Kategoria: Esoteerinen filosofia

Korviin kuiskaten Alice Baileyn esoteerisen filosofian perusteista

Uusi Safiiri 1 2008

Yhteistyössä Djwhal Khulin, Tiibetiläisen, kanssa Alice A. Bailey (1880-1949) on kirjoittanut 24 kirjaa esoteerisesta filosofiasta. Teokset ovat jatkoa H. P. Blavatskyn idän ja lännen ajattomalle viisaudelle, teosofialle. Baileyn kirjat ovat ajattoman viisauden uusin tulkinta ja esitys. Ne sisältävät nähdäkseni kaiken tarpeellisen opastuksen nykyajan ihmiselle hänen kehityksensä eri vaiheissa oman henkisen luontonsa paljastamiseksi ja ihmiskunnan ja maailman ongelmien ratkaisemiseksi ja uuden Vesimiehen aikakauden henkisen kulttuurin luomiseksi. Bailey pysyi Teosofisen seuran jäsenenä lähes kuolemaansa saakka. Elämänkerrassaan hän kertoi, että Salainen oppi on perustana hänen kirjoituksilleen. Teosofiaa tuntevat voivatkin löytää Baileyn teoksista paljon yhteisiä asioita ja aiheita. Baileyn teokset ovat hyvin systemaattisia ja siten mielestäni monessa tapauksessa helpommin avautuvia kuin Blavatskyn usein raskas ja rönsyilevä tapa käsitellä asioita. Baileyn ehkä merkittävin teos, A Treatise on Cosmic Fire antaa psykologisen avaimen Salaiseen oppiin ja se laajentaa sen opetusta kolmesta tulesta, jotka ovat sähkötuli, aurinkotuli ja kitkatuli.
Esoteeriselle opille on luonteenomaista tarkastella asioita suuren kokonaisuuden näkökulmasta ja selittää ja tulkita yksittäisiä ja partikulaarisia ilmiöitä universaalin ja yleisen kautta. Esoteeriseen filosofiaan liittyy olennaisena osana kosmogonia, oppi maailmankaikkeuden synnystä, ja kosmologia, oppi maailmankaikkeuden rakenteesta. Toisin kuin tieteellisessä, materialistisessa maailmanselityksessä, esoteerisessa filosofiassa painopiste on näkymättömissä henkisissä syissä ja voimissa. Se opettaa, että kaikkien näkyvien muotojen takana on jokin ajattelija ja luoja. Tärkeä osa esoteerista oppia on esoteerinen astrologia. Planeettojen ja aurinkojen ja linnunratojen välittämän näkyvän ja näkymättömän säteilyn ja energian kautta kaikki maailmankaikkeudessa on vuorovaikutuksessa ja yhteydessä keskenään. Esoteerinen psykologia antaa muuta psykologiaa syvemmän käsityksen ihmisen rakenteesta ja ihmisen tietoisuuden kehitysvaiheista.
1800 luvun lopulta lähtien orientalisten toimesta itämaisten luostarien kätköistä on jatkuvasti nostettu esiin ja käännetty länsimaisille kielille lukuisia ennen tuntemattomia uskonnollisia ja filosofisia kirjoituksia. Salaisen opin ilmestymisen (1888) jälkeen monet ihmettelivät, mitä olivat sen tärkeimpänä lähteenä käytetyt Kiu-ten kirjat (joista dzyanin stanzat on otettu). David Reiglen tutkimusten ansiosta kyseiset kirjat on nyt saatu identifioitua, ja ne kuuluvat Tiibetin buddhalaisiin tantroihin. Hän uskoo ja toivoo, että jonain päivänä on mahdollista saada jopa itse alkuperäinen Salaisessa opissa käytetty teos julkaistuksi ja käännetyksi. Siten on todennäköistä, että myös Alice Baileyn kirjoissa paljon siteeratut salaperäiset lähteet Vanha kommentaari, mestarien arkistot ja muut ovat todennäköisesti olemassa eivätkä esim. Baileyn mielikuvituksen tuotetta, kuten joku skeptikko voisi väittää. Näiden kyseisten teosten sanontojen syvyys, selkeys ja kauneus ovat joka tapauksessa huikaiseva ja osoitus niiden syvästä viisaudesta.
Baileyn esoteerinen filosofia on synteesi idän viisautta ja länsimaista esoteerista kristillisyyttä. Alice Bailey kuului nuoruudessaan evankeliseen liikkeeseen. Tämä ehkä osittain selittää kristillisen perinteen painokkuutta hänen kirjoissaan. Toisaalta henkisistä asioista kirjoittavan, joka haluaa tavoittaa mahdollisimman laajan länsimaisen yleisön, on luontevaa jollain tavalla ankkuroida opetuksensa kristilliseen perinteeseen. Alice Bailey on itsenäisesti kirjoittanut esoteerisen kristinuskon tulkinnan From Betlehem to Calvary. Teos Kristuksen jälleentuleminen on sen sijaan Tiibetiläisen käsialaa.
Useimmat teokset on telepattisesti sanellut mestari D. K. Alice Baileylle, mutta Alice Bailey on myös kirjoittanut noin viisi teosta niistä täysin itsenäisesti. Myös H. P. Blavatskylla oli mm. Hunnutonta Isistä ja Salaista oppia kirjoitettaessa avustajinaan viisauden mestareita, joilta hän sai suuren osan niiden tiedoista. Hänen kerrotaan vastaanottaneen tietoa sekä saneluna selväkuuloisuuden että selvänäköisyyden kautta ja sen lisäksi tekstiä ja kirjeitä kerrottiin usein ikään kuin tiivistyvän suoraan ilmasta. Herää kysymys, miksi telepaattista menetelmää on käytetty Alice Baileyn kohdalla. Varmasti eräs syy sen käyttöön on ollut se, että siten mestari ja oppilas, joka on myös hänen avustajansa, saattoivat saavuttaa läheisen henkisen yhteyden. Menetelmällä on lienee haluttu myös kirjaimellisesti todistaa hengen yhteyden ja ykseyden tosiasia ja myös mielen ja ajatuksen hallinnan voima ja mahdollisuudet. Mestari on luultavasti halunnut itse pysytellä tuntemattomana ja taka-alalla, ja on siksi työskennellyt oppilaansa kautta. Alice Baileystä on siten työn ja kirjojen tekemisen myötä tullut esoteerisen filosofian tuntija ja edustaja kansan parissa, ja mestari on ollut vapaa näistä velvoitteista. Alice Bailey on kertonut, että kirjojen telepaattisen sanelemisen yhteydessä on käytetty erityistä huolellisuutta, ja Tiibetiläinen on vielä ennen niiden painamista itse tarkastanut, että teksti on kuten pitääkin. Esoteerinen filosofia on monismia ja se opettaa, että on vain yksi suuri elämä ja että hengen tasolla kaikki on yhtä. Telepatia on vain eräs tämän hengen ykseyden ja yhteyden muoto. Telepatia on osa vaikutteen tiedettä, joka on henkisen vuorovaikutuksen tiede. Baileyn näkemyksen mukaan esoteerinen viisaus ja uuden ajan ideat ja ihanteet ja viisaudet myös kaiken aikaa leviävät ja vaikuttavat telepaattisesti, erityisesti vihittyjen ja oppilaiden henkisen säteilyn kautta.
Mestari D K. on tiibetiläinen, ja Tiibetin kulttuurin ja Tiibetin buddhalaisuuden vaikutus voi selittää ja valaista monia kirjoissa esiintyviä erikoisia käsitteitä ja käsityksiä (kuten vaikkapa musta maagikko ja valkoinen maagikko). Tiibetin buddhalaisuudessa ja lamalaisuudessa kaikkein korkein opetus ei ole kirjallisessa muodossa, vaan se annetaan joko telepaattisesti tai ”korviin kuiskaten”. D. K.:n esoteerinen filosofia ei kuitenkaan edusta mitään tunnettua Tiibetin buddhalaisuuden koulukuntaa, vaikka jotain yhdenmukaisuuksia niiden väliltä voidaan löytää. Lähellä mestarin todennäköistä asuinpaikkaa Shigatsea (nyt Xigatze) sijaitsee Tashi-lhunpon tantrinen opisto. Siellä ja muissa vastaavissa paikoissa opiskeltiin ja harjoitettiin Kalachakra tantraa. David Reiglen mukaan Kalachakra tantrassa ensimmäinen käsiteltävä asia on kosmologia, joka perustuu makrokosmoksen ja mikrokosmoksen välisiin vastaavuuksiin. Sama aiheitta käsitellään myös Alice Baileyn teoksissa. On kerrottu, että Tiibetin Kalachakra opistoissa on opiskeltu myös astronomiaa ja astrologiaa, jotka ovat perustuneet Intiasta tuotuihin kirjoituksiin. On siten luultavaa, että Tiibetiläisen ympäristössä on vaikuttanut salainen opetus, jolla on juurensa Intiassa ja joka on vuosisatojen kuluessa kehittynyt buddhalaiseksi tantraksi.
Tavoitteena oleva hierarkkinen hallinto, missä viisaat ja kehittyneet sielut hallitsevat Maan asioita, voidaan saavuttaa vain asteittain ja ihmiskunnan kypsymisen ja vapaaehtoisen yhteistyön kautta. Mestarit eivät käytä painostusta eivätkä autoritaarisia menetelmiä. Ehkä myös siksi esoteeriset viisaudet on paljastettu ikään kuin epäsuorasti ja telepaattisen menetelmän kautta. Opetusten takana olevat mestarit ja heidän tiedossaan oleva vanha perinne ja lähdeteokset ovat jääneet enemmän tai vähemmän arvoituksellisiksi. Tiibetiläinen sanoo myös käyttävänsä paljon verhottua kieltä, joka kätkee syvemmät opetukset kypsymättömiltä. Kaikkea hänen kirjoissaan olevaa ei siten pidä tulkita kirjaimellisesti. Teosten opetusten merkitys ja arvo ja totuuden mitta on etsittävä elävästä elämästä kokemuksen ja soveltamisen kautta. Jokaisen on itse löydettävä teosten kuvaamat totuudet ja todellisuudet intuitiota käyttämällä ja seuraamalla yhdenmukaisuuksien eli analogian lakia, kuten Tiibetiläinen jokaisen sinikantisen kirjan alussa olevassa lausunnossaan sanoo. Baileyn kirjoissa käsiteltyjä asioita kannattaa tietenkin tutkia myös muun filosofian, psykologian ja tieteen kautta.

Lähteet:
W.Y. Evans-Wentz, Tibetan Yoga and Secret Doctrine.Oxford University Press, 1958.
David Reigle, DK and Kalachakra, The Beacon 1991.
David Reigle, The Books of Kiu-Te or The Tibetan Buddhist Tantras.
David Reigle, On the Alleged Tibetan Source of Alice Bailey’s Writings, Fohat, 1, 1997
M. Temple Richmond. Who Was Djwhal Khul, the Tibetan?
Barborka, Blavatsky, Tibet and Tulku.

Esoteerinen aisti

Ultra 2 / 2005

Fyysisten aistien maailma, ilmiömaailma, on kiehtova ja värikäs ja monien ihmisten mielestä juuri muuta ei ole olemassakaan. Myös monet filosofian suuntaukset ja koulukunnat, kuten realismi ja positivismi, pitävät sitä tiedon ja tieteen perustana. Mestari Djwhal Khul opettaa, että ihmiskunnan pitäisi oppia siirtämään tietoisuutensa ja huomionsa sielun maailmaan, merkitysten maailmaan, ja jättää aistimaailma tietoisuuden kynnyksen alapuolelle. Henkisten tasojen loisto ja rikkaus odottaa niitä, jotka vaalivat sisäistä herkkyyttään, esoteerista aistiaan ja henkistä havaintokykyään. Artikkelissani kerron mestarin syvällisestä opetuksesta esoteerisesta aistista ja esoteriasta Alice A. Baileyn teoksissa Education in the New Age ja A Treatise on White Magic.

Esoteerinen aistin kehittäminen on henkiseen kasvuun pyrkijän päävaatimus tänä aikana. Esoteerinen aisti on kykyä elää ja toimia subjektiivisesti, ylläpitää jatkuva sisäinen kontakti sieluun ja maailmaan, missä se elää. Se on mahdollista vain kun oppilas on älyllisesti polarisoitunut ja mentaalisesti keskittynyt. Hänen pitää myös liikkua näissä sisäisissä todellisuuksissa taidolla ja ymmärryksellä. Tämän mentaalisen kyvyn avulla hän voi virittäytyä maailman ajatteluun ja ideoiden alueelle ja valita ne mentaaliset välineet ja käsitteet, joiden avulla hän voi vaikuttaa ympäristöönsä ja pukea uudet ihanteet tavalliselle ihmiselle ymmärrettävään muotoon. Tämä mielenasenne tekee oppilaalle myös mahdolliseksi suuntautua sielujen maailmaan. Tuosta korkeasta inspiraation ja valon paikasta hän voi löytää kanssatyöntekijänsä, kommunikoida heidän kanssaan ja yhdessä heidän kanssaan toimia jumalallisen suunnitelman toteuttamiseksi. Tämän sisäisen esoteerisen aistin kehittämiseksi tarvitaan meditaatiota ja kehityksen varhaisilla asteilla jatkuvaa meditaatiota. Mutta kun aika kuluu ja ihminen kasvaa henkisesti, tämä päivittäinen meditaatio antaa sijaa vakaalle henkiselle suuntautumiselle, ja silloin meditaatiota, kuten sitä nyt ymmärretään ja tarvitaan, ei enää vaadita. Ihminen on silloin niin täydellisesti irrottautunut käyttämistään muodoista, että hän elää aina “tarkkailijan valtaistuimella” ja tästä pisteestä ja asenteesta hän ohjaa mielen, tunteiden ja muiden energioidensa toimintoja. (A Treatise on White Magic, 604).

Teoksessa Education in the New Age esoteria määritellään alan keskiverto opiskelijan älyn ja kehitystason kannalta. Todellinen esoteria on kuitenkin paljon syvempi asia. Esoteria ei ole luonteeltaan lainkaan mystistä tai epämääräistä. Se on tiede – olennaisesti tiede kaikkien asioiden sielusta – ja sillä on oma terminologiansa, kokeensa, deduktionsa ja lakinsa. Usein ajatellaan, että esoteria koskee sitä, mikä on salattua, kätkettyä ja tavalliselle tietoisuudelle tuntematonta. Jos tässä olisi kaikki, silloin jokainen mystikko, shamaani ja tiedemies olisivat esoteerikkoja. Mystikko ei ole todellinen esoteerikko, koska hän ei ole tekemisissä energioiden ja voimien kanssa, vaan epämääräisen Jumalan, rakastetun tai Kristuksen, joka on vastaus hänen sielunsa kaipuuseen. Tiedemies, joka tutkii voimia ja energioita, vaikka hän ei vielä ymmärräkään niiden alkulähteitä, on lähempänä oikeaa esoteerikkoa.

Esoterian opiskelijoiden tulee tiedostaa, että kaikkien ilmiöiden maailman tapahtumien takana on energioiden maailma. Nämä energiat ovat suunnattoman vaihtelevia ja moninaisia ja ne liikkuvat ja toimivat syyn ja seurauksen lain alaisina. Nämä luovat henkiset energiat pyrkivät jatkuvasti yhteyteen ilmiöiden maailman kanssa ja vaikuttamaan siihen toteuttaakseen kehityksen suunnitelmaa. Esoteria koskee siten sitä mysteeriä, mikä liikuttaa maailmoja ja on evoluutioprosessin taustalla. Opiskelijoiden tehtävänä on oppia yhdistämään nähty ja koettu näkymättömään, ehdollistavaan ja määräävään. Tätä esoteerista lähestymistapaa ja tulkintaa voidaan soveltaa yksilön, yhteisön ja maailman asioihin ja tapahtumiin. (ENA., 60).

Koulutettavan esoteerikon on:

1. Tultava tietoiseksi niiden voimien luonteesta, jotka muodostavat hänen persoonallisuuden varustuksensa. Ne ovat aktiivisten voimien yhdistelmä. Hänen on opittava erottamaan puhtaasti fyysinen energia, jonka vastaus on automaattista muihin ja sisäisiin energioihin, ja ne energiat, jotka tulevat emotionaalisilta ja mentaalisilta tietoisuuden tasoilta ja kohdistuvat eetteriruumiiseen, joka puolestaan galvanisoi ja motivoi fyysisen ruumiin tiettyihin toimintoihin.

2. Tultava vastaanottaiseksi sielun liikkeelle paneville energioille, jotka virtaavat korkeammilta mentaalitasoilta. Ne pyrkivät hallitsemaan kolminaisen ihmisen voimia kuin tietty kehitystaso on saavutettu.

3. Tiedostettava määräävät energiat hänen ympäristössään ja nähtävä kaikissa tapahtumissa ja olosuhteissa energiaa toiminnassa. Näin hän oppii löytämään tiensä ulkoisten tapahtumien näyttämön taakse energioiden maailmaan. Hän astuu siten merkityksen maailmaan. Tapahtumat, olosuhteet ja kaikenlaiset fyysiset ilmiöt ovat yksinkertaisesti symboleita siitä, mitä tapahtuu sisäisissä maailmoissa, ja näihin maailmoihin esoteerikkon on astuttava havaintokykynsä mukaisesti. Hän löytää asteittain maailmat, jotka odottavat hänen tieteellistä tunkeutumistaan.

4. Enemmistölle pyrkijöistä hierarkia itse pysyy esoteerisena alueena, joka vaatii löytämistä ja joka hyväksyy tunkeutumisen.

Tätä pidemmälle uuden ajan kasvatuksessa ei ole tarpeen mennä. Vihityille ja oppilaille, jotka eivät ole ottaneet kirkastuksen vihkimystä, tietoisuuden korkeammat alueet kuten Shamballa jäävät syvästi esoteerisiksi. Se on planetaaristen, planeetan ulkopuolisten ja planeettojen välisten energioiden korkeampi alue.

Lunastuksen tiede

Jokainen tietoisuuden taso korkeammasta alempaan on osa kosmista fyysistä tasoa. Siten se on luonteeltaan aineellista ja ehdottomasti konkreettista ja muodostettu luovasta substanssista. Esoteerikko käsittelee sitä elävää, värähtelevää substanssia, mistä maailmat on tehty. Esoteria on lunastuksen tiedettä, ja tästä kaikki maailman pelastajat ovat symboleita ja esimerkkejä. Planeettalogos ilmentyi lunastaakseen substanssin ja sen muodot, ja koko hierarkiaa yhdessä suuren johtajansa Kristuksen kanssa voidaan pitää lunastajien hierarkiana, jotka ovat harjaantuneet lunastuksen tieteeseen. Kun he hallitsevat tämän tieteen, he voivat siirtyä elämän tieteeseen ja käsitellä niitä energioita, jotka lopulta hallitsevat ja käyttävät laadullistettua ja lunastettua substanssia ja muotoja. Heidän päämääränsä on substanssin lunastaminen, sen luova uudelleen rakentaminen ja henkinen integraatio. Heidän työnsä hedelmät tullaan näkemään kolmannessa ja lopullisessa aurinkokunnassa. Heidän toimintansa tuottaa suuren henkisen ja planetaarisen yhteensulautumisen, josta persoonallisuuden ja sielun yhteensulautuminen (tietyllä kehityksen polun asteella) on mikrokosminen symboli. (Ibid., 66).

Esoteria on taitoa tuoda alas maahan niitä energioita, jotka virtaavat korkeammista lähteistä ja ankkuroida ne. Esoteria käyttää kolmannen aspektin (älyllinen substanssi) voimia kahden korkeamman aspektin (sielu ja henki) energioiden vastaanottajana ja siten pelastaa substanssia. Kaikki todella esoteerinen toiminta tuottaa valoa ja valaistumista. Tietoisesti toimivan ihmiskunnan kohdalla tämä tarkoittaa, että substanssin perittyä valoa vahvistaa ja määrittää sielun korkeampi valo.

Asiaan tulisi suhtautua käytännöllisesti. Djwhal Khul kehoittaa esoteerikkoja elämään elämänsä lunastavasti, paljastamaan luontainen mentaalinen herkkyytensä ja työskentelemään jatkuvasti sen merkityksen parissa, joka on löydettävissä kaiken yksilöllisen, yhteisöllisen, kansallisen ja maailman asioiden takana. Jos tämä tehdään, valo voi loistaa yhä enemmän teillänne ja teistä voi tulla valon kantajia ja valon lähteitä kanssaihmisillenne ja muille luonnonkunnille.