Keskustelu 1.1.

Keskusteluja allekirjoittaneen ja vakaumuksellisen kristityn ja evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvan henkilön välillä. Aiheina ovat mm. uskonto ja tiede, evoluutio, kristinusko, new age, Raamattu ja henkisyys. Sisältää osat 1.1, 1.2, 1.3, 1.4, 1.5 ja 1.6.

TIMO Minua kiinnostaa psykologia ja myös uskon psykologia. Miksi Raamattu ja usko ovat ihmiselle tärkeitä? Uskonnoissahan on paljon kyse ns. pelastuksesta, yksilön halusta elää ikuisesti, paeta kuolemaa ym.. Miksi ihminen uskoo? Miksi hän tarvitsee uskonnon? Onko elämä niin sietämätöntä, että vain uskon avulla siitä voi selvitä? Uskossa ihminen itse asiassa säätelee omaa mieltään ja pyrkii luomaan optimistisia mielentiloja. Usko antaa hänelle varmuutta, koska uskontoon sisältyy esim. opetusta siitä mikä on oikein ja mikä on väärin sekä elämänohjeita (10 käskyä ym) Uskon tuoma näennäinen varmuus voi olla henkisen kasvun este. Perinteinen uskonto on mielestäni tiedostavalle ihmiselle tarpeeton. Vain puhdas henkisyys, mihin kuuluu mm. oman psyyken tunteminen ja hallinta ja yhteistyö näkymättömän todellisuuden kanssa, on olennaista.

NIMETÖN Miksi ihminen uskoo? Tarkoitat tällä ilmeisesti uskoa Jumalaan. Mutta uskoa on monenlaista, yksi uskoo ufoihin, toinen aaveisiin, kolmas uniinsa, neljäs evoluutioon. Ne kaikki ovat uskon asioita, vaikka niihin uskoville ne olisivat täyttä totta. Uskon asioita ovat myös käsitykset ihmisen henkisestä kasvusta jonkin esoteerisen ’tiedon’ kautta. Tarkoitan tällä lähinnä käsityksiä siitä, että sen avulla voisi nousta jotenkin korkeamman tietoisuuden tai henkisyyden tasolle. Jotkut puhuvat jopa korkeammista ulottuvuuksista. Toki itse kukin voi parantaa suhtautumistaan lähimmäisiinsä, moraalisiin seikkoihin, luontoon ym. mutta ei siihen tarvita mystisiä tekniikoita tai harjoituksia. Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.
Miksi usko on itselleni tärkeä? Ihan samasta syystä kuin sinulle se, mihin sinä uskot. En yksinkertaisesti pysty uskomaan vastoin sitä, minkä logiikka ja järkeni osoittavat todeksi.
En pelkää kuolemaa, koska näkemykseni mukaan ihmisessä ei ole mitään kuolematonta osaa, joka voisi kärsiä jossain helvetissä. Mutta uskon ylösnousemukseen, ja toivon pääseväni aikanaan siitä osalliseksi. Se tietysti kuulostaa sinusta utopialta ja tietysti se onkin mitä suuremmassa määrin uskon asia, niinkuin usko Jumalaankin. Mutta yhtä hyvin, tai oikeastaan vielä enemmän, uskon asia on ajatella, ettei Jumalaa ole. Kuten olen jo tuonut esiin, luonto itsessään todistaa Jumalan olemassolon puolesta.

TIMO Uskolla tarkoitin lähinnä uskonnollista uskoa. Korkeammalle tietoisuuden tai henkisyyden tasolle ihminen voi joka tapauksessa nousta vain omaan itseensä ja maailmankaikkeuteen sisältyvien voimien ja mahdollisuuksien avulla. Se ei tietenkään ole mahdollista esoteerisen tiedon avulla eikä uskonnollisen ilmoituksen avulla (muuten kuin hyvin välillisesti). Sanot ”Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.” Aivan niin. Jokaisen tulee itse oivaltaa miten parantaa elämänsä laatua tai miten kehittyä ihmisenä.

TIMO Mielestäni järki, logiikka ja uskosi eivät sovi yhteen. Kristinuskohan on suureksi osaksi ihmeuskonto, siis äärimmäisessä ja sovittamattomassa ristiriidassa tieteellisen maailmakuvan kanssa.

NIMETÖN Mutta jos tieteen kaksi suurinta neroa, Newton ja Einstein pystyivät uskomaan Jumalaan, on perusteetonta väittää, etteivät tiede ja usko sovi yhteen.

TIMO Luin pikaisesti pari osoittamaasi tajuntaa ja tietoisuutta koskevaa sivua. Siellä näytti olevan (tai sitten ne olivat joidenkin tutkijoiden näkemyksiä) painotusta siihen suuntaan, että aivot synnyttävät tietoisuuden ja jopa ajattelun. Minä taas katson suunnilleen niin että minä tai sielu ajattelee ja se myös säätelee ja hallitsee aivoja ja ottaa käyttöön määrättyjä aivo-alueita keskittymällä ja suuntaamalla huomiota ym..

NIMETÖN Monet tutkijat ovat tosiaan esittäneet käsityksiä, että aivot synnyttäisivät tietoisuuden. Minusta aivojen merkitystä kuitenkin helposti liioitellaan. TV:ssä on esitetty parikin uusimpiin tutkimustuloksiin perustuvaa dokumenttia, joissa eräät tutkijat olivat sitä mieltä, että sydämellä on huomattava osuus paitsi tietoisuuden ja tunteiden muodostumisessa myöskin itse ajattelussa. Sitä perusteltiin mm. sillä, että sydämen pinnassa on hermokimppuja, joiden uskotaan toimivan aivosolujen tavoin ja jotka toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa aivojen kanssa. He siis kallistuivat sille kannalle, että vanha uskomus sydämestä sielun (tietoisuuden) olinpaikkana saattaa pitää paikkansa.

Vuodelta 2012

Huomautus Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.