Tag Archives: henkisyys

Keskustelu 1.1.

Keskusteluja allekirjoittaneen ja vakaumuksellisen kristityn ja evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvan henkilön välillä. Aiheina ovat mm. uskonto ja tiede, evoluutio, kristinusko, new age, Raamattu ja henkisyys. Sisältää osat 1.1, 1.2, 1.3, 1.4, 1.5 ja 1.6.

TIMO Minua kiinnostaa psykologia ja myös uskon psykologia. Miksi Raamattu ja usko ovat ihmiselle tärkeitä? Uskonnoissahan on paljon kyse ns. pelastuksesta, yksilön halusta elää ikuisesti, paeta kuolemaa ym.. Miksi ihminen uskoo? Miksi hän tarvitsee uskonnon? Onko elämä niin sietämätöntä, että vain uskon avulla siitä voi selvitä? Uskossa ihminen itse asiassa säätelee omaa mieltään ja pyrkii luomaan optimistisia mielentiloja. Usko antaa hänelle varmuutta, koska uskontoon sisältyy esim. opetusta siitä mikä on oikein ja mikä on väärin sekä elämänohjeita (10 käskyä ym) Uskon tuoma näennäinen varmuus voi olla henkisen kasvun este. Perinteinen uskonto on mielestäni tiedostavalle ihmiselle tarpeeton. Vain puhdas henkisyys, mihin kuuluu mm. oman psyyken tunteminen ja hallinta ja yhteistyö näkymättömän todellisuuden kanssa, on olennaista.

NIMETÖN Miksi ihminen uskoo? Tarkoitat tällä ilmeisesti uskoa Jumalaan. Mutta uskoa on monenlaista, yksi uskoo ufoihin, toinen aaveisiin, kolmas uniinsa, neljäs evoluutioon. Ne kaikki ovat uskon asioita, vaikka niihin uskoville ne olisivat täyttä totta. Uskon asioita ovat myös käsitykset ihmisen henkisestä kasvusta jonkin esoteerisen ’tiedon’ kautta. Tarkoitan tällä lähinnä käsityksiä siitä, että sen avulla voisi nousta jotenkin korkeamman tietoisuuden tai henkisyyden tasolle. Jotkut puhuvat jopa korkeammista ulottuvuuksista. Toki itse kukin voi parantaa suhtautumistaan lähimmäisiinsä, moraalisiin seikkoihin, luontoon ym. mutta ei siihen tarvita mystisiä tekniikoita tai harjoituksia. Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.
Miksi usko on itselleni tärkeä? Ihan samasta syystä kuin sinulle se, mihin sinä uskot. En yksinkertaisesti pysty uskomaan vastoin sitä, minkä logiikka ja järkeni osoittavat todeksi.
En pelkää kuolemaa, koska näkemykseni mukaan ihmisessä ei ole mitään kuolematonta osaa, joka voisi kärsiä jossain helvetissä. Mutta uskon ylösnousemukseen, ja toivon pääseväni aikanaan siitä osalliseksi. Se tietysti kuulostaa sinusta utopialta ja tietysti se onkin mitä suuremmassa määrin uskon asia, niinkuin usko Jumalaankin. Mutta yhtä hyvin, tai oikeastaan vielä enemmän, uskon asia on ajatella, ettei Jumalaa ole. Kuten olen jo tuonut esiin, luonto itsessään todistaa Jumalan olemassolon puolesta.

TIMO Uskolla tarkoitin lähinnä uskonnollista uskoa. Korkeammalle tietoisuuden tai henkisyyden tasolle ihminen voi joka tapauksessa nousta vain omaan itseensä ja maailmankaikkeuteen sisältyvien voimien ja mahdollisuuksien avulla. Se ei tietenkään ole mahdollista esoteerisen tiedon avulla eikä uskonnollisen ilmoituksen avulla (muuten kuin hyvin välillisesti). Sanot ”Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.” Aivan niin. Jokaisen tulee itse oivaltaa miten parantaa elämänsä laatua tai miten kehittyä ihmisenä.

TIMO Mielestäni järki, logiikka ja uskosi eivät sovi yhteen. Kristinuskohan on suureksi osaksi ihmeuskonto, siis äärimmäisessä ja sovittamattomassa ristiriidassa tieteellisen maailmakuvan kanssa.

NIMETÖN Mutta jos tieteen kaksi suurinta neroa, Newton ja Einstein pystyivät uskomaan Jumalaan, on perusteetonta väittää, etteivät tiede ja usko sovi yhteen.

TIMO Luin pikaisesti pari osoittamaasi tajuntaa ja tietoisuutta koskevaa sivua. Siellä näytti olevan (tai sitten ne olivat joidenkin tutkijoiden näkemyksiä) painotusta siihen suuntaan, että aivot synnyttävät tietoisuuden ja jopa ajattelun. Minä taas katson suunnilleen niin että minä tai sielu ajattelee ja se myös säätelee ja hallitsee aivoja ja ottaa käyttöön määrättyjä aivo-alueita keskittymällä ja suuntaamalla huomiota ym..

NIMETÖN Monet tutkijat ovat tosiaan esittäneet käsityksiä, että aivot synnyttäisivät tietoisuuden. Minusta aivojen merkitystä kuitenkin helposti liioitellaan. TV:ssä on esitetty parikin uusimpiin tutkimustuloksiin perustuvaa dokumenttia, joissa eräät tutkijat olivat sitä mieltä, että sydämellä on huomattava osuus paitsi tietoisuuden ja tunteiden muodostumisessa myöskin itse ajattelussa. Sitä perusteltiin mm. sillä, että sydämen pinnassa on hermokimppuja, joiden uskotaan toimivan aivosolujen tavoin ja jotka toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa aivojen kanssa. He siis kallistuivat sille kannalle, että vanha uskomus sydämestä sielun (tietoisuuden) olinpaikkana saattaa pitää paikkansa.

Vuodelta 2012

Huomautus Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Keskustelu 2

Keskusteluja allekirjoittaneen ja nimettömän henkilön välillä erinäisistä esoteerisista asioista.

Nimetön B
Ruokavaliosta sen verran, että minun näkemykseni mukaan uuden ajan sanansaattajan ruokavalioon eläinkunnan tuotteet eivät voi kuulua missään muodossa!! Johan valaistunut mieli sen kertoo ilman mitään suurempia yhteyksiä. Jossain Baileyn kirjassa taisi ollakin jotenkin ruokavaliosta näin, että jyvät ja kasvikset on niitä millä ruumiita kasvatetaan suurten egojen palvelukseen. Itseni oli PAKKO katsoa, ettei edes päivittäistavara lääkkeissä ollut laktoosia. Niin naurettavalta kun se tuntuukin niin tiukkoja säännöt ovat. Itse vaikka luovutin aikanani, niin kanava ei ole ikinä sulkeutunut, ja siitä asti kun aamusta herään ja illalla menen nukkumaan, on muut läsnä. Helvetillistä tuskaa ja suoranaista kidutusta on eroon pyrkiminen ollut, toki nyt rupeaa helpottamaan ja pystyn alkamaan miettimään näitäkin asioita. Eikö totuus ole sama kenen suusta se tulee – oppilaan, mestarin, luovuttajan vai hä?

T Sinua askarruttavat selvästi ruokavalio asiat yhteydessä henkiseen tiehen. Toki voimme kuuliaisena noudattaa jotain henkisiä perinteitä ja seurata tarkasti jonkin kirjan opetuksia, mutta johtaako se vapauteen vai itsestä vieraantumiseen? Säännöt antavat turvallisuutta, tietty. Meidän itsemme pitää kuitenkin arvioida asioita ja tietää mikä meille on hyväksi. Viittaat ilmeisesti Alice Baileyn kirjoissa esitettyihin ruokavalio suosituksiin. Itse en juuri kiinnitä edes mitään huomiota ruokavalio sääntöihin. Baileyn kirjojen alussa on ”ote Tiibetiläisen lausunnosta”, missä varoitetaan sokeasti uskomasta auktoriteetteja ja kehotetaan itse arvioimaan asioita. Pystymme itse tietämään mikä ruokavalio meille on hyväksi. Itse syön melko ennakkoluulottomasti terveellistä ja monipuolista ruokaa, kasvista kalaa ja kanaa on suuri osa tällä hetkellä. Se sopii minulle. Henkinen kasvu ei riipu kovin paljoa ruokavaliosta, vaan pääasiassa siitä mitä me ajattelemme, mitkä ovat arvomme ja ihanteemme. Persoonallisuutemme mittaa sitä. Itse vierastan kaikenlaisia ulkopuolelta annettuja sääntöjä ja ohjeita. Opiskellessani kauan sitten Arcane koulussa kokeilin kaikkia niitä meditaatio harjoituksia ja jopa jotain hengitysharjoituksia, joita kurssiin sisältyi. Viime mainitut kuuluvat itämaiseen perinteeseen, en kuitenkaan nähnyt niissä mitään järkeä. Sen jälkeen en ole tehnyt minkäänlaisia muodollisia meditaatioharjoituksia tai muita. (Toki olen osallistunut täyden kuun meditaatioihin ja olen lausunut suurta invokaatiota sekä ainakin oppilaan vakuutusta). Olen vain vapaa oma itseni. Kerrot, että joidenkin opettajiesi vaatimukset kävivät sinulle hyvinkin selviksi ja että sinulla meni sukset ristiin heidän kanssa. On ikävää joutua sellaisten henkisten tai uskonnollisten ryhmien vaikutuspiiriin, jotka eivät kunnioita ihmisten vapautta, vaan alkavat suorasti tai epäsuorasti ohjailemaan heitä. Sellainen todella vahingoittaa toisten kehitystä, pitää heidät lapsenomaisella tasolla eikä tue heidän henkistä kypsymistään.

Nimetön B
Olin kyllä ihan varmasti suoraan jonkun mestarin ja hänen oppilaansa ohjauksessa. Ja yhteys sinne on JATKUVA! Yhä. Mistä tiedän tämän…?! Sen verran annettiin kokea asioita ja nähdä oman koneeni syövereihin ja vilaukselta tutustua joihinkin osiin itse omaa itseäni, sitä mikä on syvin itseni. Näin minun sanoilla sanottuna voisin sanoa että ylitin TIEN! Ja siinä samassa koin asioita mitkä on varmasti totta ja sain tietää mitä se tarvitsee että voi nykyaikana päästä elämänpyörästä ja siihen ei kuulu lihansyönti missään muodossa. Eikä se ole mitään pakottamista johonkin muottiin, vaan suora seuraus ymmärryksestä. Yritän tässä sanoa ETTÄ TIEDÄN asioista vaikka olen ”luovuttanut” sen voi uskoa jos haluaa. Ja JOKAINEN ketä on nähnyt todellisuuden tietää miten toimia. En tarvitse neuvoja vaan yritän ikään kuin antaa. Minulla on paljon kokemuksia. Eräs pieni esimerkki on sielun sotatorven ääni. Jos olet kuullut sen, tiedät että puhun totta. Myös Baileyn kirjassa oli jotakin siitä että kuulee oman sielunsa sotatorven äänen. Se ääni on todellakin jotain käsittämätöntä tietoa ja siltä se myös kuulostaa. Vailla epäilystä sielu on tietoa, sellaista tietoa mitä ei voi käsittää. Tuolla on joku todella viisas kun tietää missä jokainen atomi viilettää. Voin vaan kuvitella kun on astunut rajan yli ja päässyt pois elämänpyörästä kun alkaa kertyä muistia hohhoijaa jo asioiden havaitsemiskyky tai mikä lienee se on jo heti tuon siirtymisen jälkeen niin on jotain käsittämätöntä jo tuon oman vilauksen jälkeen. Entä mestari. Hihhiihohoijaaaaa!!!!!! Tai vielä isompi X näkee vaikka joka hetki 10000 ihmisen ajatukset teot kaikki ja todella muistaa tämän kaikki samanaikaisesti. Täydenkuun juhla minua ihan vähän hymyilytti, siinähän oli tarkoitus lähestyä hierarkiaa. Mietin että aika turhaa hommaa suoraan sanottuna. Ne on kokoajan läsnä kuulee kaikki ja todella kaikki ja tietää kaiken. Nyt ja aina. Niin se asia on.

T
Kiitos kommenteistasi. Itsellänikin on ollut monia erikoisia psyykkisiä tai henkisiä kokemuksia, joista olen jotain jo kertonut kirjoissani. Pitää kuitenkin erottaa toisistaan itse kokemus ja sitten sen tulkinta. Sen sanallinen kuvaus seuraa niitä. Ylitulkintoja seuraa helposti silloin kun esim. yhdistämme kokemuksemme joihinkin henkisiin perinteisiin ja niiden opetuksiin. Ne voivat myös luoda näitä kokemuksia. Eläydymme syvästi kirjojen opetuksiin ja sitten jo koemmekin jo niissä kerrottuja asioita oikeassa elämässä. On hyvin tavallinen käsitys new agessa, teosofiassa, monissa uskonnollisissa liikkeissä ja uskonnoissa että ihminen voisi saada tietoja ja ilmoituksia korkeammilta olennoilta, itse Jumalalta, mestareilta tai henkiseltä hierarkialta ja että hän voisi kanavoida niitä maailmaan ilman että hänen tarvitsisi paljoakaan ajatella mitään itse. Minulle tieto ja viisaus ovat kokemuksen ja pohdinnan tulosta. Niitä ei voi suoraan vastaanottaa mistään. Uskot, että olet ollut mestarin ja hänen oppilaansa ohjauksessa ja että sinulla on edelleen jatkuva yhteys heihin. Mitäpä tähän sanoisi? Voithan niin ajatella. Se on toivottavasti rakentava ja kannustava uskomus sinulle. Itselläni ei enää ole mitään vastaavia uskomuksia. En ole sellaista koskaan edes kokenut, kuvitellut kylläkin kuten monia muitakin esoteerisissa kirjoissa olevia asioita. Keskityn työhöni ja jokapäiväiseen elämääni, tarvitsen kaiken hyvin rajallisen psyykkisen energiani niihin. Ylimääräisiä uskomuksia en tarvitse. Ajattelet, että mestarit ja jotkut niitä korkeammat olennot voivat olla tietoisia ihmisten mielistä. Tästä ei ole mitään näyttöä, en usko sitä. Näet, että olisi olemassa jokin korkeampi tietoisuus, joka on tietoinen jopa jokaisen atomin tilasta. Tämäntapainen metafyysinen näkemys on hyvin tavallinen esimerkiksi jossain idealismin tai panpsykismin muodoissa. Se kuuluu myös teosofiaan ja esoteeriseen filosofiaan. Tällaisesta ei ole kuitenkaan mitään tieteellisiä tai muitakaan todisteita. Se on kiehtova ajatusrakennelma. Se on metafysiikkaa, mikä länsimaisessa filosofiassa on syvässä kriisissä. Sekä teologia että metafysiikka perustuvat molemmat todistamattomiin spekulaatioihin. Itse en harrasta spekulaatioita, koska niillä ei ole suurta elämänkäytännöllistä merkitystä. Elämän tarkoitus voidaan löytää niistä asioista, jotka ovat meille varmoja, tuttuja ja kokemusperäisiä. Voitko kuvitella jonkin suuren jumalallisen tietoisuuden, joka ei tarvitse lainkaan ruumista? Itsetuntemuksen kannalta esim. perus psykologinen kirjallisuus on mielestäni monta kertaa parempi vaihtoehto kuin esoteerinen viisaus. Elämäntaitokirjat voivat auttaa parantamaan jokapäiväisen elämämme laatua.

Nimetön B
Eipä sitä tietoisuutta voinut edes sanoin millään kuvailla ja tuntuu tyhmältä edes yrittää. Eikä asiaa varmasti voida tieteellisesti todistaa. Ja jos erehdyt nykypäivänä asiasta puhumaan, pidetään sinua hulluna skitsofreenikkona, joka kuulee ääniä ja kaikki on vain aivojen aiheuttamaa harhaa. Näinhän asia ei ole. Jossain kirjassa luki, että enää tämän jälkeen et ole ikinä yksin ja juuri tämä pitää paikkansa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja ympärillä olevilla ei ole hajuakaan asiasta eikä siitä voi edes kenellekään kertoa. Ei oikein edes omalle perheelle. Ja se miten he ovat kaikkialla, on osoitettu aivan selvästi. Tällaista pidettäisiin aivan hulluutena, jos siitä kertoisi yleisesti. Olen nähnyt jopa ihmisten paranevan vakavista sairauksista vain pyynnöllä että voisiko häntä auttaa. Nytkin on monta ihmistä mille pyydän apua säännöllisesti. Ja se on siinä hämärää että olen huomannut sen auttavan. Toki mitään suoranaisia ihmeitä ei ole tapahtunut vaan joku hoito on purrut johonkin, mihin sen ei oikeasti olisi pitänyt.

T Joo omista sisäisistä kokemuksista on hankalaa puhua myös siksikin, että niiden kuvaaminenkin on aika vaikeaa. Kerrot, että olet toiminut henkiparantajana, että uskot, että olet onnistunut parantamaan ihmisiä avunpyynnöilläsi. Skeptikkona minun täytyy kuitenkin kysyä, että voitko todistaa tämän. Mistä tiedät, että heidän parantumisensa olisi juuri johtunut sinun vaikutuksestasi? Me kaikki varmaan haluaisimme olla arvokkaita ja hyödyllisiä maailmalle ja toisille ihmisille. On kuitenkin olemassa ero näennäisen auttamisen ja todellisen auttamisen välillä. Joskus opiskellessani esoteerista filosofiaa uskoin itsekin erilaisten mantrojen ja invokaatioiden suureen merkitykseen ja vaikutukseen. Yksilön omaan tietoisuuteen ja toimintaan ne voivat vaikuttaa jonkin verran. Nähdäkseni sellaisinaan ne tuskin vaikuttavat paljoakaan maailman menoon tai ihmiskunnan tietoisuuteen. Maailmaan muuttamiseen tai parantamiseen ei varmaankaan ole olemassa mitään oikotietä. Opetuslapsen tai vihkimyksen tien kulkemiseen sisältyy myös eräänlainen narsismin ja itsekeskeisyyden vaara. Uskomme olevamme jotain erityistä, uskomme että voimme kenties saada jotain poikkeuksellisia kykyjä tai että meillä on jokin salaperäinen erityinen vaikutus ympäristöömme. Olen varmaankin itse jo pitkän elämäni aikana ajoittain kärsinyt monenlaisista harhakuvitelmista. Nyt ne alkavat nähdäkseni jo haihtua, toivottavasti lopullisesti. Tuleeko sinulle vielä mieleen jotain mistä haluaisit keskustella?

Nimetön B
Selvästi joku logosten välinen viestinviejä kävi täällä ja kaiken lisäksi iso sellainen. Toki millään en voi sitä ikinä todistaa asiaa, en millään!

T Kannattaisi aina kysyä, ovatko omat uskomuksemme ja kokemustemme tulkinnat meille hyödyllisiä arkielämässä, vai ovatko ne mahdollisesti pakenemisesta, vievätkö ne huomiota ja energiaa pois tärkeiden asioiden hoitamisesta ja ongelmien ratkaisemisesta. Pakenemisen tie ei johda minnekään. Henkisyys voi myös olla pakenemista. En varmasti itsekään ole ihan vapaa tästä. Mahdollisesti itse pakenen suuremman vastuun ottamista joistain asioista. Mitä mieltä olet tästä asiasta?

Nimetön B
Niin kaipa itse valitsin tämän linjan elämässä ja nyt ei minun mielestä ole mikään muu edes mahdollista. Mutta joka päivä ovat läsnä ja nyt varmaan viidenvuoden päästä siitä kun tein päätöksen siitä, että en jatka, tämä on ensimmäinen kerta kun uskallan puhua asioista ilman pelkoa, että joku rupeaa vetämään mahdottomalla voimalla. Heh! Tai ainakin toistaiseksi siltä tuntuu. Kaikki on niin salattua ja tulee kiertoteiden kautta. Kyllä sieltä jostain pikkutietoa tihkuu. Mutta kaikesta, mihin kuuluu tieto heistä tai suunnitelmasta, on aika mahdoton saada tarkempaa tietoa.

T Koet siis, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt, että läsnä kanssasi on usein jotain henkisiä opastajia, henkiolentoja, joilta saat joitain viestejä? Seuraavia asioita tulee mieleen. Sinulla vaikuttaa olevan paljon psyykkistä energiaa erilaisten asioiden mielessä pyörittelemiseen. Onko sellainen hyödyllistä? Kun olet perheellinen ja työssäkäyvä eikö aikasi ja energiasi menee niiden parissa? Voisitko kanavoida tuon voimavaran joihinkin rakentaviin asioihin tai mielekkäisiin tai päämääriin? Ehdottaisin, että etsit joitain henkilökohtaisesti mukavia harrastuksia tai asioita, joita voit iloksesi tehdä, silloin ei tarvitsisi miettiä mahdollisesti ahdistavia tai outoja asioita.
Minulle henkisyys on paljon hiljaisuuden rakastamista. Valaistunut mieli (jos voin käyttää näin suureellista ilmaisua) on hiljainen ja tyhjä. Sille ei ole läsnä mitään henkiolentoja eikä siinä ole mitään ylimääräisiä tai turhia ajatuksia. Mielen toiminta riippuu hyvin paljon tottumuksista. Voimme panna merkille, onko meillä esim. tottumus ahdistua, pelätä, huolestua, tai tottumus kuvitella kommunikoivamme näkymättömien valtojen kanssa. Mielen tottumuksia, ajatustottumuksia voi muuttaa aivan kuten fyysisen toiminnan tottumuksia. Minulle esim. musiikki ja muukin taide toimii hyvin eheyttävänä ja harmonisoivana asiana. Kun vastaanotan kauneutta aistien kautta, eheydyn ja rauhoitun myös itse sisäisesti. Minusta vaikuttaa että sinun henkisten olentojen tms. kohtaamisesi on sinulle enemmänkin häiritsevää kuin rakentavaa. Voisitko oppia pois tuosta ajatus- tai tulkintamallista? Voin tunnusta, että olen itsekin joskus ahdistunut miettiessäni liikaa joitain mestareita tai vastaavia asioita. Enää en pohdi mitään sellaisia. Saattaa todellakin olla, että sinulle ei ole tarpeellista tai hyväksi lukea esim. vihkimyksiin liittyviä kirjoja, ja ehkä koko esoteerinen oppikaan ei ole sinulle tarpeellista tänä aikana. Itse voit nämä asiat tietää kun kysyt sitä juuri itseltäsi etkä miltään mahdollisesti kuvitelluilta henkiopastajilta.

Nimetön B
Että en ole ikinä yksin, pitää erittäin hyvin paikkansa. Itse en muista enää millaista oli olla yksin. Ei pysty hallitsemaan mitään ajattelua. Hah!!! Kyllä kaikki narut on muualla. Kaikkeen tottuu. Tiedän asemani kyllä. Mieli on aika rauhallinen, se on rauhoittunut paljon vuosien saatossa.

T
Kerrot, että et voi hallita asioiden päässä pyörittelyä. Mielestäni tarvitsisit ennen kaikkea sisäistä rauhaa, mielenrauhaa, kun sitä ei näytä olevan tarpeeksi. Emme varmaankaan voi hallita ihan kaikkea ajattelua tahdonalaisesti, voimme kuitenkin päättää mihin suuntaamme huomiomme ja mitä asioita ajattelemme, vai päätämmekö vain olla kutakuinkin ajattelematta ja meditoida esim.. Kerrot myös, että sinusta tuntuu että et ole ikinä yksin. Minusta se kuulosta erikoiselta, koska itse koen olevani enimmäkseen aivan yksin, ellen sitten ole toisten ihmisten seurassa. Haluaisin kysyä, että nukutko riittävästi, siis noin 8 tuntia vuorokaudessa? Unen vähyys voi aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä ongelmia, selkeä mieli ei ole mahdollinen jos ei nuku riittävästi. Alkoholi ja muut päihteet ja pillerit myös ehdottomasti sekoittavat tajuntaamme. Et kai käytä mitään sellaisia? Suosittelisin pysymään niistä erossa ellei ole kyse jostain lääkärin määräämistä. Sellaisiin en puutu.

Nimetön B
En juo enkä polta. Nukun riittävästi.

T Hyvä juttu, että olet raitis. Esitän kysymyksiä jotta voisin ymmärtää, mistä on kyse. Koetko, että sinulla on jokin ongelma tai ongelmia? Jos niitä ei suuremmin ole, sittenhän mitään ei tarvitse tehdä. Arkielämäsi näyttää sujuvan. Kuvauksesi siitä, että et ole oma herrasi, että et ole koskaan yksin ja että ajatteluasi hallitaan jostain muualta, vaikuttavat aika omalaatuisilta. Mitä oikein haluat viestiä? Kun kävin läpi tekstejämme löysin paremmin punaisen langan viesteistäsi. Voin sanoa, että noin puolet jäi ensi alkuun ymmärtämättä, koska lauseet olivat epätäydellisiä ja kirjoitusvirheitä oli runsaasti. (Julkaistuissa teksteissä ne on nyt korjattu). Tämän takia en oikein pystynyt ottamaan sinua täysin vakavasti.
Olet selvästi eläytynyt syvästi esoteerisen filosofian opetuksiin ja etsinyt sieltä suuntaa elämääsi, mutta sitten olet luovuttanut jossain vaiheessa. Seuraavia ajatuksia tulee mieleen. Sinulle olisi varmaan hyväksi jos opiskelisit ja tutkisit vähän laajemmin asioita esim. psykologian, filosofian ja eri maailmankatsomusten piirissä. Saisit vähän laajempaa perspektiiviä ja silloin näkisit kaikkien eri oppien aikaan sidonnaisuuden ja suhteellisuuden. Etsimme kenties ehdotonta totuutta, mutta se ei asu missään yhdessä kirjassa eikä opissa. Tietenkin voimme ihan hyvin ajatella myös niin, että emme ole koskaan todella yksin. Onhan esim. uskovillekin Jumala aina läsnä. Kiva kun kävit palstallani. Tarkoitushan on juuri herättää keskustelua ja ajatuksia. Meillä on varmaan useimmilla jokin kaipuu johonkin ehdottomaan, varmaan ja epäilemättömään totuuteen. Ilman epäilyä ja asioiden perinpohjaista tutkimista totuutta ei voi kuitenkaan löytää. Nykyään uskallan jo elää vailla varmuutta, vailla totuuden omistamista. Miksikö epäilen Baileyn kirjojen telepaattista sanelua? Esimerkiksi siksi, että itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista kokemusta telepatiasta, siis ajatuksen siirrosta kuten se yleensä ymmärretään. Ilmiöstä ei ole vakuuttavia tieteellisiä todisteita. Perimmäinen pyrkimyksesi on varmaankin löytää tarkoitus ja merkitys elämällesi. Sitähän esoteerista kirjoista myös etsit. Voisit myös kysyä ja hahmotella itsenäisesti elämäsi tarkoitusta.

Nimeton B
Näen koko ajan jonkinnäköistä ”sumua” tai pöllyä kuten itse sitä nimitän. Se ei näy oikeastaan muuten, ellei siihen ”kohdista” katsetta. Kun teen niin ja yritän ”tarkentaa”, se on revennyt keskeltä josta pieneltä alueelta näkyy – mikähän sitä nyt kuvaisi oikein – sinertävää energiaa, joka on alati liikkeessä. Kaikki tämä on aivan totta! Ympärillä olevaan en pysty tarkentamaan vaan se näyttää lähinnä sekaiselta liikkeeltä. Oman johtopäätöksen olen tästä vetänyt. Epäilemätön totuus on olemassa.

T Pystymme varmaan useimmat aistimaan tai jopa osittain näkemään sisäisellä silmällä oman energiakehomme, kuten sitä kutsun, ja siinä esiintyviä virtauksia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä eikä esoteerista. (Tätä asiaa olen käsitellyt Vihkimysviisaus kirjassanikin). Sellaiseksi yliaistillisen havaitseminen tulee jäämäänkin. Se ei tule kehittymään ulkoisen maailman yliaistiseksi havaitsemiseksi tai toisten ihmisten auran tms. näkemiseksi. Sanot, että et pysty lukemaan kirjoja tällä hetkellä, koska ne voivat saada sinusta yliotteen. En täysin ymmärrä tätä. Pelkäät siis, että jokin ulkopuolinen pyrkii hallitsemaan sinua? Onko sinua lapsuudessa pahasti alistettu, määrätty tai käytetty hyväksi?

Nimetön B
En ole alistettu tai muutakaan. Hierarkia on todella olemassa ja kaikki muutkin asiat joihin itsekin olet joskus uskonut. Ruumis on täydellinen kone, jota sielu ohjaa. Olen nähnyt vilauksia tästä. Sen on keksinyt joku, joka on tehnyt kaiken. SIELUN vetovoima on älytön.

T Huomautus. Jos suhtaudun telepatiaan ja selvänäköön skeptisesti, se ei tarkoita, että hylkään kaiken muunkin esoteeriseen oppiin liittyvän. Toki planeettamme henkinen hierarkia on olemassa silloin kun omaksumme tuon käsitteen ja katselemme sen kautta ihmiskuntaa. Voimme silloin nähdä maailmassa hierarkian edustajia. Onko se sinua hallitseva tekijä siis vain oman sielusi voima, jonka koet tulevan jostain yläpuoleltasi kenties? Nythän on niin että psyykessämme on kaksi aluetta, tahdonalainen ja tahdosta riippumaton puoli. Jos koet, että olet kuullut sielusi kutsun tai että sinulla on jokin kutsumus, miksi taistelet vastaan?

Nimetön B
Taitaa olla sisäpuolinen joka yrittää hallita eikä mikään mikä tulee ulkoa. Joo, todella joku kutsumus varmasti oli / on, mutta kaikki ei ole niin helppoa ja selvää kun puhutaan päätöksistä, jotka tehdään henkisen kehityksen tiellä. Vaikka tässä tuntuu joku päätös helpolta, mutta kun se pitää tehdä, on ihan kuin olisi joku jarru päällä ja se ei onnistukaan noin vain. Nyt on ihan tämän kirjoittelu aikana tullut tunne, ettei koko juttua voi lyödä ”läskiksi” ja varmasti pitää jotenkin osallistua kun se tuntuu olevan mahdollista. TIEDÄN itse millaista on olla jatkuvassa ”valvonnassa” ja tiedän, että tiettyjä totuuksia ei voi kieltää, kun ne on kerran nähnyt. Puhun sinulle kuin vanha tuttu, mutta jotenkin mietin et voin. en tiedä miksi.

T Mielestäni ehkä käsität tuon sielusi kutsun mahdollisesti liikaa esoteerisen kirjatiedon värittämänä ja tulkitsemana. Entäpä jos kuuntelisit itseäsi ihan vaan ilman mitään ennakkokäsityksiä ja –oletuksia? Esoteeriset ja muut kirjat voivat tulkita ja valaista sielunelämäämme, mutta ne eivät ole koko totuus. Emme koskaan voi seurata mitään oppeja, vaan seuraamme aina itseämme, koska itsehän aina päätämme mitkä kirjat otamme vakavasti. Kun muistamme aina tämän, silloin emme vieraannu itsestämme. Viisi vuotta olet taistellut siis. Aikaisemmista viesteistäsi välittyi aika autoritaarinen ja sääntöihin takertuva asenne mielestäni. Ajattelet, että sinua tarkkaillaan ja valvotaan, koska olet ehkä kokelas tai oppilas viisauden polulla, niinhän noissa kirjoissa esitetään. Miten ihmeessä sellainen valvonta muka tapahtuisi? Jonkun mestarin yliaistillisen näkökyvyn kauttako? Ei meitä kukaan valvo. Mietipä asioita tuosta näkökulmasta. Vaikuttaisiko se jotenkin elämänasenteeseesi tai päätöksiisi?

Nimetön
Kirjan otsikkona on mystinen mikroskooppi. Vuosina 1895-1933 englantilaiset meediot C.W Leadbeater ja Annie Besant tekivät atomihiukkasten ominaisuuksia koskevia havaintoja, joihin fyysikot eivät kiinnittäneet huomiota kymmeniin vuosiin, koska leadbeater ja besant eivät suorittaneet tutkimuksiaan laboratoriossa, vaan yliaistillisen havainnoinnin avulla. Jo vuonna 1895 he julkaisivat piirroksia vetyatomista, joka on yksinkertaisin luonnossa esiintyvä atomi. he näkivät atomin läpikuultavana,
munanmuotoisena kappaleena, jonka sisällä oli kuusi pientä pyörivää kappaletta. kunkin pienen kappaleen sisällä oli kolme pienempää sydämenmuotoista hiukkasta. Leadbeater ja Besant nimittivät niitä
”fysikaalisiksi perusatomeiksi” ja heidän väittämän mukaan niitä yhdistivät voimavirrat. Tuolloin tiedemiehet kuvittelivat vetyatomin koostuvan kahdesta hiukkasesta: protoniytimestä ja sitä kiertävästä elektronista. 1920-luvulle tultaessa käsitys oli hiukan muuttunnu. Elektronia pidettiin pikemminkin sähköisesti varautuneena, äärimmäisen arvaamattomasti käyttäytyvänä pallona, kuin kiinteenä kappaleena. Vasta vuonna 1964, jolloin kaksi amerikkalaista fyysikköä päätteli atomiytimen koostuvan pienen pienistä alkeishiukkasista eli kvarkeista, alettiin epäillä että meediot 69 vuoden takasissa väitteissä saattoi olla perää. tarvittiin kuitemkin viellä lisätukimuksia, ennen kun tajuttiin että meediot olivat olleet sittenkin oikeassa. 1980 luvun alkupuolella engalntilainen fysiikan tohtori Stephen M. Philips tajusi ettei leadbeater ja besant voineet ”nähdä” yhtä ainoota erillistä vetyatomia, koska ne esiintyivät aina pareittain, molekyyleinä. philips päätteli, leadbeater ja besant kuvailema läpikuultava pallo oli vetymolekyylin ja kahden elekrtonin kiertorata. kuusi sisempää hiukkasta, jotka meedioiden mukaan muodostivat kaksi kolmiota, olivat ne kolme kvarkkia, joista kahdenatomin keskellä olevat protonit koostuvat. Niiden sisällä olevat kolme”fysikaalista perusatomia” olivat kvarkkia pienempiä hiukkasia: Philips oli vähän aiemmin osallistunnu tutkimuksiin, joiden avulla oli pyritty todistamaan sellaisen olemassaolo. ”Perusatomeja” yhdistivät ”voimaviivat” vastasivat magneettikenttiä, jotka pitävät koossa kvarkkia pienemmät hiukkaset. Jopa Leadbeaterin ja Besantin piirtämät kaaviot ”perusatomejen” keskinäisitä suhteista muistuttavat hämmästyttävässä määrin fyysikkojen laatimia kaavioita kvarkkejen sisäisistä rakenteista. samalla saivat vahvistuksen meedion kuvaukset muiden, vetyä mutkikkaampien atomien rakenteista. Philipsin mielestä Leadbeaterin ja Besantin huomiot olivat kiistaton todiste yliaistillisesta havaitsemisesta. Tuskimpa he ovat keksineet sitä omasta päästään, hän huomautti. Sitten siinä on kuva jonka Besant ja Leadbeater on piirtänny ja kuva tekstinä. Vuonna 1895 teki kaksi englantilaista meediota yliaistillisen havainnoinnin keinoin huomioita fysikaalisista ”perusatomeista” kuten he itse niitä nimittivät ja piirsi niistä alla olevat kuvat. Heidän havaintonsa myönnettiin kuitenkin vasta 1980-luvulla.

T Luin tuota kuvausta siitä kuinka nuo teosofit tutkivat atomien rakennetta ns. selvänäön avulla. Heidän tuloksiaanhan piti tulkita jollain määrätyllä tavalla, jotta se vastasi tiedemiesten myöhempiä löytöjä. Atomejahan ei oikeastaan voida nähdä lainkaan. Niiden rakenteen tuntemus tieteessäkin perustuu havainnoista tehtyihin päätelmiin. En saata ymmärtää, mikä on tuo selvänäkö ja miten sillä ”nähdään”. Luulen, että selvänäkökyky on sama kuin kuvittelukyky. Meillä kaikilla on sellainen. Jos käytämme sitä harkiten, sen tulokset voivat näyttää oikealta tiedolta salatuista asioista. Esim. Steinerin hengentieteessä imaginaatio, kuvittelu, on olennainen askel korkeampaan näkemiseen. Ensin kuvitellaan ja elävöitetään mielessä, sitten annetaan näiden mielikuvien haihtua ja koetaan vain sitä mitä jää jäljelle (inspiraatio ja intuitio). Oikeasti jäljelle ei enää jää mitään, siksipä jatketaan kuvittelua ja näin saavutetaan tietoa korkeammista maailmoista. Mielestäni selvänäkö on huono ja eksyttävä asia jos ajatellaan ihmisen henkistä kehitystä. Ihan muut asiat ovat keskeisiä kehityksellemme, onnellemme ja hyvinvoinnille. Toiseksi aina kun uskomme näitä selvänäkijöitä, asetamme heidät auktoriteetin asemaan ja koemme itse olevamme vielä ”kehittymättömiä”. Emme opi luottamaan itsemme ja omaan järkeemme.

Nimetön
Varmaan atomeilla on jonkun näköinen ulkomuoto ja joku miltä ne näyttää. Ja IHAN varmasti joku todella tietää miltä ne näyttää ja joku joka on kehittynny pystyy tähän tietoon pääsemään käsiksi. Miten selvänäkijä siihen käsiksi päässee sitä en tiedä. Jos avaisit lähettämäni jutun näkisit Leadbeaterin ja Besantin piirtämän Hyvinkin tarkan kuvan. On todella vaikea edes yrittää selittää miten varma asioista olen omien kokemusten pohjalta. Sitä totuutta ei voi mikään horjuttaa. EI MIKÄÄN!! Miten susta on muutamassa vuodessa tullu näin ”skeptinen”? Ei nyt ihan älyttömän montaa vuotta ole kun kuuluit Baileyn yhdistykseen…! Mitä ihmettä. Toki ymmärrän jos joku asia lähtee menee pieleen ja pitää kiinni jostain tietystä ajatuksesta niin sitä ihan varmaan ruokitaan ja tulee jäämään vaan lisää ”jumiin” tähän harhaan. Oletko ajatellu alkaa miettiä asioita taas ”hierarkian” kautta? Kuten itse sitä nimität. Tästäkin olisi monta asiaa sanottavana…! VOIN VAAN VAKUUTTAA SULLE ETTÄ KYLLÄ SIELLÄ OLLAAN!!

T
Nuorempana tutkin hartaudella monia salatieteellisiä ja esoteerisia kirjoja. Olin aina ihmetellyt mikä on tuo selvänäkö ja miten sellaisen voisi mahdollisesti saavuttaa. En osannut juurikaan epäillä sen olemassaoloa, varsinkin kun nämä moraalisesti niin korkealla tasolla olevat teosofit siitä puhuivat. Juuri missään muissa opeissa kuin teosofiaan liittyvissä sitä ei juuri esiintynyt. Sinänsä tämä on jo varsin epäilyttävää. Omasta mielestäni saavutin kerran jo vuosia sitten merkittävän valaistumisen. Silloin kysyin tietysti mitä tietoa se minulle antoi. Selvänäkökykyä siihen ei kuulunut. Yhtäkkiä sitten oivalsin, että mitään selvänäkökykyä ei ole olemassakaan. Kaikki loksahti silloin kohdalleen ja ymmärsin mistä esoteerisessa filosofiassa oikeastaan on kyse. Ns. korkeampi yliaistillinen tieto ei ole mitään muuta kuin määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua. Kuka tahansa pystyy siihen. Mitään varmaa, objektiivista ja yleispätevää henkistä tietoa ei ole olemassakaan. Kaikki teosofia perustuu vain kirjoihin, joihin eläydytään ja joiden käsityksiä kehitellään eteenpäin ajattelun ja mielikuvituksen voimalla. Näin ovat tehneet Besant, Leadbeater ja Steiner. Halveksuttavaa on mielestäni se, että tätä ei kerrota avoimesti, vaan petetään ihmisiä väittämällä, että tiedot on saavutettu selvänäön kautta. Tietenkin tyhmä on se, joka uskoo. Ns. selvänäkö on vain määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua, missä fyysisen maailman takana vaikuttamassa ”nähdään”, siis kuvitellaan, olevan kaikenlaista, mistä ei oikeasti voi saada mitään varsinaista tietoa. Toivoisin, että olisin väärässä. Mielestäni henkinen maailmankatsomus voi silti olla avartava ja arvokas. Lasta ei kannata heittää pois pesuveden mukana. (Huomautus. Otin tästä ja edellisestä kommentistani suoraan tekstiä Selvää selvänäöstä artikkeliin, joten samaa juttua on näillä sivuilla kahteen kertaan.)

Katkelmia sisäiseltä tieltä 15

Teosofi 2 94

Joogan avulla voimme herättää itsessämme henkisiä voimavaroja ja kykyjä, jotka muutoin koituisivat osaksemme vasta paljon myöhemmin, myöhemmässä iässä tai myöhemmissä jälleensyntymissä. Henkistä tietä seuraamalla me yksinkertaisesti nopeutamme omaa kehitystämme. Miksi tyytyisimme etenemään ihmiskunnan suurten joukkojen hidasta ja mutkittelevaa kehityksen polkua? Eikö ole kaikkien yhteinen etu, että saavutamme kehityksen tarkoituksen niin nopeasti kuin mahdollista?

Elämän poluilla meillä on kaikilla pohjimmiltaan samat mahdollisuudet, koska tietoisuus on yksi ja elämä on yksi. Kenelläkään ei periaatteessa voi olla sellaisia lahjoja tai kykyjä, joita jollain toisella ei myös voisi olla. Kysymys on korkeintaan ajallisesta kehityksestä jälleensyntymisten kautta.

Tietoon pyrkivä ihminen kerää jatkuvasti lisää omaan aittaansa. Viisautta etsiessämme meidän on kuitenkin usein heitettävä pois sekin mitä meillä on.

Jumalallinen viisaus sarastaa kun inhimillinen ulkoisista lähteistä koottu tieto hylätään.

Valaistuksen jano katoaa saadessamme älyllisen maailmankuvamme valmiiksi.

Ainoastaan todellisuus on kiinnostava, elävä henki ja sen syvyydet. Filosofioiden ja uskontojen tulisi johdattaa sen tuntemiseen eikä kahlehtia mieltämme kuolleilla käsitteillä, dogmeilla ja teorioilla.

On pelkästään itseluottamuksen puutetta, että punnitsemme mahdollisuuksiamme menneisyytemme ja kasvuympäristömme mukaan. Meillä on ne rajat, jotka itsellemme asetamme.

Uudistumisen ensimmäinen ehto on että uudistamme ajatuksemme.

Henkisellä tiellä ratkaisevaa on omaksuttu elämäntapa, eivät hetkelliset innostuksen puuskat. Vain se, jolla on pitkäjänteisyyttä, voittaa.

Psyykkisen energiansa kanavoiminen hyödylliseen ja arvokkaaseen päämäärään, siinä on koetinkivi. Monet omaavat suuren elämänvoiman ja kyvykkyyden mutta ilman epäitsekkyyttä ja uhrivalmiutta se ei johda lähimmäisten palveluun eikä jumalaisen suunnitelman edistämiseen, vaan kiertyy heidän oman napansa ympärille.

Parempi tunnollisuus henkisessä pyrkimyksessä ja tinkimättömyys itsekieltäymyksessä kuin suuret lahjat. Lahjakkuus tekee näet helposti ylpeäksi. Kun olemme aina tietoisia omista rajoituksistamme emme niin helposti lankea itserakkauden kiusaukseen. Tällöin meidän on helpompi muuttaa painopistettä itsestämme Jumalaa kohti ja toisten auttamiseen.

Ehkäpä tarvitsemme joskus luonnotonta ja askeettista elämää löytääksemme luonnollisen ja luomattoman henkisen olemuksemme.

Aistien ilot koskettavat vain osaa ihmisestä, henkiset ilot sen sijaan koko ihmistä. Tämän vuoksi aistikokemuksiin suuntautunut elämä ei voi antaa meille kestävää tyydytystä. Henkinen elämä taas antaa vastauksen syvimmille kaipuillemme, joiden avainsanat ovat ykseys ja rakkaus. Tämä toteutuu sekä yksinäisessä suhteessamme jumalallis-henkiseen maailmaan että suhteissamme maailmaan, toisiin ihmisiin ja luontoon.

Itsekieltäymyksen filosofia: kaikki se elämä, jota me emme elä, jää meihin säästyen tulevaisuuden ja pahojen päivien varalle.

Oikea elämä ei ole vain sitä, että täysillä nautimme siitä minkä kerkiämme, vaan se on myös sitä, että kiellämme itsemme ja kannamme ristiämme.

Onko meidän kiellettävä aistillinen ihminen, jotta hengellinen eläisi ja voittaisi?

Huvitukset antavat meille parhaassa tapauksessa piristysruiskeen, joiden vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen. Ne eivät myöskään kasvata henkisiä voimavarojamme. Mietiskely taas kasvattaa niitä ja parantaa elämämme laatua pitkällä tähtäimellä. Kumman siis valitset?

Kun sanomme joutavalle ajanvietteelle ei, tämä muuntaa ja kirkastaa tietoisuutemme!

Mitkään hengelliset tai okkulttiset kokemukset eivät ole niin tärkeitä kuin mielen selkeys, kirkkaus, rauha ja hiljaisuus.

Luopuessamme sellaisten aineellisten ja sosiaalisten etuisuuksien tavoittelemisesta, jotka eivät ole välttämättömiä, saamme lisää tilaa ja aikaa henkisyyden harjoittamiseen tullaksemme sitä kautta positiiviseksi muutosvoimaksi maailmassa.

Kun karsimme pois turhia asioita ja tarpeettomia menoja, meille jää enemmän aikaa henkisen elämämme syventämiseen ja henkisen todellisuuden kokemiseen. Tässä on yksinkertaisen elämäntavan arvo.

Eräs ihmisen korkeammista kutsumuksista on olla tekemättä mitään.

Kun astumme hiljaisuuden keskukseen, koko olemuksemme täyttyy uudella ja puhtaalla elämänenergialla, saamme uutta voimaa kaikkeuden äärettömistä energiavarastoista.

Muuttamalla elämäämme epäitsekkään palvelun suuntaan itsekäs ja itsekeskeinen persoonallisuus muuttuu vastuulliseksi ja myötätuntoiseksi.

Kun hylkäämme erillisen ja itsekeskeisen minän elämän, maailmankaikkeuden elämä korvaa sen.

Kun oma nimi ja oma minä eivät enää merkitse mitään, kun menestys, onni tai valaistuksen saavuttaminen ovat yhtä merkityksettömiä, on mieli riittävän tyhjä ja puhdistunut vastaanottamaan olemisen hiljaisuuden voiman.

Luopumalla menneisyydestä ja tulevaisuudesta, irtautumalla minästä ja kaikesta siihen liittyvästä omistuksenhalusta ja takertumisesta tuntematon sisällämme voi meitä täydesti koskettaa ja liikuttaa ja sen kautta salaperäinen uusi voidaan täydesti ottaa vastaan.

Kun käsitteet polusta, polulla kulkijasta ja vapautumisesta häviävät, tämä on vapautuminen.

Elämän tarkoitus on sen syvyydessä, rikkaudessa ja täyteydessä.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 9

Teosofi 2 1993

Mystisen polun kulkeminen vaatii meiltä rohkeaa ja ehdotonta eksistentiaalista hyppyä järkeilystä uskonnolliseen tunteeseen ja intohimoon.

Järki sisältää itsessään aina kaksinaisuuden tiedon ja sen kohteen välillä. Korkeampaan, metafyysiseen tietoon voi johtaa mystinen ykseyskokemus.

Kuten emme voi järkemme avulla rakastaa emme sen avulla voi myöskään tunkeutua olemisen mysteereihin.

Filosofisen mystikon täytyy samanaikaisesti kehittyä sekä ajattelun että meditaation taidossa. Totuuteen ei johda yksin ajattelu, vaan ratkaisevaa on henkinen kokemus.

Viehtymys sisäiseen mystiseen elämään muistuttaa järjellä selittämätöntä hullaantumista ja rakastumista. Se riisuu meidät kaikista esteistä, joita mielemme meille asettaa, ja vie meidät täydellisesti mukanaan. Nojaamme silloin ainoastaan siihen näkymättömään ja tuntemattomaan, jolla ei ole nimeä eikä muotoa.

Missä koulutus ja kasvatus eivät voi johtaa ihmistä pidemmälle henkisessä kasvussa alkaa henkinen suora tie olemuksemme lopulliseksi henkistämiseksi, kohottamiseksi ja valaistumiseksi.

Henkisyys pyrkii nostamaan yksilön olosuhteidensa yläpuolelle. Se pyrkii vapauttamaan hänet sidonnaisuudestaan omaan aikaansa, kulttuuriinsa ja ympäristöönsä.

Henkisyys voi olla ihmisen aitoa ja vapaata itsensä muovaamista, jossa hän itse luo mahdollisimman pitkälle elämänsä ja kehityksensä puitteet ja linjat.

Ihmisyyden korkein aste on hänen oma vapaa itsensä muovaaminen.

Kahleemme ovat joko tiedostettuja tai tiedostamattomia siteitä, jotka sitovat meidät maailmaan ja maailmallisiin, epähenkisiin elämän- ja ajattelutapoihin.

Olemme sisäisten ja ulkoisen pakkojen orjia niin kauan kuin opimme pysymään liikkumatta sisäisessä keskuksessamme, kunnes opimme äärettömästi matkaamaan sisäänpäin ja muuntamaan jokaisen kohtaamamme voiman sellaiseksi, että se palvelee valaistumistamme ja vapautumistamme.

Meditaatio on luonnollisen vapaan tahtomme paljastaja ja syventäjä. Sen kautta voimme tavoittaa puhtaan tietoisuuden, vapaan ajattelijan, joka on ennen kaikkia ajatuksia.

Vain sellainen toiminta, jonka me sisäisesti päätämme ja joka on täysin vapaa aistillisista ärsykkeistä, on todella vapaa, hengen luonnon mukainen.

Joogan avulla muunnamme kaikki voimat, jotka saavat meidät tekemään mitä me emme tahdon, voimaksi, joka auttaa meitä toteuttamaan mitä me tahdomme.

Henkisen kehityksen mitta on siinä kuinka paljon hengellä on valtaa ylitse aineen, yksilöllisyydellä ylitse persoonallisuuden.

Vain sielulla on siivet, ruumiilla ei!

Sisäinen elämä edellyttää yksinäisyyttä ja yksin olemista. Yksin oleminen ei ole eristyksissä oloa, vaan se on tila, jossa voimme olla mitä syvimmässä yhteydessä sieluumme ja Jumalaan. Silloin kun ruumis, tunteet ja mieli ovat levossa, sielun valo voi tulla esiin olemuksemme syvyyksistä ja muuntaa ja valaista muun olemuksemme.

Hiljentyessämme vastaanotamme energiaa, mutta emme anna mitään ulos. Vastaanottamamme energia alkaa silloin toimia meissä puhdistavasti ja jalostavasti. Me laitamme tämän energian kiertämään ja työskentelemään olemuksessamme. Kun olemme varastoineet itseemme riittävän määrän energiaa ja pitäneet sitä kiertokulussaan, tapahtuu mielenkiintoinen ilmiö: syntyy eräänlaista magnetismia itsemme ja henkisen maailman välille. Tämä kulminoituu samadhissa, jossa ylitietoinen energia laskeutuu olemuksemme. Samankaltaisia asioita voi silti tapahtua myös muutoin jokapäiväisessä elämässä ja toiminnassa.

Johdattelevalla polulla sisäisen ja ulkoisen olemuksemme välinen muuri murretaan sisäisen elämän ja meditaation harjoittamisen myötä. Kanava alemman ja korkeamman itsen välillä laajenee. Tästä avautuu uusi polku, jota korkeampi olemuksemme johtaa.

Mitä hartaammin mietiskelemme, sitä syvempiin olemuksemme voimiin saavutamme yhteyden.

Mitä korkeammalle henkiseen tietoisuuteen pyrimme, sitä syvemmälle aineen ytimeen meidän on laskeuduttava. Muuntamisen, henkistymisen ja valaistumisen on ulotuttava aineen juuriin saakka. Henki, tietoisuus ja valo ilmenevät aineen kautta, siis aivojen ja fyysisen kehon kautta, ja aina sitä paremmin mitä korkeampaa laatua ne ovat.

Sulkiessamme kaikki rotankolot, joista energia valuu hukkaan, voimme tuntea sielun puhdistavan ja muuntavan voiman alemmassa luonnossamme.

Se sisäinen hävittävä voima, joka lyö sinut maahan, nostaa sinut myös jaloilleen. Se sisäinen voima, joka tuhoaa elämäsi, pelastaa sen!

Omine rajallisine kykyinemme emme voi muuttua täysin uusiksi ihmisiksi. Pystymme kyllä moraaliseen ja älylliseen uudistumiseen. Henkinen uudistuminen seuraa vain ehdoitta antautuessamme Jumalalle.

Pyrkiessämme uuteen henkisempään tietoisuuteen kohoaminen ei tapahdu oman rajallisen viisautemme mukaisesti. Henkisempi tietoisuus syntyy spontaanisti ja luonnollisesti. Sitä tukee ja kantaa suuri järjestys. Antaumus on lähes ainoa mitä meiltä vaaditaan.

Siinä määrin kuin samastumme persoonallisuuteemme, saamme myös kärsiä sen vioista ja puutteista. Kiinnittämällä huomiota niihin teemme mielemme usein vain sidonnaiseksi pystymättä kuitenkaan perustavasti korjaamaan niitä. Vahvistamalla yhteyttä sisäiseen rauhan keskukseen korjautuvat ihme ja kyllä samalla myös vikamme ilman että suurestikaan yritämme parantaa niitä.

Ego, persoonallisuus, on kahle ja harha. Olemme vapaita vasta kun meissä ei ole enää jäljellä itsekunnioitusta, itsetärkeyttä, itserakkautta eikä itsehalveksuntaa.

Henkinen elämä perustuu jatkuvaan kontemplaatioon, huomiomme poisvetämiseen fyysisiltä, astraalisilta ja mentaalisilta tasoilta. Vasta kun olemme kasvaneet niistä eroon ja löytäneet aidon henkisen identiteettimme, voimme vapaasti elää ja toimia kyseisillä tasoilla.

Kiintymättömyyden harjoittamisen avulla annamme itsellemme tilan liikkua ja hengittää ilman keinotekoista minärakennelmaa. Kiintymättömyys auttaa meitä kokemaan itsemme jatkuvaksi luovaksi tapahtumaksi, eläväksi ja muuttuvaksi prosessiksi.

Kiintymätön elämänasenne opettaa meitä olemaan samastumatta mihinkään olemuksemme rajallisiin muodostumiin. Se, mitä jää jäljelle purkaessamme kaikki samastumisemme, on todellinen itse, syvätietoisuutemme, joka on samalla kaikkeuden itsensä tietoisuus, universaali elämä. Tämä itse ei voi olla tiedostamisemme kohde. Voimme tuntea sen vain sulautumalla siihen, olemalla se.

Todellisuudessa emme ole tämä ruumis tai tämä mieli, vaan tietoisuus, joka elää pintaolemuksemme takana.

Monet löytävät maailman asioita, mutta unohtavat löytää itsensä.

Älä ota fyysistä olemustasi vakavasti. Se on vain kuori, jossa jumalallinen tietoisuus elää.

Maallinen persoonallisuus ja fyysinen ruumis ovat vain kosmisen, universaalin ja transkendentin tietoisuuden uloin osa.

Vaikka kehomme vanhenee, henkemme on ikuisesti nuori.

Oivaltaessamme että tietoisuus on ainoa todellisuus ja että materia on vain sen verho, tämä voi herättää elämässämme suuren turvallisuuden tunteen. Jopa kuolema lakkaa pelottamasta meitä. Se paljastuu vain ilmiöiksi, joilla ei ole kestävää todellisuutta.

Viisas tuntee kehityksen päämäärän. Siksi hän voi ohjata muita heidän kehitystiellään.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 14

Teosofi 1 1994

Jokainen, joka ei ole täysin omahyväisyyden sokaisema, havaitsee olevansa lähes kaikessa riippuvainen maailmankaikkeuden jumalallisesta rakkaudesta, valosta ja energiasta. Kaikki psyykkiset kykymme ja fyysiset elintoimintomme riippuvat yhteydestämme laajempaan näkyvään ja näkymättömään kosmokseen. Omassa itsessämme meillä ei ole mitään perustaa.

Todella uskonnollinen ihminen nojaakin lähes kaikessa maailmankaikkeuden ohjaukseen, rytmeihin, tahtoon ja innoitukseen.

Ihminen ei voi olla elinvoimainen, aito, onnellinen ja eheä erillään alkulähteestään.

Niin kauan meidän on pyrittävä olemaan jotain kunnes oma olemisemme sulautuu korkeimman olemiseen.

Itseluottamuksemme on horjumaton silloin kun luotamme korkeampaan voimaan ja työskentelemme yhdessä sen kanssa.

Oman rajallisuutemme tiedostaminen on usein tekijä, joka saa meidät etsimään korkeampaa voimaa.

Vähälahjaisuutensa huomaaminen synnyttää nöyryyttä ja nöyryys synnyttää omistautumista, antautumista, rukousta ja meditaatiota.

Sisäinen kaipaus ja antautuminen johtavat meidät korkeimman luokse ja vetävät hänet meidän puoleemme.

Aito kasvun pyrkimys on sisäsyntyistä. Se perustuu sen tuomaan iloon ja olemuksemme laajentumiseen ja näköalojemme avartumiseen.

Mystisellä tiellä uusien henkisen kokemusten myötä meidän on luovuttava aikaisemmista otaksumista ja tunnustettava toistaiseksi tietämättömyytemme elämän mysteerin edessä.

Tietämättömyytensä tunnustaminen on viisauden löytämisen ehto.

Kulkiessamme maallisesta henkiseen elämään sydämemme joutuu usein outoon ahdistuksen ja epävarmuuden tilaan.

Siirtymä maallisesta hengelliseen olemassaoloon ei ole helppo. Kristuksen esimerkki ja salainen läsnäolo voivat tehdä sen helpommaksi.

Kun irtaudumme epäolennaisuuksista ja syvässä hiljaisuudessa puhdistumme kaikista mielen sisällöistä, koemme tyhjiön, joka punnitsee uskomme.

Kiintymys näkyvään maailmaan vetää meitä alaspäin, sitoo meidät aikaan ja estää kohoamisemme maailman yläpuolelle ajattomuuteen.

Kun emme enää ole kiintyneet itseemme tai kiinnostuneet itsestämme, kun emme enää rakasta itseämme, vaan ainoastaan totuutta ja Jumalaa, on tien kulkeminen helppoa.

Koska olemme tottuneet löytämään ilomme maallisista asioista, meidän on vaikeaa tavoittaa puhtaita henkisiä iloja.

Mitä enemmän käännymme pois maallisista kiintymysten kohteista, sitä enemmän meissä on tilaa olemisen valtavuudelle, sitä suurempi ilo ja luottamus meissä vallitsee.

Ihminen voi särkyä kääntäessään selkänsä maailmalle, mutta jumalallinen armo voi tehdä hänet jälleen eheäksi.

Elämän luontoon kuuluu, että täytymme hyvin nopeasti tyytymättömyydellä ja pyyteillä ja levottomuus saa meidät jälleen valtaansa. Syvän sisäisen hiljaisuuden kokemisen kautta saavutamme jälleen rauhan ja tyyneyden ja löydämme oman suuntamme, joka on suuren tarkoituksen määräämä.

Aito henkinen kokemus hävittää usein ”minän”. En voi sanoa, että minä koen ykseyden tai syvän hiljaisuuden. Henkisillä tasoilla ihminen on sitä mitä hän kokee.

Olemme ikuisesti nuoria silloin kun jatkuvasti kadotamme itsemme hiljaisuuteen.

Elämämme rikastuu mystisen kuoleman kautta.

Kun syvässä hiljaisuudessa olemme tyhjät tutuista merkityksistä voivat uudet ja korkeammat merkitykset tulla niiden tilalle.

Vetäytyminen ja yksin oleminen mahdollistavat sen että voimme olla avoimia ja vastaanottavaisia henkiselle maailmalle.

Kun olemme täysin tyhjät ja hengellisesti köyhät, voi korkeampi todellisuus painaa meihin jälkensä kuten sinetti pehmeään vahaan.

Kun vaalimme vastaanottavaisuutta jumalalliselle yksinäisyydessä, saamme usein kokea myös sen läsnäolon kanssakäymisessä.

Yksinäisyydessä kaikki voimamme kääntyvät helposti sisäänpäin. Vasta kun lähellämme on muita olentoja alamme säteillä ulospäin.

Mitä syvempi on yhteys sisäiseen jumaluuteemme sitä laajempaa ja kirkkaampaa voi olla ympäristöömme välittämä näkymätön säteily.

Vaikka erilliset kehot ja erilaiset ajatustavat todistavat erillisyydestämme, tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että syvimmällä henkisellä tasolla olemme yhtä. Sekä sinä että minä ovat saman henkisen voiman ilmentymiä.

Kun jumalyhteydestä on tullut kiinteä ja pysyvä tosiasia elämässämme voimme silloin myös hetkellisesti kohottaa muut ihmiset tälle totuuden ja rauhan tasolle.

Pakene ihmisiä voidaksesi syvemmin heitä rakastaa. Etsi yksinäisyyttä kuuluaksesi syvemmin yhteen.

Syvästä sisäisestä hiljaisuudesta nousee valmius auttaa muita ja lähettää myönteisiä ja parantavia energioita maailmaan.

Rakastaessamme ja välittäessämme rakkaus parantaa myös meidät itsemme.

Valon soturi ei etsi kiitosta eikä kunniaa. Hänelle riittää se, että hänet kruunataan ylhäältä käsin.

Kun luovumme asioiden moninaisuudesta, saamme ne takaisin ykseydessä.

Sisäinen tie kirja