Tag Archives: ihminen

Ihmisen henkinen rakenne

Uusi Safiiri 2 2005

Seuraavilla sivuilla käsittelemämme ihmisen rakenne perustuu Alice A. Baileyn (1880-1949) esoteeriseen filosofiaan. Hän on lukuisissa kirjoissaan antanut hyvin paljon tietoa ihmisestä ja ihmisen rakenteesta. Tämä kirjoitus ei olekaan tyhjentävä, vaan se käsittelee perusasioita. (Esim. syykeho, pysyvät atomit ja chakrat eivät ole mukana). Jotta asioiden käsittely ei muuttuisi vielä monimutkaisemmaksi, emme voi sen enempää ruveta käymään keskustelua esitetyistä ajatuksista tai vertailemaan niitä muihin näkemyksiin. Lukijan tehtäväksi jää oman näkemyksen muodostaminen esitettyjen ajatusten ja muiden tuntemiensa käsitysten pohjalta.

Mikrokosmos ja makrokosmos

Eräs ihmisen tärkeimpiä keinoja ymmärtää maailmankaikkeutta on itsensä ymmärtäminen. Mikrokosmos heijastaa makrokosmosta ja paljastaa sen luonteen. Ihminen on Jumalan kuva. Analogian tai vastaavaisuuksien lain kautta ihmisen toiminnoissa, rakenteessa ja ominaispiirteissä voidaan löytää viitteitä solaarisiin ja kosmisiin prosesseihin ja lakeihin. Esimerkiksi Jumala eli aurinkologos, planeettalogos ja ihminen ovat kaikki psykologisia entiteettejä ja muodon rakentajia. Ensin mainittu ilmentyy aurinkokunnan kautta, planeettalogos ilmentyy planeetan ja sen elämänmuotojen kautta ja todellinen eli henkinen ihminen, ajattelija, yksi elämä mikrokosmisessa järjestelmässä, ilmentyy kolminaisen persoonallisuuden välityksellä. Jokainen luoja ja ajattelija toistaa jaksoittaisesti saman ilmentymisen tekniikan – elämä, laatu ja ilmennys – ja toisessa laadun aspektissaan esiintyy psykologisena entiteettinä.
Esoteerisessa filosofiassa aurinkologosta kutsutaan taivaiden suureksi ihmiseksi ja planeettalogosta kutsutaan taivaalliseksi ihmiseksi. Nämä nimitykset korostavat niiden samankaltaisuutta ja sukulaisuutta ihmisen kanssa. Näiden logosten sanotaan myös suunnattomia ajanjaksoja sitten kulkeneet ihmisasteen kautta. Puhutaan myös logoksen ajattelusta, universaalista mielestä ja kosmisesta mielestä, jotka ovat analogisia ihmisen mielen ja ajattelun kanssa. Jokainen ihminen on yhteydessä jumaluuteen olennaisen samankaltaisuuden kautta. Jokaisen sisällä on ovi maailmankaikkeuteen. Kaikki aurinkokunnan energiat asuvat ihmisessä, osa piilevinä ja osa ilmentyneinä, ja siksi hänellä on mahdollisuus saavuttaa täysi ymmärrys, vastaanottavaisuus ja valaistuminen tässä piirissä. Jokaisessa ihmisessä asuu potentiaalisena sielullinen, henkinen, planetaarinen, solaarinen ja kosminenkin tietoisuus.

Kolme aspektia

Esoteerisessa filosofiassa kolmikko on maailmankaikkeuden perusrakenne ja oppi kolminaisuuksista (mikrokosmisista ja makrokosmisista) on okkultismin perusta. (Esoteric Astrology, 98). Jo Pythagoras tiesi, että Jumala geometrisoi. Kokonaisuuden kolme aspektia ovat:

SÄHKÖTULI eli HENKI.
1. persoona. . . . . . Isä. Elämä. Tahto. Tarkoitus. Positiivinen energia.
AURINKOTULI eli SIELU.
2. persoona. . . . . . Poika. Tietoisuus. Rakkaus-viisaus. Tasapainoinen energia.
KITKATULI eli ruumis tai aine.
3. persoona. . . . . . Pyhä Henki. Muoto. Aktiivinen älykkyys. Negatiivinen energia.
ja ne ovat läsnä kaikissa muodoissa. Aurinkokunta on kolminainen ja ilmentyy kolmen edellä mainitun kautta. Myös ihminen on kolminainen: henki, sielu ja ruumis tai monadi, minuus ja persoonallisuus. Tiedemiehen atomi on myös kolminainen, ja se koostuu positiivisesta ytimestä, negatiivisista elektroneista sekä näiden kahden seurauksena olevasta ulkoisen ilmennyksen kokonaisuudesta. Kaikkien muotojen kolme aspektia ovat yhteydessä toisiinsa ja vuorovaikutuksessa, koska energia on liikkeessä ja kiertää ja koska kaikki aurinkokunnan muodot ovat osa kokonaisuutta eivätkä eristettyjä yksikköjä. Tämä on veljeyden, pyhimysten yhteyden ja astrologian perusta. (A Treatise on Cosmic Fire, 4 – 5).
Jokainen näistä kolmesta suuresta aspektista tai säteestä on ilmennyksessä kolminainen. Siksi myös ihmisen henki, sielu ja persoonallisuus ilmentyvät kukin kolmen aspektin kautta. (Katso jäljempänä olevaa kuviota). Kolmen aspektinsa kautta ihminen voi saada ymmärryksen joistain laeista ja periaatteista, jotka ohjaavat makrokosmosta. Tiedostamalla nämä kolme aspektia itsessään ihminen voi saavuttaa yhteyden jumalallisen ilmennyksen muiden muotojen samanlaisiin aspekteihin. Esimerkiksi persoonallisuus liittää ihmisen ihmiskuntaan ja vastaa fyysistä aurinkoa. Sielu liittää ihmisen toiseen suureen planetaariseen keskukseen, hierarkiaan, ja auringon sydämeen. Henki liittää ihmisen Shamballaan, jumalallisen tahdon keskukseen, ja henkiseen keskusaurinkoon.

Henki, elämä, energia.

Ihmisen kolmesta aspektista ensimmäisenä tarkasteltavana on henki. Sana henki tarkoittaa tuota määrittelemätöntä, vaikeasti tavoitettavaa, olennaista impulssia tai elämää, joka on kaiken ilmenneen syy. Se on elämän hengitys, vitaalisen energian rytminen sisään virtaaminen, joka ilmentyy vuorostaan puoleensavetävänä voimana, tietoisuutena tai sieluna, ja se on atomisen substanssin summa. Tämän vaikean aiheen yhteydessä on hyvä muistaa, että henki ja energia ovat synonyymejä ja että ne ovat vaihdettavissa. Vain silloin kun tämä ymmärretään, tieteen ja uskonnon sovinto tulee mahdolliseksi, ja me voimme saavuttaa todellisen ymmärryksen siitä aktiivisten ilmiöiden maailmasta, joka meitä ympäröi ja jossa me liikumme. Blavatskyn mukaan aine on henkeä sen alimmalla tasolla ja henki on ainetta sen korkeimmalla tasolla. Ruumiin ja hengen, elämän ja muodon välillä ei ole olennaista, perustavaa eroa. Esoteerisen filosofian mukaan mitään täysin kuollutta ainetta ei ole.
Viisauden mestarille hengen tai tuon jokaisen muodon kätkemän positiivisen elämän keskuksen luonne ei ole sen enempää mysteeri kuin sielun luonne on esoteeriselle psykologille. Kun vihitty on läpikäynyt korkeammat solaariset vihkimykset ja voi toimia monadin täydessä tietoisuudessa, hän voi käyttää sellaisia havainto-orgaaneita (jos sellainen epätyydyttävä sanonta on oikeutettu) ja tiedon keinoja, joista keskivertoihmisellä ei ole käsitystä. He sisällyttävät tietoisuutensa piiriin sen elämän, tietoisuuden ja muodon summan, jota me nimitämme Jumalaksi. Nämä korkea-asteiset vihityt tulevat sitten tietoisiksi värähtelystä, paljastavasta valosta, sävelestä tai suuntaa antavasta äänestä, joka säteilee kokonaan aurinkokuntamme ulkopuolelta. Hengen luonne, sen laatu ja kosmisen energian tyyppi, sen värähtelytaajuus ja sen tärkeimmät kosmiset eriytymät ovat kolmannen asteen vihittyjen yläpuolella olevien opiskelun aihe ja tutkimuksen kohde.
Hengen tarkka määritteleminen ei ole mahdollista, ei myöskään Jumalan. Sen ymmärtäminen on täysin suhteellista. Kun sanotaan, että henki on sanoin kuvaamaton, määrittelemätön syy, emanoituva energia, yksi elämä ja olemisen lähde, kaikkien voimien, kaikkien tietoisuudentilojen ja kaikkien muotojen summa, elämän kokonaisuus sekä se, joka on aktiivisesti ilmentynyt tästä elämästä, itse ja ei-itse, voima ja kaikki mitä voima motivoi, asiaa todellisuudessa väistetään, yritetään mahdotonta ja totuus kätketään sanamuotojen taakse. Tätä ei voida kuitenkaan välttää siihen asti kunnes sielutietoisuus saavutetaan ja muodoton yksi voidaan havaita intuition selkeän valon kautta. (A Treatise on White Magic, 24-32).

Sielu

Sielun määrittelemistä voidaan pitää jonkin verran helpompana kuin hengen johtuen siitä, että se on ilmentynyt ihmiskunnassa paljon suuremmassa määrin kuin henki. Sielua voidaan kutsua puoleensavetäväksi energiaksi, koherenssiksi, tuntemiskyvyksi, elinvoimaisuudeksi, tietoisuudeksi tai tajunnaksi, mutta kenties kaikkein valaisevin termi on, että sielu on laatu, jota kaikki muodot ilmentävät.

1. Sielu, makrokosminen ja mikrokosminen, universaali ja inhimillinen, on se entiteetti, joka syntyy kun henkiaspekti ja aineaspekti yhdistyvät.
a. Sielu ei siis ole henki eikä aine, vaan niiden välinen suhde.
b. Sielu on välittäjä tässä dualismissa. Se on keskiprinsiippi, side Jumalan ja hänen muotonsa välillä.
c. Sielu on siten toinen nimi Kristus-prinsiipille, sekä luonnossa että ihmisessä.
2. Sielu on luodun universumin puoleensavetävä voima, ja (kun se on toiminnassa) se pitää kaikki muodot koossa niin että Jumalan elämä voi ilmentyä ja ilmaista itseään niiden kautta.
a. Sielu on näin ollen muotoja rakentava aspekti. Se on tuo puoleensavetävä tekijä universumin kaikissa muodoissa, planeetalla, eri luonnonkunnissa ja ihmisessä, joka yhdistää kaikki aspektit, joka luo muodon, joka saa sen kehittymään ja kasvamaan niin että se voi paremmin antaa suojan sisäiselle elämälle ja joka ajaa kaikkia Jumalan luotuja eteenpäin evoluution polulla, yhden luonnonkunnan kautta seuraavaan, kohti lopullista päämäärää ja loistavaa täyttymystä.
b. Sielu on itse evoluution voima, ja tämä oli Pyhän Paavalin mielessä kun hän sanoi: “Kristus teissä, kirkkauden toivo.”
3. Tämä sielu ilmentyy eri tavoilla eri luonnonkunnissa.
a. Täten sielu on se, joka antaa eri ominaispiirteet ja erilaiset muotoilmennykset.
b. Sielu vaikuttaa aineeseen pakottaen sen omaksumaan tiettyjä hahmoja, vastaamaan tiettyihin värähtelyihin ja rakentamaan nuo fenomenaaliset muodot, jotka me tunnistamme fyysisen tason maailmassa mineraaleina, kasveina, eläiminä ja ihmisinä – ja vihitty myös eräinä muina muotoina.
4. Laadut, värähtelyt, värit ja luonteenpiirteet kaikissa luonnonkunnissa ovat sielun laatuja aivan kuten kaikkien muotojen piilevät voimat, jotka pyrkivät tulemaan esiin ja ilmentämään mahdollisuuksiaan. Kokonaisuudessaan ne paljastavat kehitysjakson lopussa sen, mikä on jumalallisen elämän ja maailmansielun luonne – tuon ylisielun, joka paljastaa Jumalan luonteen.
5. Universumin sielu voidaan – selkeyden vuoksi – jakaa osiin tai paremminkin (johtuen muodon rajoituksista, jonka kautta tuon sielun on toimittava) siinä voidaan havaita erilaisia värähtelytaajuuksia ja kehitysasteita. Sieluluonto universumissa ilmentyy siten eräinä suurina tietoisuudentiloina, joissa on monia väliasteita, ja niistä tärkeimmät voidaan luetella seuraavasti:
a. Tietoisuus eli se tajuisuuden tila itse aineessa, joka on tulosta siitä, että isä-henki on hedelmöittänyt äiti-aineen ja elämä ja aine on siten saatettu yhteen. Tämä tietoisuuden tyyppi käsittää atomin, molekyylin sekä solun, joista kaikki muodot ovat rakentuneet. Siten on syntynyt aurinkokunnan, planeetan ja kaiken planeetan päällä tai sisällä olevan muoto.
b. Älykäs tunteva tietoisuus eli se, joka voidaan havaita kivi- ja kasvikunnissa. Tämä on vastuussa kasvi- ja mineraalimuotojen laadusta, hahmosta, värityksestä ja niiden erityisluonteesta.
c. Eläimellinen tietoisuus eli se sielun vaikutus kaikissa eläinkunnan muodoissa, joka synnyttää niiden erot, lajit ja luonteen.
d. Inhimillinen tietoisuus tai itsetietoisuus, jota kohti elämän, muodon ja tietoisuuden kehitys kolmessa muussa luonnonkunnassa on asteittain pyrkinyt. Tämä termi käsittää ihmisen yksilöllisen tietoisuuden. Varhaisilla asteilla se on enemmän eläimellinen kuin jumalallinen johtuen eläinruumiin hallinnasta vaistoineen ja taipumuksineen. H. P. B. määrittelee ihmisen täsmällisesti “eläin plus Jumala”. Myöhemmin tietoisuus on selvemmin inhimillinen. Se ei ole puhtaasti eläimellinen eikä kokonaan jumalallinen, vaan se heilahtelee näiden kahden tilan välillä tehden siten ihmiskunnasta suuren taistelukentän vastakohtaparien välillä, hengen yllykkeen tai vetovoiman ja aineen tai äitiluonnon houkutuksen välillä ja alemman itsen ja henkisen ihmisen välillä.
e. Ryhmätietoisuus, joka on suurten kokonaisuuksien tietoisuus. Ihminen saavuttaa sen ensiksi hänen yksilöllisen tietoisuutensa kehityksen kautta. Sitten tulee tietoisuus hänen ryhmästään, jota edustaa hänelle oppilaiden ryhmä, joka työskentelee jonkin hänelle hierarkiaa edustavan mestarin alaisena. Hierarkia voidaan määritellä niiden ihmisten summaksi, joissa ei enää vallitse yksilöitynyt itsetietoisuus, vaan jotka ovat astuneet laajempaan planetaarisen ryhmäelämän todellisuuteen. (A Treatise on White Magic, 33-38).

Henki eli monadi on pääasiassa ilmausta tahdosta, johon rakkaus ja äly kuuluvat toissijaisina prinsiippeinä. Ruumisluontoa, persoonallisuutta, luonnehtii ennen kaikkea älykkyys. Sielun silmiinpistävä laatu on rakkaus, joka ilmenee myös viisautena kun ruumisluonnon äly on sulautunut sielun rakkauteen. Myös sielu on kolminainen. Henkinen tahto on se universaalin tahdon määrä, jonka jokin yksittäinen sielu voi ilmaista ja jonka avulla hän voi toimia yhteistyössä sen suuremman elämän suunnitelman ja tarkoituksen kanssa, josta hän on osa. Henkinen rakkaus on ryhmätietoisuuden, inklusiivisuuden, välittäjyyden, vetovoiman ja yhdistämisen laatu. Tämä on sielun tärkein ominaispiirre, sillä vain sielulla se on dynaamisena tekijänä. Kolmas sielun laatu on äly tai tieto. Seuraava taulukko selventää asiaa.

Monadi . . . . . . . . . . . . Tahto . . . . . . . . . . . . . . . .Tarkoitus

1. Aspekti Tahto, joka tekee monadin kykeneväksi
osallistumaan universaaliin tarkoitukseen.
2. Aspekti Rakkaus, energia, joka on vuodatettu sieluun ja joka
tekee siitä sen, mitä se on.
3. Aspekti Älykkyys, joka on välitetty sielun kautta ja
saatettu ilmennykseen ruumiin välityksellä.

Sielu . . . . . . . . . . . . . . . Rakkaus . . . . . . . . . . . . . . Menetelmä

1. Aspekti Tahto, joka tilapäisesti lepää, mutta joka ilmaisee
itseään persoonallisuuden mieliaspektin ja
kundalinin kautta. Kun kundalini herätetään oikein, se
mahdollistaa lopulliset vihkimykset monadin
tietoisuuteen.
2. Aspekti Rakkaus, sielun elämän hallitseva voima. Tämän
ominaisuuden ja tämäntyyppisen energian kautta
sielu voi olla yhteydessä kaikkiin sieluihin.
Tunnekehon kautta sielu voi olla kosketuksissa
kaikkiin eläinsieluihin eli ali-inhimillisiin sieluihin.
Omalla tasollaan tekemänsä työn kautta se voi olla
yhteydessä kaikkien ihmisten meditoiviin sieluihin
ja buddhiprinsiipin kautta monadin toiseen aspektiin.
3. Aspekti Tieto. Tämä aspekti on saatettu kosketuksiin
kolminaisen ruumismekanismin solujen älykkyyden
kanssa. (A Treatise on White Magic, 39-40).

Tutkimalla tarkasti ylläolevaa tulee ilmeiseksi millä tavalla sielu toimii välittäjänä monadin ja persoonallisuuden välillä.
Persoonallisuus, sielu ja henki voidaan vielä määritellä lyhyesti seuraavasti:
Ihminen, keskiverto ihminen, on separatiivisten taipumusten, hallitsemattomien voimien ja hajanaisten energioiden summa. Ne koordinoituvat, yhdistyvät ja sulautuvat asteittain separatiiviseen persoonallisuuteen.Ihminen, sielu, on niiden energioiden ja voimien summa, joita yhdistää, sulattaa toisiinsa ja hallitsee se ”pyrkimys harmoniaan”, joka on rakkauden vaikutus ja jumaluuden määräävin ominaispiirre. Ihminen, elävä monadi, on verhottu todellisuus, jonka sielu, läsnäolon enkeli, kätkee. Hän on Jumalan tarkoituksen synteettinen ilmaus, jota symbolisoi paljastettu jumalallinen laatu ja joka ilmentyy muodon kautta. (Esoteric Psychology II, 8). Persoonallisuus kätkee itseensä, kuten lipas jalokiven, sen sielunvalon pisteen, jota kutsutaan valoksi päässä. Tämä on aivoissa, ja se löydetään ja sitä käytetään myöhemmin vasta kun persoonallisuuden korkein aspekti, mieli, on kehittynyt ja toiminnassa. Sielu kätkee itseensä kuten “jalokiven lootuksessa” tuon dynaamisen energian kyvyn, joka on monadin, tahdon, ilmentynyt attribuutti. (A Treatise on White Magic, 41). Sieluprinsiippi on nyt paljastumassa yhä useammissa. Alempi aspekti toimii. Korkeampi pysyy tuntemattomana, mutta se mikä yhdistää ne (ja samaan aikaan paljastaa korkeamman luonteen) on löytämisensä kynnyksellä. Tämän seurauksena Kristus-prinsiippi tulee ilmentymään maan päällä ja Kristus-luonnon osoitetaan siten olevan luonnon tosiasia.

Fyysinen ruumis

Esoteerisessa filosofiassa myös ruumista tulkitaan kolmikoiden ja analogioiden avulla ja henkisen idean symbolina.
Seuraavat huomiot selventävät ruumiin yleistä luonnetta:
1. Ruumisluonnossaan ihminen on kokonaisuus, ykseys.
2. Tämä kokonaisuus on jaettu moniin osiin ja organismeihin.
3. Nämä monet osat toimivat kuitenkin yhtenäisellä tavalla, ja ruumis on korreloitu kokonaisuus.
4. Kukin ruumiin osa on muodoltaan ja tehtävältään erilainen, mutta ne ovat kaikki toisistaan riippuvaisia.
5. Kukin osa ja kukin organismi muodostuu vuorostaan molekyyleistä, soluista ja atomeista, ja kokonaisuuden elämä pitää nämä yhdessä organismin muodossa.
Esimerkkeinä ruumiin lukuisista kolminaisuuksista ja analogioista voitaisiin mainita seuraavat. Iho- ja luustorakenne ovat analogia ihmisen tiheälle ruumiille ja eetterikeholle. Verisuonet ja verenkiertojärjestelmä ovat analogia sille kaiken läpäisevälle sielulle, joka tunkeutuu aurinkokunnan kaikkiin osiin, aivan kuten veri kulkee kehon kaikkiin osiin. Hermojärjestelmä sen toimiessa kautta koko fyysisen ihmisen ja energisoidessa sitä vastaa hengen energiaa. Yläruumiissa meillä on analogia kolminaiselle sieluluonnolle. Kurkku vastaa kolmatta luovaa aspektia eli ruumisluontoa, sielun aktiivista älykkyyttä. Sydän on sielun rakkaus-viisaus, buddhi eli Kristus-prinsiippi. Keuhkot ovat analogia elämän hengitykselle ja vastaavat henkeä. Myös alavartalossa toteutuu tämä kolminainen järjestys. Sukupuolielimet ovat luova aspekti, ruumiin muovaaja. Vatsa on analogia sieluluonnolle. Perna, joka on energian vastaanottaja, on analogia energisoivalle hengelle. (A Treatise on White Magic, 42-44).

Eetterikeho

Sielun symboli ihmisessä on hänen vitaali- eli eetterikehonsa.
1. Se on fyysinen vastine sille sisäiselle valokeholle, jota me kutsumme sielukehoksi, henkiseksi kehoksi. Raamatussa eetterikehoa kutsutaan “kultaiseksi maljaksi” ja sitä luonnehtii:
a. Sen valoisa laatu.
b. Sen värähtelytaajuus, joka synkronoituu aina sielun kehityksen kanssa.
c. Sen koherentti voima, joka yhdistää ja liittää toisiinsa ruumisrakenteen kaikki osat.
2. Se on mikrokosminen “elämän verkko”, koska se on fyysisen rakenteen kaikkien osien takana, ja sillä on kolme tarkoitusta:
a. Kuljettaa kautta koko ruumiin elämän prinsiippi, energia, joka aikaansaa toimintaa. Tämän se tekee veren välityksellä, ja tämän jakamisen polttopiste on sydän. Se on fyysisen elinvoiman siirtäjä.
b. Mahdollistaa, että sielu eli inhimillinen, mutta kuitenkin henkinen ihminen voi olla yhteydessä ympäristöönsä. Tämä on toteutettu koko hermojärjestelmän välityksellä, ja tämän toiminnan polttopiste ovat aivot. Ne ovat tietoisen vastaanottavaisuuden keskus.
c. Tuottaa lopulta, elämän ja tietoisuuden kautta, säteilyä tai kirkkauden ilmentymisen, mikä tekee jokaisesta ihmisestä valon ja puoleensavetävän energian keskuksen niiden välittämiseksi muille ihmiskunnan jäsenille ja ihmiskunnan kautta alemmille luonnonkunnille. Tämä on osa planeettalogoksen suunnitelmaa alempien luonnonkuntien muotojen elävöittämiseksi ja uudistamiseksi.
3. Etteerikeho, tämä anima mundin eli maailmansielun mikrokosminen symboli, on jakamaton, koherentti ja yhtenäinen. Siinä ei ole erillisiä organismeja, vaan se on yksinkertaisesti vapaasti virtaavan voiman keho. Tämä voima on kahden energiatyypin sekoitus tai yhdistelmä, jossa on vaihtelevat määrät dynaamista energiaa ja puoleensavetävää eli magneettista energiaa. Nämä kaksi tyyppiä luonnehtivat myös universaalia sielua – tahdon voima ja rakkauden voima, tai atman ja buddhin voima. Näiden kahden voiman vaikutus aineeseen vetää kaikkien muotojen eetterikehoihin tarvittavat fyysiset atomit ja ajaa ne sitten tahdon voimalla määrättyihin toimintoihin. (A Treatise on White Magic, 45-51).

Ihmisen rakenne

Olennainen tässä kirjoituksessa sanotusta on tiivistetty oheiseen ihmisen rakenteen kaavioon, jota opiskelijan kannattaa mitä huolellisimmin pohtia. Ihmisen rakenne on pohjimmiltaan kolminainen:

1. Monadi eli puhdas henki, Isä taivaassa.
Tämä aspekti heijastaa Jumaluuden kolmea aspektia:
1. Tahto tai voima……………..Isä.
2. Rakkaus-viisaus…………..Poika.
3. Aktiivinen äly…………………Pyhä henki.
ja siihen saavutetaan yhteys vasta lopullisissa vihkimyksissä
kun ihminen lähestyy matkansa päätöstä ja on täydellistynyt. Monadi heijastuu jälleen:
II Minuus, sielu, korkeampi itse eli yksilöllisyys.
Tämä aspekti on potentiaalisesti
1. Henkinen tahto…………………….Atma.
2. Intuitio………………………………….Buddhi, rakkaus-viisaus,
Kristus-prinsiippi.
3. Korkeampi eli abstrakti mieli……Korkeampi manas.
Minuuden voima alkaa vaikuttaa kehittyneissä ihmisissä ja yhä lisääntyvässä määrin kokelaan polulla kunnes kolmannessa vihkimyksessä korkeamman itsen hallinta alemmasta on täydellinen ja korkeimpien aspektien energia alkaa vaikuttaa.
Minuus heijastuu:
III Persoonallisuus eli alempi itse, fyysisen tason ihminen.
Tämä aspekti on myös kolminainen:
1. Mentaalikeho …………………alempi manas.
2. Tunnekeho……………………… astraalikeho
3. Fyysinen keho………………….. tiheä fyysinen ja eteerinen keho.
Kehityksen tarkoituksena on siten tuoda ihmiselle käsitys minuusaspektista ja saattaa alempi luonto sen hallintaan. (Vihkimykset, xv).

Jumalallinen ihminen

Seuraavassa esitän vielä yleisiä teesejä ja ajatuksia ihmisen olemuksesta ja ihmisen rakenteen ymmärtämisen tärkeydestä ja sen toivotuista seurauksista. (Teoksesta A Treatise on Cosmic Fire).

I. Ihminen on olemukseltaan jumalallinen.
II. Ihminen on universaalin mielen tai maailmansielun osanen, ja osallistuu siten tuon sielun vaistoihin ja laatuun sen ilmentyessä ihmiskunnan kautta.
III. Alemmassa luonnossaan ja kolmessa välineessään ihminen on pienempien elämien koostuma, jotka ovat riippuvaisia hänestä ryhmäluonnossaan, aktiivisuuden tyypissään ja kollektiivisessa vastauksessaan. Sielun, aurinkoherran, energian ja toiminnan kautta ne nostetaan ja kehitetään myöhemmin korkeammalle tasolle.
Psykoanalyyttiset teoriat (vaikka ne ovat osoitus edistyksestä) voivat osoittautua haitallisiksi ihmisen korkeammalle kehitykselle ellei ”psyyken” todellista luonnetta selvennetä. Vasta kun edellä mainitut kolme tosiasiaa ymmärretään, meillä tulee olemaan oikea ja tarkka käsitys ihmisen luonnosta. Silloin yleisen kasvatuksen suuntaus, poliittisen tieteen tavoite ja taloudellisen ja sosiaalisen pyrkimyksen päämäärä saavat uuden ja paremman suunnan. Tämä tuo edelleen kolme muutosta ajan ajattelussa.

(1) Lääketieteellisen tiedon korjaaminen. Tämä johtaa fyysisen ruumiin parempaan ymmärtämiseen, hoitamiseen ja varjelemiseen ja aikaansaa paremman käsityksen terveyden laeista. Lääkärin tehtävänä tulee olemaan selvittää, mikä ihmisen elämässä estää sielun energian virtaamisen hänen olemuksensa jokaiseen osaan, mikä liiallinen ajattelun suuntaus aiheuttaa tahdon heikkoutta ja altistaa vääriin tekoihin, mikä tunnekehossa estää energian virtaamisen siihen sielulootuksen rakkauden terälehdistä ja edelleen hermojärjestelmään ja löytää mikä este eetterikehossa estää pranan eli solaarisen elinvoiman oikean virtaamisen kehon jokaiseen osaan. Tulevaisuudessa lääkärien tulisi käsittää, että monet fyysisen kehon sairaudet johtuvat vääristä sisäisistä olosuhteista.

(2) Korostetaan ihmisen vastuuta yhteisölleen. Ihmisille opetetaan kansalaisuuden todellinen esoteerinen merkitys, joka perustuu sielun ryhmäsuhteille, jälleensyntymisen laille ja karman todelliselle merkitykselle. Heille opetetaan kansallinen vastuu, yhteisön paikka kansakunnassa ja kansakunnan paikka kohteliaiden kansojen yhteisössä. Ihmisille opetetaan lopulta myös heidän vastuunsa eläinkunnalle. H. P. Blavatsky on sanonut, että vastuuntunne on eräs ensimmäisiä osoituksia sielun hallinnasta, ja kun yhä enemmän ihmisiä tulee sielun vaikutuksen alaiseksi, olosuhteita parannetaan hitaasti ja varmasti kaikilla elämän alueilla.

(3) Kasvatuksen maailmassa ihmisen todellisen luonteen ymmärtäminen tulee johtamaan perustavaan muutokseen opetusmenetelmissä. Ihmisille tullaan opettamaan sielun tosiasia sen omalla tasolla, kuukehojen eli kolmen alemman kehon luonne ja menetelmät järjestää ne niin että sielu voi kommunikoida suoraan fyysisiin aivoihin ja hallita alempaa luontoa. Heille neuvotaan miten he meditaation ja keskittymisen kautta voivat varmistaa tietoa itsenäisesti, kehittää intuitiota ja nojautua sielun voimavaroihin. Sitten heitä opetetaan ajattelemaan, saavuttamaan mentaalikehonsa hallinta ja siten kehittämään piilevät voimansa. (A Treatise on Cosmic Fire, 809 – 814).

Ihmisen psyykkisestä ja henkisestä rakenteesta

Ihminen on synteesi. Hän on koostuma kaikista puolistaan: fyysisestä kehosta, energiakehosta, mielestä, minästä, sielusta ja hengestä. (Vihkimysviisaus,16)

Ihminen on suhde. Hänellä on suhde itseensä. Hänelle on suhde ajatuksiinsa ja tietoisuuden tiloihinsa. Koska ihminen on suhde, hän on jotain arvoituksellista ja vaikeasti määriteltävää. (ibid.,15)

Tajunta
Tajunta näyttäisi olevan jokin liikkuva ja tuntematon valo, joka paljastaa kohteensa ja osittain myös luo niitä. Tajunta itse tai tietoisuuden ydin vaikuttaisi olevan kaikkein nopein ja levottomin osa meissä. Kaikki, mitä se voi ottaa kohteekseen ulkoisessa maailmassa tai omassa psyykessämme, on välttämättä joitain hitaampaa ja staattisempaa kuin se. Ulkomaailmassa olevilla tajunnan kohteilla on yleensä jonkinlainen muoto ja merkitys. Tajunta itse on pakeneva ja vailla muotoa. (Vihkimysviisaus, 40)

Tajunta näyttäisi toimivan aina sisältä ulospäin. Sille näyttäisi olevan vaikeaa tai mahdotonta tunkeutua sisäänpäin omaan itseensä. Introspektio, mielen sisältöjen tarkkaileminen ja tajunnan rakenteen tutkiminen, on aina mahdollista, mutta tajunnan ydin jää kuitenkin meiltä aina piiloon. (ibid., 41)

Tajunta on se, jonka kautta me olemme tietoisia ja tiedämme. Alati liikkuva huomiokyky. On vaikeaa tietää tarkemmin mikä se on. Tajunta on aina subjektiivinen. Kukaan toinen ei voi suoraan tuntea toisen kokemuksia, havaintoja ja ajatuksia. (Sisäinen tie, sanasto)

Olemme tietoisia aistihavainnoista ja mielen sisällöistä. Tietoisuus näyttäisi siis olevan niiden yläpuolella oleva jokin. Meillä on korkeamman asteen tietoisuus mielentiloista. Mieli erilaisine muotoinen ei siksi ilmeisesti ole tietoisuuden perimmäinen lähde. Koska olemme tietoisia aistihavainnoista, havainnot eivät ole tajunta. Koska olemme tietoisia muistista ja mielikuvituksesta, nekään eivät ole tajunta. Olemme tietoisia tunteista ja aistimuksista, joten nekään eivät voi olla tajunta itse. Koska olemme tietoisia ajattelusta, sekään ei ilmeisesti voi olla tajunta. Ne kaikki ovat erilaisia tietoisuuden muotoja tai funktioita. Ihminen voi olla aina tietoinen ajatuksistaan, tunteistaan ja havainnoistaan, koska ne eivät ole perimmäinen tietoisuus. Ne ovat alemmilla tasoille olevia tietoisuuden muotoja ja kohteita. Tajunta ei kuitenkaan välttämättä asu jossain ajattelun, kokemuksen ja havaintojen ulkopuolella. Tajunta on kaksisuuntainen, se valaisee kohteensa, mutta se valaisee myös omat toimintonsa, ainakin osittain. Ei ole tarpeellista olettaa ääretöntä jatkumoa, missä korkeampi tietoisuus tiedostaa aina alemman asteen tietoisuuden. (Vihkimysviisaus, 47)

Olen tietoinen, että ajattelen. Mutta olenko tietoinen siitä, että olen tietoinen että ajattelen? Emme voi olla täysin tietoisia korkeamman tason tietoisuudesta, joka tiedostaa mielen ilmiöt. Se on ilmeisesti täysin puolueeton ja persoonaton. Se ei ole aktiivinen toimija alemmilla tasoilla. Tämä perimmäinen puhdas tietoisuus on kokemuksena pohjaton. Se ei ole minkään toisen tietoisuuden kohde eikä muoto. Sitä on vaikea määritellä. Tajunnan ytimessä kaikki katoaa eriytymättömään ja muodottomaan valoon.

Tajunta on aina subjekti. Mikä on tuo subjekti, joka ei voi koskaan olla objekti? Onko se yhtä kuin minä tai minuus? Vai onko kenties olemassa tietoisuus ilman minää, se joka tiedostaa minän? Jos jokin puhdas tajunta (teoriassa tai käytännössä) on olemassa, silloin se on lähellä minää, subjektia, tai se on itse subjekti. Onko tajunta siis sama kuin subjekti, subjektiviteetti, ts. tietoteoreettinen minä? Mitä sanotte? (Vihkimysviisaus, 48)

Itsetajunta
Inhimilliseen tietoisuuteen liittyy kyky olla tietoinen hänen omista psyykkisistä toiminnoistaan. Hänellä on itsetajunta. Itsetajunta on ihmisen suhdetta omaan itseensä. Se on suhdetta hänen eri osiinsa ja puoliinsa kuten ajatteluun, tunteisiin, haluihin, kehoon ja havaintoihin. Itsetajunta on tietoisuutta tietoisuudesta, sen muodoista ja sisällöistä. Itsetajunta on tietoisuutta siitä, että olemme tietoisia. Se on tietoisuutta siitä, että havaitsemme ja ajattelemme. (ibid., 48)

Itsetietoisuus edellyttää, että ihmisessä on jokin piste, mistä voi havainnoida ja tarkkailla kaikkea hänessä (psyykessä, mielessä ja kehossa) tapahtuvaa. Se edellyttää, että hän voi ottaa etäisyyttä itsestään ja toimia tarkkailijana. Normaali ihminen pystyykin juuri siksi analysoimaan ajatuksiaan, asenteitaan ja käytöstään. (ibid., 48)

Itsetajunta on tietoisuutta itsestä, minästä. Itsetajunta on tietoisuutta ajattelijasta, joka ajattelee. Itsetajunta on siis suurelta osin sama kuin minätajunta. Itsetajuntaan sisältyy myös tietoisuus ihmisen henkisestä ytimestä, perimmäisestä minuudesta, sielusta tai ydinolemuksesta. Itsetajunta on tietoisuutta minuuden (ainakin suhteellisesta) pysyvyydestä ja samuudesta muutoksen keskellä. Keskus pysyy, vaikka kokemuksemme ja ajatuksemme siitä voivat vaihdella. (ibid., 49)

Itsetajunta ja vapaus liittyvät tiiviisti toisiinsa. Vain koska meissä on keskus, mistä voimme tarkkailla ja hallita kaikkea muuta meissä olevaa, olemme vapaita. Itsetajunta on ihmisen tietoisuutta omasta vapaudestaan. Se on myös siihen liittyen tietoisuutta hänen valintakyvystään ja vastuustaan. (Vihkimysviisaus, 49)

Aito itsetietoisuus on aina myös tietoisuutta subjektin määrittelemättömyydestä ja arvoituksellisuudesta. (Vihkimysviisaus, 49)

Minä
On terveen järjen ja sisäisen kokemuksen mukaista, että meillä on minä, joka ajattelee, tahtoo ja aloittaa toiminnan. Kun yritämme tiedostaa sen, huomaamme, että se ei ole helppoa. Sen tarkka määritteleminen on myös hankalaa. Minä, kuten tietoisuus, on oudon epämääräinen ja pakeneva. Kun yritämme tiedostaa minän, meillä ei ole useinkaan heti selvää, mihin huomio oikein pitää kohdistaa. Voimme määritellä ja ymmärtää minän eri tavoin. Minää voidaan myös tarkastella eri näkökulmista. (Vihkimysviisaus, 61)

Ihmisessä on jokin keskipiste tai keskus, havaitsija, ajattelija, minä. Kaikki havainnot, jotka otamme vastaan, viittaavat johonkin keskukseen tai minään. Samoin toiminta käynnistyy jostain minästä tms.. Minä on toiminnan lähtökohta ja myös informaation vastaanottaja ja käsittelijä. Persoonallinen minä on kaiken ihmisen saavuttaman tiedon ja kokemuksen haltija ja soveltaja. Onko minä siis kaiken ajattelun, havaitsemisen, kokemuksen ja toiminnan alku ja loppu? (ibid., 61)

Minä on piste, mistä ihmisen tahdonalaisia puolia ohjataan ja hallitaan. On vaikea ajatella jotain tietoista tietoisuuden aktia tai tarkoituksellista toimintaa ilman minää, valitsevaa keskusta, sen lähtökohtana. Valinnat, huomion suuntaaminen ja eri toimintojen käynnistäminen ihmisessä ovat kaikki minän toteuttamia. Minä on tärkein käytännön elämän hallinnassa. Ilman minän päätöstä ja tahtoa meidän on mahdotonta tehdä juuri muuta kuin hengittää ja sulattaa ruokaa. (ibid., 61)

Koska kykenemme siirtämään huomiotamme asioista toiseen sekä siirtymään myös mielen funktioista toiseen, oletettavasti silloin on myös olemassa jokin toimija, melko vapaa agentti, joka sen tekee. (Vihkimysviisaus, 62)

Minä ajattelee, siksi se on tietoinen ajatuksista ja mielen tiloista. Minä on siis perimmäinen tiedostaja ja tietoisuuden lähde tai perusta. (Muussa tapauksessa ajatukset olisivat ilmeisesti tietoisia itsestään ilman minää tai niistä erillistä tiedostajaa.) (ibid., 62)

Minä on kaikkein tietoisin valopiste ihmisessä. (Vihkimysviisaus, 63)

Minä on todella olemassa. Se ei ole pelkkä ajatus. Se ei ole pelkkä havainnoista ja kokemuksista tehty tulkinta. (Vihkimysviisaus, 62)

Minä on persoonallisuuden keskus. Se on tajunnan aktiivinen ja luova ydin. Minä on välittäjä ihmisen korkeamman ja alemman luonnon välillä. Se katsoo ylöspäin kohti sieluaan ja alaspäin kehoon ja sen viettiluontoon. Minä on subjekti, mutta se on myös objekti. Se on sekä havaitsija että havaittu persoonallisuus. Minä on muuttuva ja suureksi osaksi melko väliaikainen luomus. Se on tärkein tekijä käytännön elämässä.
Ihminen rakentaa sitä joka päivä ja toimii sen kautta maailmassa.

Subjektia ja tajuntaa on vaikeaa täysin erottaa toisistaan. Siellä missä on tajunta, on myös minä, ja siellä missä on minä, on myös tajunta. Ne yhdessä muodostavat itsetajunnan. Tajunta näyttäisi olevan subjektiviteetti kuten minä on subjekti. (Vihkimysviisaus, 62)

On olemassa perimmäinen minuus, joka on aina subjekti, ja empiirinen minä, joka on havaintojen kohde meille itsellemme ja myös toisille ihmisille. (ibid., 62)

Jos yritämme tiedostaa perimmäisen minuuden, joka ajattelee ja joka on oletettu tietoisuuden omistaja, olemme aivan eksyksissä. Emme voi siepata sitä tietoisuuden kohteeksi, koska silloin siitä tulee objekti. Emme yksinkertaisesti voi tiedostaa sitä suoraan. Siten emme voi tutkia sitä tarkemmin. Se on jotenkin epäsuorasti mukana havainnoissamme ja kokemuksissamme. Subjekti on aina pakeneva ja jää tuntemattomaksi ja määrittelemättömäksi. Tähän voi sisältyä jokin valtava salaisuus tai sitten ei. (Vihkimysviisaus, 62)

Minästä alkaa sisäinen tie sieluun ja se taas on portti henkiseen perustaan ja Jumalaan.

Sielu
Minä on persoonallisuuden keskus. Minä on tietoisuuden keskus. Sielu on koko ihmisen keskus. (Vihkimysviisaus, 80

Sielu on meissä synnynnäistä ja alkuperäistä. Minä koostuu opitusta. (ibid., 80)

Minä on eriytymä minuudesta eli sielusta. (ibid., 64)

Sielu ilmentyy usein omasta tahdostamme riippumattomana voimana tai inspiraationa. Se toimii persoonallisen minän ja mielen taustalla. Se on korkeampi itse. Sielu on mikrokosminen aurinko, säteilevä elinvoiman ja hyvin moninaisten energioiden lähde kaikkialle ihmiseen. Sitä nimitetään myös aurinkotuleksi ja aurinkoenkeliksi. Sitä on myös kutsuttu Kristus-prinsiipiksi. Sielu on kolminainen ja sitä luonnehtivat henkinen tahto, henkinen rakkaus ja luova älykkyys. Näitä laatuja ihmisen tulee ilmentää minänsä ja mielensä kautta. Sielu on yhteydessä auringon sydämeen, mistä se saa pääasiallisesti voimansa. (Sisäinen tie, sanasto)

Psyykkinen energia ei ole peräisin persoonallisesta minästä. Ihminen saa voimansa syvistä ja osittain tuntemattomista lähteistä maailmankaikkeudessa. Elämän käyttövoima ja moninaiset energiat, jotka vaikuttavat psyykkisiin tiloihimme ja luovuuteemme, lahjoitetaan meille näkymättömästä. Keskeiset henkiset vaikutukset ja energiat määrätään ylhäältä päin. Minä ei niiden tulemista ja menemistä ohjaa eikä hallitse. Se voi vain käyttää, manipuloida ja kanavoida niitä. (Vihkimysviisaus, 79)

Päässä, tajunnan ytimessä, on ihmeellinen sykkivä generaattori, joka lähettää impulsseja ja energiavirtoja kaikkialle ihmiseen. Se elävöittää ja inspiroi. Se ei toimi tasaisesti, vaan hyvin vaihtelevalla, luovalla ja arvaamattomalla tavalla. Se on kuin aurinko, joka myös toimii hyvin vaihtelevalla ja moninaisella tavalla jaksoineen. Se onkin mikrokosminen aurinko! Tämä salaperäinen ydin voi arvaamattomasti haastaa meidät. Se voi häiritä meitä tai herättää meidät uuteen valppauteen. Se voi yhtä lailla hävittää jotain epäolennaista meissä kuin valaista ja innoittaa meitä. Sillä on tuhoava sekä uudistava puoli. Se estää meitä kokonaan samastumasta siihen, mitä meistä on tullut, ajalliseen ja empiiriseen persoonallisuuteemme. Se estää meitä samastumasta ajatuksiimme, tietoomme, ihanteisiimme ja tavoitteisiimme. Se tekee ihmisestä olennaisesti etsivän ja levottoman. Henkisellä polulla sen voima ja vaikutus lisääntyvät. Etsijä tekee viisaasti kun hän kuuntelee tuota salaperäistä vaikuttajaa ja seuraa sitä uskollisesti. (Vihkimysviisaus, 79-80)

Minä on menneisyyttä, tottumuksia ja kaavoja. Sielu on luova ja täynnä rajattomia mahdollisuuksia. (Vihkimysviisaus, 82)

Minä on muodon ottanutta energiaa, kun taas sielu on muodotonta ja puhdasta energiaa.

Minä on sielun lähettiläs ja edustaja maan päällä.

Minä on taistelija maailmassa, ei niinkään mikään henkisen maailman asukas, ei tien alussa eikä sen lopussa. Sielu on sen sijaan vapaa maallisista murheista. Se on puhdas henkinen energiakeskus, jumalallinen tuli. (Vihkimysviisaus, 83)

Sielu on kaiken maallisen yläpuolella. Se on täysin vailla kunnianhimoa. Siltä ei puutu mitään, koska se elää aina Jumalassa. Toiveet, halut, tarpeet, unelmat ja tavoitteet syntyvät persoonallisesta minästä. (ibid., 83)

Sielu elää jatkuvassa meditaatiossa ja vuorovaikutuksessa jumalallisen elämän kanssa. Se elää välittömässä ja tiiviissä yhteydessä elämän alkuperustaan, mystiseen avaruudettomaan avaruuteen, jumaluuden häikäisevään kirkkauteen ja läpitunkemattomaan pimeyteen, tuntemattomaan Jumalaan. (Vihkimysviisaus, 83)

Silloin kun olemme aktiivisia, tahdomme ja ajattelemme, elämämme keskus on minässä. Kun hiljennymme tai meditoimme, minä liukenee sieluun. Keskittymisen ja aktiivisen toiminnan jälkeen palaamme aina lepäämään keskukseemme. Tämä on sisään hengitystä vastaava vastaanottava vaihe. Tämä tapahtuu monissa tapauksissa täysin luontaisesti, automaattisesti ja tiedostamattomasti. Voimme myös oppia tekemään sen tietoisesti. Voimme oppia elämään jatkuvasti läpäisevänä sielullemme. (Vihkimysviisaus, 86)

Syvätajunta
Syvätajunta edustaa sitä mittaamatonta henkistä perustaa, joka on aistein havaitsematon ja suureksi osaksi tuntematon sähkömagneettinen maailmankaikkeus. (Vihkimysviisaus, 70)

Syvätajunta on aina uppoutunut määrääviin energioihin ja
se itse koostuu niistä. Siinä tiedostetaan peräkkäisesti hallitsevat energiat ja niiden laadut ja ominaisuudet. (ibid., 70)

Syvätietoisuus energioineen on sekä tajuisuuden että elämän perusta. Siinä elämä ja tajunta ovat mahdollisimman yhtä. Se on elämä, koska elämä on yhtä kuin energia. Se on tietoisuus, koska tietoisuus liittyy kiinteästi elollisuuteen. (Vihkimysviisaus, 71)

Syvätietoisuuden energian tyyppi määrätään aina ylhäältä päin. Emme voi omalla tahdollamme muuttaa sitä. Sieltä virtaa laskemattomia henkisiä vaikutuksia ja energioita. Siksi elämä on aina uutta. (Vihkimysviisaus, 71)

Syvätajunnassa toimivat energian tyypit ovat suureksi osaksi astrologisesti ja astronomisesti määräytyneitä. Emme useinkaan voi silti ymmärtää yksityiskohtaisesti miten. (ibid., 71)

Syvätajunnan energiat ovat hyvin tiiviissä yhteydessä minään ja ihmisen muuhun psyykkiseen luontoon. Minä, toiminnan ja ajattelun keskus, on uppoutunut syvätajunnan energioihin. (ibid., 72)

Syvätietoisuuden keskus on sielussa ja sen reunat ovat energiakehossa.
(Vihkimysviisaus, 72)

Henkinen lähde
Ihmisen henkinen elämän lähde voidaan tiedostaa päälaen tuntumassa. Sen kautta meihin virtaa jatkuvasti uutta elämää ja energiaa henkisestä auringosta ja muualta salaperäisistä lähteistä näkymättömästä universumista. Sen välityksellä olemme yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen ja energioiden maailmaan. (Sisäinen tie, sanasto

Henki
Yksilön perimmäinen liikuttaja ja kehitystä eteenpäin ajava voima. Se on suuri hengitys ja henkinen tahto. Se on sielu tietoisuuden takaa paljastuva korkeampi todellisuus, sähkötuli ja puhdas elämän energia. Se tunnetaan tarkemmin vasta ihmisen kehityksen korkeammilla asteilla, jolloin yksilö sulautuu siihen. (Sisäinen tie, sanasto)

Energiakeho
Energiakeho on helppo paikantaa ja sen muoto voidaan selkeästi tuntea. Se toimii pääasiassa keskivartalossa lantion ja pään välillä. Raajoissa sitä ei voida tuntea. Energiakeho, toisin kuin kiinteä fyysinen keho, on virtaava ja plastinen. Toisin kuin fyysisen keho, se ei vanhene eikä kulu. Sitä luonnehtii jatkuva muutos ja energioiden virtailu. Energiat nousevat esiin kehosta ja laskeutuvat ylhäältä näkymättömästä. Virtailut energiakehossa voidaan aistia liikkeenä ja värähtelynä pään alueella ja keskivartalossa. Voimme tuntea energioiden pystysuorat kanavat selkärangan alueella sekä sen pyörteet ja solmukohdat päässä. Erityisesti silloin kun yritämme pitää kehomme liikkumattomana, voimme tuntea kuinka sisäinen elämä meissä liikkuu ja värähtelee. Pian se pakottaa myös mielemme ja fyysisen kehomme liikkumaan. Voimme aistia energiakehossa erilaisia jatkuvasti muuttuvia energioiden tyyppejä ja voimme kokea siinä vallitsevan sähköisen jännityksen asteen. (Vihkimysviisaus, 26-7)

Kun katse ja huomio kohdistetaan hyvin lähelle, nenänpäätäkin lähemmäksi, voimme yleensä suoranaisesti nähdä, ei siis vain tuntea, oman energiakehomme nopeana värähtelynä ja liikkeenä. Juuri muuta siitä ei voida suoranaisesti havaita. Monta kertaa edes sen värisävyjä ei voida selvästi nähdä. (Vihkimysviisaus, 27)

Energiakeho on tiiviissä yhteydessä fyysiseen kehoon. Voimme tiedostaa ensin mainitussa kerroksia, jotka ovat lähellä tiheää ainetta, hienompia kerroksia, jotka ovat lähempänä mieltä ja minää sekä vielä korkeampia kerroksia, jotka yhdistävät sen yhteen universaaliin elämään. (ibid., 27)

Chakrat
Ns. chakrat ovat solmukohtia, pyörteitä ja keskuksia energiakehossa. Keskellä päätä ja myös aivojen läpi menee selvästi kanava, missä nousevat ja laskevat energiat kulkevat ja mistä energian virrat leviävät säteittäisesti sivuille. Voimme tuntea pään keskuksessa kuinka jonkinlaisia liekkejä tai lieskoja lähtee sivuille ja ylöspäin. Ne voi myös hahmottaa lootuksen terälehdiksi. Voimme tiedostaa myös keskuksesta ulospäin suuntautuvia valon ja harmonisen energian säikeitä tai linjoja. Suuri solmukohta, missä nousevat ja laskeutuvat ja muut syvätajunnan energiat yhdistyvät, voidaan selvästi havaita suunnilleen keskellä päätä silmien tasolla. Sen paikka kuitenkin vaihtelee hivenen. Keskellä päälakea on jännitepiste, missä eri suunnista tulevat energiat yhdistyvät ja mistä ne edelleen leviävät ja säteilevät eri suuntiin. Myös otsan kohdalla esiintyy vastaava jännitepiste ja energioiden solmukohta. Vastaavia solmukohtia esiintyy myös keskivartalossa. Niitä voi syntyä eri paikkoihin ja taas kadota. (Vihkimysviisaus, 28)

Ajattelija ohjaa koko organismia päästä. Siksi psyykkiset ja psykofyysiset energiat ovat keskittyneet sinne. Ne ovat minän välittömästi käytettävissä ja kanavoitavissa mihin tahansa toimintaan. Koko pää on kyllästetty sähkömagneettisella energialla. Pää on täynnä puhdasta psyykkistä energiaa. Se on suuri energian varasto. Samaa emme voi sanoa esim. vatsasta. Selkärangan tyvessä vaikuttaisi oleva toinen laaja energian keskusvarasto. Sen toiminta on kuitenkin hyvin paljon levollisempaa. (Vihkimysviisaus, 28-9)

Koko pään alueen suuri energiakeskus voidaan hahmottaa tuhat terälehtiseksi lootukseksi. Henkisellä tiellä se avautuu aste asteelta ja paljastaa ihmisestä ja maailmankaikkeudesta yhä hienompia energioita, tasoja ja ulottuvuuksia. Tämä keskus toimii hyvin tiiviissä yhteistyössä selkärangan tyvessä olevan juurichakran kanssa. Niiden välillä tapahtuu jatkuvaa vuorovaikutusta ja energioiden virtaamista ylös ja alas. (ibid., 28)

Pään ns. tuhat terälehtinen lootus värähtelee ja pyörii erittäin moniulotteisella tavalla. Emme kykene tiedostamaan sitä kaikilta osin. Osa sen värähtelystä ja liikkeestä on niin nopeaa, että emme kykene havaitsemaan sitä selkeästi. Osa sen energioista on niin hienoja, että emme pysty tiedostamaan niitä. Korkeimmat värähtelyt ja hienoimmat energian linjat pakenevat tarkkaa havaintoa. On erittäin vaikeaa hahmottaa ja visualisoida tuota suurta kieppuvaa ”pyörää” objektiiviseksi kuvaksi tai malliksi. Yrittäkääpä niin huomaatte! Sen säikeet kiertyvät hyvin moneen suuntaan. Chakrat (kuten energiakeho) ovat fyysisen kehon sisällä, eivät niinkään sen pinnalla vartalon etupuolella. (Vihkimysviisaus, 29)

Chakrat ovat todellisuudessa hyvin pakenevia ja vaikeasti hahmotettavia. Idän filosofiaan ja esoteeriseen perinteeseen liittyviä yksityiskohtaisia kuvauksia niiden väreistä ja terälehtien tarkoista lukumääristä on pidettävä vain symbolisina. Todellisessa kokemuksessa mitään näitä opetuksia tarkalleen vastaavaa ei voida löytää – ei vaikka ihminen kulkisi kuinka pitkälle vihkimysten polkua. (ibid., 29)

Aura
Entä mikä on aura? Aura ei ole korkeintaan kuin muutamia senttejä fyysistä kehoa laajempi. Erilaisten energian tyyppien ja vaihtelevien elämän jaksojen myötä auran voi sanoa jonkin verran laajentuvan ja supistuvan. Henkisen kehityksen myötä ihmisen aura ei kasva eikä laajene. (Tämä kerrotaan vain joidenkin väärien käsitysten oikaisemiseksi.) Aura on ilmeisesti vain ihmisen sähkömagneettinen kenttä. Mikä ero on energiakeholla ja auralla? Ehkäpä niillä ei ole mitään eroa, jospa ne ovat aivan sama asia hivenen eri näkökulmasta. Kenties aura onkin vain energiankehon uloin kerros. (Vihkimysviisaus, 29)

Ihmisen olemuspuolet Sri Aurobindolla

Teosofi 4 / 1991

Sri Aurobindon fIlosofia juontaa juurensa Vedoista ja Upanishadeista. Myös hänen käsityksensä ihmisen olemuspuolista on sieltä peräisin. Teosofian ja Sri Aurobindon näkemykset yhtyvät monessa kohdin. Tämä johtuu yhteisestä hindulaisesti traditiosta, josta molemmat suuntaukset ovat ammentaneet tietoa ja virikkeitä. Sri Aurobindon filosofia on puhtaasti hindulainen oppi, teosofiassa taas vaikuttavat niin hindulaisuus, buddhalaisuus kuin kristillisyyskin yhdessä salaisen viisausperinteen kanssa. Sekä Salaiselle opille että Sri Aurobindolle yhteisistä hindulaisista lähteistä voidaan mainita Vedat, Upanishadit, Puranat, Bhagavad-Gita, Sankhya, Jooga ja advaita vedanta filosofiat. Sri Aurobindon viisinkertainen ihmisen olemuspuolien jäsennys, jota hän kehittelee The Synthesis of Yoga teoksessaan, on tuttu myös teosofialle. Salaisessa opissa esiintyy samainen vedantinen jaotus ihmisen viidestä käyttövälineestä sekä Atmanista yhdessä tutumman seitsenkertaisen sekä rajayogan nelinkertaisen jäsennyksen kanssa.

Teosofisessa kirjallisuudessa ihmisen rakennetta on lähestytty kahdesta näkökulmasta, voidaan puhua käyttövälineistä tai verhoista (kosha) taikka prinsiipeistä, jolloin viitataan sekä mikro- että makrokosmoksen alkuperäisiin elementteihin. Myös Sri Aurobindo tarkastelee ihmisen rakennetta näistä näkökulmista käsin. Hän puhuu ihmisen verhoista ja toisaalta tasapainotiloista Purushan ja Prakritin, hengen ja aineen välillä. Siten pranamaya kosa tarkoittaa vitaalista verhoa, kun taas pranamaya purusa merkitsee vitaalista sielua tai vitaalista Itseä. Jälkimmäinen on laajempi käsite, sillä se ei merkitse vain jonkin prinsiipin käyttövälinettä vaan itse prinsiippiä, johon Purushan tai Atmanin tietoisuus heijastuu. Sri Aurobindon tarkastelukulma on evolutiivinen. Mitä pidemmälle kehityksessä mennään, sitä henkisemmät ja universaalimmat käyttövälineet aktivoituvat ihmisessä.

Karkein ihmisen olemuspuolista on fyysinen verho, annakosa. Sitä muovaa ja ylläpitää vitaalisen voiman avulla vitaalinen verho, pranakosa, joka on myös hermojärjestelmän perustana. Ihmisen mentaalisuus rakentuu niiden varaan eikä mentaalinen verho, manah kosa ole niistä riippumaton. Mentaalisuudessa on eri puolia, jotka viittaavat sitä alempiin ja korkeampiin prinsiippeihin. Aineellinen mieli ja vitaalinen mieli yhdistävät mielen fyysiseen ja vitaaliseen olemassaoloon. Mielen puhdas olemus on kuitenkin vapaa fyysisestä olemassaolosta ja kehityksen myötä se tiedostaa yhä enemmän vapaan ja itsenäisen olemuksensa. Tosi inhimillinen eksistenssi syntyy, kun puhdas älyllinen mentaalisuus tulee esiin aineellisesta ja vitaalisesta mentaalisuudesta.Mieli on myös yhteydessä sitä korkeampaan supramentaaliseen tietoisuuteen. Gnostinen evoluutio merkitsee asteittaista nousua mielestä supermieleen. Jokainen verho tai prinsiippi on siis monisyinen kokonaisuus, esim. aineessa on myös latenttina vitaalinen, mentaalinen ja supramentaalinen puolensa. Tämä muistuttaa teosofian oppia eri prinsiippeihin sisältyvistä alatasoista.

Intialainen filosofia on aina pyrkinyt menemään älyä ja mentaalisuutta syvemmälle henkisyyteen. Joogafilosofia tunteekin mentaalisen verhon takana vielä kaksi laajempaa supramentaalista olemuspuolta, jotka ovat tiedon verho, vijnanakosa sekä autuuden verho, anandakosa. Nämä yhdessä muodostavat kausaalisen prinsiipin. Kolme alinta prinsiippiä ovat kehittyneet kaikissa ihmisissä, kaksi supramentaalista verhoa ovat useimmissa vielä latentteina ja kehittymättöminä. Salaisen opin mukaan tiedon verho vastaa ihmisen 7-kertaisessa jaotuksessa korkeampaa mieltä ja autuuden verho buddhia eli henkistä intuitiota. Niiden yläpuolella on Atman eli puhdas henkinen Itse.

Tarkasteltaessa olemuspuolia laajemmassa kosmisessa merkityksessä havaitaan, että sama Atman ilmentää itseään eri prinsiipeissä. Kosmisessa järjestyksessä Purusha ilmentyy jokaisella todellisuuden tasolla sille luonteenomaisen prinsiipin kautta. Sekä maailmalla että ihmisellä voidaan katsoa olevan viisinkertainen sielu. Aineellisessa luonnossa henki ilmentää itseään materialisoituna sieluna, annamaya purusa. Kehittymätön fyysinen sielu on pääasiassa fyysisen luonnon hallitsema. Hengen asettuessa elämän prinsiippiin, se ilmenee vitaalisena sieluna, pranamaya purusana. Joogan avulla ihmisellä on mahdollisuus herättää elämän prinsiippi uinuvasta tilastaan ja saavuttaa täysi tietoisuus vitaalisella tasolla. Silloin voimme tulla tietoiseksi meiltä tavallisesti kätketystä vitaalisesta maailmasta.
Hengen asettuessa mielen prinsiippiin se ilmenee mentaalisena Itsenä tai mentaalisena sieluna, manomaya purusana. Mentaalinen sielu elää mentaalisessa verhossa, manah kosa. Tämä ihmisen laajempi mentaalinen olemus on osa kosmista mieltä ja siihen kuuluvat myös valaistunut mieli, intuitio ja ylimieli.
Hengen asettuessa supra-älylliseen tietoisuuteen se ilmenee ihmisessä tieto-sieluna, vijnanamaya purusana. Muutos mentaalisesta tietoisuudesta gnostiseen sieluun on olennainen muutos joogassa. Sri Aurobindo kirjoittaa gnostiseen tietoisuuteen kohoamisesta:
”Jos hän nousee korkeimman mentaalisen aseman yläpuolella olevaan tieto-itseen, jos hän tulee tieto-sieluksi, hengeksi, joka on asetettuna gnosikseen, vijnanamaya, ja pukeutuu sen äärettömän totuuden ja voiman luontoon, jos hän elää tiedonverhossa, kausaaliruumiissa kuten myös niissä hienoissa mentaalisissa, jotka välittävät vitaalisia ja karkeita fyysisiä verhoja, silloin, mutta vain silloin hän voi vetää maalliseen olemassaoloonsa kokonaan äärettömän henkisen tietoisuuden täyteyden”.
Gnostisen verhon avaaminen on kuitenkin vaikea tehtävä. Kausaalinen prinsiippi on vain osittaisesti kehittynyt ihmiskunnassa. Gnosis on aina suoraa ja jumalallista verrattuna epäsuoraan ja inhimilliseen tietoon. Se merkitsee aina identiteettiä tietämisen ja tiedon kohteen välillä. Gnosiksessa tiedon lähteenä on universaali mieli, josta tietoa saavutetaan välittömänä kokemuksena ja oivalluksena. Päättelyn ja aistihavainnon monimutkaista prosessia ei silloin tarvita.
Gnosiksessa häviää myös sielun ja luonnon, Purushan ja Prakritin välinen dualismi. Tämä tapahtuu Shaktin välityksellä, joka toimii yhdessä Ishwaran tahdon kanssa. Shakti on luonnon äiti-voima ja Ishwara on hindulaisuudessa universumin luoja ja hallitsija. Sri Aurobindo sanoo, että maskuliinis-feminiininen Ishwara-Shakti on korkein sielun ja luonnon ylittävä okkulttinen salaisuus. Tuleminen tietoiseksi Ishwaran ja Shaktin toiminnasta sekä ihmiskehossa että universumissa merkitsee gnostisen eksistenssin alkua ja johdatusta gnostiseen evoluutioon. Korkeammalla kehitystasolla, kun mentaalisen tason yläpuolella oleva tieto-itse on omistettu ja kaikki alemmat itset on vedetty osaksi sitä, tulee mahdolliseksi saavuttaa ylin autuus-itse, anandamaya purusa. Anandassa hengen on mahdollista löytää todellinen itsensä ja olemuksellinen tietoisuutensa. Se merkitsee myös sielun vapautumista ja täydellistymistä. Ananda, autuus, voidaan kokea jo kaikilla alemmilla tasoilla, mutta niissä se toimii heijastuneena ja epäsuorasti. Korkein supramentaalinen transformaatio ja integraalinen täydellistyminen merkitsevät kohoamista tasolle, jossa Sachchidananda (jumalallinen oleminen, tietoisuus ja autuus) toimii puhtaana ja rajoittamattomana.
”Gnosis on jumalallisen tietoisuusvoiman tieto-tahtoa; se on Prakriti-Purushan harmonista tietoisuutta ja toimintaa – täynnä jumalallisen olemassaolon iloa. Anandassa tieto menee takaisin näistä tahdotuista harmonioista puhtaaseen itsetietoisuuteen, tahto sulautuu puhtaaseen transendenttiin voimaan ja molemmat tulevat nostetuksi Äärettömän puhtaaseen iloon. Gnostisen olemassaolon perustana on autuuden itse-aines ja itse–muoto”.
Sri Aurobindo luonnehtii tätä korkeinta yli-inhimillistä kehitystasoa siten, ettei se ole sidottu syntymiseen eikä syntymisestä vapautumiseen, sitä ei motivoi tiedonhalu eikä se myöskään joudu kamppailemaan tietämättömyyttä vastaan. Ylimmällä autuus-sielulla on jo kaikki tieto ja se on ylittänyt kaiken tiedon tarpeen. Oikea toiminta ja oikea ajattelu ovat osa sen olemusta.

Sielu, joka etsii tietään täydellisyyteen, kulkee siten fyysisen ja vitaalisen Itsen kautta mentaaliseen sieluun, josta se siirtyy supramentaaliseen eksistenssiin tietosielussa ja autuus-itsessä, kunnes saavutetaan puhdas henki, Purusha. Atmanin tai Purushan heijastuminen ihmisen olemuspuoliin voidaan esittää seuraavasti. Atman ilmaisee itseään aina erilailla riippuen siitä, mikä on hallitsevin prinsiippi ihmisen tietoisuudessa. Fyysisessä tietoisuudessa Atmanista tulee aineellinen sielu, annamaya purusa. Vitaalisessa tietoisuudessa Atmanista tulee vitaalinen Itse, pranamaya purusa. Mentaalisessa tietoisuudessa Atmanista tulee mentaalinen Itse, manomaya purusa. Yli-älyllisessä tietoisuudessa Atmanista tulee tieto-sielu, vijnanamaya purusa. Universaalin ilon tietoisuudessa Atmanista tulee autuus-sielu, anandamaya purusa. Sri Aurobindo erottaa vielä kaksi korkeampaa Atmanin sielumuotoa, jotka vastaavat absoluutin (Sachchidananda) oleminen ja tietoisuus aspekteja, joten varsinaisia prinsiippejä saadaan yhteensä seitsemän. Niitä varten ei ihmisellä kuitenkaan ole omia erityisiä käyttövälineitään.

Sri Aurobindon mukaan korkein täydellistyminen gnostisessa eksistenssissä toteutuu supramentaalisessa transformaatiossa, jossa ihmisen kaikki olemuspuolet tulevat osaksi Sachchidanandan Itseä. Tämä on Sri Aurobindon integraalisen joogan erityispiirre. Siinä yhteys korkeimpaan pyritään toteuttamaan kaikilla manifestaation tasoilla. Integraalisessa joogassa ei ole riittävää sisäinen henkinen yhteys jumaluuteen, vaan joogan on johdettava myös ruumiin, elämän ja mielen transformaatioon ja täydellistymiseen. Myös fyysisen, vitaalisen ja mentaalisen olemuksen on mahdollista saavuttaa täydellistymisensä supramentaalisen voiman alaisuudessa. Tässä vallitsee ero esim. I.K. Taimnin teosofispohjaiseen käsitykseen verrattuna, jonka mukaan monadinen ja korkeamman Itsen tietoisuus välittyvät vain rajoitetusti persoonallisuuteen. Sri Aurobindolla yhteys absoluuttiin pyritään toteuttamaan kaikilla tasoilla.

Integraalisessa yogassa vallitsee kaksinainen liike, nousu ja laskeutuminen. Sisäinen pyrkimys kohti henkeä ja Itseä ei ole riittävä. Nousua henkisille tasoille on seurattava hengen voiman ja substanssin laskeutuminen alempiin prinsiippeihin, mieleen, elämään ja kehoon. Tämän mielen, elämän ja fyysisen kehon täydellistäminen ja transformaatio on integraalisessa joogassa kaikkein vaativin tehtävä, siinä myös monet perinteiset joogan lajit ovat jääneet puolitiehen. Sri Aurobindon mukaan materia on hengen muoto. Siksi myös fyysinen keho voi saavuttaa täyden vastaavuutensa henkisiin värähtelyihin. Supermielen laskeutumisessa, joka on kruunaava vaihe integraalisessa joogassa, aineen tiedottomuus korvautuu ylitietoisella energialla. Tässä Sri Aurobindon filosofian integraalisuus ja monistisuus tulevat hyvin esille. Ruumis, elämä ja mieli ovat jumalallisia olemukseltaan, vaikka ne ovatkin katoavia verrattuna ihmisen sieluun ja Itseen. Henkisen elämän tarkoituksena ei siten ole ruumiin tai maallisen elämän torjuminen, vaan niiden jalostaminen osaksi henkistä ja supramentaalista tietoisuutta. Kehityksen päämääränä ei myöskään ole jälleensyntymien kiertokulusta vapautuminen, vaan täyttymys gnostisessa eksistenssissä, jossa mieli, elämä ja ruumis täydellistyvät supramentaalisen voiman alaisuudessa. Gnostinen yksilö universaalissa tietoisuudessaan toimii silloin yhteydessä jumalalliseen tahtoon ja ilmentää toiminnassaan jumalallista viisautta ja suunnitelmaa.