Tag Archives: pyyteettömyys

Katkelmia sisäiseltä tieltä 10

Teosofi 3 1993

Mikäli koettaisimme rajoitetun inhimillisen järjen ja tiedon avulla kulkea henkistä tietä olisimme totisesti hukassa. Sisäinen opas tuntee tien.

Jokaiselle joka lähtee henkiselle tielle puhtaasti persoonallisista ja itsekkäistä vaikuttimistaan käsin, se tulee lopulta tuottamaan auttamattoman pettymyksen. Henkinen elämä vaatii, että asenteemme ja ajattelutapamme on muututtava persoonallisesta persoonattomaksi. Vain tämä takaa että kykenemme horjumatta kulkemaan kieltäymysten kivikkoista tietä.

Emme kulje hengellistä tietä vain persoonallisuutemme kehityksen tai hyvinvoinnin takia, vaan ennen kaikkea saavuttaaksemme yhteyden sieluumme ja elääksemme sielun elämää. Edistyksen myötä persoonallisuuden arvo ja tärkeys vähenevät ja ne korvautuvat sielun elämällä ja arvoilla. Persoonallisuus niin sanoaksemme sulaa ja tulee osaksi sielua.

Edetessämme polulla sanalla itsekieltäymys ei ole enää merkitystä. Kaikesta turhasta luopuminen merkitsee vain kokonaisvaltaisempaa elämän myöntämistä, saapumista laajempaan ja rikkaampaan olemassaoloon.

Olemme tottuneet siihen, että meillä on persoonallinen asenne joka asiaan. Hengen elämässä sen korvaa yhä enemmän pyyteetön ja puolueeton hiljaisuus.

Kun näennäisen itseriittoinen persoonallisuutemme murskataan sisältä päin jumalallisella tulella, tie on auki yhä syvenevälle mystiselle elämälle, missä meidät valtaa yhä enemmän yhden ja kaikkialla läsnä olevan elämän tunne.

Viisauden rakkaus on halua olla olennaisessa ja merkityksellisessä suhteessa elämään.

Käytännöllinen elämä paljastaa vähitellen henkiset voimavaramme. Sisällemme jää kuitenkin ylijäämää, toteutumattomia mahdollisuuksia ja piilevää energiaa. Kätketty sisäinen potentiaali voidaan vapauttaa lähestymällä suoraan sisäistä energialähdettämme meditaation kautta. Koskeminen tähän piilevään evolutiiviseen energiaan edellyttää kuitenkin ankaraa moraalista valmentautumista.

Istuen, mitään tekemättä, säästämme ja jalostamme energiaa.

Meditaatio on taito, joka tekee meistä sisäisten energioidemme koulutettuja käsittelijöitä.

Alkuperäisellä mielellämme ei ole asuinsijaa. Se ei ole kiinnittynyt ulkonaisiin tai sisäisiin kohteisiin eikä jakanut itseään asioiden moninaisuuteen.

Syvässä meditaatiossa olemme kärsimyksen yläpuolella, koska emme ole suhteessa muuhun kuin Jumalaan.

Edistyksen myötä jokaisesta oman rauhan hetkestä voi tulla meditaatiota ja jokaisesta toiminnan hetkestä inspiraatiota.

Meditaation kautta laajennamme ja kirkastamme auraamme ja syvennämme sen energioiden, värähtelyjen ja värien kirjoa, jotta se voisi välittää mitä tahansa tietoa tai voimia, joita sisäinen jumaluutemme haluaa lähettää kauttamme maailmaan.

Vetäytymällä hiljaisuuteen meidän on mahdollista varata itseemme energiaa, jota voimme käyttää esim. maailman parantamisessa tai luovassa työssä.

Etsiessämme jatkuvasti tyydytystä uusille esiin nouseville pyyteillemme kadotamme sen energian, joka voisi tehdä meistä jalompia ja parempia ihmisiä.

Henkinen pyrkimys on sellaisen jatkuvan vireystilan ylläpitämistä itsessämme, joka vie meitä kohti olemassaolomme salaperäistä ydintä.

Voimme valloittaa Jumalan valtakunnan vain kun henkinen kaipuumme on riittävän syvä, puhdas ja alkuperäinen ja kun henkinen pyrkimyksemme on aina etusijalla ja kaikki maallinen on sen rinnalla toissijaista.

Eläessämme vain hengen korkeampia huippuja varten ja torjuessamme kaikki alemmat mielen ja tietoisuuden liikkeet kehittyvät korkeammat käyttövälineemme, jotka nostavat meidät kosmisen ilon ja inspiraation lähteille, Jumalan tuntemiseen.

Onni asuu itsessämme, ei ulkopuolellamme. Etsijä tietää, että syvimmän ykseyden ja harmonian hän voi saavuttaa omassa sisäisyydessään, hänen yksilöllisen olemuksensa suhteessa universaaliin henkeen. Tämän perustavan suhteen rinnalla kaikki ulkonaiset tyydytyksen lähteet jäävät toissijaisiksi.

Tiedämme, että toista ihmistä emme voi lähestyä määrättyä rajaa pidemmälle. Suhteemme Jumalaan taas on äärimmäisen intiimi, se voi syventyä ja kehittyä loputtomasti.

Unohda maailma ja sen ongelmat, omat ongelmasi, keskity vain hengellisen tietoisuuden saavuttamiseen. Et milloinkaan voi saavuttaa rauhaa ratkaisemalla yksi toisensa jälkeen ongelmiasi tai maailman ongelmia. Luota siihen, että henkinen kasvu tekee sinut kykenevämmäksi näkemään ongelmat oikeassa valossa ja että ajan kanssa löydät ratkaisun, joka voi olla enemmän näkemyksen tai perspektiivin muuttumisessa kuin asioiden voimallisessa tai väkivaltaisessa muuttamisessa.

Mieli ei voi tuntea mitä asiat itsessään ovat. Se tuntee vain käsitteensä ja mielikuvansa niistä. Asiat sinänsä voidaan tuntea vain rakkauden välityksellä.

Meidän on tiedostettava elämän ja kehityksen tarkoitus ja opittava työskentelemään sen puolesta.

Saavuttaessamme tietoisuuden sielusta, tämä nostaa kanssakäymisemme tasolle, joka on tosi ja olennainen.

Älä pelkää kuolemaa äläkä muutosta. Tule siksi mitä olet syntymän ja kuoleman tuolla puolen!

Joka paljon omistaa, pelkää myös paljon menettävänsä. Köyhyyden ja omistamattomuuden asenne on välttämätön henkisessä elämässä. Sen tulisi yhtä hyvin ulottua niin henkisiin kuin aineellisiinkin asioihin.

Ei omistaminen, vaan luopumus, ei halu, vaan tyytyväisyys on kestävän onnellisuuden lähde.

Elämän laadullinen kohoaminen ei koskaan tapahdu pelkästään aistikokemusten kautta. Se tapahtuu aistien hillitsemisellä ja suuntautumalla kohti sisäisiä henkisiä lähteitämme.

Käännä kaikki pyyteesi ja kaipuusi kohti Jumalaa. Uhraa aineelliset ja aistilliset halusi ja anna niiden palaa hänen muuntavassa ja puhdistavassa tulessaan. Kaikki kaipuut voivat saada täyttymyksensä elämän alkulähteellä.

Meidän on siirryttävä tietoisuuden reunoilta sen keskustaan. Sisäisen ihmisen on tultava etualalle ja sen on sulatettava itseensä ulkoinen persoonallisuutemme.

Mikäli emme tunne itseämme onnelliseksi, tämä johtuu siitä, että emme ole kaivautuneet riittävän syvälle itsemme. Tietoisuutemme ei vielä ole riittävän kirkas ja läpikuultava heijastaakseen aina läsnä olevaa kosmista iloa.

Kaikkiin pulmiin, koettelemuksiin ja vaikeuksiin, joita astuminen henkiselle tielle on sinulle tuonut, sopii lääkkeeksi vain eteenpäin kulkeminen. Polulta et voi kääntyä takaisin!

Mielen tylsyys ja tunteiden kato, hengen kuivat erämaat ja kuoleman laaksot, joissa autius ja tyhjyys asuvat, näiden pimeiden ja ilottomien alueiden kohtaaminen on lähes väistämätöntä mystisellä polulla. Vaihtelu täyteyden ja tyhjyyden kausien välillä on aivan luonnollista. Kyse ei usein niinkään ole persoonallista mielentiloista vaan syvemmästä tahdosta riippumattomasta sielunelämästämme.

Henkisellä tiellä vapaudumme vähitellen sidonnaisuudestamme fyysisen käyttövälineeseen. Havaitsemme olevamme kuolematon henki, joka esiintyy fyysisessä verhossa. Tietoisuuden keskus ei enää silloin sijaitse aivoissa, vaan niissä riippumattomassa vapaassa henkisessä olemuksessamme.

Valaistumisessa tulemme siksi mitä olemme olleet ajasta aikaan kaikkien maallisten jälleensyntymiemme tuolla puolen.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 5

 

Teosofi  1 1992 

Pyyteetön ja puolueeton mieli itseämme kohtaan syntyy tiedosta, että emme ole ajatukset, tunteet, ruumis tai minuus, vaan jotain niitä korkeampaa.

Todellinen olemuksemme ei ole ajatus, sillä on olemassa jokin, joka käyttää ajatusta.

Useat inhimilliset ongelmat aiheutuvat siitä, että olemme samastuneet joihinkin olemuksemme osiin siinä määrin, että olemme kadottaneet luovan vapautemme. Henkinen elämä on sen uudelleen löytämistä, palaamista takaisin mielemme alkuperäiseen puhtauteen ja samastumattomuuteen.

Henkisen itsen unohtaminen ja samastuminen ruumiiseen ovat välttämätön vaihe evoluutioprosessissa. Sitä seuraa käänteinen itsensä muistaminen ja itsen toteutuneisuus henkisessä tietoisuudessa.

Ykseys on tila, jossa on vain nykyisyys, missä ei ole tilaa egolle eikä erillisyydelle ja jossa mielenliikkeet ovat hiljenneet.

Antaumus on ei-kaksinaisuuden tila, jossa ei ole pelkoa eikä toiveita, jossa on määräaikaisesti luovuttu omasta erillisestä tahdostamme ja vapaudestamme.

Seksuaalinen halu ja rakkaus ovat johdannaisia niitä syvemmästä energiasta, jota voitaisiin kutsua vetovoimaksi. Ilmetessään alimman ihmisruumiin keskuksen tai chakran kautta tuo voima ilmenee haluna, tunneruumiin kautta ikävöintinä ja sydänkeskuksen kautta rakkautena. Joogan avulla seksuaalinen halu pyritään muuntamaan sielulliseksi rakkaudeksi.

Pyyde erottaa, rakkaus yhdistää.

Rakkaus voi ilmentyä vain äärimmäisessä tasa-arvoisuuden tilassa, jossa ei jaeta asioita miellyttävään ja epämiellyttävään, hyödylliseen ja vahingolliseen, rumaan ja kauniiseen.

Taistelu ja ristiriidat sisältävät mahdollisuuden sekä kehitykseen että taantumukseen. Itsessään ne ovat kaikelle kehitykselle välttämättömiä. Sota merkitsee aina vanhan muodon hajoamista ja uuden asteittaista ilmenemistä. Tuhoisa ja kivulias sisäinen prosessi on usein välttämätön uuden olemisen ja tietoisuuden muodon vakiintumiselle.

Kuolema ja tuhoutuminen ovat jatkuvia elämän prosesseja.

Edettäessä kohti tietoisuutemme ydintä, on mahdollista löytää se alkuperäinen ja muuttumaton substanssi, joka on ”oleva itsessään”. Sen valossa huomaamme, että kaikki muu omassa olemuksessa, ruumis, tunteet ja mielteet ovat kokoonpannut osasista ja että ne ovat katoavia ja muutoksen alaisia. Syntymättömän ja häviämättömän tuntee siitä, että se on äärimmäisen puhdas, jakamaton, ei-kaksi ja se tukee kaikkea muuta olevaa.

Mikäli olisi olemassa vain aika eikä ajattomuutta, ei voisi olla mitään toivoa täydellisestymisestä. Kehitys olisi vain loputonta kehää. Ikuisuudesta käsin kehityksen päämäärä tulee kuitenkin läsnä olevaksi jo nyt, vieläpä ajallisuuden ja keskeneräisyyden piirissä.

Ellemme sisimmässämme olisi lunastettuja jo nyt, emme sitä tulevaisuudessakaan voisi olla.

Hetkessä ja sen elävässä läsnäolossa ikuisuus puhkaisee ajan liikkeen. Intuitiomme tavoittaa ikuisuuden samalla kun toimintamme tapahtuu ajassa.

Ihmisen ainoa vapautuminen voi tapahtua vain ajattomuuden elävästä läsnäolosta käsin.

Taivas ja helvetti ovat enemmän tietoisuuden tiloja kuin paikkoja.

Elämässä emme voi välttää kärsimystä emmekä taata itsellemme pysyvää onnen tilaa, (ollessamme vielä suhteellisen kehittymättömiä ja epätäydellisiä ihmisolentoja). Rauha ja ilo voidaan kuitenkin löytää pyyteettömästä ja puolueettomasta hengen asenteesta. Pyyteetön mieli on silta, jonka avulla ylitämme kärsimyksen kuilut ja joka estää meitä vaipumasta epätoivoon kadotettuamme onnen, jonka kerran jo luulimme omistavamme.

Nautinto ja kärsimys ovat vain elämän ohimeneviä kokemuksia, siksi kumpaankaan niistä ei pidä jäädä kiinni. Tyyneyden sen, sen kerran saavutettuamme, voimme taas pitää ikuisesti. Tyyneyden harjoittaminen voi lisäksi viedä meidät kohti yhä syveneviä mielen iloja. Ihminen, joka on riittävästi nähnyt ja kokenut, ei voi päätyä muuhun kuin tyyneyden omaksumiseen syvimmäksi elämänasenteekseen.

Äärimmäisessä hiljaisuudessa vastaanotamme itsellemme elementtejä korkeammasta tietoisuudesta. Tämä voi tapahtua kun mielen, energiakehon ja ruumiin tavanomaiset toiminnot ovat hiljentyneet ja koko olemus on ikäänkuin odottavassa tilassa.

Meidän tulisi olla tyhjät itsestämme, jotta voisimme tulla jumalallisen voiman täyttämäksi. Meidän tulisi tehdä itsestämme tyhjä säiliö ja puhdistaa se, jotta jumaluus voisi laskea siihen viininsä ja nektarinsa. Epäpuhdas astia ei voi vastaanottaa jumalallista viiniä sitä pilaamatta.

Hiljennyttäessä koemme ensin rentoutumista ja vapautumista ulkoisen elämän paineesta, tämän jälkeen onnea, sitten tarkkaavuutta; sitten emme mitään, kunnes olemme niin tyhjät itsestämme, että voimme tulla täytetyiksi ylhäältä. Tämä on luonnollinen prosessi.

Luonto ei salli tyhjää tilaa kuin hetkittäisesti. Siksi luopuessamme jostain vähempiarvoisesta, voimme olla varmat, että vastaavasti saamme takaisin jotain korkeampaa.

Todellinen uhri on aina sisäinen uhri, alemman energian uhraamista korkeammalle, alemman itsen uhraaminen korkeammalle itselle.

Universumi on koneisto, joka noudattaa rautaisia ja järkkymättömiä lakeja. Se on kuitenkin koneisto, jolla on sielu ja sydän.

Edes kaikkein täydellisin hiljaisuus ei ole olemukseltaan staattista. Kun omat vähäisemmät mielen- ja elämänliikkeemme lakkaavat, avaudumme laajemmalle kosmiselle elämälle. Sen koskettaessa meitä tunnemme olevamme vain osanen sen aluetta ja toimintakenttää.

Luova elämä on toiminnan ja toimimattomuuden yhdistelmä. Alituinen toiminta ei jätä sijaa hiljaisuudelle emmekä silloin voi koskaan olla vapaat itsestämme. Toimimattomuudessa taas minä vetäytyy syrjään antaen itseään korkeamman viisauden työskennellä. Vaikka emme itse tee mitään, koko olemuksemme tulee valaistuksi henkisellä tiedolla. Kun sitten palaamme toimintaan, on se puoliksi itsen ja puoliksi ei-itsen, jonkin sitä korkeamman tekemää. Voimme silloin sanoa: ”en minä, vaan Jumala minussa”.

Taitava toiminta syntyy toimimattomuudesta kuten tarkoituksenmukaisin liike liikkumattomuudesta ja syvällisin merkitys hiljaisuudesta.

Voimankäyttö on heikkouden merkki. Jumala ei käytä voimaa, mutta silti hän tekee kaiken.

Mysteerien mysteeri on tämä ihmisruumista asuttava jokin, tämä tietoinen elävä tuli, jolle fyysinen muoto on valin väline.

Meditaatio on jatkuva mielenasenne, jossa pyrimme vaalimaan yhteyttä syvempään itseemme. Kaikki toiminta tulisi kummuta henkisestä tietoisuudestamme, ei koskaan alemmista mielen ja tietoisuuden liikkeistä.

Henkiseen päämäärään pyrittäessä meidän olisi opittava taloudellisuuteen energian käytössämme.

Omaksumalla jalompia tottumuksia voimme vähitellen oppia kanavoimaan voimamme uudella, luovemmalla ja rakentavammalla tavalla.

Kaiken turhan toiminnan jättäminen merkitsee edistymistä silloin kun samalla olemme vastaanottavaisia sisäisen itsemme valolle. Pelkkä passiivisuus ei sitä ole, ellei meillä samalla ole yhteyttä sisäiseen sieluumme.

Ihmissielu kehittyy sekä aistimaailman kokemuksista että äärettömästä hengestä virtaavista voimista.

Henkisellä tiellä tulemme tietoisiksi uusista, puhtaammista ja valaisevimmista energioista. Opimme vähitellen elämään itse valon keskuksesta käsin ja muovaamaan koko olemuksemme valaisevan sisäisen kuvan kaltaiseksi. On suuri asia saavuttaa yhteys sisäiseen itseensä, mutta toinen vähintään yhtä vaativa tehtävä on tuoda sisäisesti koettu henkinen valo koko alempaan olemukseemme ja persoonallisuuteemme. Tietyssä kehitysvaiheessa sisäinen tietoisuutemme saattaa olla kohotettu hyvinkin korkealle persoonallisuuden pitäessä edelleen kiinni rajoituksistaan. Tietoisuuden kehityksessä ei tämän vuoksi pidä laiminlyödä samanaikaista persoonallisuuden kehittämistä. Jumaluudenkin on ilmaistava itsensä ihmispersoonien kautta. Persoonallisuuden on täydellistyttävä, jotta henkinen itse saavutettaisiin. Henkinen itse on löydettävä, jotta persoonallisuus täydellistyisi.

Henkinen transformaatio merkitsee alemman energian jalostumista ja muuntumista korkeammaksi. Samalla käyttövälineemme hienostuvat ja ne tulevat vastaanottavaisiksi korkeammille hengen voimille. Keho tulee terveeksi, puhtaaksi ja kauniiksi, elämänvoima pyyteettömäksi, mieli valaisevaksi, sydän rakastavaksi.

Ihminen on kosmisen energian suuri muuntaja ja dynamo. Elämme kaikki saman Logoksen alaisuudessa, jonka energia virtaa tasaisesti kaikkialle. Itsestämme ja kehityksestämme vain riippuu siltä vastaanottamamme energian laatu ja määrä. Elämäntaitoa on se miten käytämme osaksemme tulleen energian jaloimman mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Meidän tulisi muuntaa vastaanottamamme energia, olipa se minkälaatuista hyvänsä, tahdoksi, viisaudeksi ja rakkaudeksi. Evoluution myötä tulemme tietoisiksi aina korkeammista ja korkeammista energioista. Ihmiskehityksen huipulla sekä vastaanottamamme että toiminnassa luovuttamamme energia on laadullisesti korkeampaa.

Henkisessä elämässä toteutuu vuorotellen liike sisäänpäin, jossa työskentelyn pääasiallinen kohde olemme me itse, sekä liike ulospäin, toiminta ja vaikuttaminen maailmassa.

Ilman sisäistä, jalostavaa ja itsekriittistä pyrkimystä toiminta maailmassa on tehotonta ja pinnallista.

Paha ja epätäydellinen voidaan voittaa ainoastaan hyvää ja täydellistä luomalla.

Äärimmäinen välinpitämättömyys samalla kun tekee parhaansa on jo lähellä valaistumista. Siihen sisältyy tieto, että vasta Jumala tekee kaiken täydelliseksi ja saattaa teot lopulliseen päätökseensä sovittaen niihin niille kuuluvat seuraukset.

Joogan harjoittamisen myötä lakkaamme olemasta luonnon orjia. Vähitellen saavutamme herruuden kaikilla olemassaolomme tasoilla ja oman luontomme ylitse. Tie vapauteen löydetään oppiessamme muuntamaan kaiken ei-henkisen energian henkiseksi energiaksi ja voimaksi.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 11

Teosofi 4 1993

Eläkäämme luonnon mukaisesti, sen syvimmän luontomme mukaisesti, joka ei ole yhteisön tai kulttuurin tuote, vaan joka on luomaton ja alkuperäinen henkinen luontomme. Olkoon se oppaamme polulla.

Polkua on mahdotonta kulkea nojautumalla ulkonaiseen tietoon. Viisaus ei voi olla missään itsemme ulkopuolella.

Äly tuo ainaisen epäilyn siitä, mikä on totta tai valhetta, oikeaa tai väärää. Henkinen johdatus on taas jotain varmaa ja epäilemätöntä.

Ihmisessä asuu suuri tahdonvoima. Emme kuitenkaan useinkaan käytä sitä niin kauan kuin elämämme sujuu mukavasti muutenkin.

Puutteemme ovat meille osoitettu työmaa.

Väärä samastuminen ruumiiseemme ja persoonallisuuteemme on ongelmiemme ydin.

Useat ongelmamme ovat vain ajatuksellisia luomuksia. Mitä enemmän ajattelemme niitä, sitä enemmän myös ylläpidämme niitä. Toisinaan on parempi antaa niiden olla ja haihtua syvään hiljaisuuteen.

Joka kiinnittää suhteettomasti huomiota olemassaolon negatiivisiin puoliin, sitoo itsensä niihin.

Sisäinen elämä saattaa olla joskus ainoa tie henkiseen kehitykseen virikeköyhässä tai muuten ristiriitaisessa tai epäviihtyisässä ympäristössä.

Jollemme löydä rakkautta ihmisistä, meidän on etsittävä sitä Jumalasta.

Etsijän tulisi löytää kaikkien maallisten ja ajallisten tarpeiden takaa yksi suuri henkinen tarve, sulautua absoluuttiin, perimmäiseen todellisuuteen, ja kulkea sen avulla joogan tietä.

Kääntyessämme Jumalan puoleen hän paljastaa meille vähitellen oman luontonsa.

Tosi palvontaan ryhdymme koko olemuksellamme ja täydestä sydämestämme. Antaudumme silloin korkeammalle voimalle, joka saa vapaasti työskennellä meissä.

Jumalamme on mustasukkainen. Hän kostaa aina uskottomuutemme vetäytymällä luotamme, tai paremminkin me itse loittonemme silloin hänestä. Jokainen askeleemme häntä kohti on lunastettava luopumalla turhuuksista ja vapautumalla epäjaloista tottumuksistamme ja itsekkäistä pyyteistämme. Meidän on lähestyttävä häntä rakkauden teoilla, rukouksella ja antautumisella.

Ymmärtäessämme oman etumme emme enää pidä uhrauksena vaan ilona sitä että luovumme jostain vähempiarvoisesta paljon arvokkaampien ja merkityksellisempien asioiden vuoksi.

Jos emme rukoile vain saavuttaaksemme jotain persoonallista etua, vaan jos rukouksemme on itsetarkoitus, jossa pyrimme aitoon yhteyteen korkeimman kanssa, siihen tullaan aina myös vastaamaan, joskaan ei aina odottamallamme tavalla.

Maailman murhetta ja kärsimystä emme voi paeta suurimpienkaan rikkauksien ja ylellisyyksien suojiin. Turvamme on kiintymätön puhdas tyyni tietoisuus. Pelastuksemme on sisäinen hartauselämä ja jumalallis-henkisen todellisuuden yhä syvempi kokeminen.

Miten turhaa ja turhauttavaa on onnen etsintä ulkopuolisista asioista.

Autuutta on tuntea yksi ylin todellisuus, kärsimystä on olla erossa siitä.

Käännä eläimellinen magnetismi, vetovoima alaspäin kohti ainetta ja aisteja, jumalaiseksi magnetismiksi, vetovoimaksi ylöspäin kohti henkeä ja Jumalaa!

Aistikokemus ei voi merkittävästi muuttaa tai kohottaa tietoisuutemme tasoa. Monenlaiset kiihdyttävät ja viihdyttävät kokemukset kohottavat sitä hetkellisesti, jonka jälkeen se palaa takaisin alkuperäiseen tilaansa. Vaatiessamme jatkuvasti voimakkaita aistikokemuksia ja värikkäitä tapahtumia säilyttääksemme mielenkiintomme elämään, tietoisuus ei milloinkaan pysähdy kysymään omaa luonnettaan. Se ei myöskään laadullisesti kehity miksikään.

Tapa aistiesi nälkä jotta eläisit vain siitä ravinnoista, joka on näkymätöntä ja kuulumatonta.

Uhratkaamme tietoisuutemme korkeimmat huiput vieläkin korkeammille. Tämä on jatkuvan edistyksen tae.

Olemisen mystisen läsnäolon voima voi kasvaa meissä kun meillä ei ole mitään omia tarpeita tai pyrkimyksiä, pysytellessämme omassa luonnollisessa hiljaisuudessamme kaipaamatta kenenkään huomiota, kääntäessämme maailmalle selkämme.

Hiljaisuuteen vetäytymisen kautta voimme varastoida itseemme jumalallista energiaa. Kun me emme toimi, maailmankaikkeus toimii meissä. Tämän jälkeen oma toimintamme on taas täynnä voimaa ja jumalaisen olemisen iloa.

Maallinen minämme on lyhytjännitteinen. Se haluaa kaikkien asioiden toteutuvan omien erillisten pyyteidensä mukaiseksi. Todelliset henkiset mahdollisuutemme sisältyvät kuitenkin kuolemattoman henkisen itseytemme laajempaan olemukseen, joka elää maallisten toiveiden tuolla puolen. Tähän tietoisuuteen meidän tulisi kasvaa!

Pyyteetön elämänasenne merkitsee ennen kaikkea sitä, että mielemme on vapaa liiallisista pyyteistä, ei niinkään sitä, että tukahduttaisimme luonnollisia tarpeitamme

Vain pyyteetön mieli voi olla vastaanottavainen sille, joka ylittää mielen.

Ilo säilyy kun emme pyri omistamaan sitä.

Etsimme kiinteyttä ja pysyvyyttä elämästä. Sitä ei kuitenkaan ole. Elämä on virta.

Elä ylellisesti ja jätä tyhjä tila jokaisen henkäyksen, teon ja ajatuksen välille. Tyhjässä asuu täysi.

Valaistuksen tilassa tietoisuutemme on korkeimmalla ja autuaimmalla värähtelytasolla. Jokainen mielen ja tietoisuuden liike, joka vetää meitä kohti aistimaailmaa ja alemman mielen tasoa, on siihen verrattuna kärsimystä.

Kun olemme todella tietoisia maailmankaikkeudesta, ehkä silloin maailmankaikkeus on tietoinen kauttamme.

Viisaalle maallinen on usein pyhää ja pyhä yhtä usein maallista.