Tag Archives: usko

Keskustelu 4

TIMO Keskustelut olivat kiintoisia. Etsivän ihmisen kuten sinun kanssasi tulee esiin aika mielenkiintoisia aiheita.

LF Itse etsin kyllä lisää, mutta koen löytäneeni jo aika paljon. Oli kiva jutella, sillä kaikesta huolimatta tuntui, että pystyin olemaan kristitty, vaikka juttelimme muistakin vaikutteista. Dialogi on tärkeää juu.

TIMO Minulle eräs tärkeä motiivi on yrittää mahdollisimman pitkälle ymmärtää sitä miten ja minkä lakien mukaan maailma toimii ihminen mukaan lukien. Uskonnoissa se ei ole aina välttämättä tärkein tehtävä, vaikka myös ne pyrkivät siihen jossain määrin.

LF Se vaan, että uskon kautta pystyy ymmärtämään todella tärkeitä asioita todellisuudesta mihin ei muuten kykenisi. Ne eivät ole vastakohdat.

TIMO En minäkään kuvittele esim. eri tieteiden, filosofian ja oman ajatteluni kautta ymmärtäväni aivan kaikkia asioita. Tiedän suunnilleen mitä voin tietää varmasti ja mitä en voi tietää. Uskomattomia mysteereitä on elämässä joka puolella. Jos mysteereille ja käsittämättömille asioille annetaan selitykseksi Jumala, selittääkö se mitään? Itse kartan ainakin sitä, että annan joillekin luonnollisille asioille kuten vaikka joillekin mystisille kokemuksille yliluonnollista tulkintaa. Kokemukset eivät riipu jostain persoonallisen Jumalan armosta tms.. Joo kyllä monet ajattelevat juuri niin että usko ja tiede ym. voivat täydentää toisiaan. Fundamentalistinen Raamatun tulkinta on kyllä ristiriidassa tieteen kanssa.

LF Olen pahoillani, mutta en enää voi keskustella kanssasi new age-asioista, koska minun tulee saada mahdollisimman vähän niitä vaikutteita, enkä usko, että ne ovat sinullekaan hyväksi. Viime keväänä yritin selvittää juurikin sitä, millä logiikalla tämä kaikki toimii. Ei pidä leikkiä tulella. Siitä eksytyksestä pysyn erossa. Luulen, että todellisuuden toimintatapa vaihtelee sen mukaan, mihin luotat. Jumalan yhteyteen ja toimintaan löytyy ymmärrystä rukouksen kautta. Muista, sinuakin rakastetaan. Et ole yksin, vaan Jumala rakastaa sinua oikeasti. Älä luulekaan, että sinut olisi unohdettu, hyljätty, sillä se on se mitä paholainen yrittää saada sinut uskomaan. Sinua rakastetaan! Siunattua joulua!

TIMO Ei ole pakko keskustella new age asioista. Näkemyksesi, että ne eivät ole minullekaan hyväksi, oli vähän ärsyttävä. Miten voit sanoa mikä on minulle hyväksi? Oletko rakastunut minuun vai esititkö vain sen usein kuullun latteuden että Jumala rakastaa minua? Minun Jumalani toki rakastaa kaikkia maan päällä ja aurinkokunnassa eläviä olentoja lämpöä, valoa ja elämän voimaa välittävän auringon tavoin. Tällainen Jumala käsite on ainakin empiirisesti todistettavissa. Kirjoitat ”Viime keväänä yritin selvittää juurikin sitä, millä logiikalla tämä kaikki toimii. Ei pidä leikkiä tulella”. Kaikki tieteellinen sivistys ja mm. korkeakouluopinnot tähtäävät elämän ja todellisuuden ymmärtämiseen. Onko se siis jotain ”paholaisen” juonia tai eksytystä? Mielestäni tämä pyrkimys ymmärtämiseen on kyllä huomattavasti tärkeämpää kuin usko.

LF Tarkoitin, että tiede ei voi selittää kaikista syvimmin ja että on korkeampaa viisautta, niin kuin Jumalan ilmoitus Raamatun välityksellä ja Sanan eläminen todeksi. Jumalayhteydessä ihminen voi saada korkeampaa tietoa. Tämän maailman viisaus ei ole sitä kaikkein ylintä, vaan Hengessä ymmärretty viisaus, mitä maailma kutsuu ”hullutukseksi”, joka kirkastuu ihmiselle uskon kautta. Tästä Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille 1:17-2:16.. Korotin tuota, että Jumala rakastaa sinua, koska kliseisyydessään se on niin totta kuin voi olla. Puhuit siitä, että olet ollut yksinäinen. Halusin muistuttaa, ettei syytä huoleen, koska et ole yksin… Jumalan rakkaudellisuuden kokeminen ja ymmärtäminen on elämän suurimpia mysteerejä, joka ei tyhjenny mihinkään. Siitä riittää ammennettavaa ikuisiksi ajoiksi.

TIMO Tieteen kannattajat katsovat että tiede on paras maailmankatsomuksen perusta. Tiede kehittyy eikä se vielä kykene selittämään kaikkea. Maailmankaikkeus on liian suuri, monimutkainen ja ihmeellinen paikka, että tiede voisi sitä täysin ymmärtää. Uskovat uskovat ilmoituksen ylivertaisuuteen, hindut Upanisadeihin ja Vedoihin, muslimit Koraaniin ja kristityt Raamattuun. Useimmat ihmiset ottavat maailmankuvaansa aineksia tieteestä, uskonnosta ja filosofiasta yms.. ”Jumalayhteydessä ihminen voi saada korkeampaa tietoa.” Kuinka pukisit tuon tiedon sanoiksi? Ja miten jumalayhteys määritellään? Eri ihmiset varmasti kokevat ja määrittelevät sen omalla tavallaan. En usko, että on kahta eri viisautta, tämän maailman viisautta ja henkistä viisautta. Todella viisas ihminen osaa yhdistää ne. Usko absurdeihin opinkappaleisiin, kuten ruumiin ylösnousemukseen, voi todella olla hulluutta ja jäädäkin sellaiseksi, mielestäni. Se on muuten yksi kirkollisen uskon keskeinen oppi. Avarammin ajatteleva voi tulkita Raamatun kertomuksia myyteiksi ja vertauskuviksi. Miksi ajattelet, että voisin ymmärtää Jumalan rakkauden väärin? Minulla on suora ja autenttinen kokemus elämän realiteeteista ja myös tästä Jumalan, jumaluuden tai maailmankaikkeuden rakkaudesta. Onko sille olemassa jokin oikea ja väärä tulkinta? Itse katson, että monien uskonnollisten ryhmien tulkinta Jumalan rakkaudesta on kapea ja vääristynyt, koska he ajattelevat olevansa jossain erityisessä asemassa toisten yläpuolella. Tätä rakkautta en ole epäillyt. Yhteys jumaluuteen tai Jumalaan ei mielestäni ole ratkaisu tai lääke yksinäisyyteen. Toiset ihmiset ovat vastaus inhimillisiin tarpeisiin.

Vuodelta 2008

Keskustelu 1.1.

Keskusteluja allekirjoittaneen ja vakaumuksellisen kristityn ja evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvan henkilön välillä. Aiheina ovat mm. uskonto ja tiede, evoluutio, kristinusko, new age, Raamattu ja henkisyys. Sisältää osat 1.1, 1.2, 1.3, 1.4, 1.5 ja 1.6.

TIMO Minua kiinnostaa psykologia ja myös uskon psykologia. Miksi Raamattu ja usko ovat ihmiselle tärkeitä? Uskonnoissahan on paljon kyse ns. pelastuksesta, yksilön halusta elää ikuisesti, paeta kuolemaa ym.. Miksi ihminen uskoo? Miksi hän tarvitsee uskonnon? Onko elämä niin sietämätöntä, että vain uskon avulla siitä voi selvitä? Uskossa ihminen itse asiassa säätelee omaa mieltään ja pyrkii luomaan optimistisia mielentiloja. Usko antaa hänelle varmuutta, koska uskontoon sisältyy esim. opetusta siitä mikä on oikein ja mikä on väärin sekä elämänohjeita (10 käskyä ym) Uskon tuoma näennäinen varmuus voi olla henkisen kasvun este. Perinteinen uskonto on mielestäni tiedostavalle ihmiselle tarpeeton. Vain puhdas henkisyys, mihin kuuluu mm. oman psyyken tunteminen ja hallinta ja yhteistyö näkymättömän todellisuuden kanssa, on olennaista.

NIMETÖN Miksi ihminen uskoo? Tarkoitat tällä ilmeisesti uskoa Jumalaan. Mutta uskoa on monenlaista, yksi uskoo ufoihin, toinen aaveisiin, kolmas uniinsa, neljäs evoluutioon. Ne kaikki ovat uskon asioita, vaikka niihin uskoville ne olisivat täyttä totta. Uskon asioita ovat myös käsitykset ihmisen henkisestä kasvusta jonkin esoteerisen ’tiedon’ kautta. Tarkoitan tällä lähinnä käsityksiä siitä, että sen avulla voisi nousta jotenkin korkeamman tietoisuuden tai henkisyyden tasolle. Jotkut puhuvat jopa korkeammista ulottuvuuksista. Toki itse kukin voi parantaa suhtautumistaan lähimmäisiinsä, moraalisiin seikkoihin, luontoon ym. mutta ei siihen tarvita mystisiä tekniikoita tai harjoituksia. Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.
Miksi usko on itselleni tärkeä? Ihan samasta syystä kuin sinulle se, mihin sinä uskot. En yksinkertaisesti pysty uskomaan vastoin sitä, minkä logiikka ja järkeni osoittavat todeksi.
En pelkää kuolemaa, koska näkemykseni mukaan ihmisessä ei ole mitään kuolematonta osaa, joka voisi kärsiä jossain helvetissä. Mutta uskon ylösnousemukseen, ja toivon pääseväni aikanaan siitä osalliseksi. Se tietysti kuulostaa sinusta utopialta ja tietysti se onkin mitä suuremmassa määrin uskon asia, niinkuin usko Jumalaankin. Mutta yhtä hyvin, tai oikeastaan vielä enemmän, uskon asia on ajatella, ettei Jumalaa ole. Kuten olen jo tuonut esiin, luonto itsessään todistaa Jumalan olemassolon puolesta.

TIMO Uskolla tarkoitin lähinnä uskonnollista uskoa. Korkeammalle tietoisuuden tai henkisyyden tasolle ihminen voi joka tapauksessa nousta vain omaan itseensä ja maailmankaikkeuteen sisältyvien voimien ja mahdollisuuksien avulla. Se ei tietenkään ole mahdollista esoteerisen tiedon avulla eikä uskonnollisen ilmoituksen avulla (muuten kuin hyvin välillisesti). Sanot ”Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.” Aivan niin. Jokaisen tulee itse oivaltaa miten parantaa elämänsä laatua tai miten kehittyä ihmisenä.

TIMO Mielestäni järki, logiikka ja uskosi eivät sovi yhteen. Kristinuskohan on suureksi osaksi ihmeuskonto, siis äärimmäisessä ja sovittamattomassa ristiriidassa tieteellisen maailmakuvan kanssa.

NIMETÖN Mutta jos tieteen kaksi suurinta neroa, Newton ja Einstein pystyivät uskomaan Jumalaan, on perusteetonta väittää, etteivät tiede ja usko sovi yhteen.

TIMO Luin pikaisesti pari osoittamaasi tajuntaa ja tietoisuutta koskevaa sivua. Siellä näytti olevan (tai sitten ne olivat joidenkin tutkijoiden näkemyksiä) painotusta siihen suuntaan, että aivot synnyttävät tietoisuuden ja jopa ajattelun. Minä taas katson suunnilleen niin että minä tai sielu ajattelee ja se myös säätelee ja hallitsee aivoja ja ottaa käyttöön määrättyjä aivo-alueita keskittymällä ja suuntaamalla huomiota ym..

NIMETÖN Monet tutkijat ovat tosiaan esittäneet käsityksiä, että aivot synnyttäisivät tietoisuuden. Minusta aivojen merkitystä kuitenkin helposti liioitellaan. TV:ssä on esitetty parikin uusimpiin tutkimustuloksiin perustuvaa dokumenttia, joissa eräät tutkijat olivat sitä mieltä, että sydämellä on huomattava osuus paitsi tietoisuuden ja tunteiden muodostumisessa myöskin itse ajattelussa. Sitä perusteltiin mm. sillä, että sydämen pinnassa on hermokimppuja, joiden uskotaan toimivan aivosolujen tavoin ja jotka toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa aivojen kanssa. He siis kallistuivat sille kannalle, että vanha uskomus sydämestä sielun (tietoisuuden) olinpaikkana saattaa pitää paikkansa.

Vuodelta 2012

Huomautus Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Keskustelu 1.2.

TIMO Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että välitetyt tai kanavoidut opetukset ovat keskenään ristiriitaisia. Niin ovat myös tavalliset uskonnolliset ja filosofiset perinteet aivan kuten tiedekin, joka myös muodostuu kilpailevista teorioista. Mihin siis uskoa? Omaan järkeensä ja kokemukseensa.

NIMETÖN On totta, että myös uskonnot ovat keskenään ristiriidassa. Valitettavinta on ns. kristillisten kirkkokuntien piirissä oleva uskomusten kirjavuus. Mielestäni yksi tärkeimpiä syitä siihen on se, että uskontokunnilla (ja yksilöilläkin) on taipumus noukkia Raamatusta vain mieluisiaan kohtia ja jättää muut vähemmälle huomiolle. Lisäksi sitä tulkitaan usein hyvinkin mielivaltaisesti. Esimerkki: Hes 18:4 sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Kuitenkin hyvin yleinen uskomus on, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka kuoleman jälkeen siirtyy joko taivaaseen tai ikuiseen helvetin piinaan. Tämä näkemys on selvästi vastoin yllä olevaa raamatunkohtaa. Vastaavia vääriä tulkintoja on lukuisia. Yksi niistä on uskomus, jonka mukaan Jeesus ja Jumala ovat yksi ja sama. Jeesus kuitenkin itse painotti olevansa vain Jumalan poika. Paavalin mukaan Jumala on hänen yläpuolellaan vielä senkin jälkeen, kun hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tämä käy hyvin selväksi mm. 1 Kor 15:27, 28: ”Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle”. Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.”
Toisena tärkeänä syynä pitäisin nykyistä materialistista tiedettä. Monet teologitkin pitävät darwinistista evoluutiota totena, mikä johtaa heidät epäilemään Raamatun luotettavuutta. Tämä epäluottamus näkyy jopa uudessa (suom.) raamatunkäännöksessä, joka asiantuntijoiden mukaan on lähes kelvoton niiden käyttöön, jotka haluaisivat saada selkoa sen todellisesta sisällöstä. Kuitenkin Raamattua on tutkittu jo pari vuosisataa ja sen jokaista lausetta on kuin suurennuslasilla tarkasteltu, ja silti sen luotettavuus on tänään suurempi kuin koskaan ennen. Sen historiallisuus on todettu paikkansa pitäväksi ja myös sen luonnontieteeseen liittyvät seikat pitävät yhtä viimeisimpien havaintojen kanssa. Tietysti on vielä joitakin epävarmoja seikkoja, mutta uskon, että nekin lopulta osoittautuvat yhtäpitäviksi Raamatun kanssa.

TIMO Katsoin osoittamasi Darwinia vastaan esitetyt argumentit. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt nähdäkseni niitä varsinaisia perusteluja miksi evoluutioteoria olisi väärä. Katsomani Darwin ohjelmat ovat olleet vakuuttavia. Esimerkiksi selitys siitä miten silmä on kehittynyt asteittain valoherkästä solusta.

NIMETÖN Arvelit, että ihmisen silmä voisi kehittyä pienten vähittäisten muutosten kautta. Ihmisen silmän rakenne on kuitenkin niin monimutkainen, ettei se ole mitenkään voinut kehittyä vähittäisten mutaatioiden kautta. Evoluutiohan ei osaa suunnitella eikä se tiedä, millainen muutos seuraavaksi pitäisi tapahtua. Niinkuin tiedät, yksinkertaisinkin tietokone-ohjelma tarvitsee ohjelmoijan, se ei synny itsestään. Kun ajatellaan vaikkapa lapsen syntymää ja kehitystä aikuiseksi, tarvitaan valtava määrä informaatiota, ts. sanoen nerokkaasti laadittu ohjelma, jotta jokainen kehitysvaihe seuraisi toistaan oikeaan aikaan ja tapahtuisi oikeassa paikassa. Kaikki tämä tekee evoluutiosta täysin mahdottoman asian. Silti tiedemiehet haluavat uskoa siihen, jotta heidän ei tarvitsisi turvautua ’pseudotieteelliseen’ luomishypoteesiin.

TIMO Sanot että evoluutiohan ei osaa suunnitella. Sen suunnitelmahan perustuu juuri parhailla ominaisuuksilla varustettujen selviytymiseen ja suvunjatkamiseen. Siten ne eliöt lisääntyvät joiden näkö esim. on muita yksilöitä parempi. Siten silmä voi aina parantua ja kehittyä miljoonien vuosien aikana.

NIMETÖN Tunnen kyllä nuo evoluution tueksi esitetyt väittämät. Ensinnäkin ne edellyttävät, että jokainen pienikin muutos olisi parempaan suuntaan, eli jotenkin parantaisi eliön selviytymistä ja suvunjatkamiskykyä. Tutkimukset osoittavat kuitenkin selvästi, että sellaisia muutoksia sattuu erittäin harvoin, jos koskaan. Mutaatiot vain huonontavat eliöiden selviytymistä tai ovat korkeintaan neutraaleja. Eräs saksalaistutkija esim. yritti bakteereja tutkimalla osoittaa, että ne voivat vähitellen muuttua kehittyneimmiksi eliöiksi. Hän joutui lopulta toteamaan -vuosikymmenien tutkimusten jälkeen – , että ”bakteerien lajityypillinen rakenne ei koskaan muutu”. Eikä hän ole ainoa, joka on todennut saman asian. Toiseksi, ei ole olemassa fossiilisia välimuotoja, mitkä osoittaisivat lajien muuttuneen toisikseen. Pieniä muutoksia toki tapahtuu, mutta vain perimän sallimissa rajoissa (rodut). Lada ei ilman ihmisen suunnittelua muutu Mersuksi, vaikka odottaisi miljoona vuotta. Kalat eivät nouse maalle muuttuakseen liskoiksi, liskoista ei tule imettäväisiä eikä apinasta ihmistä. Kolmanneksi, tutkijoilla ei edelleenkään ole mitään käsitystä siitä, miten elämä alkoi, eli syntyi ensimmäinen elävä solu tai molekyyli. Kuten olen sanonut, sen todistamisesta luvattu miljoonan dollarin palkkio on edelleen lunastamatta. Niin kauan kuin ei ole tieteellistä todistetta siitä, että elämää voisi syntyä itsestään luonnollisten prosessien tuloksena, evoluutio on vain
pelkkä uskomus.

TIMO No kyllähän sen tietää että kun mitä tahansa asiaa alkaa enemmän tutkia ja pohtia, esiin nousee aina uusia juttuja ja asiat voivat muuttua mutkikkaiksi. En ole evoluutioteorian asiantuntija vaan ihan maallikko. Olen televisiosta katsonut kaikki asiaa käsittelevät oppia puoltavat ohjelmat.(Darwinia vastustavia tieteellisiä näkemyksiä ei ole paljoa näytetty). Kannatatte siis ns. älykkään suunnittelijan / suunnitelman / teoriaa? Mielestäni kuitenkin ajatus, että vastaukset elämän ja olemassaolon arvoituksiin löytyisivät Raamatusta, tuntuu täysin absurdilta. Uskon että on kuitenkin niin että ihmiskunnan tieto ja tietoisuus kehittyy kaiken aikaa mm. tieteen saavutusten kautta. Tietenkään emme vielä tiedä kuin vähäsen. Mitään aitoa jumallista ilmoitusta ei nähdäkseni ole koskaan ollut. Tiedän minäkin paljon esimerkiksi kaikenlaisista teosofisista ja esoteerisista maailmansynty ja kehitysopeista, mutta en nyt silti katso että ne ovat välttämättä päteviä.

NIMETÖN Eivät itse asiat muutu sen monimutkaisemmiksi, tarkempi perehtyminen tuo vain esiin niiden todellisen olemuksen. Mielestäni jo yksinkertainen matematiikka osoittaa oletetun evolutiivisen tapahtumaketjun mahdottomuuden. Kuten totesin, se vaatisi niin paljon aikaa, ettei maapallon eikä edes galaksimme oletettu ikä riittäisi kaikkien tarvittavien välivaiheiden toteuttamiseen. Kun lisäksi huomioidaan kaikki muut sitä vastaan puhuvat seikat, asia muuttuu aina vain mahdottomammaksi. Kyse ei kohdallani ole pelkästä uskosta, koska näkemystäni tukevat lukuisat tieteelliset tosiasiat.
Kuluneiden vuosikymmenien aikana olen lisäksi katsonut kaikki luonto-aiheiset TV-dokumentit, ja vaikka suurin osa niistä ’tuputtaa’ evoluutiota tosiasiana, en ole todennut yhdenkään ohjelman esittäneen vakuuttavia todisteita sen puolesta. Niinpä siis, koska en voi uskoa evoluutioon, ainoa vaihtoehto on erityinen luominen. Mihinkään humanoidijuttuihin en usko.

TIMO Tieteelliset teoriathan perustuvat aina vain tunnettuihin ja todennettuihin tosiseikkoihin. Onhan selvää, että se vähän mitä ihmiset nyt tietävät (fossiilien ym kautta) Maan elämästä on vain pieni kaistale. On tapahtunut paljon kaikenlaista mitä ihmiset eivät ole olleet todistamassa ja mistä ei ole todisteita. Tieteellinen teoria on vain teoria, eihän se koskaan ole sama kuin lopullinen totuus. En ole itse viime aikoina lainkaan harrastanut näitä ”perimmäisiä” kysymyksiä ja kaiken elämän selityksiä. Ne ovat liian vaativia eikä niistä juuri voi löytää mitään vakuuttavaa ja varmaa. Olen enemmän keskittynyt ihmisen psyykeen ja sen ilmiöihin sekä käytännön elämänviisauteen. Jos on jokin erityinen luominen, silloin varmaan on myös jokin luoja, ja mitä siitä voimme muka tietää?
Oletko kuullut hylotzoismista, se on mm. esoteerisen filosofian selitys todellisuudesta. Elämä ei ole syntynyt, vaan kaikki on jollain tavalla elävää, atomit ym. Mitä sanot siitä?

NIMETÖN Muistan joskus lukeneeni jotain sen tapaista, että kaikki olisi jollain tavoin elävää. Sanoisin, että se on kylläkin näppärä idea, millä yritetään selittää elämän olemassaolo, mutta ei poista sitä perimmäistä ongelmaa, että tarvitaan jokin, joka ohjaisi kehitystä. Mistä tuo käsittämättömän perinpohjainen ja kaiken kattava, DNA:han sisältyvä ohjelma on tullut? Kuten viimeksi totesin, mikään ohjelma ei synny ilman ohjelmoijaa. Maailmassa on miljoonia eläin- ja kasvilajeja, joiden kaikkien olisi jotenkin pitänyt itse ohjelmoitua!
On selvää, ettemme vielä tiedä läheskään kaikkea, mutta mikään uusi tieto ei voi kumota selviä tosiasioita. Mitä Luojaan tulee, emme tietenkään voi Hänestä tietää muuta, kuin mitä Raamattu kertoo. Häntä ei voi tutkia tieteellisin menetelmin, koska silloin hän olisi luonnonlakien alainen, ei niiden luoja.
Mielenkiintoista muuten, että tiedekin on päätynyt siihen, että maailmankaikkeus alkoi tyhjästä. Se ei kuitenkaan pysty selittämään, miten tyhjä pakkasi itsensä käsittämättömän pieneen tilaan, mistä tuli energia, joka sai sen räjähtämään, miten syntyivät luonnonlait ja miten räjähdyksessä syntyneet vety- ja heliumkaasut kasaantuivat tähdiksi ja planeetoiksi. Vety ja helium kun ovat kaikkein kevyimpiä kaasuja.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 1

Teosofi 6 1990 

Miten voi löytää elämän todelliset arvot, ellei pohjiaan myöten koe elämää, eksy sen pimeisiin kuiluihin ja kohoa yleviin korkeuksiin?

Jos ihminen olisi vain sokeiden kosmisten lakien tulos, noussut tietoisuuteen sattumanvaraisista aineen prosesseista, hänen täytyisi olla täydellisen yksin, hylättynä lohduttoman tietoisuutensa varaan.

Jokaisella aistilla on kohteensa, johon se on suuntautunut. Korvalle avautuvat äänet ja musiikki, silmälle luonnossa havaittavat värit ja muodot. Samalla lailla eri tarpeita palvelevat niitä vastaavat kohteet, nälän tunnetta ruoka, sukupuoliviettiä toinen sukupuoli. Eikö sitten myös henkistä tarvetta tai henkisiä tarpeita varten ole olemassa oma maailmansa, josta henki elää? Muutoinhan ihminen olisi kaikkein irrallisin maailmasta juuri sen kyvyn perusteella, joka on katsottu olevan hänessä korkeinta. Silloin ainoastaan aistit olisivat lähinnä todellisuutta, mutta henki kauimpana siitä, ainoastaan välillisesti todellisuuden kanssa tekemisissä. Eikö siitä olisi seurauksena tietty yksinäisyys, irrallisuus muun luomakunnan kanssa?

Eikö intuitio, sisäinen aisti kerro meille ihmismielen syvistä lähteistä, henkisistä todellisuuksista?

Jollei ihmisen hengelle ja luovalle kyvylle avaudu jotain itsenäistä todellisuutta, kuinka sitten on syntynyt kaikki maailman taide ja mytologia ja kirjallisuus? Sehän on suunnattoman paljon rikkaampaa kuin mikään, minkä voitaisiin ajatella syntyneen pelkästään ulkomaailman pohjalta.

On olemassa myös sellaista henkistä nälkää, jota kirjat tai musiikki eivät voi tyydyttää, välitöntä hiljaisuuden ja korkeamman todellisuuden nälkää.

Meditaation korkeimmilla asteilla kaikki muuttuu aivan hienon hienoksi ja läpikuultavaksi tapahtumiseksi. Sellaista äärimmäisen hienoa liikkuvuutta ei voi verrata mihinkään fyysisessä todellisuudessa olevaan. Se on kirkas, tyyni, myönteinen tila, joka valtaa ihmisen silloin, kun mieli on hiljaa.

Meditaation kokemus on uskomattoman moninainen ja vaikeasti jäsennettävissä. Se on joka kerta erilainen, ainutkertainen kokemus. Toisinaan se on pelkkää työtä, mielen keskittämistä, toisinaan avautumista universumin elämälle, joka meditoi sinussa.

Meditaation prosessin edetessä värähtelyt muuttuvat koko ajan karkeammista ja voimakkaammista hauraammiksi ja hienommiksi, ympärillä kaikki ohenee ja ottaa liikkuvamman muodon.

Yksipuolinen tiede hävittää uskon, salaisuuden, mysteerin. Se alistaa tajunnan rationaaliselle elementille, jolloin tunne ja ajattelu jakautuvat.

Mihin voi ihmisarvo perustua, jos ihmisen tahto ei ole vapaa, jos hän siis etsii kaikkeen toimintaansa syyn ulkopuoleltaan? Se on samaa kuin selittää, analysoida itsensä hajalle! Sen mukana tulee myös uskonpuute, lamaannus, estynyt energia, kuolema ja kärsimys. Tämä nurinkurinen ajatustapa on osa koko sivilisaatiomme sairautta.

Ihmisessä piilee suuri muutosvoima, uudistumisen kyky. Kukaan ei tiedä mitä hänestä voi tulla. On harhaluulo tutkia ihmistä ”esineenä”, jonakin valmiina ja määrättyjä lakeja noudattavana olentona. Ihmistä ei mikään teoria voi vangita kaavoihinsa. Muutoksen, mahdollisuuden, kehityksen kategoria on itsessään enemmän kuin kaikki mitä hänestä on tähän mennessä tiedetty.

Toisinaan mielen syvimmät ja hiljaisimmat alueet ovat hyvin vaikeita saavuttaa. Aistilliset halut ja seuran kaipuu tekevät mielen rauhattomaksi, mutta jooga on niiden voittaja. Tyyneyden saavuttamiseen näyttää kuluvan kauan aikaa. Se vaatii useana päivänä keskittynyttä meditoimista.

Sisäisiä kokemuksia on hyvin vaikeaa käsitteellistää. Niiden suhteen voi niin helposti mennä harhaan ja kuvitella niiden merkitykset.

Ulkonaisen tiedon varaan rakennettu elämä on auttamattoman illusorista. Ihmisessä on salaperäistä viisautta, jota pitää osata kuunnella.

Henkisellä tiellä meidän tulee avata itseämme, oppia kuuntelemaan itseämme, myöntää itsemme, luottaa tunteisiimme, olla pelkäämättä, uskoa.

Viha ja rakkaus ovat maailmassa vaikuttavia perusvoimia. Niiden määrästä ja suhteesta riippuu ihmiskunnan kohtalo. Rakkaus on kuin vesi ja auringonvalo kasville, omalla voimallaan ne saavat kasvin kukoistamaan. Viha on tuhoavaa, kaikelle kehitykselle ja onnelle vastakkaista, se on sukua kuolemalle. Samoin kuin viha on tuhoavaa lähimmäiselle, se on sitä ennen kaikkea ihmiselle itselleen. Se typistää persoonallisuuden, tappaa järjen ja johdonmukaisen ajattelun, kovettaen ihmisen sisäisesti ja ulkonaisesti.

Ihmisen suuruuden mitta on hänen rakastamisen kyvyssään. Rakkaus ei ole vain kiintymystä lähimmäisiinsä, vaan kurkottamista kaikkien elämää rakentavien voimien puoleen. Mitä enemmän ihmisessä on rakkautta, sitä laajempi hän on.

Rakkaus on energian korkein, sen ykseytynein muoto. Viha on alhaisin. Viha syntyy hajanaisuudessa, kaaoksessa, rakkaus ykseydessä, kosmoksessa. Maailmankaikkeuden korkein energian muoto: Jumala eli rakkaus.

Usko on persoonallisuutta yhdistävä voima. Se saattaa sielun harmoniaan ja sopusointuun karistaen pois epäilyn ja epäsovun. Terve usko on uskoa omaan kokemukseen, itsetuntemuksen mahdollisuuteen, elimistön viisauteen. Usko on luova. tila, jossa kohtamme maailman avonaisena ja luottavaisena.

Kun ihminen astuu muutoksen tielle hän saattaa tuntea olevansa kuin jossain maailmojen välissä. Ellei hän varjele itseään, arkielämä ihmisten kohtaamisineen saattaa kumota kaiken sen, mitä hän sisimmässään on saanut rakennetuksi. Siksi kaiken sisäisen elämän täytyy johtaa myös ulkoisten ihmissuhteiden parantumiseen. Kehittyäkseen hänen täytyy löytää perimmäiselle sieluntunnolleen aina vastakaikua ulkopuoleltaan.

Ihmisen elämää ei johdata muu kuin alitajunta. Meidän perimmäiset unelmamme ja pyrkimyksemme ovat ehkä lähtöisin juuri sieltä. Emme juurikaan tiedä minne oikein kuljemme ja mitä pohjimmiltaan tavoittelemme. Jokin kaipuu, tuntemattoman kutsu taikka tyytymättömyys vallitsevaan ajaa meitä eteenpäin. Kaikesta uudesta ilosta ja elämän voimasta saamme kiittää tuota perimmäistä liikevoimaa, tuntematonta tahtoa. Saadaksemme selville, mitä tuo tahto perimmältään on, ihmisen on noudatettava sisimpänsä ankaraa kehotusta: tule siksi mikä olet!

Ei ole vain yhtä suoraa tietä johonkin henkiseen päämäärään. Maailma huvituksineen vetää meitä puoleensa ja se tahtoo kääriä meidät unettavaan syleilyynsä. Sitä vastaan meidän on taisteltava.

Laumasielu yrittää paeta itseään. Kaikki muut paitsi pyhimykset teemme niin.

Olemassa oleva ei ilmene täydessä laajuudessaan. Ryömimme vain jossain tapahtumien pinnalla. Mutta tuntosarvemme ulottuvat syvyyteen.

Välähdyskin korkeammista maailmoista voi muuttaa elämän suunnan, antaa sille uuden ja ylevämmän kurssin.

Uuden maailmankuvan syntyminen, uuden todellisuuden löytäminen itsestään voi olla outo, tuskallinen kokemus. Kaiken joutuu arvioimaan uudelleen.

Vapaus on sopusointua ihmisolemuksessa, sielun ja ruumiin harmoniaa. Siihen sisältyy myös luovuus, intensiivisyys, elämän laatu. Se on tila jossa alempi minä on kuollut, jossa kaikki vastustus, negativiteetti on hävinnyt. Mitä enemmän ihmisessä on ykseyttä, sitä enemmän hänessä on vapautta. Mutta korkeimmillaan tuo vapaus ei ole persoonallista vapautta, vaan universaalin yliluonnon vapaata itseilmaisua yksilössä.

Kehityksen esteitä ovat: pelkuruus, suuruudenhulluus, eristäytyminen, ymmärryksen ja harkinnan puute, henkisten kokemusten janoaminen ja niiden luonteen väärinkäsittäminen. Ristiriitainen mieli ja voimakkaat pyyteet ovat myös vakavat esteet, kulkeminen halujensa mukaan. Totisesti itsensä voittaminen on vaikeaa.

Arkinen elämä on juuri se tärkeä pelikenttä, jossa ihmisen olisi vahvistettava luonnettaan. Yhtä tärkeää on meditoida säännöllisesti ja pysyä kärsivällisenä.

Sisäisessä elämässä ei ole välttämättä viisasta sukeltaa sellaisille kokemuksen tasoille, joita ei voi vastaanottaa tyynenä ja joiden laatua ei pysty käsittelemään. Ei ole myöskään hyväksi kokea liian syvää kuilua meditaatiotilojen ja arkitietoisuuden välillä.

Tietyn pisteen jälkeen ei ole hyväksi pyrkiä eteenpäin sisäisessä kokemuksessa ennen kuin on kehittänyt moraalista laatuaan ja voimakasta järkkymätöntä mieltä. On säilytettävä tasapainonsa silloin, kun hylätään kaikki tuttu ja tavoitellaan tuntematonta.

Meditaatio on helpompaa, kun sen aloittaa jo valmiiksi keskittynyt ja dynaaminen mieli. Silloin kun mieli on tasapainoinen ja vireästi suuntautunut ulospäin, sen voi myös helposti kääntää sisäänpäin.

Meditaation korkeimmat asteet eivät voi toteutua ilman Jumalaa. Meditaatiossa on välttämätöntä luottamus, on tunnettava itsensä turvatuksi lähestyttäessä tuntematonta. Se syntyy Hänen ajattelemisestaan ja Häneen turvautumisestaan. Muussa tapauksessa mikään ei takaisi, että kuljet oikeaa tietä ja että sinulle tapahtuisi se hyvä, mikä kehityslakien mukaan tulisi tapahtua.

Joskus mielensä hallitseminen on vaikeaa. Havaitsemme, että mitä enemmän häiritseviä ajatuksia yrittää vastustaa, sitä sisukkaammin ne tunkeutuvat mieleen. Juuri niiden vastustamisen ja poistunkemisen pyrkimys saakin ne tulemaan sisälle. Sellaisessa tilanteessa oikea asenne on nöyryys ja oman rajallisuutensa hyväksyminen.

Epäpuhtaat ajatukset ovat merkkinä siitä, että jokin meissä kapinoi muutosta vastaan. Ne ovat alitajuisen minän puolustuskeino, jolla ne tahtovat turvata valta-asemansa sydäntä ja järkeä vastaan. Meditaation virrassa ne huuhtoutuvat lopulta pois kuin kitkaa tuottava epämuodostuma.

Ihmisen on tultava kokonaan virtaviivaiseksi, sovittauduttava kaikkiallisen hengen liikkeisiin ja lainalaisuuksiin.

Toimittajan huomautus. Katkelmia sisäiseltä tieltä sarja perustuu Teosofi lehdessä vuosina 1990-1995 julkaistuihin kirjoituksiin. Niitä on äskettäin enemmän tai vähemmän karsittu ja muokattu. Alkuperäisistä lehdessä julkaistuista mietelmistä sanoisin sydäntäni huojentaakseni sen verran, että niiden taso oli tavattoman vaihteleva. Joukkoon mahtui valitettavan paljon myös täydellisiä rimanalituksia. (Toivottavasti näissä korjatuissa niitä ei enää ole, ainakaan montaa). Nämä nykyiset vastaavat enemmän sitä mitä silloin yritin ja halusin sanoa. Osaa niistä on käytetty jossain muodossa kirjassani Sisäinen tie.

Copyright©Timo Viitala

Katkelmia sisäiseltä tieltä 6

 

Teosofi  2 1992

Ihmisessä asuu luontaisesti pyrkimys kehittyä henkisesti kuten myös itsensä ylittämisen pyrkimys.

Maan kamaralla tukevasti kävelevä ja viitta aistiaan käyttävä ihminen on vasta puoli ihmistä. Toinen puoli hänestä asuu näkymättömissä ja se on takuuna tulevaisuuden täydestä ihmisyydestä.

Valaistumisen ihanne antaa elämälle suuren ja vaativan päämäärän. Se asettaa yksilön suhteeseen hänen mahdollisuuksiensa kanssa.

Syvimmältään elämässä vaikuttaa vain yksi päätavoite ja johtomotiivi: tarve, pyrkimys lähestyä Jumalaa, so. kasvu ja kehitys.

Kun riisumme itsestämme pois kaiken turhan ja epäoleellisen koristelun, tulemme tietoiseksi elämämme syvimmästä perussävelestä, joka on nousu kohti henkisiä korkeuksia. Se tulee yhä syveneväksi kutsumukseksi ja lopulta ainoaksi saavuttamisen arvoiseksi asiaksi elämässä.

Jooga merkitsee tietoista yhteydenottoa yliaistillisen maailman voimiin, se on yritys, toive, kehityksen nopeuttamisesta.

Kun tapa, tottumus ja sidonnaisuus ylitetään, siitä avautuu äärettömyys, jonka vaikutuksia ei voi tietää eikä tuntea etukäteen.

Parhaimmillaan meditaation tuloksena on eräänlainen kirkas pyyteettömyys ja tunteettomuus. Kun egon erilliset energiat asteittain hellittävät, seurauksena on rauha ja tasapaino. Kaikki epäilyt ahdistukset ja pelot karsiutuvat lopulta pois. Kun oppilas on riittävästi universalisoinut itseään, erillinen itse ja sen erilliset tunteet ja reaktiot katoavat kokonaan ja sen tilalle tulee jumalallisen tahdon ja rakkauden voima.

Kun ihminen vakavasti astuu henkiselle polulle, kaikki menneisyydestä muotoutuneet taipumuksemme ja tottumuksemme asettuvat silloin tiellemme. Ne ovat kuin osaminuuksia, jotka koettavat jälleen voittaa meidät puolelleen ja jotka estävät meitä olemasta sitä mitä me todellisuudessa olemme.

Tiemme alussa toteutuu paradoksi, mitä puhtaampia haluamme olla ja mitä nopeammin kehittyä, sitä enemmän paljastuu myös pimeä ja kehittymätön puolemme. Epäpuhtauksien piilevät ja hienommat muodot tulevat silloin esiin.

Itsekkyys ja erillisyys johtuvat pelosta, pelko ja antaumuksen puute johtuvat taas siitä, että emme ole vielä riittävästi puhdistuneet. Jumalan armo on kuitenkin voimakkaampi kuin mitkään esteet. Ihmisen ponnistelun ja tahdonvoiman puoleensa vetämänä se työskentelee jatkuvasti.

Usko on silta, jonka avulla muutamme tietämättömyyden tiedoksi.

Meidän on vaalittava uskoamme kuin kynttilänliekkiä, sillä jos se sammuisi, kukaan toinen ei voisi polkuamme valaista.

Silloin kun uskoamme koetellaan, meidän on pidettävä sisäisyydestämme kiinni kuin henkemme edestä. Meidän on silloin terävöitettävä arvostelukykyämme ja asetuttava laumamielipidettä vastaan. Joukot nielevät aina ihmisen sisäisen, persoonallisen totuudentunnon.

Ihmiselle hänen sisäinen elämänsä on vielä osittain vieras manner. Tämä johtuu siitä, että olemme olleet pääasiassa ulospäin suuntautuneita olentoja. Henkiselle polulle astuttaessa täytyy kuitenkin sisäisen elämän nousta etualalle.

Henkinen ihminen työskentelee aina sisältä ulospäin, hän pyrkii sisäisestä tietoisuuden kohottamisesta ulkoisen toiminnan parantamiseen. Korkeampi tietoisuus tuo mukanaan jalomman käytännön.

Mystinen polku herättää salaperäisyydellään kunnioitusta. Ovatko polun vaiheet ja lopputulos kaikille etsijöille samat, vai määrääkö persoonallisuutemme, mitä sen varrella kohtaamme ja mihin lopulta päädymme? Eivätkö etsijät syvällä sisimmässään pyri omaan totuuteensa, jonka he voivat käsittää ja jonka he tuntevat kaikkein läheisimmäksi? Voiko tuollainen persoonallinen viettymys olla samalla myös objektiivinen totuus? Ehkäpä korkeammalla tasolla kaikki yksilölliset polut yhtyvät ja niistä tulee yksi korkeamman henkisen kehityksen polku.

Kaikki järjestelmälliset esitykset todellisuudesta ovat vain suhteellisia, suuntaa antavia, viitteitä.

Maailma on ihmisille aina uusi. Mitä korkeammalle hän kehittyy, sitä rikkaammaksi muuttuu myös todellisuus.

Sekä menneisyys että tulevaisuus sisältyvät nykyhetkeen. Tulevaisuus asuu tässä hetkessä ikäänkuin ituna, sen jatkuvuutena mitä me perimmältään olemme ja mitä aina olemme olleet.

Yhteys menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä syntyy sielumme syvimmästä jatkuvuudesta, joka on kaikkia elämän pintailmiöitä ja satunnaisuuksia voimakkaampi.

Filosofia on perustunut suureksi osaksi siihen, että yritetään todistaa jonkin sellaisen olemassaoloa, jota ei tavallisesti voida nähdä eikä kokea, ideoiden, sielun, yliaistillisen todellisuuden, Jumalan, kehityksen, täydellistymisen. Se on ollut sellaisen todistelemista, jonka usein olemme vain aavistaneet ja jota olemme toivoneet, mutta josta meillä ei ole ollut täydellistä varmuutta. Tämän vuoksi se on ollut myös tuonpuoleisen filosofiaa, etääntymistä annetusta ja koetusta ja niiden taakse menemistä. Mutta uudella aikakaudella, jonne olemme saapumassa, tuohon salattuun tuonpuoleiseen olisi astuttava myös todellisuudessa, ei vain ajatuksissa ja unelmissa. Ei enää hypoteeseja, rasittavia päätelmiä ja todisteluketjuja, vaan sielun ovien avaaminen! Tämän jälkeen kaikki teoretisointi olisi turhaa. Se olisi samaa kuin todistelisi, että puut ja metsän linnut ovat olemassa.

Järki ei yksistään ole todellisuudentajun, ei edes totuudellisuuden ja objektiivisuuden lähde. On olemassa kokonaisvaltainen henkinen aisti, joka syttyy ihmisessä hänen tiedostaessaan jumalallisen luontonsa. Kaiken tiedon ja kasvatuksen tulisikin pyrkiä tuon sisäsyntyisen todellisuudentajun kehittämiseen ja herättämiseen. Ainoastaan koko ihmisolemuksen ja sen intuitiivisen olemisen, ei yksin järjen kehittyminen, voi johtaa elämän perimmäisten arvojen ja totuuksien tiedostamiseen.

Pakolla, voimalla, fanaattisuudella ei voida koskaan saada aikaan korkealaatuista tulosta. Vain kapea-alainen mieli toimii käyttäen voimaa, sen tähden se juuri pysyykin rajoitettuna ja päämääräänsä naulittuna, sokeana elämän koko rikkaudelle.

Henkinen kasvu on jotain muuta kuin voimankäyttöä tai korkeiden päämäärien tavoittelemista. Se on luonnollista ja herkkää tapahtumista, joka vaatii aikaa ja tilaa.

Kun saavutamme yhteyden sisäiseen jumaluuteemme, voimme nostaa tajuntamme kurjasta maallisesta värähtelystä hengellisen ilon ja vapauden tilaan ja muuttaa maallisen ja katoavan luontomme katoamattomaksi jumalalliseksi luonnoksi.

Meillä on mahdollisuus nousta kahlitsevien sokeiden alitajuisten voimien yläpuolelle ja tehdä itsemme valmiiksi, kokonaiseksi, täydeksi ihmiseksi.

Ihmisen kiirastulena on kulkea vapautensa äärirajoille ja todeta sen pohjattomuus ja musertavuus. Lääke rajoittamattomaan individualistiseen vapauteen on elämän henkisen tarkoituksen oivaltaminen.

Maailmaa ja sen iloja antaumuksellisesti rakastava ihminen on maailman antimista ja nautinnoista liian riippuvainen, jotta hän voisi kasvaa sisäisesti vahvaksi. Itseään kieltävä, askeettinen tyyppi taas ei osaa olla luonnollinen eikä hymyillä aidosti. Parasta pysyä keskitiellä.

Rakkautta ja myötätuntoa voi olla vain itsensä ja elämän myöntävässä ihmisessä, joka tuntee ja ymmärtää maailman ilot ja surut, ei joidenkin jäykkien moraalisten sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti elävässä yksilössä. Rakkaus on myötäiloa ja myötätunnetta, sitä ei voi olla silloin, kun ihminen toimii velvollisuudesta, tottelevaisuudesta tai pelosta.

Todellisuus itsessään on kaiken arvostelun ja tuomitsemisen ulkopuolella. Ristiriidat ja epäharmonia eivät niinkään kuulu maailmaan, vaan ne asuvat ihmisessä itsessään. Kun sisäinen epäharmonia voitetaan, maailma paljastaa parhaat puolensa ja siitä tulee hyvä paikka elää.

Kiintymys samoin kuin torjunta sitoo aina mielen energiaa, jolloin sen on mahdotonta nähdä asioita sellaisina kuten ne ovat.

Siellä missä on kiintymystä, on aina myös takertumista menneeseen, mikä estää elämän luovan liikkeen.

Kiintyä voimme loppujen lopuksi vain siihen, millä on muoto, ja tämä tapahtuu mielikuviemme välityksellä. Sen, mikä on todellista ja elävää muodon ja mielikuvien takana, voi tavoittaa vain kiintymätön mieli.

Kiintymättömyyteen sisältyy aina myös pyyteettömyys.