Tag Archives: henkinen kasvu

Keskustelu7

OL Luin pari kirjoitustasi ja tykästyin. Antahkarana kiinnitti huomioni. Kauniisti puettu sanoihin mitä on hengessä liikkuminen kosmisilla tasoilla. En tiedä kuinka moni pitää kosmisia kanavia auki, ja välittää valoa ja totuutta hengen tasoille. Linkittyminen korkeammille tasoille luo merkitystä, rauhaa ja harmoniaa minulle. Olen lukenut joitain kirjoja, mutta myös pitänyt kanavat auki. Jokainen löytää totuuden kuitenkin sisältänsä, mitään ei pidä seurata sokeana vaan ammentaa siitä minkä jo tiedät. Kyse on enemmänkin muistamisesta kuin uuden oppimisesta. Sieluja ei ole monia vaan sanoisin että yksi, joka on laajentanut olomuotoansa olemalla kaikessa olemassa. Josta saamme Jumala käsitteen, joka on jokaisessa läsnä. Hengen tasoja on lukemattomia. Kuin radiokanavia, joissa olet mukana liikkuvaa virtaa. Kun ymmärtää miten kanavat toimivat voit vaihdella niitä. Kun ymmärrät että kyse on energiasta eri värähtelytasoilla, voit oppia niistä. Kun ymmärrät että olet sekä vastaanotin että lähettäjä, voit päättää mitä energia tasoja lähetät ja vastaanotat. Kyse on oikeastaan melkein tieteestä, siinä mielessä että on olomuoto, energiat, lainalaisuudet. Tosin ei samat joita käytetään havainnoimaan fyysistä maailmaa, fyysisin aistein. Elämä on kaunista.

TV Mukavaa saada tällaista postia välillä ja myönteistä palautetta. Kirjoitin kyseiset jutut vuosia sitten. Nykyään olen harrastanut (pääasiassa lukemalla) enemmän yhteiskunnallisia kysymyksiä ja maapallon tilaan ja tulevaisuuteen liittyviä asioita ihan konkreettisella tasolla. Tähän liittyen osallistuin juuri viikonloppuna Maan ystävien syysväentapaamiseen.

Henkiset tasot ulottuvuudet ovat melko hämäriä. Niitä voi jäsentää ja niistä voi puhua monella tavalla. Mielestäni totuutta ja valoa ei tarvitse välittää hengen tasoille, vaan sen tasoilta ympäröivään maailmaan. Avainkysymys on se miten kanavoida henkinen energia alas käytännön elämään. Kirjoittelen mielelläni jos sinulle tulee jotain sanottavaa tai kysyttävää. Olen oikeassa että henkinen opas tulee löytää sisimmästään, ei mistään muualta. Valoa totuuden tielläsi.

OL Jokainen on osa kollektiivista tajuntaa ja ryhmä sielua. Hengessä, kuten fyysisesti ihmiset ovat erilaisissa ryhmissä arjessa mukana. Väillä tietoisesti, pakosta, velvollisuudesta, mistä syystä tahansa. Aina kun liikut julkisesti jossa on muita ihmisiä niin sinulla on mahdollisuus olla mukana yhteydessä heihin ryhmätajunnan kautta. Lapsena pelkäsin olla ryhmissä, sain paniikki kohtauksia ja ahdistusta. Koska tunsin ryhmätajunnan virran vieraana ja pelottavana. Nykyään ymmärrän että siihen voi vaikuttaa. Se on melkein kuin läsnäolevaan meditointia, energiaa ei tarvi kutsua periaatteessa alas tai ylös. Siirrät vain huomaamattomasti itsesi tietoisesti ryhmätajuntaan mukaan ja olet mitä olet. Jos olet valoa silloin jaat sen muiden kanssa ja he eivät edes tiedä mistä on kysymys.

Luin netistä kokeesta jossa oli laitettu buddha munkkeja suuriin kaupunkeihin ja seurattiin miten rikollisuus tasot noissa kaupungeissa laskivat sillä ajalla. Hengen ja energioiden kanssa työskenteleminen on hyvin vastuullista, tai vastuu kasvaa tiedon lisääntyessä. Myöskin intuitiivista, tiesipä ihminen ympärillä vaikuttavista energioista tai ei niin hän on joka tapauksessa osa hengen ja energian osaa kuten fyysistä.

 Minkäslainen paikka shambhalla on? Olen saattanut nähdä siitä useamman kerran unta.  Jossain vaiheessa koulutusta, herää kysymys että mitä teen tällä kaikella tiedolla. Oletettavasti oppiminen jatkuu ja jatkuu, jos on valmis niin tietoisuus lisääntyy entisestään kuvittelisin. On hienoa että olet löytänyt kutsumusta auttaa ihmisiä ja maapalloa. maailmassa on moni asia hurjan epäoikeuden mukaisesti organisoitua.

TV  Kellään ei ole samanlaista näkökulmaa kuin itsellä. Siten meillä on annettavaa toinen toisillemme. Arkinen käytännön peruspsykologia on mielestäni monta kertaa käyttökelpoisempaa itsensä ymmärtämisessä ja ohjaamisessa ja kanssakäymisessä kuin henkinen tai esoteerinen tieto. Aina ei tarvita hämmentäviä ja yleviä esoteerisia ja henkisiä oppeja ja käsitteitä. Asiat voi näyttää selkeämmiltä, oma toiminta voi olla rationaalisempaa ja tuloksellisempaa. Kyse on aina kuitenkin yksilöistä, kuinka esoteerista henkistä tai tavallista psykologista tietoa soveltaa ja käyttää.

Ryhmätajunta voidaan myös ymmärtää tavallisen psykologian, arkijärjen tai esoteerisen tiedon pohjalta. Ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus. onhan siinä paljon mystistä ja selittämätöntäkin. Ryhmässä oleminen ja ihmisen kohtaaminen voi olla avartavaa ja voimaannuttavaa tai sitten tylsää ja uuvuttavaa. Esimerkiksi Maan ystävien viikonloppuna liikuin koko ajan tylsistymisen ja voimaantumisen ja innostumisen välillä riippuen tapaamistani ihmisistä ja kuulemisestani esitelmistä ja keskustelujen laadusta. Joillakin on kykyä inspiroida toisia ihmisiä, hyvä puhuja tai esitelmöitsijä on sellainen.

Suhtaudun skeptisesti näkemykseen että meditionti vähentäisi rikollisuutta, sama uskomus kuuluu TM liikkeeseen. Rukouksen voimalla auttaminen ja parantaminen ovat samankaltaisia menetelmiä. Maailman muuttamiseen tai yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan käytännön toimintaa.

Silloin kuin olin hyvin tunteellisesti sisällä esoteerisessa opetuksessa pystyin kokemaan ja hahmottelemaan Shamballan luonteen voimakkaasti. Nyt en enää tiedä, en ole ajatellut koko asiaa.

Oppiminen jatkuu ja tietoisuus lisääntyy, se on itsestämme kiinni. Evoluutio ei kuljeta meitä eteenpäin sillä tavalla että voisimme olla passiivisia vapaamatkustajia. Mitä tiedolla pitäisi tehdä, sitä itsekin mietin monesti. Pitäisi olla aktiivisempi ja osallistua yhteiskuntaan, tulla aktivistiksi.

Moni asia on epäoikeudenmukaisesti järjestetty, todellakin näin. Kun perehdyin maailmantalouteen, kehitysmaakysymyksiin, suurvaltapolitiikkaan, sotiin ja konflikteihin ja yhteiskunnallisuus kysymyksiin, oli suorastaan järkytys tajuta kuinka laajaa ja syvää riisto ja sorto maailmassa on. Valtiot harjoittavat sitä, ja vielä verorahoillamme.

OL Välillä saa nähdä miten ns. Ihmeet tapahtuvat, kun korkeammalta tuleva valo saavuttaa fyysisen ulottuvuuden. Tapahtuma sarja on moniulotteinen, jossa fyysisen mielen on luovuttava rajallisuus ajattelusta ja antauduttava korkeamman hyvän tahtoon joka on rajaton sekä tahtoo parasta. Tulee mieleen kuin planeetat olisivat samassa linjassa, tai kun portit jotka johtavat korkeampaan yhteiseen hyvään auki. Ihmismieli on rajallinen, kapinoidessaan mikä on mahdollista tai mahdotonta. Kuin ihminen itse olisi portti, joka säätelee mitä sallii tulla läpi fyysiselle tasolle.

Maailmassa on monia tasoja matalia että korkeita. Se mitä näemme toiminnan tasolla tapahtuvan kertoo miltä tasoilta teot ovat lähtöisin. Sanoisin että yksilö voi vaikuttaa maailmaan vain omilla teoillaan ja sillä miltä tasolta teot tulevat. Jos toimimme siitä käsin mitä näemme fyysisin silmin ja kuten maailma toimii, silloin kopioimme samaa dataa eteenpäin. Mutta jos päätämme itse mitä päästämme kuullusta itseemme ja eteenpäin, silloin vasta käytämme vapaata tahtoa. Se on kapinointia massavirtaa vastaan, joka on täysin sallittua.

TV Henkiset kokemuksesi ovat varmaan aitoja, en epäile sitä. Tulkintasi niistä vaan ovat omiasi. Itse en väitä, etteikö henkisesti esim. meditoimalla tai rukouksella voisi lainkaan vaikuttaa maailman menoon, suhtaudun vain skeptisesti siihen.

OL Olen 28 vuotias kristitty. Henkisesti herkkä ja intuitiivinen. Luotan enemmän sisäiseen ääneen totuutta etsiessäni. Olen tutkinut mytologiaa, historiaa, filosofiaa, salatieteitä, psykologiaa, yrttejä, astrologiaa, henkistä kehitystä… Herkkyyteni on välillä aistimista muilla kuin kuudella aisteilla. Se avaa ovia kollektiiviseen tajuntaan, telepatiaan, kosmokseen, ajan verhon taa. Tarkoitukseni on ymmärtää ja oppia totuutta.

Matkan varrella olen ymmärtänyt että mikään ei ole yksinkertaista tai kaksinkertaista vaan elämä linkittyy lukemattomiin olemassaolon ulottuvuuksiin ja kerroksiin. Se mikä tapahtuu ylhäällä tapahtuu alhaalla. Elämä ei ole minulle vain mitä silmillä näkee. Koska olen kokenut monia asioita jotka ovat ajaneet kyseenalaistamaan pintapuolisen. Voisin sanoa niin radikaalisti että ilman olemassaolon tarkoitusta ja pohjaa, ei ole merkitystä. Jokaisella on oma totuus, jota seurata. Jos seuraisi toisen totuutta on kuin eläisi toisen elämää. Olen oppinut elämän aikana että luomme itse todellisuutemme ja totuutemme. Myöskin sen että asiat on koettava itse, eikä seurattava sokeana. Tiesin lapsesta asti etten voi perustella järkevästi vanhemmilleni näkemyksiä tai tiedon lähdettä joilla tiesin asioita. On asioita joita en voi järjellä edes itselleni perustella, vain ymmärtää kokemuksia

Miten perustelisit jälleensyntymisen sellaiselle joka ei siihen usko? Näin vastoin uskomuksiani lapsena hyvin yksityiskohtaisia unia ensimmäisestä maailmansodasta. Mietin vieläkin että itävalta-unkari ovat yhtenäinen maa. Ja muistan punaisen savuisen taivaan, pommikoneet, vallihaudat jotka olivat velliä ja ruumiin osia ympäriinsä. Kuulustelut ja kidutus kuoleman.

Oikeastaan mitä enemmän olen oppinut hyväksymään itseni osaksi tätä elämää, niin en ota enää asioita niin henkilökohtaisesti. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus nivoutuu päällekkäin jolloin menneisyyden voi kokea uudestaan ja myös luoda huomisen. Aika on oikeastaan illuusio, niin suhteellista että tunnetilat muuttavat sitä jatkuvasti. Tietoisuus kun voi olla vapaa tilan ja ajan kahleista.

 TV Uuteen aikakauteen sisältyy mielestäni juuri vapaus dogmeista,  auktoriteeteista, oman sisimmän kuunteleminen ja sisäisen totuuden etsiminen. Uuden aikakauden henkisyyteen liittyy myös näkemys eri uskontojen yhteisestä perustasta ja niiden yhdisteleminen samaan tapaan kuin sinäkin teet.  Siinä pyritään löytämään oma yksilöllinen uskonto. Uskonnollisuus on henkisyyttä. Henkisyys on yksilöllistä ja epädogmaattista ja kokemukseen perustuvaa.

Kuvaat itseäsi kristittynä. Se on ainakin kirkkojen piirissä varsin tarkasti määritelty oppi. Jälleensyntyminen, johon uskot, ei virallisesti kuulu kristillisyyteen. Olen muuten skeptinen myös jälleensyntymistä sekä siihen liittyviä muistoja kohtaan. En kiellä jälleensyntymisen mahdollisuutta, en vain oikein usko että asiasta voisi saada luotettava tietoa. Se voi olla jonkinlainen järkeilyyn perustuva uskomus. Mutta jos järkeilee toisella tavalla, silloin voi päätyä toisenlaiseen sen kieltävään näkemykseen. Itse yritän löytää mielekkyyden yksin tästä elämästä, mutta se ei läheskään aina onnistu. Täytyy siis hyväksyä myös elämän mielettömyys ja tarkoituksettomuus. Jos oma elämä tuntuu sellaiselta välillä, se ei kuitenkaan tarkoita että se pätisi koko maailmaan, luontoon ja ihmiskuntaan.

Henkinen herkkyys on minulle sitä että aistii selkeästi ja voimakkaasti erilaisia tähtien energioita ja aurinkokunnan syklejä. Tunneherkkyys on minulle avoimuutta omille moninaisille tunteille sekä toisten tunteille. Esteettinen herkkyys on vastaanottavaisuutta kauneudelle sen eri muodoissa kuten musiikissa, luonnon ilmiöissä ja naisissa.  Jos voi tuntea ajattomia hetkiä, silloin vapautuu kärsimyksestä ja huolista.

OL Mikä sai sinut alunperin pitämään uusi aika sivustoa, koitko jonkinlaisen heräämisen jonka tietoa tahdoit välittää? Arvostan sitä kun ihmiset jakavat vapaita näkemyksiä, jotka eivät pyri viemään ihmisen vapautta. Maailma on muutenkin niin täynnä organisoituja ajatuksia, joilla pidetään ihmismassat vallan alla. Kuinka moni hyötyisikään siitä tiedosta että sielu on vapaa eikä sitä voi mikään ulkopuolinen omistaa. Ihminen on loppujen lopuksi täysin vapaa kaikista kahleista sisimmässään. Omistamisajattelu on melko paradoksaalista, jos miettii asiaa laajemmin. Ihmiset elävät niin kiinni omaisuudessa, että kaikki jonka silmillä näkee on nimetty jonkun omaisuudeksi. Se on aika barbaarista. Sanotaan että noin 90% päivän ajatuksia ovat luonteeltaan samoja. Ja väitän että ajatuksemme luovat todellisuutta. Lisäksi monet ajatukset ovat ulkoa tulleita, eikä sisältä syntyneitä. Keholla on myös ns. peilisoluja joilla se reagoi ja kopio ympäristön vaikutteita. Kuinka helppoa on luovuttaa oma elämä jonkun toisen omaisuudeksi ja elää zombien tavoin. Suurin osa ihmisistä elää niin. Siksi on tärkeätä olla tietoinen ajatuksistansa jotka luovat nykyhetken.

Olen monesti miettinyt ilmastonmuutosta ja ihmisen osaa siinä. Uskallan epäillä hiukan. Sanotaan että ilmastossa on tapahtunut muutos syklejä läpi historian. Navat ovat vaihtaneet paikkaa, mantereita on syntynyt ja tuhoutunut ilman että ihminen olisi siihen vaikuttanut. Totta että ihminen saastuttaa luontoa ja se on järkytys. Mutta niinkuin tupakan lopettamisessa, muutoksen tarvitsee tapahtua sisältä käsin tahdosta. Jos ihminen eläisi lähimmässä yhteydessä luontoa, niin oppisi arvostamaan maata. Mutta jo se ajattelu aste että omistamme maan ja voimme kohdella sitä miten tahansa on vahingollinen. Emme omista, elämme tiukassa symbioosissa. Se on osa meitä ja me olemme osa sitä. Sanotaan että maalla on oma tietoisuus, ihmisillä yhteinen sen päällä, ryhmillä omansa ja yksilöillä omansa. Maa saastuu ihmisten tekojen ja toimien tähden, paljon laajemmin kuin mitä pinnalta näyttää. Olisi mielenkiintoista tietää vaikuttaako negatiivisuus samalla lailla maaperään kuin nesteeseen, muuttaen sen energia rakennetta. Mitä mieltä itse olet ilmastonmuutoksesta?

TV Uusi aika sivustojen hankkeessa minua motivoi alussa ainakin suuresti Vesimiehen aikaan sisällytetty toivo ja sen positiiviset mahdollisuudet ihmiskunnalle. Visioita ja unelmia paremmasta huomisesta tarvitaan. Halusin olla osa tuota liikettä kyynisyyden ja materialismin vastapainona. Esoteerisessa viisaudessa elämä nähdään tarkoituksellisena, jumalallinen suunnitelma on kaiken takana. Tähän on helppoa tarttua eikä silloin tarvitse tuntea tuskallista ja raastavaa elämän tarkoituksettomuuden tunnetta. Tämä on kyllä koetellut minua paljonkin, koska en lainkaan ole mikään fanaattinen uskova, jolla on turvallisia, kiinteitä ja pysyviä uskonkappaleita.

Olen kyllä kokenut montakin henkistä heräämistä elämäni aikana ja monenlaisia henkisiä kokemuksia. Ne ovat kyllä sysänneet minua eteenpäin, pohtimaan ja kirjoittamaan ja välittämään näkemyksiä muille.

”Arvostan sitä kun ihmiset jakavat vapaita näkemyksiä, jotka eivät pyri viemään ihmisen vapautta. Maailma on muutenkin niin täynnä organisoituja ajatuksia, joilla pidetään ihmismassat vallan alla.” Kiitos. Tämä on ehkä parasta mitä sivustostani on sanottu. Siihen juuri pyrin, yksilön oman vapauden vahvistumiseen. Uskontoihin ja oppeihin liittyy todellakin hyvin paljon ihmisten pelottelua, manipulaatiota, hallitsemista ja ohjailemista. Sellainen on kristinuskokin ollut historiallisesti.

Markkinataloudessa ihmiset yritetään pitää passiivisina ulkoa ohjailtavina kuluttaja zombeina. Kapitalismissa maata ja luonnonvaroja pyritään yhä enemmän omistamaan yksityisesti ja hyödyntämään voittojen saavuttamiseksi. Siinä pyritään kumoamaan alkuperäinen yhteisöllinen omistaminen ja ihmisten tasapainoinen suhde maahan. Se on johtamassa ekologiseen katastrofiin. Eilen kävin muuten Prismassa ja katsoin kassalla miten kaksi edelläni olevaa otti ostoksilleen muovikassit mitään ajattelematta. He eivät viitsi tuoda omaa kassia mukanaan! Ja nyt meret ovat täynnä muovia, mitä itsekin syömme kalojen mukana. Myös arjen teoilla ja valinnoilla me kaikki voimme vaikuttaa. Nykyään esim. muovitkin voi kierrättää kun etsii vain pisteen mihin ne viedään.

Epäilet ihmisen vaikutusta ilmastonmuutoksessa, niin minäkin tein aikanaan. Luotan kyllä tieteeseen. Suurin osa tutkimuksista pitää kyllä ilmaston muutosta ihmisen aiheuttamana. Se on osa laajempaa ympäristön pilaamista ja saastuttamista. Öljy ja hiiliteollisuus käyttävät valtavasti varoja esim. Yhdysvalloissa vaikuttaakseen julkiseen mielipiteeseen ihmisen aiheuttaman ilmaston muutoksen kieltämiseksi. Maa ei osallistu muiden maiden mukana ilmasto tavoitteisiin.

OL On totta että olen nuori ja hapuilen vielä, mutta se ei poista tiedottamisen vapautta jonka olen sallinut itselleni. On rikkaus kasvaa ja korjata kurssia. Siinä on enemmän toivoa kuin mitä maailma tarjoaa. Hoksasin että olen kommunikoinut ns. Astraalitasoista ja mentaalisesta tasosta käsin. Ne ovat tasot jotka olen tiedostanut syntymästä asti. Hyvin tuttua pelikenttää. Unissa tai hereillä voin nauraa kahlitsijoille, ettei kukaan omista vapaata sielua. Ja missä voi leikkiä koodin uudelleen kirjoitusta. Se mikä on harhaa tai totta näillä tasoilla on vaikea erottaa. Siksi on todella vaikea sanoa onko muistot entisistä elämistä vai astraalitason tunkeutuminen ulkopuolelta käsin .

Se mikä sai minut kurkottamaan korkeammalle oli synnyin muisto toisenlaisesta ulottuvuudesta jossa jokainen on vapaa ja jossa toimi aivan eri lainalaisuudet. Rakkaus oli tietoisuutta, valoa ja kommunikointia. Ja ulkoinen maailma oli kuin sisäpuolella tai luotavissa yhteisvoimin. Rajoitteina sen ulottuvuuden reunaehdot joihin kuului esimerkiksi toimiminen pääasiassa sillä valon tasolla. Eri kuin vapaa tahto maanpäällä, ihminen voi hyppiä lukemattomilla olemassaolon ulottuvuus tasoilla. Vähän kuin paratiisi jossa on raja aidat jotka on rakkautta.

Kommunikoin myös kosmoksen tasoilla ja tiedän että tähtisumu on tiedostava ja älykäs ryhmäsielu. Tunnen välillä kosmisen energian vaikutuksen, jota tulee avaruudesta maahan, monilla tasoilla yhtä aikaa. Aurinko taitaa olla välittäjä siinä missä kuukin energioille.

Kiinnostus on ollut lähiaikoina terveydessä ja hyvinvoinnissa, miten sitä voi kohottaa moniulotteisesti. Ja miten jotkin sairaudet palvelevat negatiivisia ajatusmuotoja, joka niitä ruokkii. Yhteiskunta on sairas, ja yksilö sokea jota talutetaan narussa. Siinä syntyy laiminlyöntejä itseä kohtaan, ja pitkällä aika välillä sairauksia. Kuten stressi > sydän ja verisuonitaudit. Tunteiden hautaaminen > lihavuus. Nämä ovat esimerkkejä jotka ovat jäävuoren huippu, jos siis on jokin tunne yhteys sairaus niin siitä voi elpyä tai saavuttaa tasapainon. Järkeni mukaan. Kun kerran olemme dualistisessa maailmassa meillä on myös vaaka kupin toinen puoli. Mitä hyvää voit saada kehollesi aikaan, kun poistat energia tukkeumat mentaaliselta tasolta , rakastat itseäsi terveesti, olet itsesi paras tsemppari, iloitset elämästä tiedostaen että vapaan tahdon alla ihmisellä on oikeus omissa käsissä luoda ihana elämä niissä puitteissa jotka ovat luotavissa.

Maailma toitottaa negatiivisuutta dualistisessa näkökulmassa ja jättää kertomatta mikä on se parempi vaihtoehto. Markkinointikin toimii juuri näin. Hyvä myyjä saa asiakkaan ostamaan mitä tahansa sokeana kaikille muille vaihtoehdoille.

Moniulotteisena olentona ihminen voi luoda mörköjen sijasta kaunista energiaa ympärille tietoisesti tai tiedostamatta. Voisi käyttää esimerkkiä siunata tai kirota. Vastuu on yksin ihmisellä.

Vielä ulottuvuuksista ja niiden olennoista. Henki oppaat liikkuvat monesti vain astraalitasolla. Mestarit korkeammalla. Jumalsäde tai itse kaiken luomavoima tulee kaikista korkeimmalta mitä olen aistinut itse. Sellainen tietovirta energia joka läpäisee kaiken materian, ja jonka elämänvoima on kaikessa luodussa. Miellän itseni kristityksi, mutta käsitykseni ovat omiani. Jumalani on energia jolla ihminen ei voi hallita toisia.

Mistä sinulle on tullut halu kasvaa henkisesti? Oliko se oma tietoinen valinta vai kenties elämän tapahtumaketjujen yhteen törmäys joka vaati itseään saada selvyyden ettei tässä ole kaikki mitä on. Itselle kävi niin että muistin hämärästi jollain tasolla elämän eri tilanteissa, miten kaikki menee mönkään ja ei edes tarvitsisi mennä. Turhautuminen elämään toisaalta. Antautuminen mahdollisuudelle, ettei tässä vieläkään ole kaikki mitä on tai millä lainalaisuudella elämä toimii. Ymmärrys nurinkurisuudesta. Kyseenalaistaminen ja uudelleen löytäminen. Leikin jopa kuolemalla kun järisytin todellisuus käsityksiä, mutta se oli enemmän kuin sen arvoista. Mutta mietin edelleen mitäs sitten seuraavaksi. Olisi itse asiassa uudelleen koulutus edessä ja koetan valita alaa. Aika näyttää löydänkö alan jolla voisi olla läsnä siellä missä on tarkoituskin.

TV Halu kasvaa henkisesti on varmaan ihmisellä luontainen ja sisäsyntyinen voima. Elämässä pärjääminen edellyttää oppimista ja henkistä kasvua. Pärjääminen ja ulkoinen menestyminen ei kyllä edellytä mitään syvällistä henkistä kasvua. Henkiseen kasvuun sisältyvät omantunnon kysymykset sekä valinnat sen mukaisesti mikä on todella arvokasta ja tärkeää elämässä, mitä voi tehdä auttaakseni ja antaakseni jotain takaisin kokonaisuudelle. Omaa henkisen kasvun pyrkimystäni motivoi ainakin päivittäinen kokemus omista rajoista ja rajoituksista. Haluaisin voittaa ne tai siirtää niitä kauemmas. Olen usein apaattinen ja välinpitämätön, en jaksa yrittää tosissani, en jaksa uskoa siihen että voisin muuttaa ja parantaa maailmaa. Minulla on usein tunne, että henkinen kasvuni on lähes loppunut ja että en pysty saavuttamaan henkistä kypsyyttä ja aikuisuutta. Täysi ihmisyys jää utopiaksi. En ole vieläkään löytänyt itseäni. Tai kun löydän niin kadotan itseni jälleen. Miltä sinusta tuntuu tämä asia? Miten itse ymmärrät henkisen kasvun? Mitkä ovat omat haasteesi sen suhteen?

Olen myös jo yli vuoden ajan lukenut paljon ajankohtaisista yhteiskunnallisista ja sosiaalisista kysymyksistä ja planeettamme tilaa koskevista asioista (yleensä monta kirjaa viikossa). Samalla olen tehnyt muistiinpanoja ja kirjoittanut omia näkemyksiäni. Perehdyin näihin minulle osittain uusiin aiheisiin osittain koetellakseni rajojani, etsiäkseni sitä kautta myös henkistä kasvua ja ennen kaikkea niiden tärkeyden vuoksi. Tarkoitus oli saada aikaan niistä artikkeleita tai blogikirjoituksia, omille sivuilleni ja muuallekin. Oli tavattoman avartavaa oppia ja ymmärtää paljon uusia asioita nykyisestä maailman menosta ja maailmanjärjestyksestä (siis ihan konkreettisella tasolla ilman mitään henkisiä tai esoteerisia spekulaatioita).

OL Hyvää pyhäinmiesten päivää myös sinulle. Eikös myytti kerro että raja aita elävistä kuolleisiin päin ole hatarampi (pyhäinpäivänä) näinä hetkinä. Siis jos tahtoo jättää jäähyväiset tai muuten vaikuttaa omaan käsitykseen edesmenneistä. En tiedä onko tässä uskomuksessa perää, olen aina tiedostanut nekin elämänmuodot jos ovat halunneet jotain kertoa, eikä vuoden ajalla ole ollut väliä. Mutta jos myytissä olisi perää niin veikkaisin planeetta asetelmien olevan sellaiset jotka helpottavat yhteyden saantia toisille tasoille, ehkä. Vappuna sanotaan taas olleen kuolleiden tai henkien hetki kertoa terveisensä siltä suunnalta. Matkan jossain vaiheessa hypin näitä polkuja, seurasin vuodenaikoja, niiden energioita ja hyödynsin kasvattamalla mielikuvitusta. Keijuista keväällä ja satyrista talven aikana. Tietenkin ne ovat vanhoja uskomuksia myöskin, joihin voi saada kontaktin astraalitasolla. Opettivat minulle arkkityyppien symbolista puolta, energioita joihin ihmiset ovat hullaantuneet samalla lailla kuin nykyään jouluun ja pääsiäiseen. Ryhmätajunta energia latauma. Siinä missä kreikan jumalat opettavat idoleista, joilla innostaa yksilökohtaisemmin ihmisiä. Jos katsoo koko astraalimaailman tarjoaman arkkityyppi kirjon kokonaisuutta, voi löytää niistä hyödyllisen ja terapeuttisen itsetutkiskelu kentän. Ihminen vetää puoleensa sitä mitä itse on, ja jos haluaa muuttaa sisältöä tietoisesti on nähtävä omaan mieleen. Mutta mielestäni kun on sen tason ylittänyt ei ole uutta tarvetta kiintyä tai samaistua idoleihin. Ymmärtää että voit hallita symboleita ja ne eivät hallitse sinua.

TV Tiedät myyteistä ja perinteisistä uskomuksista enemmän kuin minä. Nyt pyhäinpäivänä (tarkalleen edeltävä päivä) on täydenkuun aika. Sen henkinen vaikutus kannattaa hyödyntää. Tunnetko sinäkin sen? Se voi olla luovaa aikaa. Voi ehkä sanoa että silloin raja ohenee tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen henkimaailman välillä. Kuolleiden kummitteluun en oikein usko. Arkkityypeistä en osaa paljoa kommentoida. Oppilaan tulisi pyrkiä jättämään astraalitaso taakseen. Tavanomaisen psykologian kielellä tämä varmaan tarkoittaisi jotain järjen voittoa tunteista, tunteiden hyväksyntää, ymmärtämistä, hallintaa ja tasapainottamista.

 OL Kuun energiat ovat tuttuja, äiti opetti jo lapsena kasvien hoidosta ja kuun vaiheista. Nykyään ymmärrän että moni asia elämässä toimii paremmin kun synkronoi tahdon kuun voimaan.

Henkinen kasvu on kuin mielen ja kehon sisäistä terapiaa, on pidettävä pakka tasapainossa. Luovuttava vanhasta käsittelemällä ja ymmärtämällä. Uutta ei voi ottaa vastaan jos kuppi on jo täynnä. Miten sinä tunsit kuun vaikutuksen?

 TV Uskon itse paljon luonnon parantavaan vaikutukseen. Poimin mahdollisimman paljon ravintoa suoraan luonnosta. Esimerkiksi syön aina kaikenlaisia yrttejä ja kasveja siellä liikkuessani ja opettelen uusia. Esim havunneulasia voi maistella ympäri vuoden. Vatsan bakteerikanta pysyy ainakin monipuolisena. Katajanmarjoja voi käyttää pippureina ym ym. Kääpää en ole vielä kokeillut.

Todellakin tasapaino henkisen ja aineellisen välillä on säilytettävä kuten mielen ja kehonkin välillä. Joinakin päivinä täyden kuun aikana (ja myös muulloin) voi tuntea korkeaa inspiroivaan energiaa. Se ei tule kuusta vaan se vain välittää sitä tähdistä ja auringosta. Silloin esim. viihtyy hyvin yksin ja on helppoa keskittyä. Ja silloin on herkempi kuin tavallisesti.

OL Totta mitä sanoit että kuu vain välittävää kosmista energiaa. Kosmoksessa kaikki linkittyy toisiinsa. Elämä on itsessään sellaista. Voi näyttää erilliseltä tai etäiseltä ja silti vaikuttaa kaikkeen ympärillä olevaan.

Astrologia ja tähtikartat ovat mielenkiintoisia luonteeltaan. Niissä ei ole kyse ennustamisesta miten elämä tulee tapahtumaan tasan tarkkaan, vaan kerrotaan että on ulkoisia voimia jotka vaikuttavat aika ajoin ja joita voi hyödyntää kasvun tiellä jos tahtoo. Niinkuin purjehtia hyödyntää tuulta ja tulkitsee tähdistä matkaa. Se on seikkailu. Astrologiaa enemmän kiinnostaa se energia elämän muotona jota kosmos on pullollaan monin eri tavoin. Kun maapallolle osuu energia aalto, niin mistä se on saanut alkunsa?

Uskon universaaleihin lakeihin, niitä on varmasti enemmän kuin mitä tiedän ja osa niistä vaikuttaa varmasti ilmenemisellä erilailla jos kyse on esimerkiksi ihmisten välisestä vetovoiman laista, kuin kosmoksen tasolla vaikutukset ovat paljon laajempia ja massa vetää voimakkaammin puoleensa.

Tutkin erilaisia teorioita välillä ja viimeksi mielenkiinnon herätti aika syklit. Miten ihminen mittaa ajan aurinkokunnan, auringon ja kuun mittakaavassa. Kun syklit jotka ovat aurinkokunnan ulkopuolella ja vaikuttavat meihin. Viitettä saa maya kalenterista tai virittäen itsensä hetkeksi kosmoksen tasoille.

Oletan että samoin kuin ihmiskehossa ja yhteiskunnassa niin myös kosmoksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kehossa on peilisoluja jotka automaattisesti nappaavat informaatiota ympäristöstä ja vaikuttavat solutasolta käsin koko kehoon. Yhteiskunnassa jokainen toiminta vaikuttaa kuin pisara tai aalto meressä. Kosmoksessa myös kaikki oleva vaikuttaa toisiinsa. Kuten aurinko ja kuu vaikuttaa maahan sekä muut aurinkokunnan kappaleet ja sen ulkopuoliset. On vaikuttavia energioita jotka vaikuttavat linnunradan ulkopuolisena vaikuttavana ja sisäpuolella vaikuttavana voimana.

Sanoit ettet usko meditoinnin tai rukouksen voimaan. Mitäpä sanot mahdollisuudesta havainnoida tulevia vaikuttavia energioita ja voimia sekä hyödyntää omassa elämässä ja kasvussa tätä voimaa jonka sanoisin olevan tietoista? Eikö kosmoksen energioiden havainnointi ole loppupeleissä sama kuin meditaatio, rukous, kanavointi, mietiskely tai hyvin ohjattu unelmointi, hieman modifioituna. Tosin tietoisuutta on nostettava yli harhan verhojen jotta voi olla yhteydessä energioihin, jotka vaikuttavat maan ulkopuolella. On irrotettava itsensä maan rajoitteista ja suppeista minä keskeisistä tunnetasoista. On olemassa sokeaa näköä, mykkää puhetta ja kuuroja korvia jollaiseksi ihmiset on johdettu ihmisten voimin. On olemassa myös näkemistä, kuulemista, ymmärtämistä ja niiden pohjalta toimintaa. Olet oikeassa että pelkkä havainnointi ei riitä, se on minusta kuin antaisi lahjan valua pois. Passiivinen toiminta johtaa vain paikallaan oloon, kun ympäristö kehittyy. Pienikin muutos omassa elämässä vaikuttaa ympäristöön ja samoin ympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat yksilöihin.

Luoko elämä itseänsä kuten energia ja säteilyt olisivat sadetta ja siemeniä maan ollessa maaperää. Tai ihmisten olevan sitä maaperää ja planeetta alamme alusta joka kokee kaiken ihmisten sisällä ja ulkopuolella olevan siinä missä kaiken muunkin elollisen itsestänsä ja ulkopuolellakin. Mikä vastuu ihmisillä onkaan pitää planeettaa rakkaana ja kaikkia sen elämänmuotoja, sen sijaan että tuhoisimme itse itseämme jatkuvasti. Ehkä maanjäristykset ja luonnonvoimat purkautuvat maassa niissä kohdin joihin on kylvetty keskinäistä epätasapainoa ajansaatossa.

 

Keskustelut käyty kesä ja syksy 2017

 

Kuten  kaikki elävä ihminen on tarkoitettu kehittymään täysin omaksi itsekseen. Ihmisen kohdalla tämä ei tapahdu itsestään. Se tapahtuu, kun hän työskentelee itsessään ja katkeamatta harjoittaa täydellisyyden saavuttamiseksi. Hänen elämänsä tärkein työ on hän itse, HÄN ITSE “aitona ihmisenä”.

Ihmisenä olemisen merkitys on sama kuin kaikilla muilla olennoilla:  jumalallisen näkyväksi   tekeminen maailmassa.

Ihmisen erityisyys on siinä, että suuri, jumalallinen ELÄMÄ on tullut tietoiseksi  ihmisessä  ja leimahtaa ja saa  hahmon hänen tietoisen elämänsä vapaudessa. Siten aito ihminen on  sellainen, missä hänen olemukseensa ruumiillistunut jumalallinen oleminen paljastetaan  vapaudessa  ja kirkkaassa tietoisuudessa maallisessa täälläolossa hänen elämyksensä  loisteessa, hänen hahmonsa säteilyssä ja hänen toimintansa siunauksessa.

Edellytys jokaiselle harjoitukselle, joka palvelee sisäistä tietä, on aavistus tai kokemus omasta olemuksesta. Ilman kosketusta olemukseen kaikki harjoitus vie harhaan ja johtaa itsekurin umpikujaan.

“Meditaatio” tulee  sanasta “meditari”.  Se tarkoittaa myös tulemista menneeksi keskukseen, ei aktiivista menemistä keskukseen. Mutta tämä ”keskus” ei ole jotakin, mihin  ihminen  keskittyy  kuin kohteeseen, vaan se keskittyy  ihmiseen  siten, että  se kokoaa hänet itseensä sisältään käsin  ja  sisältään  poispäin. Tämä keskus on oikeastaan meditoijan oma olemus,  transkendentti ydin. Kun  koemme  keskuksen  tilana, missä subjektin ja objektin  vastakohtaisuus yhä enemmän raukeaa, seuraa tunne ytimen löytämisestä.  Itse  olemus astuu siten vähitellen sisäisyyteen.  Lopulta  aistitaan uuden maailmantietoisuuden olemiseen  ankkuroitu  elämänkeskus. Ihminen tuntee itsensä uudesti syntyneeksi.

Meditaatiossa tapahtuva muutos on prosessi. Identifioitumista  mailman-minään  seuraa   identifioituminen olemukseen. Maailman-minän ja olemuksen integraatiota  seuraa  ilmentäminen, tuleminen aidoksi itseksi, siis persoonaksi,  jota  olemus elävöittää läpikuultavaksi tulleessa maailman-minässä.

Meditaatio  ei siis ole ainoastaan ajatustapahtuma, vaan koko ihmisen muutos. Se  ei ole myöskään  ainoastaan sisäinen tapahtuma, vaan  myös kehon ja sen muutoksen  sisältävä tapahtuma. Ja koska  niin on, meditaatio koskee vähemmän sitä, mitä meditoidaan, kuin kuinka meditoidaan.

Sisäinen kuva on synnynnäinen tie omaan itseemme. Sekä yleensä inhimillisenä että kaikille  erityisenä tehtävänä se on jokaisessa ihmiselämässä annettu jokin, joka pätee  ehdottomasti.  Se ei anna sen vaatimuksen täyttymisen riippua olosuhteista.

Ihmisen  onni  persoonana  riippuu hänen syvimmän kaipuunsa täyttymisestä.  Tässä  kaipuussa ihminen kuulee hänen olemuksessaan ilmentymiseen pyrkivän jumalallisen olemisen. Se, mitä hän pohjimmiltaan kaipaa, on se, mitä hän olemuksen kautta on ja mitä hänen tulisi olla.  Hänen  onnellisuutensa  riippuu siitä, että hän vastaa olemusmäärettään.  Hän vastaa  sitä  siinä määrin kuin hän täyttää sen jokapäiväisessä elämässään vapaudessa.

Harjoitus  sisäisellä  tiellä on ennen kaikkea harjoitus itsensä avaamisesta  sisäisyydessä  koettavalle  olemukselle,  josta  oleminen puhuu ja kutsuu. Aamusta iltaan maailma  kutsuu  meitä  ulkoapäin sitä tuntemaan ja hallitsemaan. Olemus kutsuu meitä yhä enemmän sisältä ja sisäänpäin.

Kun olemus astuu sisäisyyteemme, tunnemme itsemme toisenlaisiksi. Me olemme irtautuneita ja vapautettuja, ladattuja voimalla, valoisia ja täytettyjä elämällä. Mikä meissä vielä oli taakka, kadottaa painonsa, ja mikä meissä  vielä  ahdistusta herätti, menettää okansa. Missä kaikki  oli  tukittua,  näyttää nyt avoimelta. Missä me olemme  vielä aivan köyhiä, tunnemme itsemme rikkaiksi, ja keskellä meteliä tulee outo rauha ja hiljaisuus. Me tunnemme  kylpevämme  näkymättömässä  valossa, joka  kirkastaa  ja  lämmittää meitä ja kyllästää meidät kaiken  läpäisevällä  loisteella.  Tämä  voi tapahtua kuin salamaniskulla, mutta toki  myös helposti kadota. Emme voi  sitä  saada  aikaan  emmekä säilyttää, mutta kun me oikein kuulostelemme,  voimme  tajuta  asenteet,  jotka sellaista  kokemusta  estävät  ja  sellaiset, jotka siihen valmistavat.

On koittanut  aika, jolloin ihminen  voi  kokea todellisuutena sen, mikä on siihen saakka  kuulunut yksin uskon piiriin. Kokemuksista, jotka liikuttavat  meitä syvimmin  ”jostakin muualta päin”, ravistavat, lahjoittavat ja muuttavat, meidän tulisi tänään tietää eikä uskoa,  että me osallistumme olemiseen ja että kokiessamme ”täysin muuta” erotuksena meille tutusta maailmasta kohtaamme ”ylimaallisen”. Sellaisissa syvissä  elämyksissä   koemme,   että  perustaltamme,  siis elämänytimessämme,  olemme  enemmän kuin me tavallisesti tietoisuudessa  omistamme.

Missä ihminen lähestyy tätä olemisen kokemusta ja pelottomassa harjoituksessa murtaa  kaikki sen järjestyksen rajoitukset, mihin ajatteleva  ja toimiva  maailman-minä on elämän  asettanut, hän astuu initiaation tielle, ”sielun vihkimystielle”.

Juuri hetket,  joissa särkyy  se  kotelo,  joka antaa minälle varmuutta, tarkoitusta ja  turvallisuutta,  avautuu  mahdollisuus –  kun hän hyväksyy sen,  mitä on mahdotonta hyväksyä – että oleminen odottamatta kantaa, täyttää hänet merkityksellä ja suo turvan,  joka  ylittää  hänen  tavallisen tietoisuutensa käsityskyvyn.

On olemassa kokemus suuremmasta  elämästä,  joka valmistaa meitä katsomaan kuolemaa silmiin. On hetkiä, joissa  me aistimme korkeamman  tarkoituksen,  vaikka me juuri yhä  olemme  epätoivoisia  mielettömyydestä. On toisia hetkiä,  joissa me äkkiä tunnemme kaiken yhdeksi,  vaikka  olemme maailmaan yksin jätettyjä.

Aivan äkkiä koemme jotain erityistä. Me olemme  täysin  läsnä,  täysin  täällä – emme kuitenkaan mihinkään määrättyyn suuntautuneita. Tunnemme itsemme erikoisella  tavalla  ”täyteläisiksi”  ja ”suljetuiksi” ja samalla  kuitenkin  tavallaan  avoimiksi  ja suuren sisäisen täyteyden  herättämiksi.  Me leijumme ja olemme liikuttuneita  ja  silti  varmasti  ja tasapainoisesti  maassa. Me olemme kuin poissa olevia ja silti kokonaan läsnä ja täysin elossa. Me  lepäämme  täysin  omassa itsessämme ja koemme samalla kuitenkin sisäisen yhteenkuuluvaisuuden.  Me olemme vapautettuja  ja samalla kuitenkin yhteen liitettyjä omistamatta  mitään. Tunnemme itsessämme käsittämättömän opastuksen, mutta olemme silti vapaita. Me  tunnemme  olevamme  kaikista  asioista  ja vaatimuksista  vapautettuja.  Olemme köyhiä maailmassa,  mutta  sisimmässämme tunnemme itsemme voimakkaiksi  ja  rikkaiksi.  Sellaisina  hetkinä tunnemme lävitsemme vaikuttavan  jotain kallista,  joka on samalla hyvin särkyvää. Tahtomattamme  liikumme varovaisesti ja tutkimme tarkasti sitä, mitä meille tapahtuu. Silloin voidaan  löytää  alkutieto,  johon  sopii paremmin valppaan mielen  lämmin  puolihämärä  kuin  meidän kiinnittävän tietoisuutemme kylmä säteily, joka jäädyttää kaiken elävän. Silloin on kuin kuulisimme mystikon  äänen  sanovan: ”Näemme kuin emme näkisi, kuulemme  kuin emme kuulisi, tunnemme  kuin  emme  tuntisi,  omistamme kuin emme omistaisi”. Ihmeellinen tapahtui. Samalla se on poissa.

“Suuri kokemus”,  joka johtaa metanoiaan, takaisin kääntymiseen ja uuteen  syntymään, sisältää aina kaksi vaihetta:  kokemus  kaikkiyhteydestä, kaiken hiljaisuuteensa nostavasta  ”yhdestä  olemisesta” sekä kokemus, missä  ihminen  yksilöllisenä  olemuksena osallistuu erityisellä  tavalla  suuren  elämän  olemiseen  ja dynaamisella voimalla tulee vedetyksi  ”maailman valoon”.

Yksi puoli  ”suurta  kokemusta” merkitsee maailman-minän suojuksien  sulamista.  Sillä  on  vapauttava  ja velvollisuuksista vapauttava luonne.  Toinen puoli siitä merkitsee  oman olemuksen  kohtaamista ja sen vetoa  ilmentymiseen määrätyssä  hahmossa.  Tällä on luova ja  velvoittava luonne.

Dürckheim, Karlfried Graf: Muutoksen pyörä. Kustantamo Uusi Aika. 

Kirjat

Katkelmia sisäiseltä tieltä 6

 

Teosofi  2 1992

Ihmisessä asuu luontaisesti pyrkimys kehittyä henkisesti kuten myös itsensä ylittämisen pyrkimys.

Maan kamaralla tukevasti kävelevä ja viitta aistiaan käyttävä ihminen on vasta puoli ihmistä. Toinen puoli hänestä asuu näkymättömissä ja se on takuuna tulevaisuuden täydestä ihmisyydestä.

Valaistumisen ihanne antaa elämälle suuren ja vaativan päämäärän. Se asettaa yksilön suhteeseen hänen mahdollisuuksiensa kanssa.

Syvimmältään elämässä vaikuttaa vain yksi päätavoite ja johtomotiivi: tarve, pyrkimys lähestyä Jumalaa, so. kasvu ja kehitys.

Kun riisumme itsestämme pois kaiken turhan ja epäoleellisen koristelun, tulemme tietoiseksi elämämme syvimmästä perussävelestä, joka on nousu kohti henkisiä korkeuksia. Se tulee yhä syveneväksi kutsumukseksi ja lopulta ainoaksi saavuttamisen arvoiseksi asiaksi elämässä.

Jooga merkitsee tietoista yhteydenottoa yliaistillisen maailman voimiin, se on yritys, toive, kehityksen nopeuttamisesta.

Kun tapa, tottumus ja sidonnaisuus ylitetään, siitä avautuu äärettömyys, jonka vaikutuksia ei voi tietää eikä tuntea etukäteen.

Parhaimmillaan meditaation tuloksena on eräänlainen kirkas pyyteettömyys ja tunteettomuus. Kun egon erilliset energiat asteittain hellittävät, seurauksena on rauha ja tasapaino. Kaikki epäilyt ahdistukset ja pelot karsiutuvat lopulta pois. Kun oppilas on riittävästi universalisoinut itseään, erillinen itse ja sen erilliset tunteet ja reaktiot katoavat kokonaan ja sen tilalle tulee jumalallisen tahdon ja rakkauden voima.

Kun ihminen vakavasti astuu henkiselle polulle, kaikki menneisyydestä muotoutuneet taipumuksemme ja tottumuksemme asettuvat silloin tiellemme. Ne ovat kuin osaminuuksia, jotka koettavat jälleen voittaa meidät puolelleen ja jotka estävät meitä olemasta sitä mitä me todellisuudessa olemme.

Tiemme alussa toteutuu paradoksi, mitä puhtaampia haluamme olla ja mitä nopeammin kehittyä, sitä enemmän paljastuu myös pimeä ja kehittymätön puolemme. Epäpuhtauksien piilevät ja hienommat muodot tulevat silloin esiin.

Itsekkyys ja erillisyys johtuvat pelosta, pelko ja antaumuksen puute johtuvat taas siitä, että emme ole vielä riittävästi puhdistuneet. Jumalan armo on kuitenkin voimakkaampi kuin mitkään esteet. Ihmisen ponnistelun ja tahdonvoiman puoleensa vetämänä se työskentelee jatkuvasti.

Usko on silta, jonka avulla muutamme tietämättömyyden tiedoksi.

Meidän on vaalittava uskoamme kuin kynttilänliekkiä, sillä jos se sammuisi, kukaan toinen ei voisi polkuamme valaista.

Silloin kun uskoamme koetellaan, meidän on pidettävä sisäisyydestämme kiinni kuin henkemme edestä. Meidän on silloin terävöitettävä arvostelukykyämme ja asetuttava laumamielipidettä vastaan. Joukot nielevät aina ihmisen sisäisen, persoonallisen totuudentunnon.

Ihmiselle hänen sisäinen elämänsä on vielä osittain vieras manner. Tämä johtuu siitä, että olemme olleet pääasiassa ulospäin suuntautuneita olentoja. Henkiselle polulle astuttaessa täytyy kuitenkin sisäisen elämän nousta etualalle.

Henkinen ihminen työskentelee aina sisältä ulospäin, hän pyrkii sisäisestä tietoisuuden kohottamisesta ulkoisen toiminnan parantamiseen. Korkeampi tietoisuus tuo mukanaan jalomman käytännön.

Mystinen polku herättää salaperäisyydellään kunnioitusta. Ovatko polun vaiheet ja lopputulos kaikille etsijöille samat, vai määrääkö persoonallisuutemme, mitä sen varrella kohtaamme ja mihin lopulta päädymme? Eivätkö etsijät syvällä sisimmässään pyri omaan totuuteensa, jonka he voivat käsittää ja jonka he tuntevat kaikkein läheisimmäksi? Voiko tuollainen persoonallinen viettymys olla samalla myös objektiivinen totuus? Ehkäpä korkeammalla tasolla kaikki yksilölliset polut yhtyvät ja niistä tulee yksi korkeamman henkisen kehityksen polku.

Kaikki järjestelmälliset esitykset todellisuudesta ovat vain suhteellisia, suuntaa antavia, viitteitä.

Maailma on ihmisille aina uusi. Mitä korkeammalle hän kehittyy, sitä rikkaammaksi muuttuu myös todellisuus.

Sekä menneisyys että tulevaisuus sisältyvät nykyhetkeen. Tulevaisuus asuu tässä hetkessä ikäänkuin ituna, sen jatkuvuutena mitä me perimmältään olemme ja mitä aina olemme olleet.

Yhteys menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä syntyy sielumme syvimmästä jatkuvuudesta, joka on kaikkia elämän pintailmiöitä ja satunnaisuuksia voimakkaampi.

Filosofia on perustunut suureksi osaksi siihen, että yritetään todistaa jonkin sellaisen olemassaoloa, jota ei tavallisesti voida nähdä eikä kokea, ideoiden, sielun, yliaistillisen todellisuuden, Jumalan, kehityksen, täydellistymisen. Se on ollut sellaisen todistelemista, jonka usein olemme vain aavistaneet ja jota olemme toivoneet, mutta josta meillä ei ole ollut täydellistä varmuutta. Tämän vuoksi se on ollut myös tuonpuoleisen filosofiaa, etääntymistä annetusta ja koetusta ja niiden taakse menemistä. Mutta uudella aikakaudella, jonne olemme saapumassa, tuohon salattuun tuonpuoleiseen olisi astuttava myös todellisuudessa, ei vain ajatuksissa ja unelmissa. Ei enää hypoteeseja, rasittavia päätelmiä ja todisteluketjuja, vaan sielun ovien avaaminen! Tämän jälkeen kaikki teoretisointi olisi turhaa. Se olisi samaa kuin todistelisi, että puut ja metsän linnut ovat olemassa.

Järki ei yksistään ole todellisuudentajun, ei edes totuudellisuuden ja objektiivisuuden lähde. On olemassa kokonaisvaltainen henkinen aisti, joka syttyy ihmisessä hänen tiedostaessaan jumalallisen luontonsa. Kaiken tiedon ja kasvatuksen tulisikin pyrkiä tuon sisäsyntyisen todellisuudentajun kehittämiseen ja herättämiseen. Ainoastaan koko ihmisolemuksen ja sen intuitiivisen olemisen, ei yksin järjen kehittyminen, voi johtaa elämän perimmäisten arvojen ja totuuksien tiedostamiseen.

Pakolla, voimalla, fanaattisuudella ei voida koskaan saada aikaan korkealaatuista tulosta. Vain kapea-alainen mieli toimii käyttäen voimaa, sen tähden se juuri pysyykin rajoitettuna ja päämääräänsä naulittuna, sokeana elämän koko rikkaudelle.

Henkinen kasvu on jotain muuta kuin voimankäyttöä tai korkeiden päämäärien tavoittelemista. Se on luonnollista ja herkkää tapahtumista, joka vaatii aikaa ja tilaa.

Kun saavutamme yhteyden sisäiseen jumaluuteemme, voimme nostaa tajuntamme kurjasta maallisesta värähtelystä hengellisen ilon ja vapauden tilaan ja muuttaa maallisen ja katoavan luontomme katoamattomaksi jumalalliseksi luonnoksi.

Meillä on mahdollisuus nousta kahlitsevien sokeiden alitajuisten voimien yläpuolelle ja tehdä itsemme valmiiksi, kokonaiseksi, täydeksi ihmiseksi.

Ihmisen kiirastulena on kulkea vapautensa äärirajoille ja todeta sen pohjattomuus ja musertavuus. Lääke rajoittamattomaan individualistiseen vapauteen on elämän henkisen tarkoituksen oivaltaminen.

Maailmaa ja sen iloja antaumuksellisesti rakastava ihminen on maailman antimista ja nautinnoista liian riippuvainen, jotta hän voisi kasvaa sisäisesti vahvaksi. Itseään kieltävä, askeettinen tyyppi taas ei osaa olla luonnollinen eikä hymyillä aidosti. Parasta pysyä keskitiellä.

Rakkautta ja myötätuntoa voi olla vain itsensä ja elämän myöntävässä ihmisessä, joka tuntee ja ymmärtää maailman ilot ja surut, ei joidenkin jäykkien moraalisten sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti elävässä yksilössä. Rakkaus on myötäiloa ja myötätunnetta, sitä ei voi olla silloin, kun ihminen toimii velvollisuudesta, tottelevaisuudesta tai pelosta.

Todellisuus itsessään on kaiken arvostelun ja tuomitsemisen ulkopuolella. Ristiriidat ja epäharmonia eivät niinkään kuulu maailmaan, vaan ne asuvat ihmisessä itsessään. Kun sisäinen epäharmonia voitetaan, maailma paljastaa parhaat puolensa ja siitä tulee hyvä paikka elää.

Kiintymys samoin kuin torjunta sitoo aina mielen energiaa, jolloin sen on mahdotonta nähdä asioita sellaisina kuten ne ovat.

Siellä missä on kiintymystä, on aina myös takertumista menneeseen, mikä estää elämän luovan liikkeen.

Kiintyä voimme loppujen lopuksi vain siihen, millä on muoto, ja tämä tapahtuu mielikuviemme välityksellä. Sen, mikä on todellista ja elävää muodon ja mielikuvien takana, voi tavoittaa vain kiintymätön mieli.

Kiintymättömyyteen sisältyy aina myös pyyteettömyys.