Tag Archives: luopuminen

Oppilaan polku

Tämä kirjoitus on jatkoa kirjoitukselle Kokelaan polku ja johdatusta kirjoitukselle Vihkimyksen polku, ja ne pohjautuvat Alice Baileyn opetuksiin. Kaikki ovat oppilaita aina korkeimpaan vihittyyn saakka. Oppilaan tulee elää esimerkillistä elämää. Uuden ajan oppilaalla pitää olla sekä rakastava sydän että valpas, terävä ja koulutettu mieli. Kokelasoppilas voi olla palvoja, mutta hyväksytyn oppilaan, joka työskentelee mestarin alaisuudessa maailman työssä, tulee toimia mielen, ajatuksen ja sielun voimalla.

Oppilas on astunut polulle, joka johtaa epätodellisesta todelliseen ja hän on itse tullut poluksi. Muotojen maailma ei vedä häntä puoleensa. Oppilaan on silti edelleen ja yhä uudelleen etsittävä tietä. Hänen tulee noudattaa sielunsa sisäisiä impulsseja, määräyksiä ja kehotuksia ja seurata korkeamman itsen ohjausta eikä kolminaisen alemman ilmentymänsä yllykkeitä. Okkulttisen tottelevaisuuden kautta hän pyrkii näyn, pyrkimyksen ja sisäisen kosketuksen jatkuvuuteen, katkeamattomaan sieluyhteyteen. Hänen on pidettävä henkinen suuntautumisensa vakaana riippumatta kaikista mahdollisista fyysisen tason ja muiden tasojen häiriötekijöistä. Oppilaan polulla päämääränä on erityisesti rakkausluonnon kehittyminen ja sielun, sisäisen Kristuksen paljastaminen. Oppilas pyrkii elämään tietoisesti sieluna, joka tiedostaa olevansa kaikkialla ja jolle kaikki muodot ovat samanlaisia siinä, että ne verhoavat ja kätkevät valon ja ovat vain yhden äärettömän olennon ulkoisia ilmentymiä. Oppilas käsittää olevansa voimakeskus suuremmassa voimakeskuksessa. Hän työskentelee sielun energian avulla ja kautta. Hänen tulee ohjata hänen kauttaan virtaava energia kanaviin, jotka hyödyttävät hänen kanssasielujaan. Oppilaan polulla ihminen tulee tietoiseksi sielun ja ruumiin välisestä kaksinaisuudesta. Hän tuntee sielusäteensä värähtelyn, joka on korkeampaa ja voimakkaampaa kuin hänen persoonallisuuden säteensä värähtely. Asteittain sielun säde alkaa hallita persoonallisuuden sädettä kunnes lopulta saavutetaan sielun ja persoonallisuuden yhteensulautuminen. Oppilaan on siirrettävä huomionsa pois yksilöllisen kokemisen asioista ja kohdistettava se kokonaisuuden tarkoituksen toteuttamiseen. Oppilaan tulee valmistautua yksinäisyyteen ja hyväksyä se. Kun ihminen irrottaa itsensä kaikesta, mikä koskee hänen fyysistä, astraalista ja mentaalista kehoaan elääkseen vain sieluna sielun voimakentässä, syntyy tilapäinen ero muista.

Innostus uuden ajan opetuksista ja ihanteista eivät riitä opetuslapseuteen. Jos näin olisi, oppilaiden rivit täyttyisivät nopeasti. Oppilaan polun kulkemiseen ei myöskään riitä pelkkä hyvyys ja epäitsekkyys. Persoonallisuuden, sielun ja hengen yhdistävä silta, antahkarana, rakennetaan oppilaan tietoisen ponnistuksen kautta tietoisuudessa itsessään, mikä ei tapahdu vain olemalla hyvä tai ilmaisemalla hyvää tahtoa tai osoittamalla epäitsekkyyttä ja korkeaa pyrkimystä.

Uuden ajan opetuslapseus on suuressa määrin ryhmähanke. Aikaisemmin painotettiin oppilaiden henkilökohtaista suhdetta mestariin tai guruun. Tänään oppilaiden suhde ryhmään on tärkeämpää. He löytävät voiman ryhmäopetuksesta ja ryhmätoiminnasta. Tavoitteena on ryhmä, jonka jäsenet työskentelevät yhdessä tehokkaasti ja älykkäästi yksikkönä läheisessä mentaalisessa ja henkisessä yhteydessä. Oppilas voi ymmärtää olevansa mestarin tietoisuuden etuvartio. Hän voi käsittää mestarin sekä omana sielullisena tietoisuutenaan että ryhmänsä keskuksena, voimana, joka elävöittää ryhmän yksiköitä ja sitoo ne homogeeniseksi kokonaisuudeksi. Oppilailla voi olla heikkouksia ja rajoituksia. Oppilaat ovat tärkeämpiä sieluina kuin persoonallisuuksina. Yksilön tunteet, reaktiot ja toiveet eivät ole kovin merkittäviä. Vain sillä on merkitystä, mikä edistää ryhmän tavoitteita ja mikä rikastaa ja kohotta ryhmän tietoisuutta ja värähtelyä. Yksilöiden on tarkoitus täydentää toinen toisiaan niin että heidän yhdistettyjen laatujensa ja ominaisuuksiensa kautta muodostuu ryhmä, jonka kautta henkinen energia voi virrata ihmiskunnan auttamiseksi. Ryhmän jäsenten tulee antaa muiden palvella omalla tavallaan.

Palvelun haaste

Oppilas on se, joka on lupautunut palvelemaan ihmiskuntaa ja pyrkii toteuttamaan henkisen hierarkian suunnitelmaa. Sanotaan, että ihminen ei voi paeta palvelun lakia rangaistuksetta. Palvelu ei ole vain sitä, että yksilö tai ryhmä tekee jotain hyvällä tarkoituksella. Todellinen palvelu on enemmän tai vähemmän spontaani seuraus sieluyhteydestä. Palvelu on ensimmäinen todellinen seuraus sielun vaikutuksesta ihmisessä. Palvelu on sielun vaisto. Jos halujen tyydyttäminen on ihmisen muotoelämän perustava yllyke, niin yhtä lailla halu palvella on ihmisen sielun perustava yllyke. Palvelu on pyrkimystä ryhmän hyvään. Oppilaan ensimmäinen velvollisuus onkin vaalia yhteyttä sieluun. Tiibetiläinen sanoo, että palvelun tiede on tärkeämpää kuin meditaation tiede.
”Palvelevan oppilaan ponnistus ja hellittämätön toiminta
herättää kaikki sielun voimat, tekee meditaatiosta
olennaisen vaatimuksen ja on ennen kaikkea tapa kutsua
henkistä kolmikkoa (atma-buddhi-manas), se tuo mukanaan
henkisen elämän voimistumisen, rakentaa antahkaranan ja
johtaa asteittaisten luopumusten kautta siihen suureen
luopumukseen, joka laskee oppilaan vapaaksi koko
ikuisuudeksi.” (Discipleship in the New Age II, 59).
Palvelu vaatii uhrauksia ja uhraukset ovat tie henkiseen kasvuun. Hetkellä, jolloin ihminen identifioituu sieluunsa eikä muotoonsa, hän ymmärtää uhrauksen lain merkityksen ja se ohjaa häntä automaattisesti. Palvelun tulisi tapahtua mielen eikä niinkään tunteiden tasolta ja olla älykästä ja myötätuntoista vastausta ihmisten ja ihmiskunnan tarpeisiin. Palvelun ei välttämättä tarvitse ilmentyä filantropiana tai yhteiskunnallisena toimintana. Oppilaalle tärkeä palvelun muoto on ihmisten sielujen herättäminen ja elävöittäminen. Sielun voimalla toimivan ja palvelevan ihmisen tuntomerkki on iloisuus. Kyky palvella viisaasti, rakkaudella ja spontaanisti merkitsee määrättyä kehityksen astetta polulla.

Maailman palvelijoiden uusi ryhmä

Kaikkien oppilaiden tulisi liittyä maailman palvelijoiden uuteen ryhmään. Se koostuu ihmisistä, jotka ovat oppilaan polulla tai kokelaan polulla. Tämä ryhmä toimii välittäjänä ihmiskunnan ja henkisen hierarkian välissä. Maailman palvelijoiden uusi ryhmä ei ole organisaatio. Sillä ei ole päämajaa, vaan ainoastaan palvelun yksikköjä kautta maailman. Sen jäsenet tulevat kaikista yhteiskuntaluokista. Heidät liittää yhteen heidän rakkautensa ihmiskuntaan ja pyrkimyksensä parantaa ihmisen tilaa. He pyrkivät muotoilemaan ja luomaan uuden sosiaalisen järjestyksen. He edustavat hyvän tahdon mielen asennetta. He saattavat olla tietoisia ryhmästä kokonaisuutena ja omasta paikastaan siinä tai eivät. Tämän ryhmän jäseniä toimii kaikissa kansakunnissa ja kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla. Sen jäsenmäärä kasvaa kaiken aikaa. Maailman palvelijoiden uusi ryhmä on jakaantunut kahteen osaan.

1. Sisäinen ydin, joka muodostuu niistä aktiivisista palvelijoista, jotka tietävät olevansa oppilaita, jotka ovat tietoisesti yhteydessä suunnitelmaan ja toimivat sen toteuttamiseksi. Tämä ryhmä on yhteydessä planetaariseen hierarkiaan ja toimii sen inspiraation alaisena. Tämä ensimmäinen ryhmä on vielä suhteellisesti ottaen aika pieni.
2. Ryhmä, joka on muodostunut pyrkijöistä ja globaalisesti ajattelevista ihmisistä, jotka toimivat alitajuisesti planetaarisen hierarkian opastuksen alaisena. He eivät ole tietoisia sisäisestä synteettisestä suunnitelmasta, mutta he toimivat epäitsekkäästi ja pyrkivät vastaamaan maailman tarpeisiin. He ovat hyvän tahdon miehiä ja naisia. Tämä toinen ryhmä on lähempänä suuria joukkoja ja se toimii uusien ja edistyksellisten ihanteiden ja ideoiden kautta.

Maailman palvelijoiden uuden ryhmän tehtävänä on kouluttaa ihmiset omaksumaan hyvän tahdon ja oikeiden ihmisten välisten suhteiden periaatteet. He pyrkivät tekemään oikeista ihmissuhteista yleismaailmallisen ihanteen ja tosiasian. He pyrkivät rikkomaan rotujen, kansakuntien ja uskontojen väliset mentaaliset muurit ja palauttamaan maailman tasapainon ja rauhan. He opettavat suurille joukoille, että evoluutioprosessin taustalla on älykäs suunnitelma, mistä myös historia ja ihmisen tietoisuuden kehitys todistavat. He valistavat suurta yleisöä uuden ajan välittömistä mahdollisuuksista. He toimivat niiden uusien ideoiden, ihanteiden, asenteiden ja toimintojen tulkkeina, joiden täytyy lopulta hallita ihmisiä tulevalla uudella ajalla. Tämä on maailman palvelijoiden uuden ryhmän tärkein tehtävä.

Kirjoitettu jotain 2009 tai sitä ennen.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 19

Teosofi 5 / 1995

Nykyaikainen henkisyys tarkoittaa kokonaisvaltaista, ihmisen kaikkia keskeisiä puolia koskevaa kehitystä. Sen päämääränä on täysi ihmisyys, ja vielä enemmän – jumaluus ihmisessä.

Ihminen on luomakunnan kruunu, ei vain siksi että hän on älykkäin kaikista lajeista, vaan koska häneen sisältyy avain kosmoksen mysteereihin. Kaikki universumin jumalalliset voimat ja energiat sisältyvät potentiaalisesti ihmiseen.

Henkinen tie on niitä varten, jotka joko rakastavat maailmaa liikaa tai sitten liian vähän.

Okkultismin tielle ei ole olemassa parempaa johdatusta kuin pettymys, inho maailmaa ja elämää kohtaan. Pettymys omia kykyjämme kohtaan on aivan yhtä terveellinen kuin pettymys muita ihmisiä kohtaan.

Henkinen pyrkimys syntyy jumalallisesta tyytymättömyydestä, joka tavoittelee korkeinta, upeinta, suurinta, kauneinta, parasta ja arvokkainta.

Henkeä ei ihmisessä luonnostaan ole. Se on synnytettävä.

Olemuksessamme ei tulisi olla yhtään osaa, joka olisi olemassa jotain muuta kuin henkistä etsintää ja jumalallista tarkoitusta varten. Ei riitä että mielemme ja sydämemme antautuvat, myös ruumiin ja sen pyyteiden on antauduttava.

Täysi totuus vaatii täyttä ja kokonaisvaltaista omistautumista sille. Mikäli olemme puolinaisia, saavutamme vain puolinaisen totuuden.

Henkisen polun seuraaminen vaatii täyttä ja kokonaisvaltaista yritystä. Kaikkien olemuksemme puolien, kehon, mielen ja sielun on osallistuttava siihen. Kaikkien elämämme osa-alueiden täytyy ilmentää keskeistä henkistä pyrkimystämme.

On turhaa hakea ulkopuolelta täyttymystä sisäiseen henkiseen kaipuuseen löytää ylin valo. Se voi toteutua vain sisäisessä elämässä.

Henkisen etsijän motoksi sopii: kaikki mitä kaipaamme ja halajamme on meissä itsessämme.

Henkiselle pyrkimykselle ei ole olemassa parempaa palkintoa kuin kehitys itse.

Kun luovumme ulkonaisen tuen ja opastuksen etsimisestä ja kun lakkaamme jäljittelemästä ketään ulkonaista esikuvaa tämä aivan yllättäen syventää tietoisuutemme tasoa. Havaitsemme, että meissä itsessämme on kaikki se viisaus ja opastus, jota me tarvitsemme.

Mitä vähemmän olemme sidoksissa ulkonaiseen opetukseen, sitä enemmän meidän on nojauduttava omiin sisäisiin voimavaroihimme. Juuri silloin kasvua täytyy tapahtua.

Hengen viljelyyn tarvitaan vapaata aikaa. Turha touhuaminen on sille haitallista.

Henkiselle elämälle on eduksi, että emme ole liikaa kiintyneet ruumiiseemme. Mitä rumempi sen parempi!

Henkiselle elämälle on eduksi, ettei meillä ole liikaa iloja. Sitä enemmän opimme iloitsemaan Jumalassa.

Sisäiselle elämälle on eduksi, ettei meillä ole liikaa velvollisuuksia, täyttääksemme korkeimman velvollisuutemme kulkea aina vain sisäänpäin.

Mietiskely on avautumista, vastaanottavaisuutta, toimintaa, jossa ei ole toimijaa, keskusta.

Omista tyhjät ja joutilaat hetket hiljaisuudelle, jotta täysi tulisi vielä täydemmäksi.

Suojaudu kaikkea epäolennaista vastaan pysyttelemällä jatkuvassa kontemplatiivisessa yhteydessä sieluusi.

Valloita sisäinen jumaluutesi jatkuvalla kärsivällisellä hartaudella, rukouksella ja mietiskelyllä.

Lakkaamaton meditaation harjoittaminen tarkoittaa sitä, että ylläpidämme itsessämme jatkuvaa avoimuutta hengen maailmalle ja jätämme itseemme mahdollisimman suuren tilan olemisen voiman ja mysteerin kokemiselle.

Voimme myös yhdistää toiminnan ja meditoimisen. Suorittaessamme jotain ulkonaista tehtävää voimme pyrkiä säilyttämään kanavan ylös henkiseen perustaan mahdollisimman avoimena ja ylläpitämään mahdollisimman laajaa ja esteetöntä energioiden kiertokulkua olemuksessamme sekä pysyä kuuntelevana ja vastaanottavaisena henkisestä maailmasta saapuville energioille ja viesteille.

Mitä enemmän meditoimme, sitä laajemman ja syvemmän elämän keskus meistä tulee, sitä laajemmaksi kasvaa henkistä elämää vastaanottavan auramme pinta-ala.

Etsijälle sisäinen työ on vähintään yhtä tärkeää kuin ulkonainen työ.

Meidän on helppoa kestää kärsivällisesti sekä ulkonaiset että sisäiset vastoinkäymisemme tietäessämme, että se lisää henkemme voimaa ja vakautta.

Kun kieltäydymme vastaamasta epätoivottaviin asioihin tunteellisesti tämä muuntaa ja nostaa alempaa luontoamme korkeammaksi.

Uhrauksen laki pätee. Mitä suurempi on uhri, sitä suurempi on myös palkinto, jonka saamme osaksemme henkisenä rikkautena.

Valinta ja uhraus liittyvät aina toisiinsa. Kun valitsemme jotain arvokasta, joudumme samalla uhraamaan jotain vähemmän arvokasta.

Voimakkaampi, henkisempi tietoisuus syntyy vain hellittäessämme otteemme alemmista aineellisista pyyteistämme ja pyrkimyksistämme.

Uhrausten yhteydessä voimme uskoa, että asiat, joista luovumme alemmilla tasoilla, tulevat jossain muodossa osaksemme elämän korkeammilla tasoilla.

Vain tieto, jonka lunastamme sydänverellämme, voi muuttua viisauden viiniksi.

Yksipuolinen rakkaus aineelliseen merkitsee, että ihminen kieltäytyy kulkemasta kehityksen polkua ylöspäin.

Ihminen, joka ei pysty irtautumaan maasta, sotii omaansa ja kaikkea kehitystä vastaan.

Voi ihmistä, jolla on vain maallisia unelmia mutta ei yhtään henkistä!

Usein ihmisten alun perin henkiset tarpeet vääristyvät ja ne saavat jonkin aineellisen muodon.

Nykyaikana olemme likipitäen vapautuneet yhteiskunnallisesta orjuudesta, mutta emme vielä alemman luontomme orjuudesta.

Ihmisyyden suurinta prostituutiota on mielen ja hengen voimien käyttäminen itsekkäiden, materialististen pyyteiden palvelukseen.

Jos ihmiset käyttäisivät henkiseen elämään kaiken sen energian, joka kuluu rikkauksien tavoittelemiseen, niin kuinka rikkaita he olisivatkaan!

Maalliset valtarakenteet katoavat. Taivaan valta pysyy. Kumpaa siis palvelet?

LOPPU