artikeli

Ihmisen psyykkisestä ja henkisestä rakenteesta

Ihminen on synteesi. Hän on koostuma kaikista puolistaan: fyysisestä kehosta, energiakehosta, mielestä, minästä, sielusta ja hengestä. (Vihkimysviisaus,16)

Ihminen on suhde. Hänellä on suhde itseensä. Hänelle on suhde ajatuksiinsa ja tietoisuuden tiloihinsa. Koska ihminen on suhde, hän on jotain arvoituksellista ja vaikeasti määriteltävää. (ibid.,15)

Tajunta
Tajunta näyttäisi olevan jokin liikkuva ja tuntematon valo, joka paljastaa kohteensa ja osittain myös luo niitä. Tajunta itse tai tietoisuuden ydin vaikuttaisi olevan kaikkein nopein ja levottomin osa meissä. Kaikki, mitä se voi ottaa kohteekseen ulkoisessa maailmassa tai omassa psyykessämme, on välttämättä joitain hitaampaa ja staattisempaa kuin se. Ulkomaailmassa olevilla tajunnan kohteilla on yleensä jonkinlainen muoto ja merkitys. Tajunta itse on pakeneva ja vailla muotoa. (Vihkimysviisaus, 40)

Tajunta näyttäisi toimivan aina sisältä ulospäin. Sille näyttäisi olevan vaikeaa tai mahdotonta tunkeutua sisäänpäin omaan itseensä. Introspektio, mielen sisältöjen tarkkaileminen ja tajunnan rakenteen tutkiminen, on aina mahdollista, mutta tajunnan ydin jää kuitenkin meiltä aina piiloon. (ibid., 41)

Tajunta on se, jonka kautta me olemme tietoisia ja tiedämme. Alati liikkuva huomiokyky. On vaikeaa tietää tarkemmin mikä se on. Tajunta on aina subjektiivinen. Kukaan toinen ei voi suoraan tuntea toisen kokemuksia, havaintoja ja ajatuksia. (Sisäinen tie, sanasto)

Olemme tietoisia aistihavainnoista ja mielen sisällöistä. Tietoisuus näyttäisi siis olevan niiden yläpuolella oleva jokin. Meillä on korkeamman asteen tietoisuus mielentiloista. Mieli erilaisine muotoinen ei siksi ilmeisesti ole tietoisuuden perimmäinen lähde. Koska olemme tietoisia aistihavainnoista, havainnot eivät ole tajunta. Koska olemme tietoisia muistista ja mielikuvituksesta, nekään eivät ole tajunta. Olemme tietoisia tunteista ja aistimuksista, joten nekään eivät voi olla tajunta itse. Koska olemme tietoisia ajattelusta, sekään ei ilmeisesti voi olla tajunta. Ne kaikki ovat erilaisia tietoisuuden muotoja tai funktioita. Ihminen voi olla aina tietoinen ajatuksistaan, tunteistaan ja havainnoistaan, koska ne eivät ole perimmäinen tietoisuus. Ne ovat alemmilla tasoille olevia tietoisuuden muotoja ja kohteita. Tajunta ei kuitenkaan välttämättä asu jossain ajattelun, kokemuksen ja havaintojen ulkopuolella. Tajunta on kaksisuuntainen, se valaisee kohteensa, mutta se valaisee myös omat toimintonsa, ainakin osittain. Ei ole tarpeellista olettaa ääretöntä jatkumoa, missä korkeampi tietoisuus tiedostaa aina alemman asteen tietoisuuden. (Vihkimysviisaus, 47)

Olen tietoinen, että ajattelen. Mutta olenko tietoinen siitä, että olen tietoinen että ajattelen? Emme voi olla täysin tietoisia korkeamman tason tietoisuudesta, joka tiedostaa mielen ilmiöt. Se on ilmeisesti täysin puolueeton ja persoonaton. Se ei ole aktiivinen toimija alemmilla tasoilla. Tämä perimmäinen puhdas tietoisuus on kokemuksena pohjaton. Se ei ole minkään toisen tietoisuuden kohde eikä muoto. Sitä on vaikea määritellä. Tajunnan ytimessä kaikki katoaa eriytymättömään ja muodottomaan valoon.

Tajunta on aina subjekti. Mikä on tuo subjekti, joka ei voi koskaan olla objekti? Onko se yhtä kuin minä tai minuus? Vai onko kenties olemassa tietoisuus ilman minää, se joka tiedostaa minän? Jos jokin puhdas tajunta (teoriassa tai käytännössä) on olemassa, silloin se on lähellä minää, subjektia, tai se on itse subjekti. Onko tajunta siis sama kuin subjekti, subjektiviteetti, ts. tietoteoreettinen minä? Mitä sanotte? (Vihkimysviisaus, 48)

Itsetajunta
Inhimilliseen tietoisuuteen liittyy kyky olla tietoinen hänen omista psyykkisistä toiminnoistaan. Hänellä on itsetajunta. Itsetajunta on ihmisen suhdetta omaan itseensä. Se on suhdetta hänen eri osiinsa ja puoliinsa kuten ajatteluun, tunteisiin, haluihin, kehoon ja havaintoihin. Itsetajunta on tietoisuutta tietoisuudesta, sen muodoista ja sisällöistä. Itsetajunta on tietoisuutta siitä, että olemme tietoisia. Se on tietoisuutta siitä, että havaitsemme ja ajattelemme. (ibid., 48)

Itsetietoisuus edellyttää, että ihmisessä on jokin piste, mistä voi havainnoida ja tarkkailla kaikkea hänessä (psyykessä, mielessä ja kehossa) tapahtuvaa. Se edellyttää, että hän voi ottaa etäisyyttä itsestään ja toimia tarkkailijana. Normaali ihminen pystyykin juuri siksi analysoimaan ajatuksiaan, asenteitaan ja käytöstään. (ibid., 48)

Itsetajunta on tietoisuutta itsestä, minästä. Itsetajunta on tietoisuutta ajattelijasta, joka ajattelee. Itsetajunta on siis suurelta osin sama kuin minätajunta. Itsetajuntaan sisältyy myös tietoisuus ihmisen henkisestä ytimestä, perimmäisestä minuudesta, sielusta tai ydinolemuksesta. Itsetajunta on tietoisuutta minuuden (ainakin suhteellisesta) pysyvyydestä ja samuudesta muutoksen keskellä. Keskus pysyy, vaikka kokemuksemme ja ajatuksemme siitä voivat vaihdella. (ibid., 49)

Itsetajunta ja vapaus liittyvät tiiviisti toisiinsa. Vain koska meissä on keskus, mistä voimme tarkkailla ja hallita kaikkea muuta meissä olevaa, olemme vapaita. Itsetajunta on ihmisen tietoisuutta omasta vapaudestaan. Se on myös siihen liittyen tietoisuutta hänen valintakyvystään ja vastuustaan. (Vihkimysviisaus, 49)

Aito itsetietoisuus on aina myös tietoisuutta subjektin määrittelemättömyydestä ja arvoituksellisuudesta. (Vihkimysviisaus, 49)

Minä
On terveen järjen ja sisäisen kokemuksen mukaista, että meillä on minä, joka ajattelee, tahtoo ja aloittaa toiminnan. Kun yritämme tiedostaa sen, huomaamme, että se ei ole helppoa. Sen tarkka määritteleminen on myös hankalaa. Minä, kuten tietoisuus, on oudon epämääräinen ja pakeneva. Kun yritämme tiedostaa minän, meillä ei ole useinkaan heti selvää, mihin huomio oikein pitää kohdistaa. Voimme määritellä ja ymmärtää minän eri tavoin. Minää voidaan myös tarkastella eri näkökulmista. (Vihkimysviisaus, 61)

Ihmisessä on jokin keskipiste tai keskus, havaitsija, ajattelija, minä. Kaikki havainnot, jotka otamme vastaan, viittaavat johonkin keskukseen tai minään. Samoin toiminta käynnistyy jostain minästä tms.. Minä on toiminnan lähtökohta ja myös informaation vastaanottaja ja käsittelijä. Persoonallinen minä on kaiken ihmisen saavuttaman tiedon ja kokemuksen haltija ja soveltaja. Onko minä siis kaiken ajattelun, havaitsemisen, kokemuksen ja toiminnan alku ja loppu? (ibid., 61)

Minä on piste, mistä ihmisen tahdonalaisia puolia ohjataan ja hallitaan. On vaikea ajatella jotain tietoista tietoisuuden aktia tai tarkoituksellista toimintaa ilman minää, valitsevaa keskusta, sen lähtökohtana. Valinnat, huomion suuntaaminen ja eri toimintojen käynnistäminen ihmisessä ovat kaikki minän toteuttamia. Minä on tärkein käytännön elämän hallinnassa. Ilman minän päätöstä ja tahtoa meidän on mahdotonta tehdä juuri muuta kuin hengittää ja sulattaa ruokaa. (ibid., 61)

Koska kykenemme siirtämään huomiotamme asioista toiseen sekä siirtymään myös mielen funktioista toiseen, oletettavasti silloin on myös olemassa jokin toimija, melko vapaa agentti, joka sen tekee. (Vihkimysviisaus, 62)

Minä ajattelee, siksi se on tietoinen ajatuksista ja mielen tiloista. Minä on siis perimmäinen tiedostaja ja tietoisuuden lähde tai perusta. (Muussa tapauksessa ajatukset olisivat ilmeisesti tietoisia itsestään ilman minää tai niistä erillistä tiedostajaa.) (ibid., 62)

Minä on kaikkein tietoisin valopiste ihmisessä. (Vihkimysviisaus, 63)

Minä on todella olemassa. Se ei ole pelkkä ajatus. Se ei ole pelkkä havainnoista ja kokemuksista tehty tulkinta. (Vihkimysviisaus, 62)

Minä on persoonallisuuden keskus. Se on tajunnan aktiivinen ja luova ydin. Minä on välittäjä ihmisen korkeamman ja alemman luonnon välillä. Se katsoo ylöspäin kohti sieluaan ja alaspäin kehoon ja sen viettiluontoon. Minä on subjekti, mutta se on myös objekti. Se on sekä havaitsija että havaittu persoonallisuus. Minä on muuttuva ja suureksi osaksi melko väliaikainen luomus. Se on tärkein tekijä käytännön elämässä.
Ihminen rakentaa sitä joka päivä ja toimii sen kautta maailmassa.

Subjektia ja tajuntaa on vaikeaa täysin erottaa toisistaan. Siellä missä on tajunta, on myös minä, ja siellä missä on minä, on myös tajunta. Ne yhdessä muodostavat itsetajunnan. Tajunta näyttäisi olevan subjektiviteetti kuten minä on subjekti. (Vihkimysviisaus, 62)

On olemassa perimmäinen minuus, joka on aina subjekti, ja empiirinen minä, joka on havaintojen kohde meille itsellemme ja myös toisille ihmisille. (ibid., 62)

Jos yritämme tiedostaa perimmäisen minuuden, joka ajattelee ja joka on oletettu tietoisuuden omistaja, olemme aivan eksyksissä. Emme voi siepata sitä tietoisuuden kohteeksi, koska silloin siitä tulee objekti. Emme yksinkertaisesti voi tiedostaa sitä suoraan. Siten emme voi tutkia sitä tarkemmin. Se on jotenkin epäsuorasti mukana havainnoissamme ja kokemuksissamme. Subjekti on aina pakeneva ja jää tuntemattomaksi ja määrittelemättömäksi. Tähän voi sisältyä jokin valtava salaisuus tai sitten ei. (Vihkimysviisaus, 62)

Minästä alkaa sisäinen tie sieluun ja se taas on portti henkiseen perustaan ja Jumalaan.

Sielu
Minä on persoonallisuuden keskus. Minä on tietoisuuden keskus. Sielu on koko ihmisen keskus. (Vihkimysviisaus, 80

Sielu on meissä synnynnäistä ja alkuperäistä. Minä koostuu opitusta. (ibid., 80)

Minä on eriytymä minuudesta eli sielusta. (ibid., 64)

Sielu ilmentyy usein omasta tahdostamme riippumattomana voimana tai inspiraationa. Se toimii persoonallisen minän ja mielen taustalla. Se on korkeampi itse. Sielu on mikrokosminen aurinko, säteilevä elinvoiman ja hyvin moninaisten energioiden lähde kaikkialle ihmiseen. Sitä nimitetään myös aurinkotuleksi ja aurinkoenkeliksi. Sitä on myös kutsuttu Kristus-prinsiipiksi. Sielu on kolminainen ja sitä luonnehtivat henkinen tahto, henkinen rakkaus ja luova älykkyys. Näitä laatuja ihmisen tulee ilmentää minänsä ja mielensä kautta. Sielu on yhteydessä auringon sydämeen, mistä se saa pääasiallisesti voimansa. (Sisäinen tie, sanasto)

Psyykkinen energia ei ole peräisin persoonallisesta minästä. Ihminen saa voimansa syvistä ja osittain tuntemattomista lähteistä maailmankaikkeudessa. Elämän käyttövoima ja moninaiset energiat, jotka vaikuttavat psyykkisiin tiloihimme ja luovuuteemme, lahjoitetaan meille näkymättömästä. Keskeiset henkiset vaikutukset ja energiat määrätään ylhäältä päin. Minä ei niiden tulemista ja menemistä ohjaa eikä hallitse. Se voi vain käyttää, manipuloida ja kanavoida niitä. (Vihkimysviisaus, 79)

Päässä, tajunnan ytimessä, on ihmeellinen sykkivä generaattori, joka lähettää impulsseja ja energiavirtoja kaikkialle ihmiseen. Se elävöittää ja inspiroi. Se ei toimi tasaisesti, vaan hyvin vaihtelevalla, luovalla ja arvaamattomalla tavalla. Se on kuin aurinko, joka myös toimii hyvin vaihtelevalla ja moninaisella tavalla jaksoineen. Se onkin mikrokosminen aurinko! Tämä salaperäinen ydin voi arvaamattomasti haastaa meidät. Se voi häiritä meitä tai herättää meidät uuteen valppauteen. Se voi yhtä lailla hävittää jotain epäolennaista meissä kuin valaista ja innoittaa meitä. Sillä on tuhoava sekä uudistava puoli. Se estää meitä kokonaan samastumasta siihen, mitä meistä on tullut, ajalliseen ja empiiriseen persoonallisuuteemme. Se estää meitä samastumasta ajatuksiimme, tietoomme, ihanteisiimme ja tavoitteisiimme. Se tekee ihmisestä olennaisesti etsivän ja levottoman. Henkisellä polulla sen voima ja vaikutus lisääntyvät. Etsijä tekee viisaasti kun hän kuuntelee tuota salaperäistä vaikuttajaa ja seuraa sitä uskollisesti. (Vihkimysviisaus, 79-80)

Minä on menneisyyttä, tottumuksia ja kaavoja. Sielu on luova ja täynnä rajattomia mahdollisuuksia. (Vihkimysviisaus, 82)

Minä on muodon ottanutta energiaa, kun taas sielu on muodotonta ja puhdasta energiaa.

Minä on sielun lähettiläs ja edustaja maan päällä.

Minä on taistelija maailmassa, ei niinkään mikään henkisen maailman asukas, ei tien alussa eikä sen lopussa. Sielu on sen sijaan vapaa maallisista murheista. Se on puhdas henkinen energiakeskus, jumalallinen tuli. (Vihkimysviisaus, 83)

Sielu on kaiken maallisen yläpuolella. Se on täysin vailla kunnianhimoa. Siltä ei puutu mitään, koska se elää aina Jumalassa. Toiveet, halut, tarpeet, unelmat ja tavoitteet syntyvät persoonallisesta minästä. (ibid., 83)

Sielu elää jatkuvassa meditaatiossa ja vuorovaikutuksessa jumalallisen elämän kanssa. Se elää välittömässä ja tiiviissä yhteydessä elämän alkuperustaan, mystiseen avaruudettomaan avaruuteen, jumaluuden häikäisevään kirkkauteen ja läpitunkemattomaan pimeyteen, tuntemattomaan Jumalaan. (Vihkimysviisaus, 83)

Silloin kun olemme aktiivisia, tahdomme ja ajattelemme, elämämme keskus on minässä. Kun hiljennymme tai meditoimme, minä liukenee sieluun. Keskittymisen ja aktiivisen toiminnan jälkeen palaamme aina lepäämään keskukseemme. Tämä on sisään hengitystä vastaava vastaanottava vaihe. Tämä tapahtuu monissa tapauksissa täysin luontaisesti, automaattisesti ja tiedostamattomasti. Voimme myös oppia tekemään sen tietoisesti. Voimme oppia elämään jatkuvasti läpäisevänä sielullemme. (Vihkimysviisaus, 86)

Syvätajunta
Syvätajunta edustaa sitä mittaamatonta henkistä perustaa, joka on aistein havaitsematon ja suureksi osaksi tuntematon sähkömagneettinen maailmankaikkeus. (Vihkimysviisaus, 70)

Syvätajunta on aina uppoutunut määrääviin energioihin ja
se itse koostuu niistä. Siinä tiedostetaan peräkkäisesti hallitsevat energiat ja niiden laadut ja ominaisuudet. (ibid., 70)

Syvätietoisuus energioineen on sekä tajuisuuden että elämän perusta. Siinä elämä ja tajunta ovat mahdollisimman yhtä. Se on elämä, koska elämä on yhtä kuin energia. Se on tietoisuus, koska tietoisuus liittyy kiinteästi elollisuuteen. (Vihkimysviisaus, 71)

Syvätietoisuuden energian tyyppi määrätään aina ylhäältä päin. Emme voi omalla tahdollamme muuttaa sitä. Sieltä virtaa laskemattomia henkisiä vaikutuksia ja energioita. Siksi elämä on aina uutta. (Vihkimysviisaus, 71)

Syvätajunnassa toimivat energian tyypit ovat suureksi osaksi astrologisesti ja astronomisesti määräytyneitä. Emme useinkaan voi silti ymmärtää yksityiskohtaisesti miten. (ibid., 71)

Syvätajunnan energiat ovat hyvin tiiviissä yhteydessä minään ja ihmisen muuhun psyykkiseen luontoon. Minä, toiminnan ja ajattelun keskus, on uppoutunut syvätajunnan energioihin. (ibid., 72)

Syvätietoisuuden keskus on sielussa ja sen reunat ovat energiakehossa.
(Vihkimysviisaus, 72)

Henkinen lähde
Ihmisen henkinen elämän lähde voidaan tiedostaa päälaen tuntumassa. Sen kautta meihin virtaa jatkuvasti uutta elämää ja energiaa henkisestä auringosta ja muualta salaperäisistä lähteistä näkymättömästä universumista. Sen välityksellä olemme yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen ja energioiden maailmaan. (Sisäinen tie, sanasto

Henki
Yksilön perimmäinen liikuttaja ja kehitystä eteenpäin ajava voima. Se on suuri hengitys ja henkinen tahto. Se on sielu tietoisuuden takaa paljastuva korkeampi todellisuus, sähkötuli ja puhdas elämän energia. Se tunnetaan tarkemmin vasta ihmisen kehityksen korkeammilla asteilla, jolloin yksilö sulautuu siihen. (Sisäinen tie, sanasto)

Energiakeho
Energiakeho on helppo paikantaa ja sen muoto voidaan selkeästi tuntea. Se toimii pääasiassa keskivartalossa lantion ja pään välillä. Raajoissa sitä ei voida tuntea. Energiakeho, toisin kuin kiinteä fyysinen keho, on virtaava ja plastinen. Toisin kuin fyysisen keho, se ei vanhene eikä kulu. Sitä luonnehtii jatkuva muutos ja energioiden virtailu. Energiat nousevat esiin kehosta ja laskeutuvat ylhäältä näkymättömästä. Virtailut energiakehossa voidaan aistia liikkeenä ja värähtelynä pään alueella ja keskivartalossa. Voimme tuntea energioiden pystysuorat kanavat selkärangan alueella sekä sen pyörteet ja solmukohdat päässä. Erityisesti silloin kun yritämme pitää kehomme liikkumattomana, voimme tuntea kuinka sisäinen elämä meissä liikkuu ja värähtelee. Pian se pakottaa myös mielemme ja fyysisen kehomme liikkumaan. Voimme aistia energiakehossa erilaisia jatkuvasti muuttuvia energioiden tyyppejä ja voimme kokea siinä vallitsevan sähköisen jännityksen asteen. (Vihkimysviisaus, 26-7)

Kun katse ja huomio kohdistetaan hyvin lähelle, nenänpäätäkin lähemmäksi, voimme yleensä suoranaisesti nähdä, ei siis vain tuntea, oman energiakehomme nopeana värähtelynä ja liikkeenä. Juuri muuta siitä ei voida suoranaisesti havaita. Monta kertaa edes sen värisävyjä ei voida selvästi nähdä. (Vihkimysviisaus, 27)

Energiakeho on tiiviissä yhteydessä fyysiseen kehoon. Voimme tiedostaa ensin mainitussa kerroksia, jotka ovat lähellä tiheää ainetta, hienompia kerroksia, jotka ovat lähempänä mieltä ja minää sekä vielä korkeampia kerroksia, jotka yhdistävät sen yhteen universaaliin elämään. (ibid., 27)

Chakrat
Ns. chakrat ovat solmukohtia, pyörteitä ja keskuksia energiakehossa. Keskellä päätä ja myös aivojen läpi menee selvästi kanava, missä nousevat ja laskevat energiat kulkevat ja mistä energian virrat leviävät säteittäisesti sivuille. Voimme tuntea pään keskuksessa kuinka jonkinlaisia liekkejä tai lieskoja lähtee sivuille ja ylöspäin. Ne voi myös hahmottaa lootuksen terälehdiksi. Voimme tiedostaa myös keskuksesta ulospäin suuntautuvia valon ja harmonisen energian säikeitä tai linjoja. Suuri solmukohta, missä nousevat ja laskeutuvat ja muut syvätajunnan energiat yhdistyvät, voidaan selvästi havaita suunnilleen keskellä päätä silmien tasolla. Sen paikka kuitenkin vaihtelee hivenen. Keskellä päälakea on jännitepiste, missä eri suunnista tulevat energiat yhdistyvät ja mistä ne edelleen leviävät ja säteilevät eri suuntiin. Myös otsan kohdalla esiintyy vastaava jännitepiste ja energioiden solmukohta. Vastaavia solmukohtia esiintyy myös keskivartalossa. Niitä voi syntyä eri paikkoihin ja taas kadota. (Vihkimysviisaus, 28)

Ajattelija ohjaa koko organismia päästä. Siksi psyykkiset ja psykofyysiset energiat ovat keskittyneet sinne. Ne ovat minän välittömästi käytettävissä ja kanavoitavissa mihin tahansa toimintaan. Koko pää on kyllästetty sähkömagneettisella energialla. Pää on täynnä puhdasta psyykkistä energiaa. Se on suuri energian varasto. Samaa emme voi sanoa esim. vatsasta. Selkärangan tyvessä vaikuttaisi oleva toinen laaja energian keskusvarasto. Sen toiminta on kuitenkin hyvin paljon levollisempaa. (Vihkimysviisaus, 28-9)

Koko pään alueen suuri energiakeskus voidaan hahmottaa tuhat terälehtiseksi lootukseksi. Henkisellä tiellä se avautuu aste asteelta ja paljastaa ihmisestä ja maailmankaikkeudesta yhä hienompia energioita, tasoja ja ulottuvuuksia. Tämä keskus toimii hyvin tiiviissä yhteistyössä selkärangan tyvessä olevan juurichakran kanssa. Niiden välillä tapahtuu jatkuvaa vuorovaikutusta ja energioiden virtaamista ylös ja alas. (ibid., 28)

Pään ns. tuhat terälehtinen lootus värähtelee ja pyörii erittäin moniulotteisella tavalla. Emme kykene tiedostamaan sitä kaikilta osin. Osa sen värähtelystä ja liikkeestä on niin nopeaa, että emme kykene havaitsemaan sitä selkeästi. Osa sen energioista on niin hienoja, että emme pysty tiedostamaan niitä. Korkeimmat värähtelyt ja hienoimmat energian linjat pakenevat tarkkaa havaintoa. On erittäin vaikeaa hahmottaa ja visualisoida tuota suurta kieppuvaa ”pyörää” objektiiviseksi kuvaksi tai malliksi. Yrittäkääpä niin huomaatte! Sen säikeet kiertyvät hyvin moneen suuntaan. Chakrat (kuten energiakeho) ovat fyysisen kehon sisällä, eivät niinkään sen pinnalla vartalon etupuolella. (Vihkimysviisaus, 29)

Chakrat ovat todellisuudessa hyvin pakenevia ja vaikeasti hahmotettavia. Idän filosofiaan ja esoteeriseen perinteeseen liittyviä yksityiskohtaisia kuvauksia niiden väreistä ja terälehtien tarkoista lukumääristä on pidettävä vain symbolisina. Todellisessa kokemuksessa mitään näitä opetuksia tarkalleen vastaavaa ei voida löytää – ei vaikka ihminen kulkisi kuinka pitkälle vihkimysten polkua. (ibid., 29)

Aura
Entä mikä on aura? Aura ei ole korkeintaan kuin muutamia senttejä fyysistä kehoa laajempi. Erilaisten energian tyyppien ja vaihtelevien elämän jaksojen myötä auran voi sanoa jonkin verran laajentuvan ja supistuvan. Henkisen kehityksen myötä ihmisen aura ei kasva eikä laajene. (Tämä kerrotaan vain joidenkin väärien käsitysten oikaisemiseksi.) Aura on ilmeisesti vain ihmisen sähkömagneettinen kenttä. Mikä ero on energiakeholla ja auralla? Ehkäpä niillä ei ole mitään eroa, jospa ne ovat aivan sama asia hivenen eri näkökulmasta. Kenties aura onkin vain energiankehon uloin kerros. (Vihkimysviisaus, 29)

Mielenrauhaa

Tyytymättömyys, ahdistus, suru ja epävarmuus kasvavat jos meillä ei ole kunnollista yhteyttä sisäiseen keskukseemme ja jumalallis-henkisten energioiden alueeseen. (Sisäinen tie, 51)

Rauha, joka ylittää ymmärryksen, syntyy yhteydestämme minän ja mielen takaiseen henkiseen todellisuuteen. Voimme saada sen yksinkertaisesti lahjana ilman mitään ponnisteluja. Meillä on myös loistava mahdollisuus pyrkiä tietoisesti oleilemaan tajunnan syvemmissä kerroksissa meditaation ja sisäisen elämän kautta. Kun löydämme vakaan perustan mielenrauhalle, kestämme myös paineita ja stressiä eikä meidän tarvitse paeta haastavia ja hankalia tilanteita. (Sisäinen tie, 10)

Sisäinen keskuksemme saa voimaa tuntemattomista lähteistä aurinkokunnassa. Sen tila ja energian tyyppi määräytyvät sisältäpäin. Siihen eivät ulkoiset asiat juuri vaikuta. (ibid., 49)

Tietoisuudessamme on ydin alue, joka ei ole sidoksissa aikaan, paikkaan eikä ympäristöön. Se ei ole yhteydessä muistiin eikä menneisyyteen. Se on aina uusi pulppuileva mysteeri. (Sisäinen tie, 50)

Syvin olemuksemme, tajunnan ydin, on riippumaton ulkoisista tapahtumista ja aistihavainnoista. Myöskään mielen liikkeet ja tunteet eivät juuri vaikuta siihen. Ulkoiset tapahtumat voivat vaikuttaa vain tunteisiin ja mieleen. (ibid., 50

Tuska ei voi koskettaa henkistä ydintämme. (Sisäinen tie, 50)

On aina mahdollista löytää puhdas tarkkaileva tietoisuus, joka pysyttelee erillään tietoisuuden virrasta ja tunteiden, havaintojen ja kokemusten kaleidoskoopista. (ibid.,50)

Meillä on aina sisäinen hiljaisuus jos vain emme aseta sille esteitä, jos emme peitä sitä omalla hallitsemattomalla mielen hälyllä. (ibid., 51)

Ihmisen syvimmässä henkisessä olemuksessa on jotain auringon ja tähtitaivaan järkkymättömyyttä ja pysyvyyttä. Tunne se ja ole se! (Sisäinen tie, 49)

Ihminen, joka tuntee syvyyden ja elää sen voimasta, on itsevarma ja itseriittoinen. Hän tuntee iloa ja mielenrauhaa, jotka eivät riipu ulkonaisista asioista. (ibid., 51)

Kun tunnemme henkisen ytimemme voiman, meitä ei heilauta tilapäinen mielen levottomuus. Se ei kumoa sen taustalla olevaa selkeyttä ja hiljaisuutta. (Sisäinen tie, 52)

Jonain päivänä tietoinen mielentyyneyden harjoittaminen muuttuu järkkymättömäksi mielenrauhaksi, joka laskeutuu ylhäältä ja pysyy. (ibid., 52)

Valaistumisesta

Valaistuminen on ehkä kaikkein paras termi kuvaamaan polun perimmäistä päämäärää. Sanaa valaistuminen tulee käyttää tieteellisesti. Valaistuminen on hyvin luonnollinen, selkeä ja kirkas tila. Valaistuminen viittaa sekä tietoisuuden kirkastumiseen että ymmärryksen syventymiseen. Siihen sisältyy myös viisas toiminta sekä älykäs ja rakastava palvelu. (Vihkimysviisaus, 160)

Valaistuminen, kuten kaikki henkinen kehitys, on tietysti asteittaista. Todellinen valaistuminen ei ole koskaan mikään lopullinen ja pysähtynyt tila, vaan siihen sisältyy kehitys kohti suurempaa kirkkautta. Portaittaisissa vihkimyksissä valon määrä lisääntyy ja valaistuminen syvenee. (ibid., 161)

Ehkäpä hyvin monet ovat jo saavuttaneet valaistumisen. Kenties he vain eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä. Ehkä he haluavat pitää asian omana tietonaan eivätkä tee siitä suurta numeroa. Monet taas ovat ehkä voineet kuvitella valaistumisen merkitsevän jotain aivan muuta, jotain suurempaa kuin se luonnollinen tila, mikä on ihmisen ainoa aito ja oikea valaistuminen. Se ei ole mikään yli-inhimillinen täydellisyyden tila. Valaistuminen ja epätäydellisyys sopivat hyvin yhteen. Toki yksilöllä on polulla oivallinen tilaisuus kehittyä kohti yhä suurempaa täydellisyyttä. (Vihkimysviisaus, 161)

On selvää, että vapautuminen, valaistuminen ja nirvana eivät ole mitään yliluonnollisia asioita. Ne sisältyvät henkisen ihmisen kehityskaareen ja ne saavutetaan kypsässä iässä. Ne ovat luonnollisia asioita, jotka löydetään asteittaisen kehityksen kautta. Ne eivät merkitse sitä, että vihitty kohoaa kanssaihmistensä yläpuolelle tai että hän voisi olla kokonaan henkinen olento vailla ruumiiseen elämään liittyviä tarpeita ja kärsimyksiä ja maalliseen elämään liittyviä huolia ja pulmia. Hän on vain ihminen, jonka henki on kirkastanut, lunastanut ja nostanut. Tätä saavutuksen astetta, kuten muitakaan, ei voida havaita ulkoapäin. Sen jälkeen elämästä ei tule helppoa, mukavaa ja yksinkertaista. Elämässä riittää haasteita ja ongelmia olipa ihmisen kehityksen aste mikä tahansa. Riippuu vihitystä itsestään mitä hän saavuttamansa tilan pohjalta maailmassa tekee. (ibid.,162)

Vapautuminen, valaistuminen ja nirvana ovat uskonnosta ja kulttuurista riippumattomia. Vaikka nirvana käsite on omaksuttu buddhalaisuudesta, sen viittaama henkisen vapauden ja autuuden tila on todellinen ja yleismaailmallinen. Se saavutetaan aivan määrätyssä vaiheessa vihkimysten polulla. Se ei ole henkisen elämän päätepiste, vaan alku korkeammalle tielle. Voimme kaikki myös välittömästi ja hetkellisesti varmaankin kokea jotain siitä. (Vihkimysviisaus, 162)

Valon energiassa on jotain erityisen arvokasta, laadukasta ja korkeaa. Se on pyhää, jos niin halutaan sanoa. Aivan kuten aurinkokunnan rakkauden energia se nostaa elämämme ylimaalliselle tasolle. (ibid., 162)

Vihkimykset johtavat mielen puhdistumiseen ja kirkastumiseen. Ne johtavat sen vapautumiseen ja valaistumiseen. Vihkimyksissä koko ihminen nostetaan ja sen myötä myös mieli. Silloin oppilas voi kokea rauhaa ja hiljaisuutta, valoa ja voimaa, autuutta ja rakkautta. Ajattelija on silloin vapaa alemmasta luonnosta ja myös vääristävistä persoonallisista tunteista useimmiten. Yksilö voi silloin rauhassa pohtia, kysellä ja tutkia, luoda ja ilmaista itseään sisäisestä olemuksestaan käsin. Tieteellinen ja selkeä ajattelu tulee mahdolliseksi. Hän voi periaatteessa suunnata vapautuneen mielensä mihin tahansa alaan tai aiheeseen. (Vihkimysviisaus, 172)

Suuressa vihkimyksessä näyttäisi tapahtuvan mystinen muutos suhteessa mieleen. Monet entiset itsekeskeiset ajatukset ja tunteet hellittävät otteensa. Mieli alkaa toimia uudella tavalla. Siitä tulee vakaa, tyyni ja hiljainen. Ajattelija ei ole enää samastunut alempaan luontoonsa eikä omiin entisiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa ja ihanteisiinsa. Henki lunastaa ja muuntaa ihmisen alemman luonnon mukaan lukien mielen. Se saavuttaa oman puhtaan ja ”alkuperäisen” muotonsa. (ibid., 172)

Kirkastettu mieli on vapaa karkeista alemmista energioista ja voimista. Se on vapaa vääristymistä ja harhoista. Se voi toimia hyvin omaehtoisesti ja itsenäisesti suhteessa ihmisen muihin puoliin. Se on valpas ja vireä. Se on avoin ja luova. Se on melko puolueeton. Se on vastaanottavainen sielun rakkaudelle ja hengen voimalle. (Vihkimysviisaus, 172)

Puhdistuttuaan mieli ei liiku eikä värähtele tahdottomasti. Vain ihmisen oma aktiivinen päätös saa mielen liikkeeseen ja ajatukset juoksemaan suhteellisen hallitusti. Jos hän huomaa, että hänellä on ei-toivottavia ajatustottumuksia, hän voi halutessaan muuttaa niitä tai korvata ne hiljaisuudella. (ibid.,173)

Valaistuneen yksilön mieli toimii hyvin hienossa ja kirkkaassa energiassa, joka virtaa nopeasti ja esteettömästi. Tämä mahdollistaa älykkyyden kukoistamisen, nopean oivaltamisen ja päätösten vaivattoman toimeenpanon fyysisen kehon välityksellä. (Vihkimysviisaus,173)

Suuri vihkimys johtaa mielen radikaaliin hiljentymiseen ja tyhjentymiseen. Mieli voi silloin olla vaivattomasti täysin tyhjä ja vailla sisältöä. Se on silloin yleensä aktiivinen vain määrättyjen töiden ja tehtävien yhteydessä tai esimerkiksi keskustelun aikana. Sanotaan, että tyhjästä on paha nyhjästä. Ihmisen muisti sisältää kuitenkin hänen oppimansa asiat ja kaikki hänen saavuttamansa kyvyt ja taidot. Ne eivät katoa minnekään. Vihkimyksessä hänen oppimansa olennaiset asiat säilyvät. Valaistunut mieli on ihmisen hankkiman olennaisen tiedon ja kokemuksen kiteytymä. Hän voi tarvittaessa kutsua esiin sen omaksumansa tiedon, mitä hän tarvitsee erilaisissa tehtävissään. Muulloin tarpeeton mielen tieto pysyy piilevänä muistissa kuten meillä kaikilla. (Vihkimysviisaus, 173)

Valaistuminen ei tuo mukanaan sanallisen tiedon paljoutta, vaan hiljaisen ja tyhjän mielen. Uusi käsitteellinen tieto tulee saavuttaa edelleen ainakin osaksi lukemisen kautta. Syvempi ymmärrys asioista pitää saavuttaa pohtimisen ja tutkimisen kautta. (ibid., 173)

Tyhjä mieli on avoin mieli. Se on avoin uusille asioille ja eri mahdollisuuksille. Valaistunut mieli on notkea ja joustava. Se ei ole jäykkä ja muodollinen. Se on avoin uudelle tiedolle. Tyhjä mieli on puolueeton ja objektiivinen. (ibid., 173)

Ajattelua ei ohjaa mikään muu kuin henkilö itse. Vain ajattelija itse päättää ajatuksistaan. Tähän perustuu ihmisen vapaus. Hän on itse vastuussa ajatuksistaan ja siten myös teoistaan. Ihmisen ajattelua ei viime kädessä määrää mikään ulkopuolinen tekijä eikä myöskään perimmältään mikään ihmisen tarve, halu tai tunne. Vapaan ihmisen pitää itse haluta ajatella. Silti jokaisessa psykologisen kehitykseen vaiheessa hänen ajatuksiaan (ja sitä kautta tekojaan) ehdollistavat määrätyt tarpeet ja halut, tavoitteet, ihanteet, unelmat ja ympäristön vaikutukset yms.. Kehityksen myötä oppilas vapautuu yhä enemmän erilaisista ulkonaisista ja sisäisistä ehdollistavista tekijöistä. Hän löytää mielen hiljaisuuden. Hän saavuttaa ajattelun hallinnan. Hänestä tulee täysin tietoinen ajattelija. Sitä kautta hänestä voi tulla uutta luova tekijä maailmassa. (Vihkimysviisaus,174)

Vapautuneen ihmisen luonnollinen tila on ajatuksettomuus. Kun hänen ei ole välttämätöntä toimia, ajatella tai suunnitella, hän palaa olemisen hiljaisuuteen. (ibid., 175)

Kirkkauden tilassa ei esiinny paljoa ajatuksia. Valaistuminen on hyvää valmiutta selkeään ajatteluun. Siihen sisältyy kyky ajatella älykkäästi ja toimia tehokkaasti. Painavia ajatuksia ei yleensä synny ilman määrättyä tarkoitusta, ilman merkityksellistä tilannetta tai määrättyä tärkeää haastetta ja tehtävää. (Vihkimysviisaus, 175)

Täyteys (kosminen rakkaus, autuus ja innoitus)

”Kosmisen rakkauden energialla on hyvin selkeästi tunnistettava laatu. Se on luonteeltaan hyvin pehmeää ja harmonista. Se on hyvin hienoa ja vapaasti virtaavaa. Se lahjoittaa oppilaalle eheyden ja sopusoinnun. Se antaa hänelle hyvänolon ja turvallisuuden tunteen. Tämä energia tuo mukanaan myös suuren henkisen tunneherkkyyden. Siihen liittyy hyvin upean tietoisuuden esiintymisen jakso. Hän tuntee silloin ikään kuin kylpevänsä rakkaudessa ja autuudessa. Rakkaus kyllästää hänen energiakehonsa ja joka solunsa. Tuo rakkaus on hänen elämänsä. Auringon sydän, Jumalan sydän, paljastuu. Silloin hän voi tuntea rakkautta aivan mitä tahansa arkisia asioita kohtaan, esimerkiksi ohikulkijoita, lintuja ja ruohonkorsia kohtaan. Samaa innostusta ja rakkautta hän voi tuntea myös jotain omaa pientä tai suurta tavoitetta tai tehtävää kohtaan. Silloin kaikki huolet ja ahdistus katoavat. Silloin myös rakkaus lähimmäisiämme kohtaan on niin aitoa kuin se voi olla. Hän näkee silloin kaikkialla vain rakkautta. Hän voi rakastaa koko maailmaa.” (Vihkimysviisaus, 135-6)

”Autuus on määrätty jaksoittainen laatu, olemisen ja tietoisuuden tila. Se koetaan hyvänä olona lähinnä energiakehossa, joka läpäisee fyysisen kehon. Autuus ei riipu varsinaisesti fyysisen kehon välityksellä tapahtuvista aistimuksista. Aistihavainnot ja fyysisen kehon tuntemukset voivat eri tavoin sävyttää ja rikastuttaa sitä. Autuus ei ole myöskään riippuvainen persoonallisesta mielestä ja sen sisällöistä. Riittää, että ihminen on vapaa kaikista negatiivisista ja häiritsevistä mielen sisällöistä, silloin hän voi vastaanottaa autuuden hetkittäin joskus jopa henkeäsalpaavaan vaikutuksen. Autuus (sisäinen harmonia ja hyvä olo) itse asiassa myös aktiivisesti vapauttaa meidät turhista huolista. Autuuteen liittyy usein myös valon laatu. Sama homogeeninen energia kyllästää koko ihmisen. Tästä tilasta puuttuu usein lähes kaikki eteenpäin ajava henkinen tahto ja voima. Paljas autuuden laatu tekee meidät hyvin levollisiksi ja jopa heikoiksi. Silloin haluamme kenties lähinnä vain olla ja tehdä joitakin helppoja ja mukavia asioita. Vapaudumme silloin elämän taisteluista ja huolista. Toki autuus voi myös kannustaa toimintaan. Autuuden energia on jossain mitassa varmasti jokaisen tavoitettavissa. Autuus on Jumalan lahja. Se on elämän luonnollinen nautinto. Se on elämän tarjoama mahdollisuus palautua ja eheytyä. Se antaa meille uskoa elämään ja voimaa kamppailuihimme maailmassa.” (ibid., 138)

”Täyteyden voima, korkeuksista virtaava ylenpalttinen elämä, parantaa henkisen tien kulkijan elämän kolhuista, epäilyksistä ja sisäisistä ristiriidoista. Se palauttaa hänen itsevarmuutensa ja tekee hänet taas eheäksi. Täyteläinen ja dynaaminen energia tuo mukanaan suuren turvallisuuden tunteen. Yksilö kokee silloin olevansa osa Jumalaa, osa suurta kokonaisuutta. Hän tuntee olevansa ehdottoman ja horjumattoman jumalallisen rakkauden kohde ja myös sen kanava maailmassa.” (Vihkimysviisaus, 139)

”Voimmeko määritellä tarkasti mikä on inspiraatio (tai innoitus)? Se virtaa jostain ihmisen ulkopuolelta. Se on hänen tahdostaan riippumaton. Se on alun perin muodotonta, siis vailla konkreettista sisältöä. Se on puhdasta luovaa energiaa. Inhimillinen mieli luo muotoja. Yksilön tehtävänä on täydentää muodoton inspiraatio ja antaa sille mielessään muoto. Innoitus on sukua täyteydelle. Kenties innoitus on vain voiman, rakkauden ja valon täyteyttä ja sopusointua. Innoitukseen liittyy usein voiman energian jonkinasteinen virtaaminen. Ilman persoonattoman henkisen tahdon voiman virtaamista yksilön on usein vaikeampi käynnistää omaa persoonallista tahtoaan. Persoonallinen tahto on aina käytettävissämme. Parhaisiin tuloksiin yllämme silloin kun toimimme yhteistyössä ylhäältä virtaavan henkisen tahdon voiman kanssa.” (Vihkimysviisaus, 140)

”Elämme täysillä silloin kun jumalallinen voima ylhäältä täyttää meidät ja innoittaa meitä. Se kantaa ja tukee pyrkimyksiämme ja toimintaamme. Silloin luova työ sujuu ja ajatukset virtaavat järjestyneesti. Tämän ehto on kuitenkin, että pystymme aidosti uppoutumaan tehtäväämme ja innostumaan siitä.” (Vihkimysviisaus, 140)

”Korkeat tajunnan tilat kannustavat meitä toimimaan ja palvelemaan. Ne rohkaisevat meitä pitämään kiinni ihanteistamme ja voittamaan unelmiemme tiellä olevat sisäiset ja ulkoiset esteet. Ne antavat meille varmuutta ja itseluottamusta. Ne vahvistavat uskoamme elämään ja tuntemattomaan Jumalaan. Ne tuovat meille luottamusta maailmankaikkeuden hyvää tarkoittavaan viisauteen.” (ibid., 141)

”Jos haluamme, pystymme lähes kaikissa psyykkisissä tiloissa melko yksinkertaisiin fyysisiin suorituksiin. Kykenemme silloin tehtäviin, jotka eivät vaadi paljoa uuden opettelua, suurta keskittymistä tai vilkasta ajatustoimintaa. Älyllisesti vaativaan ja luovaan toimintaan kykenemme parhaiten silloin kun suotuisat ja korkeat henkiset virtaukset ovat toiminnassa. Lisäksi meillä pitää olla voimakas persoonallinen motivaatio ja kiinnostus tehtäviimme.” (Vihkimysviisaus, 141)

Harhakuvitelmista

Sanomamme on henkisyys vailla harhakuvitelmia. (Vihkimysviisaus, 193)

”Meillä kaikilla on välttämättä erilaisia harhakuvitelmia elämästä ja henkisestä kehityksestä. Etsijällä on luonnollisesti monenlaisia olettamuksia ja uskomuksia siitä, mitä henkinen kehitys tarkoittaa, mitä ovat vihkimykset, mitä on valaistuminen, mitä on henkinen tiedostaminen ja mikä on mystisen polun päämäärä ym.. Opettajien runsaus, perinteiden moninaisuus, opetusten sekamelska, käsitteiden kirjavuus ja näkemysten kirjo hämmentävät etsijöitä. Parhaatkaan kirjat ja opit eivät voi vastata elävää totuutta. Erilaisia harhakäsityksiä, jotka liittyvät henkisyyteen, esoteerisiin opetuksiin ja uskontoihin, tunkee sisään ovista ja ikkunoista.” (Vihkimysviisaus, 192)

”Harhakäsitykset ovat hyvin haitallisia. Ne estävät meitä näkemästä olennaisia seikkoja ja saavuttamasta todellista ymmärrystä asioista. Ne estävät meitä keskittymästä aitoihin kehitysmahdollisuuksiimme. Ne seisovat sisäisen olemuksemme, terveen ytimemme, löytämisen ja toteuttamisen tiellä. Kypsä ihminen ei kaipaa kuvitelmien lohdutusta.” (ibid., 192)

”Oikeat vihkimykset tuovat ihmiselle vapautumisen kaikenlaisista harhakuvitelmista. Ne karisevat varmasti asteittain sitä mukaa kun aitoa kehitystä ja kypsymistä saavutetaan.” (ibid., 193)

Okkulttisessa, esoteerisessa ja henkisessä kirjallisuudessa on paljon puhetta selvänäköisyydestä, selväkuuloisuudesta, eteerisestä näkökyvystä, telepatiasta, henkiparantamisesta ja ennalta tietämisestä yms.. Siellä esiintyy yleisenä käsitys, että pitkälle kehittyneellä yksilöllä olisi joitain tällaisia paranormaaleja kykyjä. Tässä teoksessa esitettyyn viisauden tiehen ne eivät kuulu. Sellaisia kykyjä ei saavuteta aidon henkisen kehityksen myötä eikä esittämissämme vihkimyksissä. (Vihkimysviisaus, 201)

”Voimmeko luonnossa liikkuessamme havaita luonnonhenkiä? Voimmeko tuntea puiden ja eläinten elämän ja sielun? Useimmat meistä ilmeisesti eivät. Entä pystyykö niihin näkijä tai tietäjä, joka väittää omaavansa jonkin erityisen lahjan tai kyvyn? Fyysisten aistien kautta havaitsemme vain aineellisen ja näkyvän tason. Emme voi suoraan tiedostaa tai havaita ulkoisissa aistittavissa kohteissa yliaistisia voimia ja energioita, eteerisiä tai muitakaan ylifyysisiä tasoja. Meidän on mahdotonta suoraan havaita yliaistillista puolta luonnossa ja toisissa ihmisissä. Se ei onnistu viidellä aistillamme eikä myöskään millään ns. henkisillä havaintoelimillä tai ns. selvänäkökyvyllä.” (Vihkimysviisaus, 198)

”Selvänäkijät, vilpilliset henkitieteilijät ja muut epämääräiset näkijät, jotka muka havaitsevat ihmisten, eläinten ja kasvien auroja sekä luonnonhenkiä, keijuja ja menninkäisiä, pettävät itseään ja kuulijoitaan. Ihmisellä ei ole mitään sellaista aistia, jonka kautta hän voisi havaita ylifyysisiä asioita luonnossa tai muissa ihmisissä. Edes vihkimysten polulla hän ei voi kehittää henkisiä aisteja, joilla hän voisi suoraan havaita yliaistillisia seikkoja ulkopuolellaan maailmassa. Suurta sisäistä herkkyyttä lukuun ottamatta oppilas ei tule polulla saavuttamaan mitään paranormaaleja tai muita epätavanomaisia tietämisen kykyjä. Vihkimysten kautta hän ei voi saada ns. eteeristä näkökykyä, jonka avulla hän voisi havainnoida fyysistä tasoa hienompaa eteeristä tasoa. Hän ei myöskään saa röntgenkatsetta tai muuta vastaavaa, jonka avulla hän voisi nähdä olioiden sisälle. Ns. yliaistillisen havaitseminen muualla kuin omassa itsessämme on siten todellisuudessa ainoastaan yliaistillisten ulottuvuuksien ja asioiden kuvittelemista fyysisten kohteiden yhteyteen.” (ibid., 198-9)

”Hengen valtakunnassa kuolleet eivät näyttäydy tai puhu. Siellä ei ole ylösnousseita mestareita inspiroimassa ja ohjaamassa. Siellä ei kohdata enkelioppaita eikä muita persoonallisia henkisiä olentoja. Siellä ei tervehditä persoonallista Jumalaa eikä hän tervehdi meitä. Sieltä ei välity mitään telepaattisia tiedonantoja, symbolisia paljastuksia, näkyjä eikä ilmoituksia, joilla on muoto.” (Vihkimysviisaus, 202

”Harhakäsityksiä, joista tietäjä vapautuu, ovat (osittain yhteenvetona) mm. kuvitelmat erilaisista paranormaaleista kyvyistä, pelko ruumiista irtautumisesta, kuvitelmat sisäisten tasojen ja näkymättömien maailmojen luonteesta, guruihin ja heidän voimiinsa liittyvät harhakäsitykset, vihkimyksiin liittyvät monenmoiset harhakuvitelmat sekä rajoittuneet uskomukset Jumalan luonteesta. Aidon viisauden etsijä voi unohtaa siis telepatian, selvänäön ja toisten ihmisen aurojen ja chakrojen näkemisen. Hän saa unohtaa henkimaailman viestien kanavoinnin, ennustamisen, (toisen ihmisen tekemän suoran) henkiparantamisen, levitaation ja joogalennon. Hänelle on erittäin haitallista uskoa, että korkeampi voima voi pelastaa hänet erehdyksiltä tai onnettomuuksilta. Hän voi unohtaa astraalimatkat, yöllä unen aikana annettavan okkulttisen opetuksen sekä käsityksen, että viisaan kohdalla unien näkeminen lakkaisi kokonaan. Unohtuiko vielä jotain? Esittämällemme viisauden polulla kaikilla edellä mainituilla ja muilla vastaavilla ei ole minkäänlaista osuutta.” (ibid., 203)

”Lääkkeeksi kaikkiin edellä mainittuihin ja muihin harhakuvitelmiin ehdotamme niille, jotka niistä kärsivät, seuraavaa. Kun ihminen antaa hiljaisuuden kyllästää koko olemuksena, hän saavuttaa puolueettoman näkemisen ja vääristymättömän kokemisen. Kun hän antautuu tyhjyydelle, joka on myös täyteys, hän oppii objektiivisesti tiedostamaan ja havaitsemaan näkymättömiä sekä näkyviä asioita. Kokeakseen hiljaisuuden muuttavan voiman ihmisen pitää puhdistua mielen hälystä. Hänen pitää sulkea oma suunsa ja antaa tyhjyyden puhua. Hänen tulee myös vapautua monista persoonallisista asenteista, tunteista, toiveista ja haluista. Meditaatiossa hän voi jättää oman maailman-minänsä ja palata takaisin omaan henkiseen keskukseensa. Puhdistuneena, uudistuneena ja vailla harhakuvitelmia hän voi palata takaisin maailman näyttämölle.” (Vihkimysviisaus, 203)