vaatimuksia ei oteta lainkaan huomioon.

         Koko tuhoisa Ukrainan sota olisi voitu tietysti heti välttää, jos Ukrainan hallinto ja länsimaat olisivat kuunnelleet mitä Venäjällä on sanottavanaan. Samoin Suomi olisi välttänyt talvisodan, jos se olisi huomioinut Neuvostoliiton turvallisuus vaatimukset ja jos se olisi suostunut puolustusyhteystyöhön sekä aluevaihtoon. Suomi välttäisi myös talvisodan ja jatkosodan uusinnat jos se lopettaisi vihollisuudet ja palauttaisi normaalit suhteet naapurimaahansa.   

       Ukrainan sota syttyi, koska länsimaat eivät kuunnelleen Venäjän turvallisuusvaatimuksia. Suomen talvisota syttyi, koska Suomi ei ottanut huomioon Neuvostoliiton turvallisuus vaatimuksia. Uusi sota rajanaapurimme kanssa on vaarassa syttyä, koska Suomen johto ei lainkaan piittaa Venäjän turvallisuusongelmista. Rauhan ylläpitämisessä avainasemassa on kuunnella mitä Venäjällä on sanottavanaan.   

       Talvisota ja jatkosota olivat täysin turhia ja ne olisi helposti voitu välttää ottamalla huomioon rajanaapurimme oikeutetut turvallisuusnäkökohdat. Viime sotiin on totuttu liittämään liitetty myytit ja sankaritarinat suomalaisten urheudesta, ylivertaisuudesta ja sotataidosta. Sodat olivat kuitenkin osoitus Suomen johdon suunnattomasta typeryydestä sekä suomalaisten sotilaiden tyypillisestä sokeasta kuuliaisuudesta, tottelevaisuudesta ja ajattelemattomuudesta.

         Suomen kansalaisten pitäisi vapautua harhakuvitelmista. Viime sodassa me emme olleet viattomia uhreja, jotka ajautuivat sotaan. Me olimme sotasyyllisiä, hyökkääjiä ja sotarikollisia. Saimme ansiomme mukaan: tuhansia sotilaita ja siviilejä vammautui ja menehtyi, menetimme kymmenen prosenttia maamme pinta-alasta, maksoimme raskaat sotakorvaukset ja jouduimme pitkiksi ajoiksi naapurimaamme holhoukseen.

        Traagista on että Suomen nykyinen johto ei ole oppinut edellisestä hävitystä sodasta yhtään mitään. He tekevät saman uudestaan, valmistautuvat taas sotaan Venäjää vastaan. Suomen sotahullut johtajat riskeeraavat kansakuntamme olemassaolon.     

        Silloin ja nyt sotilaallinen liittoutumattomuus olisi taannut Suomen pysymisen mielettömien sotien ulkopuolella. Se olisi taannut rauhan säilymisen Suomessa ja rauhan vahvistumisen maailmassa.