Timo Juhani Viitala

Valaistumisesta

Valaistuminen on ehkä kaikkein paras termi kuvaamaan polun perimmäistä päämäärää. Sanaa valaistuminen tulee käyttää tieteellisesti. Valaistuminen on hyvin luonnollinen, selkeä ja kirkas tila. Valaistuminen viittaa sekä tietoisuuden kirkastumiseen että ymmärryksen syventymiseen. Siihen sisältyy myös viisas toiminta sekä älykäs ja rakastava palvelu. (Vihkimysviisaus, 160)

Valaistuminen, kuten kaikki henkinen kehitys, on tietysti asteittaista. Todellinen valaistuminen ei ole koskaan mikään lopullinen ja pysähtynyt tila, vaan siihen sisältyy kehitys kohti suurempaa kirkkautta. Portaittaisissa vihkimyksissä valon määrä lisääntyy ja valaistuminen syvenee. (ibid., 161)

Ehkäpä hyvin monet ovat jo saavuttaneet valaistumisen. Kenties he vain eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä. Ehkä he haluavat pitää asian omana tietonaan eivätkä tee siitä suurta numeroa. Monet taas ovat ehkä voineet kuvitella valaistumisen merkitsevän jotain aivan muuta, jotain suurempaa kuin se luonnollinen tila, mikä on ihmisen ainoa aito ja oikea valaistuminen. Se ei ole mikään yli-inhimillinen täydellisyyden tila. Valaistuminen ja epätäydellisyys sopivat hyvin yhteen. Toki yksilöllä on polulla oivallinen tilaisuus kehittyä kohti yhä suurempaa täydellisyyttä. (Vihkimysviisaus, 161)

On selvää, että vapautuminen, valaistuminen ja nirvana eivät ole mitään yliluonnollisia asioita. Ne sisältyvät henkisen ihmisen kehityskaareen ja ne saavutetaan kypsässä iässä. Ne ovat luonnollisia asioita, jotka löydetään asteittaisen kehityksen kautta. Ne eivät merkitse sitä, että vihitty kohoaa kanssaihmistensä yläpuolelle tai että hän voisi olla kokonaan henkinen olento vailla ruumiiseen elämään liittyviä tarpeita ja kärsimyksiä ja maalliseen elämään liittyviä huolia ja pulmia. Hän on vain ihminen, jonka henki on kirkastanut, lunastanut ja nostanut. Tätä saavutuksen astetta, kuten muitakaan, ei voida havaita ulkoapäin. Sen jälkeen elämästä ei tule helppoa, mukavaa ja yksinkertaista. Elämässä riittää haasteita ja ongelmia olipa ihmisen kehityksen aste mikä tahansa. Riippuu vihitystä itsestään mitä hän saavuttamansa tilan pohjalta maailmassa tekee. (ibid.,162)

Vapautuminen, valaistuminen ja nirvana ovat uskonnosta ja kulttuurista riippumattomia. Vaikka nirvana käsite on omaksuttu buddhalaisuudesta, sen viittaama henkisen vapauden ja autuuden tila on todellinen ja yleismaailmallinen. Se saavutetaan aivan määrätyssä vaiheessa vihkimysten polulla. Se ei ole henkisen elämän päätepiste, vaan alku korkeammalle tielle. Voimme kaikki myös välittömästi ja hetkellisesti varmaankin kokea jotain siitä. (Vihkimysviisaus, 162)

Valon energiassa on jotain erityisen arvokasta, laadukasta ja korkeaa. Se on pyhää, jos niin halutaan sanoa. Aivan kuten aurinkokunnan rakkauden energia se nostaa elämämme ylimaalliselle tasolle. (ibid., 162)

Vihkimykset johtavat mielen puhdistumiseen ja kirkastumiseen. Ne johtavat sen vapautumiseen ja valaistumiseen. Vihkimyksissä koko ihminen nostetaan ja sen myötä myös mieli. Silloin oppilas voi kokea rauhaa ja hiljaisuutta, valoa ja voimaa, autuutta ja rakkautta. Ajattelija on silloin vapaa alemmasta luonnosta ja myös vääristävistä persoonallisista tunteista useimmiten. Yksilö voi silloin rauhassa pohtia, kysellä ja tutkia, luoda ja ilmaista itseään sisäisestä olemuksestaan käsin. Tieteellinen ja selkeä ajattelu tulee mahdolliseksi. Hän voi periaatteessa suunnata vapautuneen mielensä mihin tahansa alaan tai aiheeseen. (Vihkimysviisaus, 172)

Suuressa vihkimyksessä näyttäisi tapahtuvan mystinen muutos suhteessa mieleen. Monet entiset itsekeskeiset ajatukset ja tunteet hellittävät otteensa. Mieli alkaa toimia uudella tavalla. Siitä tulee vakaa, tyyni ja hiljainen. Ajattelija ei ole enää samastunut alempaan luontoonsa eikä omiin entisiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa ja ihanteisiinsa. Henki lunastaa ja muuntaa ihmisen alemman luonnon mukaan lukien mielen. Se saavuttaa oman puhtaan ja ”alkuperäisen” muotonsa. (ibid., 172)

Kirkastettu mieli on vapaa karkeista alemmista energioista ja voimista. Se on vapaa vääristymistä ja harhoista. Se voi toimia hyvin omaehtoisesti ja itsenäisesti suhteessa ihmisen muihin puoliin. Se on valpas ja vireä. Se on avoin ja luova. Se on melko puolueeton. Se on vastaanottavainen sielun rakkaudelle ja hengen voimalle. (Vihkimysviisaus, 172)

Puhdistuttuaan mieli ei liiku eikä värähtele tahdottomasti. Vain ihmisen oma aktiivinen päätös saa mielen liikkeeseen ja ajatukset juoksemaan suhteellisen hallitusti. Jos hän huomaa, että hänellä on ei-toivottavia ajatustottumuksia, hän voi halutessaan muuttaa niitä tai korvata ne hiljaisuudella. (ibid.,173)

Valaistuneen yksilön mieli toimii hyvin hienossa ja kirkkaassa energiassa, joka virtaa nopeasti ja esteettömästi. Tämä mahdollistaa älykkyyden kukoistamisen, nopean oivaltamisen ja päätösten vaivattoman toimeenpanon fyysisen kehon välityksellä. (Vihkimysviisaus,173)

Suuri vihkimys johtaa mielen radikaaliin hiljentymiseen ja tyhjentymiseen. Mieli voi silloin olla vaivattomasti täysin tyhjä ja vailla sisältöä. Se on silloin yleensä aktiivinen vain määrättyjen töiden ja tehtävien yhteydessä tai esimerkiksi keskustelun aikana. Sanotaan, että tyhjästä on paha nyhjästä. Ihmisen muisti sisältää kuitenkin hänen oppimansa asiat ja kaikki hänen saavuttamansa kyvyt ja taidot. Ne eivät katoa minnekään. Vihkimyksessä hänen oppimansa olennaiset asiat säilyvät. Valaistunut mieli on ihmisen hankkiman olennaisen tiedon ja kokemuksen kiteytymä. Hän voi tarvittaessa kutsua esiin sen omaksumansa tiedon, mitä hän tarvitsee erilaisissa tehtävissään. Muulloin tarpeeton mielen tieto pysyy piilevänä muistissa kuten meillä kaikilla. (Vihkimysviisaus, 173)

Valaistuminen ei tuo mukanaan sanallisen tiedon paljoutta, vaan hiljaisen ja tyhjän mielen. Uusi käsitteellinen tieto tulee saavuttaa edelleen ainakin osaksi lukemisen kautta. Syvempi ymmärrys asioista pitää saavuttaa pohtimisen ja tutkimisen kautta. (ibid., 173)

Tyhjä mieli on avoin mieli. Se on avoin uusille asioille ja eri mahdollisuuksille. Valaistunut mieli on notkea ja joustava. Se ei ole jäykkä ja muodollinen. Se on avoin uudelle tiedolle. Tyhjä mieli on puolueeton ja objektiivinen. (ibid., 173)

Ajattelua ei ohjaa mikään muu kuin henkilö itse. Vain ajattelija itse päättää ajatuksistaan. Tähän perustuu ihmisen vapaus. Hän on itse vastuussa ajatuksistaan ja siten myös teoistaan. Ihmisen ajattelua ei viime kädessä määrää mikään ulkopuolinen tekijä eikä myöskään perimmältään mikään ihmisen tarve, halu tai tunne. Vapaan ihmisen pitää itse haluta ajatella. Silti jokaisessa psykologisen kehitykseen vaiheessa hänen ajatuksiaan (ja sitä kautta tekojaan) ehdollistavat määrätyt tarpeet ja halut, tavoitteet, ihanteet, unelmat ja ympäristön vaikutukset yms.. Kehityksen myötä oppilas vapautuu yhä enemmän erilaisista ulkonaisista ja sisäisistä ehdollistavista tekijöistä. Hän löytää mielen hiljaisuuden. Hän saavuttaa ajattelun hallinnan. Hänestä tulee täysin tietoinen ajattelija. Sitä kautta hänestä voi tulla uutta luova tekijä maailmassa. (Vihkimysviisaus,174)

Vapautuneen ihmisen luonnollinen tila on ajatuksettomuus. Kun hänen ei ole välttämätöntä toimia, ajatella tai suunnitella, hän palaa olemisen hiljaisuuteen. (ibid., 175)

Kirkkauden tilassa ei esiinny paljoa ajatuksia. Valaistuminen on hyvää valmiutta selkeään ajatteluun. Siihen sisältyy kyky ajatella älykkäästi ja toimia tehokkaasti. Painavia ajatuksia ei yleensä synny ilman määrättyä tarkoitusta, ilman merkityksellistä tilannetta tai määrättyä tärkeää haastetta ja tehtävää. (Vihkimysviisaus, 175)

Täyteys (kosminen rakkaus, autuus ja innoitus)

”Kosmisen rakkauden energialla on hyvin selkeästi tunnistettava laatu. Se on luonteeltaan hyvin pehmeää ja harmonista. Se on hyvin hienoa ja vapaasti virtaavaa. Se lahjoittaa oppilaalle eheyden ja sopusoinnun. Se antaa hänelle hyvänolon ja turvallisuuden tunteen. Tämä energia tuo mukanaan myös suuren henkisen tunneherkkyyden. Siihen liittyy hyvin upean tietoisuuden esiintymisen jakso. Hän tuntee silloin ikään kuin kylpevänsä rakkaudessa ja autuudessa. Rakkaus kyllästää hänen energiakehonsa ja joka solunsa. Tuo rakkaus on hänen elämänsä. Auringon sydän, Jumalan sydän, paljastuu. Silloin hän voi tuntea rakkautta aivan mitä tahansa arkisia asioita kohtaan, esimerkiksi ohikulkijoita, lintuja ja ruohonkorsia kohtaan. Samaa innostusta ja rakkautta hän voi tuntea myös jotain omaa pientä tai suurta tavoitetta tai tehtävää kohtaan. Silloin kaikki huolet ja ahdistus katoavat. Silloin myös rakkaus lähimmäisiämme kohtaan on niin aitoa kuin se voi olla. Hän näkee silloin kaikkialla vain rakkautta. Hän voi rakastaa koko maailmaa.” (Vihkimysviisaus, 135-6)

”Autuus on määrätty jaksoittainen laatu, olemisen ja tietoisuuden tila. Se koetaan hyvänä olona lähinnä energiakehossa, joka läpäisee fyysisen kehon. Autuus ei riipu varsinaisesti fyysisen kehon välityksellä tapahtuvista aistimuksista. Aistihavainnot ja fyysisen kehon tuntemukset voivat eri tavoin sävyttää ja rikastuttaa sitä. Autuus ei ole myöskään riippuvainen persoonallisesta mielestä ja sen sisällöistä. Riittää, että ihminen on vapaa kaikista negatiivisista ja häiritsevistä mielen sisällöistä, silloin hän voi vastaanottaa autuuden hetkittäin joskus jopa henkeäsalpaavaan vaikutuksen. Autuus (sisäinen harmonia ja hyvä olo) itse asiassa myös aktiivisesti vapauttaa meidät turhista huolista. Autuuteen liittyy usein myös valon laatu. Sama homogeeninen energia kyllästää koko ihmisen. Tästä tilasta puuttuu usein lähes kaikki eteenpäin ajava henkinen tahto ja voima. Paljas autuuden laatu tekee meidät hyvin levollisiksi ja jopa heikoiksi. Silloin haluamme kenties lähinnä vain olla ja tehdä joitakin helppoja ja mukavia asioita. Vapaudumme silloin elämän taisteluista ja huolista. Toki autuus voi myös kannustaa toimintaan. Autuuden energia on jossain mitassa varmasti jokaisen tavoitettavissa. Autuus on Jumalan lahja. Se on elämän luonnollinen nautinto. Se on elämän tarjoama mahdollisuus palautua ja eheytyä. Se antaa meille uskoa elämään ja voimaa kamppailuihimme maailmassa.” (ibid., 138)

”Täyteyden voima, korkeuksista virtaava ylenpalttinen elämä, parantaa henkisen tien kulkijan elämän kolhuista, epäilyksistä ja sisäisistä ristiriidoista. Se palauttaa hänen itsevarmuutensa ja tekee hänet taas eheäksi. Täyteläinen ja dynaaminen energia tuo mukanaan suuren turvallisuuden tunteen. Yksilö kokee silloin olevansa osa Jumalaa, osa suurta kokonaisuutta. Hän tuntee olevansa ehdottoman ja horjumattoman jumalallisen rakkauden kohde ja myös sen kanava maailmassa.” (Vihkimysviisaus, 139)

”Voimmeko määritellä tarkasti mikä on inspiraatio (tai innoitus)? Se virtaa jostain ihmisen ulkopuolelta. Se on hänen tahdostaan riippumaton. Se on alun perin muodotonta, siis vailla konkreettista sisältöä. Se on puhdasta luovaa energiaa. Inhimillinen mieli luo muotoja. Yksilön tehtävänä on täydentää muodoton inspiraatio ja antaa sille mielessään muoto. Innoitus on sukua täyteydelle. Kenties innoitus on vain voiman, rakkauden ja valon täyteyttä ja sopusointua. Innoitukseen liittyy usein voiman energian jonkinasteinen virtaaminen. Ilman persoonattoman henkisen tahdon voiman virtaamista yksilön on usein vaikeampi käynnistää omaa persoonallista tahtoaan. Persoonallinen tahto on aina käytettävissämme. Parhaisiin tuloksiin yllämme silloin kun toimimme yhteistyössä ylhäältä virtaavan henkisen tahdon voiman kanssa.” (Vihkimysviisaus, 140)

”Elämme täysillä silloin kun jumalallinen voima ylhäältä täyttää meidät ja innoittaa meitä. Se kantaa ja tukee pyrkimyksiämme ja toimintaamme. Silloin luova työ sujuu ja ajatukset virtaavat järjestyneesti. Tämän ehto on kuitenkin, että pystymme aidosti uppoutumaan tehtäväämme ja innostumaan siitä.” (Vihkimysviisaus, 140)

”Korkeat tajunnan tilat kannustavat meitä toimimaan ja palvelemaan. Ne rohkaisevat meitä pitämään kiinni ihanteistamme ja voittamaan unelmiemme tiellä olevat sisäiset ja ulkoiset esteet. Ne antavat meille varmuutta ja itseluottamusta. Ne vahvistavat uskoamme elämään ja tuntemattomaan Jumalaan. Ne tuovat meille luottamusta maailmankaikkeuden hyvää tarkoittavaan viisauteen.” (ibid., 141)

”Jos haluamme, pystymme lähes kaikissa psyykkisissä tiloissa melko yksinkertaisiin fyysisiin suorituksiin. Kykenemme silloin tehtäviin, jotka eivät vaadi paljoa uuden opettelua, suurta keskittymistä tai vilkasta ajatustoimintaa. Älyllisesti vaativaan ja luovaan toimintaan kykenemme parhaiten silloin kun suotuisat ja korkeat henkiset virtaukset ovat toiminnassa. Lisäksi meillä pitää olla voimakas persoonallinen motivaatio ja kiinnostus tehtäviimme.” (Vihkimysviisaus, 141)

Harhakuvitelmista

Sanomamme on henkisyys vailla harhakuvitelmia. (Vihkimysviisaus, 193)

”Meillä kaikilla on välttämättä erilaisia harhakuvitelmia elämästä ja henkisestä kehityksestä. Etsijällä on luonnollisesti monenlaisia olettamuksia ja uskomuksia siitä, mitä henkinen kehitys tarkoittaa, mitä ovat vihkimykset, mitä on valaistuminen, mitä on henkinen tiedostaminen ja mikä on mystisen polun päämäärä ym.. Opettajien runsaus, perinteiden moninaisuus, opetusten sekamelska, käsitteiden kirjavuus ja näkemysten kirjo hämmentävät etsijöitä. Parhaatkaan kirjat ja opit eivät voi vastata elävää totuutta. Erilaisia harhakäsityksiä, jotka liittyvät henkisyyteen, esoteerisiin opetuksiin ja uskontoihin, tunkee sisään ovista ja ikkunoista.” (Vihkimysviisaus, 192)

”Harhakäsitykset ovat hyvin haitallisia. Ne estävät meitä näkemästä olennaisia seikkoja ja saavuttamasta todellista ymmärrystä asioista. Ne estävät meitä keskittymästä aitoihin kehitysmahdollisuuksiimme. Ne seisovat sisäisen olemuksemme, terveen ytimemme, löytämisen ja toteuttamisen tiellä. Kypsä ihminen ei kaipaa kuvitelmien lohdutusta.” (ibid., 192)

”Oikeat vihkimykset tuovat ihmiselle vapautumisen kaikenlaisista harhakuvitelmista. Ne karisevat varmasti asteittain sitä mukaa kun aitoa kehitystä ja kypsymistä saavutetaan.” (ibid., 193)

Okkulttisessa, esoteerisessa ja henkisessä kirjallisuudessa on paljon puhetta selvänäköisyydestä, selväkuuloisuudesta, eteerisestä näkökyvystä, telepatiasta, henkiparantamisesta ja ennalta tietämisestä yms.. Siellä esiintyy yleisenä käsitys, että pitkälle kehittyneellä yksilöllä olisi joitain tällaisia paranormaaleja kykyjä. Tässä teoksessa esitettyyn viisauden tiehen ne eivät kuulu. Sellaisia kykyjä ei saavuteta aidon henkisen kehityksen myötä eikä esittämissämme vihkimyksissä. (Vihkimysviisaus, 201)

”Voimmeko luonnossa liikkuessamme havaita luonnonhenkiä? Voimmeko tuntea puiden ja eläinten elämän ja sielun? Useimmat meistä ilmeisesti eivät. Entä pystyykö niihin näkijä tai tietäjä, joka väittää omaavansa jonkin erityisen lahjan tai kyvyn? Fyysisten aistien kautta havaitsemme vain aineellisen ja näkyvän tason. Emme voi suoraan tiedostaa tai havaita ulkoisissa aistittavissa kohteissa yliaistisia voimia ja energioita, eteerisiä tai muitakaan ylifyysisiä tasoja. Meidän on mahdotonta suoraan havaita yliaistillista puolta luonnossa ja toisissa ihmisissä. Se ei onnistu viidellä aistillamme eikä myöskään millään ns. henkisillä havaintoelimillä tai ns. selvänäkökyvyllä.” (Vihkimysviisaus, 198)

”Selvänäkijät, vilpilliset henkitieteilijät ja muut epämääräiset näkijät, jotka muka havaitsevat ihmisten, eläinten ja kasvien auroja sekä luonnonhenkiä, keijuja ja menninkäisiä, pettävät itseään ja kuulijoitaan. Ihmisellä ei ole mitään sellaista aistia, jonka kautta hän voisi havaita ylifyysisiä asioita luonnossa tai muissa ihmisissä. Edes vihkimysten polulla hän ei voi kehittää henkisiä aisteja, joilla hän voisi suoraan havaita yliaistillisia seikkoja ulkopuolellaan maailmassa. Suurta sisäistä herkkyyttä lukuun ottamatta oppilas ei tule polulla saavuttamaan mitään paranormaaleja tai muita epätavanomaisia tietämisen kykyjä. Vihkimysten kautta hän ei voi saada ns. eteeristä näkökykyä, jonka avulla hän voisi havainnoida fyysistä tasoa hienompaa eteeristä tasoa. Hän ei myöskään saa röntgenkatsetta tai muuta vastaavaa, jonka avulla hän voisi nähdä olioiden sisälle. Ns. yliaistillisen havaitseminen muualla kuin omassa itsessämme on siten todellisuudessa ainoastaan yliaistillisten ulottuvuuksien ja asioiden kuvittelemista fyysisten kohteiden yhteyteen.” (ibid., 198-9)

”Hengen valtakunnassa kuolleet eivät näyttäydy tai puhu. Siellä ei ole ylösnousseita mestareita inspiroimassa ja ohjaamassa. Siellä ei kohdata enkelioppaita eikä muita persoonallisia henkisiä olentoja. Siellä ei tervehditä persoonallista Jumalaa eikä hän tervehdi meitä. Sieltä ei välity mitään telepaattisia tiedonantoja, symbolisia paljastuksia, näkyjä eikä ilmoituksia, joilla on muoto.” (Vihkimysviisaus, 202

”Harhakäsityksiä, joista tietäjä vapautuu, ovat (osittain yhteenvetona) mm. kuvitelmat erilaisista paranormaaleista kyvyistä, pelko ruumiista irtautumisesta, kuvitelmat sisäisten tasojen ja näkymättömien maailmojen luonteesta, guruihin ja heidän voimiinsa liittyvät harhakäsitykset, vihkimyksiin liittyvät monenmoiset harhakuvitelmat sekä rajoittuneet uskomukset Jumalan luonteesta. Aidon viisauden etsijä voi unohtaa siis telepatian, selvänäön ja toisten ihmisen aurojen ja chakrojen näkemisen. Hän saa unohtaa henkimaailman viestien kanavoinnin, ennustamisen, (toisen ihmisen tekemän suoran) henkiparantamisen, levitaation ja joogalennon. Hänelle on erittäin haitallista uskoa, että korkeampi voima voi pelastaa hänet erehdyksiltä tai onnettomuuksilta. Hän voi unohtaa astraalimatkat, yöllä unen aikana annettavan okkulttisen opetuksen sekä käsityksen, että viisaan kohdalla unien näkeminen lakkaisi kokonaan. Unohtuiko vielä jotain? Esittämällemme viisauden polulla kaikilla edellä mainituilla ja muilla vastaavilla ei ole minkäänlaista osuutta.” (ibid., 203)

”Lääkkeeksi kaikkiin edellä mainittuihin ja muihin harhakuvitelmiin ehdotamme niille, jotka niistä kärsivät, seuraavaa. Kun ihminen antaa hiljaisuuden kyllästää koko olemuksena, hän saavuttaa puolueettoman näkemisen ja vääristymättömän kokemisen. Kun hän antautuu tyhjyydelle, joka on myös täyteys, hän oppii objektiivisesti tiedostamaan ja havaitsemaan näkymättömiä sekä näkyviä asioita. Kokeakseen hiljaisuuden muuttavan voiman ihmisen pitää puhdistua mielen hälystä. Hänen pitää sulkea oma suunsa ja antaa tyhjyyden puhua. Hänen tulee myös vapautua monista persoonallisista asenteista, tunteista, toiveista ja haluista. Meditaatiossa hän voi jättää oman maailman-minänsä ja palata takaisin omaan henkiseen keskukseensa. Puhdistuneena, uudistuneena ja vailla harhakuvitelmia hän voi palata takaisin maailman näyttämölle.” (Vihkimysviisaus, 203)

Eheydestä ja harmoniasta

”Ihminen on tuskin koskaan täysin eheä ja harmoninen. Hänen luonnossaan on aina jännitteitä. Hänen persoonallisuudessaan on vastakohtaisia puolia ja ristiriitaisia piirteitä. Meillä kaikilla on tarve saavuttaa eheys. Tehtävämme on luoda yhtenäisyyttä persoonallisuuteemme ja sopusointua luontomme erilaisten puolien välille. Minän tulee saada aikaan yhdistyminen ja synteesi ihmisen eri osien, puolien ja energioiden välille, aina uudelleen. Se voi luoda järjestystä koko ihmiseen pyrkimyksen, keskittymisen ja mielekkään toiminnan kautta. Minä pyrkii luomaan eheyttä pitämällä kiinni esimerkiksi määrätyistä omatunnon sanelemista perusarvoista. Synteesin aikaansaaminen on tahdon tärkeimpiä tehtäviä. Myös syvätajunta luo jatkuvasti vakautta, rauhaa ja harmoniaa ihmiseen. Sielu on aina tahraton ja täydellinen. Minä voi aina sulautua siihen ja uudistua sen kautta. Syvätajunta pelastaa meidät aina silloinkin kun minä usein epäonnistuu luomaan iloa, tyytyväisyyttä ja harmoniaa. Se tuki on ehdotonta ja apu horjumatonta. Sen kautta kovalevy voidaan eheyttää karsimalla tarpeettomat kokemusten jäljet ja negatiiviset tunnetilat.” (Vihkimysviisaus, 188-9)

”Jokapäiväinen tehtävämme on saattaa sisällämme jylläävät voimat ja energiat sopusointuun. Sen me voimme tehdä keskittymisen ja päämäärään suuntautumisen kautta. Silloin luodaan synteesi kehon, mielen, minän, sielun ja kaikkien sisäisten energioiden välillä.” (Sisäinen tie, )

”Kaikkien olemuspuoliemme yhdistäminen ja koordinoiminen jokapäiväisessä elämässä on useimmille meistä luonnollinen ja vaistonvarainen tarve. Siksi liikumme ja toimimme niin kuin teemme. Oikea keskittyminen ja rytminen toiminta ovat avaimet sopusointuun. Sisäisten rytmiemme noudattaminen pitää meidät terveinä, luovina ja elinvoimaisina. Vain itsetuhoiset tai sairaat ihmiset voivat olla kuuntelematta sisintään ja jättävät ne huomiotta. Koemme iloa ja harmoniaa kun elämme ja toimimme hallitsevan syvätajunnan energian tahdissa ja ilmaisemme itseämme sen tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Ihminen, joka ei kuuntele itseään ja noudata luontaisia rytmejään, väsyy helposti. Hän kadottaa pian mielenvireytensä ja keskittymiskykynsä. Hän voi eksyä yhä pahemmin ja vieraantua omasta aidosta olemuksestaan.” (ibid., 189)

”Psyykkinen epäjärjestys ja hajaannus ovat aivan luonnollisia tiloja. Ne kutsuvat meitä voittamaan ne aktiivisuuden kautta. Päämäärään pyrkiminen tuo tietoisuuteen järjestystä ja tahto koordinoi koko ihmisen.” (ibid., 190)

”Henkisellä polulla jokapäiväinen tavoite on saada sisäinen valo loistamaan esiin. Valo ilmentyy kun yksilö saa aikaan harmonian ja sopusoinnun eri energioidensa välille ja kun hän luo synteesin eri puoliensa välille. Voimme tuottaa valoa jokapäiväisessä elämässä sulattamalla vastakohdat, yhdistämällä alemman ja korkeamman luontomme ja tasapainottamalla nousevat ja laskeutuvat energiat. Voimme tehdä sen hartaalla keskittymisellä, yhdistämällä tahdon ja sydämen (tunteen) sekä toimimalla sisäisen olemuksemme johdatuksen ja rytmin mukaisesti. Valoa lahjoitetaan meille kyllä planetaarisesti, mutta meidän tulee myös itse olla aktiivisia sen tuottamisessa ja erityisesti sen älykkäässä soveltamisessa.” (Vihkimysviisaus, 163)

”Harmonia, eheys ja niiden myötä ilo ja varmuus syntyvät myös laskemattomasti moninaisissa elämän tilanteissa ja kanssakäymisessä. Usein kun ilmaisemme itseämme täydestä sydämestämme, eheydymme. Hajaannus ja sisäiset ristiriidat väistyvät. Kaikki puolemme toimivat silloin yhtenä kokonaisuutena. Valo ja rakkaus paljastuvat. Olemme kokonaan läsnä.” (Vihkimysviisaus, 191)

Keskittymisestä

”Koko päivittäinen elämämme on jatkuvaa psyyken säätelyä ja mielen hallintaa. Se on välttämätöntä onnistuaksemme käytännön hankkeissa ja tehtävissä. Voimme tehdä sitä myös itsetarkoituksena kokeaksemme enemmän harmoniaa ja positiivisia mielentiloja.” (Vihkimysviisaus, 177)

”Vain pieni osa psyykestä on tietoisen hallintamme alaista. Emme esimerkiksi ole aina yhtä teräviä ja luovia. Psyykkisen energiamme määrä ja laatu muuttuvat suuresti. Mielemme toimii hyvin vaihtelevasti. Se on hyvin herkkä. Myös kykymme keskittyä vaihtelee. Se riippuu myös monista hämäristä ja tahdostamme riippumattomista seikoista. Ottamalla itsemme huomioon kokonaisvaltaisesti voimme kehittää keskittymiskykyämme. Voimme oppia tuntemaan keskittymiseemme vaikuttavat tekijät ja siten parantaa sitä huomattavasti.” (ibid., 75)

Keskittyminen on avain iloon ja harmoniaan, tasapainoon sekä myönteiseen ja valoisaan tietoisuuden virtaan. Keskittyneen toiminnan kautta tietoisuuden taso kohoaa. Ilman pientä tai suurta mielekästä tehtävää tai päämäärää, johon keskitymme, tummat pilvet valtaavat helposti mielen taivaan. Keskittymällä pysymme sisäisen aurinkomme valossa.

”Mielekäs toiminta tuottaa meille iloa, koska sitä kautta luomme synteettistä energiaa, missä on aina mukana valoa, iloa ja voimakas elämän tunne.” (Vihkimysviisaus, 180)

”Kiinnostus tiettyyn asiaan ja keskittyminen siihen saavat aikaan sen, että syntyy suora yhteyskanava aivojen, mielen, minän, sielun ja edelleen henkisen lähteen kanssa. Tapahtuu ihmisen keskeisten puolien yhdistyminen sekä psyykkisten energioiden järjestyminen ja sulautuminen toisiinsa.” (ibid., 180)

”Tehtävänä on saavuttaa herpaantumaton huomio, häiriintymätön keskittyminen valittuun aiheeseen ja uppoutuminen tekemiseen. Yritys keskittyä ja tavoittaa sen myötä korkea tajunnan tila, on eräänlaista rukousta. Se vaatii vakavuutta, hartautta, nöyryyttä ja sydäntä. Emme voi oikeastaan onnistua missään aivan täysin omin avuin, vain oman tahtomme voimalla, vaan ainoastaan herkässä yhteistyössä oman sisäisen olemuksemme ja korkeampien tasojen vaikutusten kanssa.” (Vihkimysviisaus, 181)

”Kun uppoudumme mahdollisimman häiriöttömästi johonkin toimintaan, kokemukseen tai havaintoihin, unohdamme itsemme ja ns. egomme. Unohdamme myös omat huolemme ja murheemme. Silloin etäisyys katoaa ja tarkkailija ja tarkkailtava, subjekti ja objekti, ovat lähes yhtä. Silloin voimme kokea pienen tai vähän suuremman ekstaasin, vapauden ja ykseyden. Meidän ei enää tarvitse potea valintojen tuskaa. Meidän ei enää tarvitse kokea olevamme niin eristetty ja erillinen.” (Vihkimysviisaus, 184)

”Kun syvennymme ja keskitymme ilman varauksia, kun pää ja sydän toimivat yksikkönä ja kun minä ja sielu toimivat yhdessä, silloin voi yllättäen syntyä korkeampi tietoisuus. Silloin voidaan löytää ylimaallinen ulottuvuus. Mielestä tulee äärimmäisen herkkä ja oivaltava. Alamme viihtyä sisäisessä maailmassa emmekä ole enää lainkaan kiinnostuneita ulkomaailmasta.” (Vihkimysviisaus, 181)

”Kun teemme oikean järjen ja sydämen mukaisen valinnan ja onnistumme keskittymään, silloin voi äkkiä tapahtua synkronisaatio suuren kokonaisuuden kanssa. Silloin mieli ja ihmisen muut energiat ja puolet syntetisoituvat ja sulautuvat toisiinsa. Valo, rakkaus, intuitio ja selvä näkeminen ilmaantuvat. Saavutetaan hajoamaton huomio. Sulaudumme tekemiseemme. Toimintaa johtaa jokin tuore johtoajatus, tunne tai oivallus. Silloin koemme iloa ja miellyttäviä ja voimakkaita elämyksiä. Jossain vaiheessa hajaannus ja tyhjyys jälleen palaavat. Harmonia ja ykseys purkautuvat. Tapahtuu paluu arkisempaan tajunnan tilaan. Se voi johtua kyllästymisestä ja mielenkiinnon herpaantumisesta. Se voi johtua määräävän energian vaihtumisesta, korkean virtauksen päättymisestä tai jostain muusta syystä.” (ibid., 181)

”Tajunnan erityisen kirkkauden ja siihen usein liittyvän suuren valppauden saa aikaan salaperäinen henkinen vaikutus. Elämänoppilas kokee silloin positiivisten henkisten laatujen vaihtelevaista virtaa. Hän pysyy valossa jonkin aikaa ilman että hänen tarvitsee tehdä mitään. Toisinaan taas tietoisuuden tason kohottamiseksi ja mielen vireyden ylläpitämiseksi täytyy tehdä paljon töitä. Silloin meidän on kuunneltava itseämme. Meidän on etsittävä tietä ja haettava oikeaa suuntaa. On tavoiteltava tunnetta ja synnytettävä motivaatiota. On kokeiltava erilaisia toimintatapoja ja rytmejä. On haettava asioita, jotka sytyttävät ja inspiroivat. Usein mieli tulee pakottaa keskittymään. Se voi onnistua kun kaunista päämäärää ei kadota mielestään. Monta kertaa ihminen kokonaisuutena ei suostu minän ohjailtavaksi. Se voi osoittaa merkkejä (kuten levottomuus tai huonovointisuus) sisäisistä ristiriidoista. Ne kertovat, että on otettava huomioon psykofyysinen ihminen kaikessa laajuudessaan ja syvyydessään.” (Vihkimysviisaus, 185)