Tag Archives: psykologia

Kuten  kaikki elävä ihminen on tarkoitettu kehittymään täysin omaksi itsekseen. Ihmisen kohdalla tämä ei tapahdu itsestään. Se tapahtuu, kun hän työskentelee itsessään ja katkeamatta harjoittaa täydellisyyden saavuttamiseksi. Hänen elämänsä tärkein työ on hän itse, HÄN ITSE “aitona ihmisenä”.

Ihmisenä olemisen merkitys on sama kuin kaikilla muilla olennoilla:  jumalallisen näkyväksi   tekeminen maailmassa.

Ihmisen erityisyys on siinä, että suuri, jumalallinen ELÄMÄ on tullut tietoiseksi  ihmisessä  ja leimahtaa ja saa  hahmon hänen tietoisen elämänsä vapaudessa. Siten aito ihminen on  sellainen, missä hänen olemukseensa ruumiillistunut jumalallinen oleminen paljastetaan  vapaudessa  ja kirkkaassa tietoisuudessa maallisessa täälläolossa hänen elämyksensä  loisteessa, hänen hahmonsa säteilyssä ja hänen toimintansa siunauksessa.

Edellytys jokaiselle harjoitukselle, joka palvelee sisäistä tietä, on aavistus tai kokemus omasta olemuksesta. Ilman kosketusta olemukseen kaikki harjoitus vie harhaan ja johtaa itsekurin umpikujaan.

“Meditaatio” tulee  sanasta “meditari”.  Se tarkoittaa myös tulemista menneeksi keskukseen, ei aktiivista menemistä keskukseen. Mutta tämä ”keskus” ei ole jotakin, mihin  ihminen  keskittyy  kuin kohteeseen, vaan se keskittyy  ihmiseen  siten, että  se kokoaa hänet itseensä sisältään käsin  ja  sisältään  poispäin. Tämä keskus on oikeastaan meditoijan oma olemus,  transkendentti ydin. Kun  koemme  keskuksen  tilana, missä subjektin ja objektin  vastakohtaisuus yhä enemmän raukeaa, seuraa tunne ytimen löytämisestä.  Itse  olemus astuu siten vähitellen sisäisyyteen.  Lopulta  aistitaan uuden maailmantietoisuuden olemiseen  ankkuroitu  elämänkeskus. Ihminen tuntee itsensä uudesti syntyneeksi.

Meditaatiossa tapahtuva muutos on prosessi. Identifioitumista  mailman-minään  seuraa   identifioituminen olemukseen. Maailman-minän ja olemuksen integraatiota  seuraa  ilmentäminen, tuleminen aidoksi itseksi, siis persoonaksi,  jota  olemus elävöittää läpikuultavaksi tulleessa maailman-minässä.

Meditaatio  ei siis ole ainoastaan ajatustapahtuma, vaan koko ihmisen muutos. Se  ei ole myöskään  ainoastaan sisäinen tapahtuma, vaan  myös kehon ja sen muutoksen  sisältävä tapahtuma. Ja koska  niin on, meditaatio koskee vähemmän sitä, mitä meditoidaan, kuin kuinka meditoidaan.

Sisäinen kuva on synnynnäinen tie omaan itseemme. Sekä yleensä inhimillisenä että kaikille  erityisenä tehtävänä se on jokaisessa ihmiselämässä annettu jokin, joka pätee  ehdottomasti.  Se ei anna sen vaatimuksen täyttymisen riippua olosuhteista.

Ihmisen  onni  persoonana  riippuu hänen syvimmän kaipuunsa täyttymisestä.  Tässä  kaipuussa ihminen kuulee hänen olemuksessaan ilmentymiseen pyrkivän jumalallisen olemisen. Se, mitä hän pohjimmiltaan kaipaa, on se, mitä hän olemuksen kautta on ja mitä hänen tulisi olla.  Hänen  onnellisuutensa  riippuu siitä, että hän vastaa olemusmäärettään.  Hän vastaa  sitä  siinä määrin kuin hän täyttää sen jokapäiväisessä elämässään vapaudessa.

Harjoitus  sisäisellä  tiellä on ennen kaikkea harjoitus itsensä avaamisesta  sisäisyydessä  koettavalle  olemukselle,  josta  oleminen puhuu ja kutsuu. Aamusta iltaan maailma  kutsuu  meitä  ulkoapäin sitä tuntemaan ja hallitsemaan. Olemus kutsuu meitä yhä enemmän sisältä ja sisäänpäin.

Kun olemus astuu sisäisyyteemme, tunnemme itsemme toisenlaisiksi. Me olemme irtautuneita ja vapautettuja, ladattuja voimalla, valoisia ja täytettyjä elämällä. Mikä meissä vielä oli taakka, kadottaa painonsa, ja mikä meissä  vielä  ahdistusta herätti, menettää okansa. Missä kaikki  oli  tukittua,  näyttää nyt avoimelta. Missä me olemme  vielä aivan köyhiä, tunnemme itsemme rikkaiksi, ja keskellä meteliä tulee outo rauha ja hiljaisuus. Me tunnemme  kylpevämme  näkymättömässä  valossa, joka  kirkastaa  ja  lämmittää meitä ja kyllästää meidät kaiken  läpäisevällä  loisteella.  Tämä  voi tapahtua kuin salamaniskulla, mutta toki  myös helposti kadota. Emme voi  sitä  saada  aikaan  emmekä säilyttää, mutta kun me oikein kuulostelemme,  voimme  tajuta  asenteet,  jotka sellaista  kokemusta  estävät  ja  sellaiset, jotka siihen valmistavat.

On koittanut  aika, jolloin ihminen  voi  kokea todellisuutena sen, mikä on siihen saakka  kuulunut yksin uskon piiriin. Kokemuksista, jotka liikuttavat  meitä syvimmin  ”jostakin muualta päin”, ravistavat, lahjoittavat ja muuttavat, meidän tulisi tänään tietää eikä uskoa,  että me osallistumme olemiseen ja että kokiessamme ”täysin muuta” erotuksena meille tutusta maailmasta kohtaamme ”ylimaallisen”. Sellaisissa syvissä  elämyksissä   koemme,   että  perustaltamme,  siis elämänytimessämme,  olemme  enemmän kuin me tavallisesti tietoisuudessa  omistamme.

Missä ihminen lähestyy tätä olemisen kokemusta ja pelottomassa harjoituksessa murtaa  kaikki sen järjestyksen rajoitukset, mihin ajatteleva  ja toimiva  maailman-minä on elämän  asettanut, hän astuu initiaation tielle, ”sielun vihkimystielle”.

Juuri hetket,  joissa särkyy  se  kotelo,  joka antaa minälle varmuutta, tarkoitusta ja  turvallisuutta,  avautuu  mahdollisuus –  kun hän hyväksyy sen,  mitä on mahdotonta hyväksyä – että oleminen odottamatta kantaa, täyttää hänet merkityksellä ja suo turvan,  joka  ylittää  hänen  tavallisen tietoisuutensa käsityskyvyn.

On olemassa kokemus suuremmasta  elämästä,  joka valmistaa meitä katsomaan kuolemaa silmiin. On hetkiä, joissa  me aistimme korkeamman  tarkoituksen,  vaikka me juuri yhä  olemme  epätoivoisia  mielettömyydestä. On toisia hetkiä,  joissa me äkkiä tunnemme kaiken yhdeksi,  vaikka  olemme maailmaan yksin jätettyjä.

Aivan äkkiä koemme jotain erityistä. Me olemme  täysin  läsnä,  täysin  täällä – emme kuitenkaan mihinkään määrättyyn suuntautuneita. Tunnemme itsemme erikoisella  tavalla  ”täyteläisiksi”  ja ”suljetuiksi” ja samalla  kuitenkin  tavallaan  avoimiksi  ja suuren sisäisen täyteyden  herättämiksi.  Me leijumme ja olemme liikuttuneita  ja  silti  varmasti  ja tasapainoisesti  maassa. Me olemme kuin poissa olevia ja silti kokonaan läsnä ja täysin elossa. Me  lepäämme  täysin  omassa itsessämme ja koemme samalla kuitenkin sisäisen yhteenkuuluvaisuuden.  Me olemme vapautettuja  ja samalla kuitenkin yhteen liitettyjä omistamatta  mitään. Tunnemme itsessämme käsittämättömän opastuksen, mutta olemme silti vapaita. Me  tunnemme  olevamme  kaikista  asioista  ja vaatimuksista  vapautettuja.  Olemme köyhiä maailmassa,  mutta  sisimmässämme tunnemme itsemme voimakkaiksi  ja  rikkaiksi.  Sellaisina  hetkinä tunnemme lävitsemme vaikuttavan  jotain kallista,  joka on samalla hyvin särkyvää. Tahtomattamme  liikumme varovaisesti ja tutkimme tarkasti sitä, mitä meille tapahtuu. Silloin voidaan  löytää  alkutieto,  johon  sopii paremmin valppaan mielen  lämmin  puolihämärä  kuin  meidän kiinnittävän tietoisuutemme kylmä säteily, joka jäädyttää kaiken elävän. Silloin on kuin kuulisimme mystikon  äänen  sanovan: ”Näemme kuin emme näkisi, kuulemme  kuin emme kuulisi, tunnemme  kuin  emme  tuntisi,  omistamme kuin emme omistaisi”. Ihmeellinen tapahtui. Samalla se on poissa.

“Suuri kokemus”,  joka johtaa metanoiaan, takaisin kääntymiseen ja uuteen  syntymään, sisältää aina kaksi vaihetta:  kokemus  kaikkiyhteydestä, kaiken hiljaisuuteensa nostavasta  ”yhdestä  olemisesta” sekä kokemus, missä  ihminen  yksilöllisenä  olemuksena osallistuu erityisellä  tavalla  suuren  elämän  olemiseen  ja dynaamisella voimalla tulee vedetyksi  ”maailman valoon”.

Yksi puoli  ”suurta  kokemusta” merkitsee maailman-minän suojuksien  sulamista.  Sillä  on  vapauttava  ja velvollisuuksista vapauttava luonne.  Toinen puoli siitä merkitsee  oman olemuksen  kohtaamista ja sen vetoa  ilmentymiseen määrätyssä  hahmossa.  Tällä on luova ja  velvoittava luonne.

Dürckheim, Karlfried Graf: Muutoksen pyörä. Kustantamo Uusi Aika. 

Kirjat

Keskusteluja 5

ÖD Jung oli muistaakseni tutustunut joihinkin Aasian uskontoihin eli ajatusten tausta oli hänellä tosiaan kuten myös sinulla varmaan hyvin universaali. Freudin puolestaan tiedetään olleen voittamaton länsimaisen kulttuurin alkuhetkien, antiikin ja Kreikan kirjallisuuden tuntija. Tietyt ajatukset Freudin kirjoituksissa olen itse huomannut heijastumiksi hänen sivistystaustastaan eli antiikin filosofian ja kirjoittajien tuntemuksesta. Lisäksi hänellä oli tietenkin poikkeuksellinen intuitio ja ihmisen mielenymmärryksen taito.

TIMO Niin, eikö juuri Oidipus kompleksit ja muut tulekin sieltä antiikin tarustosta Freudilla?

ÖD Kyllä tulee, melkein kaikki nimitykset oireisiin ja syndroomiin sieltä antiikin tarustosta, Oidipus-kompleksit, narsismi jne..

TIMO Sain Robert Assagiolen psykosynteesi teoksen, mutta ei se ollut niin hyvä kuin odotin.
Aika kumma, että monet merkittävät psykologiat kuten Freudin, Jungin ja myös Assagiolen on luotu suureksi osaksi mielenterveyden ongelmista kärsiviä ihmisiä varten terapiatarkoituksiin. Missä on terveiden ihmisten psykologia? (Myöhempi huomautus. Sellainen psykologia on todellakin olemassa ja sitä on paljonkin kehitetty eteenpäin Abraham Maslowista alkaen).
Ehkä pettymys psykoanalyyseihin ja muuhun johtuu siitä että minusta niissä on hyvin paljon kuvittelua ja humpuukia (kuten piilotajuntaan ja unien tulkintaan ym. liittyvät asiat). Monille sellaisilla ei mielestäni ole juuri merkitystä, ei ns. sairaille eikä varsinkaan terveille. Itse olen paljon ns. eksistentialistisen psykologian linjoilla, jonka mukaan ei ole varsinaisesti edes olemassa psyykkisestä sairaita, on vain erilaisia tapoja olla olemassa maailmassa. Kukaanhan ei voi tietää, mikä on ihminen, mikä on tosi minä, miten tulee elää ja ajatella, mikä on elämän tarkoitus ym.. Yksilöt omalla elämällään ilmaisevat omia vastauksiaan näihin. Luulen että on suureksi osaksi jotain vallan käyttöä määritellä toiset psyykkisesti terveiksi ja toiset vähemmän terveiksi. Nykyään on aika paljon sellaista meininkiä esim. lääketeollisuuden ja lääkärien taholta, että terveitä ihmisiä pyritään määrittelemään sairaiksi jotta heille voidaan myydä jotain lääkettä tai palvelua. Jos tarkkailee esim. maailman menoa ja maailman tilannetta, ei voi päätellä muuta kuin että koko ihmiskunta on puoliksi hullu. Maailman taloutta kun katsoo huomaa että määrättyjen piirien ahneus on saanut kaiken sekaisin.

ÖD itse olen käsittänyt, että riippuu paljon siitä, miten terveys määritellään. Ja olen käsittänyt, että nämä psykiatrit syventyivät omiin tutkimuksiinsa ikäänkuin itseään terapoiden. Ja vaikka ei niin olisi, niin olen olettanut, että teokset on molemmille ryhmille, sekä ns. mieleltään terveille että mielenterveyden ongelmista kärsiville.

ÖD Pääosinhan ihmiset pelkäävät itsensä kohtaamista ja siksi psykoanalyysia, Jungin tiedostamatonta ja piilotajuntaa usein pidetään humpuukina. On sanottu, että ”Best way to understand the darknesses of other people is to explore your own darkness”.

TIMO En ole ollenkaan kiinnostunut pimeästä puolestani, koska en tunne olevani pimeä ihminen. En ole mielestäni nähnyt koskaan ainoatakaan unta, jolla olisi jokin tärkeä merkitys tai joka olisi muistamisen tai analysoimisen arvoinen. Unet ovat vain sattumanvaraista assosiaatioiden virtaa. Niiden tehtävä on johtaa ihminen kauas pois valvetodellisuudesta. Silloin kun keskittyy johonkin merkitykselliseen työhön tai mihin tahansa, tietoisuus on täysin myönteinen, kirkas ja positiivinen eikä ns. piilotajunta vaikuta tietoisuuteen yhtään. Näin asian koen. Väsyneenä tai jos ei löydä asiaa mihin keskittyä tai mistä kiinnostua, päässä voi alkaa pyöriä huolia, pakkomielteitä tai mitä tahansa ”pimeää”. Kun elämällämme on tarkoitus, mieli on yleensä kohtalaisen valoisa ja hallitsemme sitä, piilotajunta ei hallitse meitä.

ÖD Näinhän se on.

TIMO Koska tutkit taidetta, mieleeni tuli yksi kirjoittamani aforismi: ”Luonnon ja taiteen kauneus saa meidät olemaan kauniita ja elämään kauniisti.”

ÖD Tuohon, mitä mainitset luonnosta ja kauneudesta, voi täysin yhtyä. Muistelen, että yksi italialainen kirjailija on sanonut – mikä osittain liittyy kauneuteen myös – että esim. erotiikka on puhtaimmillaan luonnossa. Se kuitenkin edellyttää syvällistä ymmärrystä kauneudesta ja kauneudentajua. Luontohan on ratkaissut tavallaan aivan itsekseen sen, kauneuden, harmonian ja elementtien tasapainon mysteerin aivan yksin, mitä taiteen teoreetikot ovat vuosisatoja pyrkineet määrittelemään ja selvittämään.

TIMO En ole estetiikkaa juuri lukenut, mutta näen selvästi että kauneus luo myös eheyden ihmiseen. Ihmisen pitää kuitenkin keskittyä, virittäytyä ja suuntautua asianmukaisella tavalla. Aina emme ole esim. samalla tavalla vastaanottavaisia. Esteettisessä kokemuksessa ulkoisen kauneuden, siis harmonian, kautta saavutetaan sisäinen harmonia, joka johtuu paljon keskittymisestä. Kun keskitymme johonkin mielekkääseen, meillä on hyvä olla. Kauniiseen on helppoa keskittyä, kaikista helpointa.

ÖD Se on totta, kyllä kauneuden luominen omaan ympäristöön ja siis kauneuden parissakin oleminen eheyttää. ”Alalla” on kuitenkin hyvin paljon ihmisiä, jotka tutkivat kauneutta ja kauneuteen liittyviä asioita, mutta jotka eivät kykene syvällisesti ymmärtämään sitä. Monet heistä käsittelevät näitä asioita kuin insinööri. Herkkyys on sellainen asia, joka joistakin ihmisistä puuttuu.

WR En kernaasti suosittele minkäänlaisia uskonnollisia ismejä ja systeemejä. Kaikenlaiset ”vihkimykset”, ”valaistukset” ym. saavat niskakarvani pystyyn.

TIMO Kannatan kyllä asiaanne (siis uskonnoista vapautuminen ja uskontokritiikki). Henkisyyteen ei tarvitse lainkaan sisältyä uskonnollisuutta. Myös ns. valaistuminen ja vihkimys voidaan myös käsittää ihan humanistiselta perustalta ihmisluontoon kuuluvina mahdollisuuksina.

GT En juurikaan tunne new age -ajattelua. Pidän myös asiakastyöni erillään hengellisistä teemoista (sikäli kuin se on mahdollista / järkevää). Näen henkisen kehityksen kyllä keskeisenä asiana. Ymmärrän sen kuitenkin yksinkertaisesti mielen (ihmisen ei-aineellisen puolen) kehityksenä, arkisesti oppimisena. Tämä käsitys henkisestä kehityksestä pohjaa Piagetin ideoihin. Tämä teoriasidonnaisuus antaa työhöni laajemman ja määritellymmän tiedepohjan. Minulle, asiaan vihkiytymättömälle, new age näyttäytyy huonommin määriteltynä asiana, liian abstraktina, laajana ja sekalaisena ajatusten suuntauksena. Arvelen, ettei se ole sisäisesti niin johdonmukaista ja perusteltua kuin tiede. Filosofiaa arvostan käsitteistöjä koskevana tieteenä. En kuitenkaan näe, ainakaan toistaiseksi, new age -teemoihin tutustumista omien prioriteettieni kärkipäässä.
Kenties tavallaan työskentelen itsekin uuden ajan eteen. Yritän osaltani saada uudistuksia aikaan yksilöiden parissa, heidän tiedostuksessaan. Kollektiivinen kulttuurin tai tiedostuksen muutos olisi todella tarpeen, mutta se vaatinee laajemman liikkeen. Minusta new age on ehkä liian huonosti määritelty liike. Siksi näen eri tieteet (filosofian, käyttäytymis-, sosiaali- ja humanistiset) tällaisena voimana, joskin hitaana sellaisena. Omaan kyllä hengellisiä näkemyksiä, joihin syvennyn ajoittain. Mutta maallinen ja helpommin verifioitavissa oleva ovat kenttiä, joihin bisnestekemiseni keskittyy.

TIMO New age tai uusi aika on vain yleinen otsikko, jonka alla toimin. Pyrin olemaan monipuolinen ja myös kriittinen. Monenlaista psykologiaa ja teoriaa löytyy. Mikä on oikea ja hyvä tapa jäsentää ihmisen psyykeä? Esimerkiksi ns. esoteerinen tai henkinen psykologia käsittelee paljon sellaisia asioita ja ulottuvuuksia, joita perinteinen psykologia ei. Myös siksi se on kiinnostavaa ja avartavaa. Mitä on henkinen kehitys? Siihen olen pyrkinyt löytämään vastausta. Se ei liene mitattavissa jollain yhdellä tekijällä. Varmaankin se on ihmisen monipuolista kehittymistä ja kypsymistä, myös eheyttä ja harmoniaa (jos se ei ole lukkiutunutta pysähtyneisyyttä) ja myös joidenkin hyvien arvojen mukaan toimimista ym.. Se on laaja kysymys.

TIMO Katsoin tv: stä viikko sitten ohjelmaa nimeltä Mielen voima. Siinä puhuttiin jotain meditaation vaikutuksesta dna rakenteisiin, niiden korjaantumiseen. Tämä on ihan uusi aihe minulle. Liittyykö oma toimintanne jotenkin siihen?

BR Juu, kyllä toimintani liittyy vahvasti siihen. Olen kehittänyt DNA-ohjelmointi tekniikan, jonka avulla voidaan ohjelmoida geenimme halutulla ohjelmalla. Sama ohjelma ladataan myös kristalliin, jolloin uudesta halutusta ohjelmasta on eränlainan backup kopio, josta ohjelma voidaan aina palauttaa uudestaan ja uudestaan, kunnes se toteutuu… 🙂

TIMO Nyt osaan hahmottaa asiaa jo paremmin.Näen kyllä asian siten, että oikea ohjelmointi tai sisäinen malli tai sisäinen kuva on meille ylhäältä tai sisäsyntyisesti annettu. Meidän täytyy vain antautua esim. hiljentymisessä ja meditaatiossa henkiselle keskuksellemme ja sitä kautta vapautua egosta ja sen vääristävästä vaikutuksesta. Tällä voi sitten olla se tuossa tiededokumentissakin
kerrottu korjaava ja uudistava vaikutus perimäämme ja geeneihimme.

BR Juu näin se on: on parasta laittaa DNA:han ohjelma suoraan omalta oikealta olemukselta. Se vaati kuitenkin aika paljon rohkeutta, varsinkin silloin kun mieli vielä hallitsee, koska se pelkää että sitä syöstään vallasta tällaisen geneettisen uudelleen ohjelmoiminen avulla. Sen jälkeen kun uusi ohjelma on laitettu on tärkeä myös sallia että kaikki mitä on ristiriidassa uuden ohjelman kanssa poistetaan. Muuten tulee sisäisiä ristiriitoja eikä mitään muutosta ei tapahtuisi. (2012)

EP Mitä muuten tarkoitat neuvonnalla, mitä apua voit muille antaa? Mulla on aikoinaan tullut pahoja olemuksellisia vaurioita esim. tarkoitettujen rakkaiden kanssa tapahtuneista pahoista ja karmeista jutuista, (kun tosi onnellista piti oikeasti tapahtua, mutta niistä tulikin karmeinta irvikuvaa), joten etsin josko Jumala ja rukouspiiritkin voisivat mut korjata ja parantaa. Etsin jossain vaiheessa sellaistakin ihmistä, josko olis joku sellainen joka voisi vaurioita ja olemuspuolia tarkastella. Ja mahdollisesti auttaa tai kertoa mikä auttaa.

TIMO Ainoa apu jonka voin auttaa oivaltamaan on se, miten jokainen voi itse oppia auttamaan itseään ja löytämään sisältään avaimet ja voimavarat kehitykseen ja muutoksen. Ns. Jumala voi varmasti parantaa, sisäinen ääretön rakkauden ja voiman lähteemme. Sen lisäksi mahdollisimman sopusointuinen ja sisäisestä olemuksestamme johdettu elämä. Ei pidä takertua menneeseen eikä miettiä liikaa pieleen menneitä
ihmissuhteita. Huonotkin kokemukset voivat auttaa meitä kehittymään vahvemmiksi ja itsenäisemmiksi. Omassa elämässänikin on ollut paljon koettelemuksia perhetaustanikin kautta. Yksi tärkeä asia on mielestäni sen oivaltaminen, että meidän ei kannata moittia olosuhteita, vaan meidän tulee ottaa täysi vastuu omasta kehityksestämme. Jos emme ota vastuuta kasvustamme ja käytöksestämme, emme voi koskaan kehittyä täysin tietoisiksi ja eheiksi persooniksi. Vielä yksi olennainen asia on että etsii, jos ei sitä vielä tiedä, elämälleen jonkin keskeisen tarkoituksen tai tehtävän. Se voi liittyä työhön tai elämänuraan tai johonkin palveluun. Kun omaa minää suurempi tarkoitus on löydetty, sen ympärille voi järjestää elämänsä muut osatekijät. Tässä näitä eväitä elämän matkalle. Itsekin vielä etsin ja opin uutta kaiken aikaa.